Alaikäisen perintö ja maistraatti

Jos ko. alaikäinen on ainoastaan erityistestamentin eli legaatin saaja, mutta ei perillisenä kuolinpesän osakas, maistraatin hyväksymistä perinnönjaolle ei tarvita. Kuolinpesän asunnon myynnillekään ei lupaa tarvita, jos alaikäinen ei ole kuolinpesän osakas.

Jos alaikäisen ja hänen edunvalvojansa edut voivat joutua ristiriitaan, alaikäiselle tarvitaan jakoon/myymiseen edunvalvojan sijainen.

Ks. holhoustoimilain 11 ja 34 §.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1999/19990442

Juu kuten kerrottiin maistraatin lupaa ei tarvita mutta maistraatti haluaa kyllä kopion testamentista ja perukirjoista jossa alaikäinen on mukana, he haluavat nimittäin itse todeta että asiat on niinkuin ne kuuluukin olla.

Omakohtainen kokemus on että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yhteydenotto auttaa huomattavasti käsittelyä maistraatissa.
Ihan vain puhelinsoitto ja ns. neuvon kysyminen antaa maistraattiin singnaalin että haluaa tehdä kaikki oikein.

Jos toimii päinvastoin niin kyllä maistraatti saa aikaa kulumaan yksinkertaisenkin paperin kanssa.

Täydentäisin

Omakohtaisia kokemuksia kun on.

Tätini oli tehnyt erittäin selvän testamentin.
Jo aiemmin kaikki oli tehty viimeisen päälle oikein, hankittu edunvalvojan sijainen ja tehty vuositilit aiemmasta omaisuudesta.

Pelkkä pankkitilin jako kesti neljä vuotta, nuorinkin lapsista ehti paria kuukautta vaille täysi-ikäiseksi. Aina toimitettiin pyydetyt paperit heti, alussa siis pyytämättä noin 60 sivua, mm. koko suvun sukuselvitykset noin sadan vuoden ajalta.
Aina kolmen kuukauden välein pyysivät jotain uutta paperia joka toimitettiin heti.

Toki maistraatissa olivat oikein ystävälliisiä mutta taitaa niilläkin olla melkoisesti työtä.

Vanha systeemi oli vielä huonompi, piti asioida jossain sosiaalivirastossa jossa useimmat asiakkaat olivat hieman eri sosiaaliluokkaa. Paikkaan pääsi kuselta haisevan hissin avulla, vahtimestari vei lukitusta ovesta käytävään jossa jokaisen virkailijan huone oli lukossa, kysyi tarvitseeko jäädä paikalle.

Tuolloin siis kokom suku yksimielisesti halusi lahjoittaa isohkot rahasummat alaikäisille lapsille. Virkailija oli kovin epäileväinen, eihän kukaan näin tee. Oli nähnyt vain yhden vastaavan tapauksen parin vuoden aikana.

Mitä vähemmän maistraattia sotkee asioihin niin sen helpompaa.
Asioita helpottaa jos testamentissa on selvästi määrätty kuka hoitaa rahoja lasten ollessa alaikäisiä sekä tämän valtuudet.

Eivät ne siis muutamasta tuhannesta eurosta kiinnostu, mutta raja tulee vastaan melko helposti jos jokaisessa perinnössä saa 19.999 euroa ilman perintöveroa.

Minä olin hoitamassa eräiden pesien jakoa johon kuului muutama alaikäinen.
Pesää oli yritetty jakaa ennen minua ja maistraattiin oli toimitettu vaikka minkälaisia papereita ja lisää oli aina pyydetty, elikkä hommaa ei saatu etenemään.

Kun minä aloin junailemaan asioita kävin henkikirjoittajan puheilla ihan ensiksi että sain kokonaiskuvan mitä siihen mennessä oli sählätty.

Homman nimi oli se että asioita ei yksinkertaisesti oltu osattu hoitaa oikein.
Tein 2 ositusta ja 3 jakoa (elikkä ositus ja jakokirjat) ja lisäksi kirjalliset lausunnot miten pesiä oli jo keretty jakaa (vanhoja pesi joissa oli tehty osittaisia jakoja ilman papereita).

Papereiden jätön jälkeen tuli yksi ainoa puhelinsoitto jossa virkailija varmisti että on ymmärtänyt oikein ja sen jälkeen virallinen lupa viedä loppuun ositukset ja jaot.
Muistaakseni meni pari kuukautta ja homma oli purkissa.
Asian kanssa oli sählätty toista vuotta ennen kuin aloin hoitamaan asiaa.

Niin ja paikkakunnan maistraatti kuuluu niihin kaikkein vaikeimpiin.