mulla pieni dilemma siinä kun tapaa uuden kiinnostavan ihmisen.
Mulla taipumus innostua heti ja samantien, toisaalta oon aloitteellinen mutta lähinnä flirttimielessä enkä osaa tehdä/ehdottaa mitään konkreettista vaan ajattelen että kun tarpeeks selkeesti flirttaa niin pallon voi jättää toiselle, ja että kyllähän toisen pitäisi jo tohon tajuta reagoida.
Onks se jotain pelkuruutta tai itsensä säästelyä..ts raukkamaista??
Mulla taipumus innostua heti ja samantien, toisaalta oon aloitteellinen mutta lähinnä flirttimielessä enkä osaa tehdä/ehdottaa mitään konkreettista vaan ajattelen että kun tarpeeks selkeesti flirttaa niin pallon voi jättää toiselle, ja että kyllähän toisen pitäisi jo tohon tajuta reagoida.
Onks se jotain pelkuruutta tai itsensä säästelyä..ts raukkamaista??
Vastaukset 4
Vanhimmat
En osaa tähän vastata, mutta mulla on aivan sama tilanne. Tekisi aina mieli lähestyä, mutta sitten ei pokka riitäkään muuhun kuin flirttiin. Harmittaa, kun toinen ei tee aloitetta, mutta hän tuskin oikeasti tietää tuon taivaallista siitä, missä minä menen ajatuksissani.
Jos nyt selkeetä flirttiä heitellään niin jos se on vain hymyä ja katseita ettekä ole puheyhteydessä vielä niin seuraavaksi voisi lisätä pienen vinkkauksen että "tule tänne". Sitten siitä moi tai jopa rohkeasti hei, ja juttu alkuun. Jos taas flirtissä ollaan jo vähän sanailun asteella niin siihen vaan sitten johonkin jatkoksi että lähdetäänkö ulos joskus yms. Näin edetään ja siinä olikin se koko vaikeus.
"tule tänne"?? anteeks en tajunnut missä tilanteessa tollanen kannattaa heittää.
sepä se. ite en ainakaan mihinkään flirttailuun reagois aina aloitetta tekemällä. Mut kun itse flirttaa niin omasta mielestä se on niin selväsävelistä, että ilman muuta toisen pitäisi tajuta että olen lääpälläni häneen ja tulla hakemaan mut:DD