Taas ne tunteet jyllää ja pää on ihan sekaisin. Sanotaan, että sen todellakin tuntee, kun on kohdannut " sen oikean"- sen tietää heti. Mutta mistä tietää, et tunteeko " se oikea" samoin ja miten tehdä aloite?
Tämä nainen on hienoin koskaan tapaamani ihminen. Hän on niin lämmin ja huolehtiva, kiusoitteleva ja hurmaavan hauska.
Ongelmana tässä lienee oma epävarmuus. Epävarmuus, että tunteeko hän samoin ja pelko siitä, jos itse olenkin väärässä. Mitä, jos tulkitsen merkkejä väärin, ja hän haluaakin olla vain pelkät ystävät...jos sitäkään. Miten voi olla näin sekaisin ja niin mahdottoman varma omasta epävarmuudesta?
Me ei olla tunnettu kauan, ja meidän ystävyys lähti netissä liikkeelle. Me ollaan tavattu kahdesti, ja en koskaan ole tuntenut mitään niin voimakasta. Ainakin oman analyysin mukaan neidilläkin oli hauskaa ja sanoisin et ehkä mahdollisesti hän olisi jopa kiinnostunut minusta enemmänkin. Kuitenkin , kun jälkeenpäin ollaan juteltu, niin hän ei suorasti ole ilmaissut mitään sen enempää, muttei myöskään torjunut. Ekan tapaamisen jälkeen hän kuitenkin halusi tavata uudestaan ja toisen tapaamisen jälkeen vaikutti myös siltä.
Mieltäni häiritsee se, että jos hän ei ole kiinnostunut, miksi hän halusi tavata ja välillä oli hyvin jännittäviä, herkkiä hetkiä? Jos taas hän on kiinnostunut, miksi hän ei tee jotakin rohkeampaa aloitetta? Onko hän vain ystävällisen kohtelias vai ujo? Lisäksi meillä on pieni ikäero, mikä ei minua haittaa lainkaan , mutta mietin, että voisiko se jotenkin vaikuttaa asiaan. Ja lisäksi meidän välillä olisi kaukosuhde, ja neiti puhui kaukosuhteista hieman negatiiviiseen sävyyn, mutta ei kummiskaan ihan suoraan todennut niitä mahdottomiksi. Itse uskaltaisin kysyä, mutta en oikein tiedä, et miten ja mikä olisi sopiva hetki. En haluaisi hosua liikaa, koska jos hän haluaaki sulatella asioita rauhassa; mutta en myöskään halua menettää oikeaa hetkeä ja katua sitten etten sanonut ” silloin joskus” jotakin tärkeää.
Me emme nää jonkin aikaan nyt toisiamme ja ikävä on jo mahdoton. Tekisin ihan mitä vaan tämän naisen puolesta.
Olisiko neuvoja avuksi? Kellään omia vastaavia kokemuksia? Miten asiat etenevät yleensä tästä? Onko toivoa?
Tämä nainen on hienoin koskaan tapaamani ihminen. Hän on niin lämmin ja huolehtiva, kiusoitteleva ja hurmaavan hauska.
Ongelmana tässä lienee oma epävarmuus. Epävarmuus, että tunteeko hän samoin ja pelko siitä, jos itse olenkin väärässä. Mitä, jos tulkitsen merkkejä väärin, ja hän haluaakin olla vain pelkät ystävät...jos sitäkään. Miten voi olla näin sekaisin ja niin mahdottoman varma omasta epävarmuudesta?
Me ei olla tunnettu kauan, ja meidän ystävyys lähti netissä liikkeelle. Me ollaan tavattu kahdesti, ja en koskaan ole tuntenut mitään niin voimakasta. Ainakin oman analyysin mukaan neidilläkin oli hauskaa ja sanoisin et ehkä mahdollisesti hän olisi jopa kiinnostunut minusta enemmänkin. Kuitenkin , kun jälkeenpäin ollaan juteltu, niin hän ei suorasti ole ilmaissut mitään sen enempää, muttei myöskään torjunut. Ekan tapaamisen jälkeen hän kuitenkin halusi tavata uudestaan ja toisen tapaamisen jälkeen vaikutti myös siltä.
Mieltäni häiritsee se, että jos hän ei ole kiinnostunut, miksi hän halusi tavata ja välillä oli hyvin jännittäviä, herkkiä hetkiä? Jos taas hän on kiinnostunut, miksi hän ei tee jotakin rohkeampaa aloitetta? Onko hän vain ystävällisen kohtelias vai ujo? Lisäksi meillä on pieni ikäero, mikä ei minua haittaa lainkaan , mutta mietin, että voisiko se jotenkin vaikuttaa asiaan. Ja lisäksi meidän välillä olisi kaukosuhde, ja neiti puhui kaukosuhteista hieman negatiiviiseen sävyyn, mutta ei kummiskaan ihan suoraan todennut niitä mahdottomiksi. Itse uskaltaisin kysyä, mutta en oikein tiedä, et miten ja mikä olisi sopiva hetki. En haluaisi hosua liikaa, koska jos hän haluaaki sulatella asioita rauhassa; mutta en myöskään halua menettää oikeaa hetkeä ja katua sitten etten sanonut ” silloin joskus” jotakin tärkeää.
Me emme nää jonkin aikaan nyt toisiamme ja ikävä on jo mahdoton. Tekisin ihan mitä vaan tämän naisen puolesta.
Olisiko neuvoja avuksi? Kellään omia vastaavia kokemuksia? Miten asiat etenevät yleensä tästä? Onko toivoa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä haluan sanoa vain sellaisen neuvon että me ollaan täällä kerran, meillä on tämä yksi elämä. Silloin kannattaa todella miettiä kannattaako kaikkea mettiä liikaa. Jos sinä kerta rakastuit niin kerro se hänelle, jos hullaannuit hänen seuraansa niin kerro se hänelle jos jokainen hetki hänen seurassaan on elämäsi onnellisempia niin kerro se hänelle.
Jos hän ei vastaa heti tunteisiisi hän ainakin tietää sinun, ja jos hän ei halua lainkaan samaa kuin sinä niin sitten sinä tiedät senkin.
Elämä on niin kallisarvoista ettei sitä kannata pilata peloilla ja liialla pohtimisella. Ota ja nauti, kerro jos rakastat ja ota rakkautta vastaan. Ikinä ei saa pelätä mitään muuta kuin sitä ettei uskalla elää. Älä odota että hän tekee tai hän sanoo, tee ja sano sinä. Näytä tunteesi, vain siten sinä löydät aitoja tunteita.