Siis mikä niissä suosituissa tyypeissä on niin ihmeellistä?

onks sulle siis tapahtunut tommonne?

Suosittua tyyppiä ei kukaa viitti kiusaa mitenkään kun aattelee et sill on tosi paljon kavereita puolustamas ja se on aina turvas. Ja sit ne luulee että saa niiltä suojaa VALEKAVERUUDEN lisäks. ei aina oo näin mut luulen niin.

Ei se kuitenkaan niin ole. he ovat kuitenkin yhtä samanlaisia kuin muutkin.

Kyllä on tapahtunut... Jos sanoo jtn, niin se on väärin, mutta suositut rulettaa oli asia mikä vaan.

Ihmisellä on luontainen tarve kuulua jengiin joten jos kaikki ovat samaa mieltä muiden kanssa niin siinä se.

mulla on sama ongelma koulussa kaikki syrjii muakin ja yks "juli" on niin " älyttömän suosittu" ja kaikki tykkää siitä ja sillä pitää olla aina muitten mielestä parhaat vaatteet ja kaikki. olin eilen parturissa ja laitoin seuraavana päivänä kouluun pikku pompulat koska tiesin jo valmiiksi että juli naurais, ja koska juli nauraa niin muittenkin pitää nauraa ja sopivasti musiikin tunnilla juli halus nähä mun hiukset auki ja sittem se veti pompulat pois ja heitti ne käytävän pään vessaan pyttyyn. ja kaikki tietenkin nauroi koska julikin nauroi.
ihmisten on " pakko" olla suositun kaverin kanssa että heistä itsestään tulisi cooleja koska on suositun jengissä. Siinä on mun mielestä mulle tuttu selitys
itse olen yrittänyt sopeutua porukkaan mutta vastaus on aina:
-No haahaa kukas sieltä tulee! toiko muka tulis meiän parempien porukkaan ??! no ei tosiaankaan!!
Ja aina sama juttu.. :( on mulla ainakin yks paras kaveri ( ei meidän luokalta)
ja vaatteet, sama juttu tulos on aina: hyiiii tolla on ihan karsee paita!! ja juli sul on ihan upee paita!

Niinpä, tsemppiä te syrjityt :) voimia.
Itse en ole tavallaan syrjitty, tai olen mutta minulla on onneksi kaksi kaveria luokallamme joiden kanssa olen. On myös pari muuta kaveria, mutta he ovat eri luokalla valitettavasti. Siis ensiksi ajattelin, että meidän luokka ois ihan mukava. Olen siis 7 lk. Mutta sitten kun suurin osa tulee samasta ala-asteen koulusta ja on tuntenut toisensa kauan, niin he ovat aina yhdessä. Ja nämä meidän luokkalaiset tytöt ovat aina yhdessä, paitsi minä ja kaverini ollaan aina kolmestaan kun ne mulkkaa meitä pahasti jos jutellaan jonkun kanssa "heidän porukasta." Ruokatunnillakin näkee miten jakautunut meidän luokka on; me istutaan kolmestaan yhdessä pöydässä ja koko muu meidän luokka yhdessä isossa pöydässä , kaikki pojat & tytöt. Ja me 3 siellä "syrjäytyneinä." Kerran yksi "niiden" porukasta tuli syömään meidän pöytään. Oli kauhean vaivautunut, ei oikein jutellut meidän kanssa mitään vaikka koko ajan yritettiin siinä pitää keskustelua yllä ja katteli vaan sinne pöytään missä "ne muut" oli. Tosi mukavaa joo. D: Ei olla tehty niille yhtään mitään ja ollaan muutenki iha tavallisia, ehkä vaan vähän hiljasempia esim. tunnilla, ei keskeytetä opettajaa tai huudella siellä muille. Mutta normaalisti ollaan ihan sosiaalisia ja puheliaita.. jos vain saisi TILAISUUDEN siihen, mutta ne muut meidän luokkalaiset aina nauraa meille ilkeään sävyyn tai mulkoilee jos esim. pidetää esitelmää. muille kyllä taputetaa ja kommentoidaa, mut aina kun me ni ollaan iha hiljaa ja hihitetää. Jos opettaja arpoo parit ni aina ku joku pääsee jonkun kanssa pariks, ei kenenkää meidän kolmen, ni huutaa heti "Jess :)" . Mutta jos esim. kamu joutuu jonkun kanssa ni kauhee hiljasuus ja silmien pyörittely. Sit nää tytöt on nii suosittuja, ja juttelee ain iha rennosti mein luokkalaisten poikien kanssa. Pojat ei oo ikinä huomaavinaakaan meitä. Ois kyl kiva jutella niitte kanssa mut ku meidät on näköjää ensivaikutelman perusteella "leimattu" hiljaisiksi ja turhiksi, ni toosi kiva luokkahenki meillä, että.

