Seinät kaatuu päälle

Hei!

Kirjoituksesi tuntuu niin tutulle! Kirjoitin itse tuon aloituksen "täysin uneton äiti".

Kirjoittelisin mielelläni kanssasi lisää, mutta nyt on kiire. Palaan asiaan.

Itse käyn kerran viikkoon terapiassa, jota ehdottomasti suosittelen sinulle, vai käytkö jo?

On jo monta päivää aloituksestasi etkä ole vastannut mitään kohtalotoverillesi, toivottavasti et ole tehnyt mitään itsellesi...? Jos luet tämän muista että tämä kaikki on oikeasti väliaikaista, vaikka se ei varmasti siltä nyt tunnu. Lapset kasvaa ja kehittyy, voit tehdä heidän kanssaan eri asioita, pikkuhiljaa tapaat varmasti uusia ihmisiä tavalla tai toisella.
Miehen takia ei kannata elämäänsä hukkaan heittää, eli jos tuntuu että ukostasi ei ole mihinkään, sano heipat ja lähde pois lapsien kanssa. Se on pirun rankkaan ja ylivoimainen ajatus mutta elämä helpottuu heti jos pääset vaikka sieltä junttilasta pois.

AINA ON VAIHTOEHTO! Ainakin kannattaa kokeilla, eipä sitä mitään voi menettääkään?, tai tuskin elämä kurjemmaksi muuttuu, jos nyt ollaan jo pohjalla.

Ja muista: KAIKKI ON VÄLIAIKAISTA. Jos yhtään haluaa lohduttautua, voi ajatella vaikka Japanin tilannetta, vaikka se onkin omasta elämästä tsiljoonan valovuoden päässä. Mutta aina on joku jolla menee vielä huonommin.

synkkä maailma.. Sellainenhan se on.
http://taivi.blogspot.com/ En tiedä onko tuosta sinulle apua. Minulle oli. Saman blogin kautta löysin myös LOVEn ( www.yhdistyslovery.org ) mutta sinne en ole vielä ollut yhteydessä. Katsellut lähinnä sivuja.

Jos vaan ihmiset tietäisi etukäteen mitä on odotettavissa, niin...

Täällä on hyviä tekstejä ja ohjeita:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/vanhemman_vaikeita_tunteita/kyllastyminen/

Hei "synkkä maailma" !

Pystyn myös samaistumaan tekstiisi todella hyvin! Olen ollut jo todella pitkään kovin yksinäinen ja tuntuu että seinät kaatuu päälle täällä kotona..Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat mieheni ja lapseni (1v7kk) ja tietenkin terapia,jonne en ole päässyt kesälomien takia nyt yli kuukauteen :/
mieheni ei tunnu myöskään ymmärtävän ongelmaani,helppohan se on sanoa että "hanki kavereita",itse en siis todellakaan tutustu helposti uusiin ihmisiin.Kävin vähän aikaa äiti-lapsi kerhossa,mutta tuntui että olen ihan eri aaltopituudella muiden äitien kanssa.Onhan minulla (ainakin ollut) ystäviä,mutta tuntuu että hekin ovat kaikonneet lapsen syntymän jälkeen,eikä ketään tunnu kiinnostavan seurani.
Mieheni kanssa olemme erkaantuneet todella pahasti ja erokin on ollut puheena,mutta päätimme yrittää vielä lapsemme tähden.Eniten kaipaisin edes yhtä ihmistä kenelle voisin puhua ilot ja surut ja olla itsekkin tarpeen vaatiessa tukena.Mieheni kanssa emme puhu mistään muusta kuin ns arkisista asioista,olisi mukava jos hän joskus edes kysyisi miten päiväni on mennyt tms.
Oloni on kovin riittämätön ja soimaan koko ajan itseäni kun en voi olla paras mahdollinen äiti ihanalle lapselleni,varsinkin nyt kesän aikana on tunteet olleet koko ajan pinnassa.Väsyttää ja ahdistaa joka päivä,lapseni vuoksi kuitenkin sinnittelen ja yritän tehdä kaikkea mukavaa hänen kanssaan mutta välillä tuntuu ettei sekään riitä :/

Tsemppiä sinulle ja kaikille muille väsynyille ja masentuneille äideille! Koitetaan jaksaa!

Tuohon synkkään maailmaan voisit hakea apaua vaikkapa perheasiainneuvotteluata. Älä pelkää mennä, ajattele että teet mitä tahansa perheesi eteen. Vaikka toimii seurakunnissa, siellä on asintunteva terapeutti ja ei uskonnolla ole mitään tekemistä keskustelussa, saat kertoa omista tunteistasi ja niitä yrieteään selvitellä. Älä anna perheeesi rikkoutua, hae apua kiireesti.

seurakunnilla on myöskin asiallinen tuki netissä johon voi kirjoittaa.
aika moni äiti taitaa olla yksinäinen kaiken keskellä. mies ei ymmärrä väsymystä, pahaa oloa yms. myöskin meillä näin. en tiedä kenelle voisin puhua kaikki huoleni. miehelle en pysty, olen yrittänyt mutta hän ei osallistu.
en saa ajatuksia nyt järkevään muotoon millään.
minun masennuksen taustalla on vahvasti kova huoli raha asioista jotka on nyt todella huonosti. häpeän ihan valtavasti ja tuntuu että olen huono äiti ja ihminen kun asiat on menneet miten on. nyt on vaan korjattava ne, miten? en tiedä. minulle voi meilata jos haluaa tutustua, ystävystyä, kirjoitella pahasta olosta tms.
[email protected]

kun nyt en ehdi tänne enempää enkä järkevämmin kirjoittaa :)

Voisiko isä jäädä välillä hoitovapaalle tai miksi et itse palaa töihin???

