Kylläpä osaa olla pirullisen vaikea tilanne;
minulla on kohta 3-vuotias suurikokoinen ja melko voimakasluonteinen koira. Olen joutunut nyt asustelemaan sen kanssa kahdestaan kaupungissa, vieläpä kerrostalossa jonkin aikaa ja olen siis sinkku.
Lisäksi, olosuhteiden pakosta, joudun välttämättä tekemään 2 työtä, vakituista osa-aikaista (ei mahdollisuutta muuttaa tätä), joten koiralle ei mitenkään tunnu jäävän tarpeeksi aikaa/energiaa. Toki yritän pitää kiinni noin 2 tunnin ulkoilusta yhteensä päivittäin, mutta aina en vain jaksa/ehdi näin toimimaan. Koirani ei myöskään joudu kerrallaan olemaan yli 9 tuntia yksikseen, mutta kuitenkin toisinaan aamusta-iltaan, välillä vain pisulenkillä käyden.
Koirani haastavuuden takia (vahva koira, leikkaamaton, ei pidä kaikista uroksista) en myöskään voi oikein harkita mitään 13-v dogsitteriä koiran hoidossa avustamaan. Tuttavanikin sattuvat asustelemaan sen verran kaukana, ettei heistäkään ole tähän tilanteeseen apua.
Mielestäni on vain niin hirveän sääli, että nuori energinen koira joutuu viettämään lähes päivät pitkät yksikseen, sen elämä valuu hukkaan, neljän seinän sisällä yksin ollen. Mielestäni myös koirastani jotenkin on alkanut aistimaan pienen tylsistymisen (masennuksen?) merkkejä, eli ei oikein ruoka maita ja muutenkin on vähän flegmaattisen oloinen.
Nyt sitten koiralleni olisi tarjolla uusi koti maaseudulta, jossa saisi viettää päivät pitkät ulkona (on säänkestävä rotu) ja myös seuraa olisi mukavasti tarjolla.
En vain oikein ole varma, olenko varmasti nyt toimimassa koirani parhaaksi, mikäli sen uuteen kotiin luovuttaisin?. Ainoa asia, josta olen täysin varma, on se, että sydämeni särkyy todella pitkäksi aikaa, jos tähän ratkaisuun päädyn, enkä siis edes harkitsisi sitä, mikäli näkisin tilanteeseen jonkin muun järkevän, meidät yhdessä pitävän ratkaisun.
minulla on kohta 3-vuotias suurikokoinen ja melko voimakasluonteinen koira. Olen joutunut nyt asustelemaan sen kanssa kahdestaan kaupungissa, vieläpä kerrostalossa jonkin aikaa ja olen siis sinkku.
Lisäksi, olosuhteiden pakosta, joudun välttämättä tekemään 2 työtä, vakituista osa-aikaista (ei mahdollisuutta muuttaa tätä), joten koiralle ei mitenkään tunnu jäävän tarpeeksi aikaa/energiaa. Toki yritän pitää kiinni noin 2 tunnin ulkoilusta yhteensä päivittäin, mutta aina en vain jaksa/ehdi näin toimimaan. Koirani ei myöskään joudu kerrallaan olemaan yli 9 tuntia yksikseen, mutta kuitenkin toisinaan aamusta-iltaan, välillä vain pisulenkillä käyden.
Koirani haastavuuden takia (vahva koira, leikkaamaton, ei pidä kaikista uroksista) en myöskään voi oikein harkita mitään 13-v dogsitteriä koiran hoidossa avustamaan. Tuttavanikin sattuvat asustelemaan sen verran kaukana, ettei heistäkään ole tähän tilanteeseen apua.
Mielestäni on vain niin hirveän sääli, että nuori energinen koira joutuu viettämään lähes päivät pitkät yksikseen, sen elämä valuu hukkaan, neljän seinän sisällä yksin ollen. Mielestäni myös koirastani jotenkin on alkanut aistimaan pienen tylsistymisen (masennuksen?) merkkejä, eli ei oikein ruoka maita ja muutenkin on vähän flegmaattisen oloinen.
Nyt sitten koiralleni olisi tarjolla uusi koti maaseudulta, jossa saisi viettää päivät pitkät ulkona (on säänkestävä rotu) ja myös seuraa olisi mukavasti tarjolla.
En vain oikein ole varma, olenko varmasti nyt toimimassa koirani parhaaksi, mikäli sen uuteen kotiin luovuttaisin?. Ainoa asia, josta olen täysin varma, on se, että sydämeni särkyy todella pitkäksi aikaa, jos tähän ratkaisuun päädyn, enkä siis edes harkitsisi sitä, mikäli näkisin tilanteeseen jonkin muun järkevän, meidät yhdessä pitävän ratkaisun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se lemmikistä luopuminen ole koskaan helppoa, perheen jäseniä ne ainakin täällä ovat enkä ikinä voisi kuvitella luopuvani niistä.. Oletko kokeillut etsiä jotain lenkkeilyttäjää sille? Ei mitään teiniä joka haluaa taskurahaa vaan jotain aikuista jolla on kokemusta koirista? Mikä koira kyseessä?
Itsekkin otan silloin tällöin kaverin koiria "päivähoitoon" kun kavereilla työt menevät niin ettei jäisi aikaa koirille ja minullakun nuo kaksi on ja niitä pitää käyttää juoksuttamassa, niin miksikäs siihen ei viellä yksi mahtuis leikkimään :)
Jos koiraa vain ajatellaan, tottakai sillä olisi parempi siellä omakotitalossa, mutta voitko olla varma että sen silloinen omistaja olisi parempi? Mitä jos koiran ottaa joku random ja pitää koiraa huonosti?
Mikäli olet nätti ja nuori nainen autan sinua mielelläni vielläkun sinkkukin kerroit olevasi ;) hehe!
joo olen nätti ja sinkku ikää vain 101v. hihihhihihih haetko minut assalta hihihihihh
Mieti millainen se tuleva perhe olisi, ei pelkkä pihan olemassaolo vielä riitä. Koira tylsistyy yhtälailla, jos se on siellä yksinään narunpäässä tai seuraa lasten palloleikkiä. Häiriökäytöstä syntyy helposti oman pihan vahtimisesta.
Miettisin mikä on pohjimmainen syy koirasi "masennukseen". Sitten uusi perhe niitä asioita ajatellen, ei pelkkää asuinympäristöä. Iso koira voi olla hyvin onnellinen pienessä asunnossa, jos muuten huolehditaan sen kaikista tarpeista. Koti on koiralle lepopaikka, ei aktivointimaasto.
Vaikea päätös, hyvä että mietit tarkkaan. Onko siellä lapsia, vierailee paljon lapsia, mieti koirasi suhtautuminen heihin, jne. Voi mennä vain pahempaan, jos ei kaikkia asioita huomioida.
mIten kauan tulet tekemään 2 työtä, mieti sekin...
Luopumispäätös on aina tuskallisen vaikea, ja jossitella voi loputtomiin. Vaan tulevaisuuteen emme näe, päätös meidän on tehtävä senhetkisten tietojen varassa. Minusta näyttää, että koirasi elämänlaatu paranisi uudessa kodissa. Jouduin itsekin luopumaan kaveristani, kun se vanhuksena ei selvinnyt kerrostalon portaista enää. Sukulaisten luota maalta sai hyvän eläkekodin, jossa rakastettuna eli vielä kolme vuotta. Ei se siellä ikävöimässä maannut, vaikka tietysti kovin iloitsi, kun käytiin katsomassa.