Miuta kiusattiin koko kouluikäni. Kiusaaja oli tietenkin se "luokan suosituin", jota kaikki mielistelivät eivätkä sanoneet mitään häntä vastaan ikinä. Siinä hän sitten kasvatti niin sanottua kaveriporukkaa, eikä kukaan halunnut olla miun kanssa. Loppupelissä heillä ei edes ollut mitään kunnon syytä miun kiusaamiseen, ainoastaan se, etten ollut "sen suositun" kaveri.
Yläasteelle mentäessä kiusaajani teki kaikille selväksi, ettei miun kanssa kannata olla missään tekemisissä. Hän puhui miusta paskaa kaikille ketkä vain häntä kuuntelivat. No, miulla ei siis ollut yhtään kaveria myöskään yläasteella. Itsetunto tietenkin laski lujasti ja jossain vaiheessa masennuin. Nykyään sosiaalinen elämäni on olematon. Lähes pelkään sosiaalisia tilanteita, ahdistun jos joudun jollekin sanomaan jotain, kaikin puolin elämäni on yhtä helvettiä.
Entä mitä sille suositulle tyypille kuuluu? No sillähän menee tietty oikein kivasti. Hänellä on paljon kavereita ja kaikki tykkää tai väittävät tykkäävänsä hänestä. Katkerana mietin, että toivottavasti hän on tyytyväinen, kun sai pilattua yhden elämän.

Olet asian ytimessä nyt kuules.

Suosiolla ei ole yhtään mitään väliä, se on aikamoinen illuusio koko juttu. Se on aika perseestä että muut apinat vaan sattuu olemaan sen verran rajallisia joskus ettei ymmärrä sitä vasta kun joskus päälle parikymppisenä, joskus ei ikinä.

Itse vuosien kotona kiusaamisen jälkeen olen oikeastaan aika onnellinen siitä, että olen kokenut kaiken sen, ja että olen pakolla oppinut olemaan onnellisempi antagonistina ja järjellisenä otuksena kuin edes alkaisin yrittämään miellyttää ketään. Ei se helppoa ollut varsinkaan nuorena, mutta siitä saa niin paljon enemmän. Aikuisten maailmassa järkevyyttä reveroidaan ja olen ollut yllättynyt kuinka harva oikeasti järkevä ihminen täältä maailmasta lopulta löytyy.

Se, että kiusaajasta lopulta tulisi jotain arvotonta on ehkä virheellistä ajatella, mitä jos niin ei ole? Eikä niin yleensä tuppaa olemaan. Jotkut kiusaajat päätyvät paskahommiin, tekemään paskoja juttuja, mutta harvoin kuitenkaan täysin onnettomaksi. Nuoruus on sellaista, missä ei ole kovinkaan paljon järkeä. Ja varsinkin jos olet itse ollut aikuisemmalla tasolla jo lapsesta asti moraalisten käsityksien kanssa, voi olla turhauttavaa odotella että kaikki muut kasvavat aikuisiksi. Mutta kannattaa pitää vain itsestään kiinni ja pysyä vahvana, äläkä muuta mieltäsi asioista ellei joku anna hyvää syytä, eli siis älä ala muiden kaltaiseksi jos et näe siinä mitään järkeä. Itsenäsi ovitat paljon enemmän lopulta, kunhan selviät sieltä apinalaumasta kohtuu kunnossa.

Kiitos vastauksista. Muilla näyttää olevan myös samoja huolia... Tätä tapahtuu joka koulussa...

Se on oikeesti niin pirun ärsyttävää, teet mitä tahansa niin sinua haukutaan ym, mutta jos joku suosittu tekee saman asia, sitä ihaillaan ja arvostetaan.

Ja juuri se, mitä joku sanoi, että "jos et mene suosittuun kaveriporukkaan mukaan, sinua syrjitään" on todettu kyllä -.-
En tietenkään itse lähde moiseen mukaan, mutta syrjijien pitäisi oikeasti antaa olla ihmisten erilaisia.
Vaan asia ei ole näin. Se ERILAISUUS siinä niitä "häiritsee". Kaikkien pitäisi olla samanlaisia.

Minua on kyllä kiusanneet jotkut muut kuin suosituimmat. Yksi kiusaaja oli sellanen tyttö, jota varsinkin koulun pojat haukkuivat ja kun se oli poissa, niin tytöt haukkui selän takana. Se yritti aina mielistellä luokan suosituimpia tyttöjä parhaansa mukaan. Toinen kiusaaja oli luokan parhaan tytön kaveri, joka jäi kaverinsa varjoon ja koki olonsa epävarmaksi. Se oli myös jääny isosiskonsa varjoon kaikessa. Kolmas kiusaaja oli sellainen hiljaisena kilttinä pidetty tyttö(ainoa kaverini), joka alkoi yläasteella tehdä mainetta itselleen ja muuttua. Minua oli helppo käyttää ponnistuslautana.
Suosituimmat tytöt taas ihmettelivät aina kovaan ääneen, miksi minulla ei ole kavereita yms jään ulkopuolelle. Eivät kuitenkaan nähneet tai välittäneet nähdä koko kuvaa ja kiusaamistani tai halunneet olla ystäviäni oikeasti.
Usein ne jotka minua tukivat joutuivat myös itse uhatuksi. Aika sekavaa toimintaa. Lukiossa sain tunnustusta ja huomiota lukion rohkeimmalta ja kauneimmalta tytöltä ja huomasin, että jotkut kateelliset haukkuivat sitäkin sitten takana päin, kuten yksi kiusaajani.
Eli kiusaajat ovat usein niitä epävarmoja tyyppejä.