Kotiäidinkään ei tarvitse olla yksinäinen, mene lasten kanssa ulos ja liiku niisää paikoissa joissa on muitakin äitejä lasten kanssa, mene satutunneille eli suunnittelle teille lasten kanssa yhteisiä menoja, siellä on toiais äitejä, täällä löytyy ne oikeat sosiaaliset kontaksit tähän elämäntilanteeseen ja varmasti alat virkistymääm, seinät eivät enää kaadukaan.

Lähe tapaamaan ihmsiä, eivät ne tule luoksesi jos eristäydyt. Kotityötkin sujuvat paljon paremmin kun menet todella ulos lastesi kanssa.
On paljon erilaisia paikkoja, leikkikentät, erilaisten järjestöjen järjestämät ilmaiset tilaisuudet, kirjastoissa satutunnit. Hakeudu iohmisten joukkoon.

Maailma on juuri niin synkkä kun sen itse teet.

Jos etsit mahdottomia tai et ymmärrä elää aina siinä ajassa ja niiden asioiden kanssa, jotka kulloinkin ovat menossa, varmasti on synkää.
Jos taasen hyväksyt muutoksen olevan jatkuvaa, sillä sehän on niin perhe-elämässä kuin työelämässä, tähän kaikkeen pitää vain suhtautua positiiviesti.

Ikää tulleessa mysöa ajatusmaailma muuttuu, se on vain sallittava, niin itselle kuin puolisollekin. Erossa eroat totaalisesti järkättävän lapljoista asiosita, joita et varmasti ole ajatellut. sitten uusi kumppani, mitäkö muuttuu. Vain se muuttuu, että muutut täysin älyttömäksi karkaraksi. Lapset ovat ex:llä ja saat sitä vapata, niin mitäkö teet vapaalla.
Oletko tyrkyllä ravinlasaleissa, viinahuuruisena, meikit räjähteenä porttona, vaiko hakemassa kuntosaleilla kumppania ja kilpailemassa ulkomuodosta, jao sossain muulla vouhottamssa turhan perään, yhteistä näissä kaikissa on, että mitään et saa, vaan alamäki menee.

Jos taasen tuonkin ajan käytät tarvittavaan lepoon ja omaan rauhaan, ilman minkäänlaista ukkoa munineen seksiä vaatimassa, tai sitten osallistut erilaisiin näaisjärestöihin toimintoihin, joissa todella paneududaan naisen aseman parantamiseen niin koti - kuin työelämässä.
Älä hyvä ihminen rupea kenenkään jalkoräriksi tai panopatjajaksi, säilytä oma kunniasi ja etsi rauha sielullesi ihan muualata kuin miehistä.

Jos on löytyäkseen se uusi kumppani kyllä löytyy noiden arvojen avulla, mutta luuserin ja häntäheikin saat koska vain, heitä on jaossa pitkät rivit.
Älä nainen alennu sellaiseen.

Se että ukon kanssx hypätään kuntosalilla ja juosta vouhotetaan muka maratoonia, eipä kerro kovin viisaasta päästä, kyllä todellinen nainen ei ole kenekään vietävissä, vaan päättää ihan omilla aivoilaan asiosita, ja toivottavasti katsoo maailmaa laajemmin, erottaa hyvän ja pahan ja oikean ja väärän.
Ja ennenkaikkea nainen näkee lastensa olevan kaikkien mieheinen yläpuolella, pyrkii kasvattamaan lapsille arvot, joiden avulla he osaavat tehdä päätöksiä elämässään ja välttyisivät kaikenlaisilta onnenonkijoilta ja hyväksikäyttäjiltä ja osaisivat sanoa ei sanan.

ninkö

Tunnistan kuvailemasi olon.Olet hyvin tod.näk sairastunut jonkinlaiseen masennukseen.Ikävää,ettet saa apua ja tukea mieheltäsi.Onko olosi ollut pitkään paha ja itkuinen?Suosittelen,että hakeudut välittömästi lääkärille,jos mahd. niin ei arvauskeskukseen vaan oikealle lääkärille.Kerrot rehellisesti tunnoistasi.
Noinkaan et voi jatkaa kovin kauaa,tai sitten olet jo sellaisessa kunnossa ettet enää jaksa hakea apua saati tehdä yhtään mitään...perheen arjen pyöritys kun lienee sinun vastuullasi. Ihan perus masennuslääke helpottaa oloasi jo parin viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta.Se ei aiheuta riippuvuutta eikä turruta millään tavalla.Vaan auttaa sinua jaksamaan arkeasi siedettävämmin.Tarvitset selkeästi apua myös ,ehkäpä keskustelu sellaista ja myös käytännön lastenhoitoasioissa.
Jos olet masentunut,niin sellaiset hyvää tarkoittavat neuvot itsensä niskasta ottamisineen eivät auta vaan tekevät päinvastaista.Sellaista sanoo ihminen ,jolla ei omakoht. kokemusta sairaudesta nimeltä masennus.
Miehesi on jollain tavalla saatava tekemään oma osuutensa myös kotona ja helpottamaan taakkaasi.Älä jää yksin kärsimään,ota rohkeasti yhteyttä .Netin kautta tulee mieleen Naistenkartano sivut,on kriisipuhelimet ja joka kunnassa eril. kriisikeskuksia,mielenterv.seurojen palveluksia ja julkisen terv.huollon mielenterv.toimistoja (joihin usein jono ja/tai lähete menettely..Nyt heti Lääkäriaikaa tilaamaan !!! Ei sinua heyi luokitella vaan keskustelemalla haetaan tilannekartoitusta ja harkitaan sitä lääkitystä. KOETA JAKSAA !!!

Sukimuksia!!!!!!!Q