onko täällä ketään samoin ajattelevaa immeistä.. olen kärsinyt lapsettomuudesta vuodesta 99. hoidoissa olen rampannut useita kertoja (ivf)
siitä tuloksena lapsi joka on pian 3v. nyt ollaan taas hoidoissa. olen kovin yksin asian kanssa. sukulaiset asuvat usean sadan kilsan päässä,ja tuntuu että tässä kaupungissa ei oikein hyviä ystäviä ole ..luulin niin kunnes selvisi selän takana puhutut erittäin satuttavat lapsettomuutta koskevat vitsit. tuntuu tosi kurjalta kun oma mieskään ei osaa puhua.häntä ei kiinnosta tippaakaan mun ongelmat tai olot tai oikeestaan mitkään minuun liittyvät.tuntuu että hän elää kanssani pakon sanelemana,lapsen takia.
hoitoihin on suostunut,mutta ei niistä ikinä puhuta.kuulemma joutavia ..
olen aikas väsynyt,mutta lapsi tuo elämääni niin paljon iloa etten pystyisi luovuttamaan. enkä uskaltaisi ääneen sanoa väsymystäni.pelkään että sitä käytettäisiin aseena. olen väsynyt mieheni takia. hän ei koe olevansa perheen elättäjä, tai asioiden hoitaja. hänellä on oikeus lomailuun kaverien kanssa. mun kanssa ei milloinkaan lähde minnekkään.jos pyydänkin,vastaus "käviskö huomenna"..ja huomista ei koskaan tule. olen miettinyt tulevaisuuttani,ja haluaisin miehen osallistuvan arkeen,ja olevan malli ja hyvä isä lapselleen,mutta sen ikäinen ukko on kyseessä etten usko muutosta enää tapahtuvan. kukaan tuttu ei tajua miten paljon 40v ämmän elämään lapsettomuus voi vaikuttaa.tunnen olevani maho paska,jolle ei ole enää käyttöä,ja jos yksin jään,se on lopun alkua.
ihmioset ovat tehneet sen minulle pikkuhiljaa selväksi etten ole mitään. paitsi omalle rakkaalle lapselleni,joka aina aamulla halaa ja sanoo moikka akas :")
siinä on minun voimani.
kuulostaa varmasti sekavalta,mutta asiaa olisi ja paljon,ei vaan korvaa joka kuulisi. oma äitini on ylimielinen eikä jaksa kuunnella,ei edes tiedä mikä minua vaivaa. sisaret taas ovat kiireisiä perheineen..
sainpahan nyt hetken avautua..
siitä tuloksena lapsi joka on pian 3v. nyt ollaan taas hoidoissa. olen kovin yksin asian kanssa. sukulaiset asuvat usean sadan kilsan päässä,ja tuntuu että tässä kaupungissa ei oikein hyviä ystäviä ole ..luulin niin kunnes selvisi selän takana puhutut erittäin satuttavat lapsettomuutta koskevat vitsit. tuntuu tosi kurjalta kun oma mieskään ei osaa puhua.häntä ei kiinnosta tippaakaan mun ongelmat tai olot tai oikeestaan mitkään minuun liittyvät.tuntuu että hän elää kanssani pakon sanelemana,lapsen takia.
hoitoihin on suostunut,mutta ei niistä ikinä puhuta.kuulemma joutavia ..
olen aikas väsynyt,mutta lapsi tuo elämääni niin paljon iloa etten pystyisi luovuttamaan. enkä uskaltaisi ääneen sanoa väsymystäni.pelkään että sitä käytettäisiin aseena. olen väsynyt mieheni takia. hän ei koe olevansa perheen elättäjä, tai asioiden hoitaja. hänellä on oikeus lomailuun kaverien kanssa. mun kanssa ei milloinkaan lähde minnekkään.jos pyydänkin,vastaus "käviskö huomenna"..ja huomista ei koskaan tule. olen miettinyt tulevaisuuttani,ja haluaisin miehen osallistuvan arkeen,ja olevan malli ja hyvä isä lapselleen,mutta sen ikäinen ukko on kyseessä etten usko muutosta enää tapahtuvan. kukaan tuttu ei tajua miten paljon 40v ämmän elämään lapsettomuus voi vaikuttaa.tunnen olevani maho paska,jolle ei ole enää käyttöä,ja jos yksin jään,se on lopun alkua.
ihmioset ovat tehneet sen minulle pikkuhiljaa selväksi etten ole mitään. paitsi omalle rakkaalle lapselleni,joka aina aamulla halaa ja sanoo moikka akas :")
siinä on minun voimani.
kuulostaa varmasti sekavalta,mutta asiaa olisi ja paljon,ei vaan korvaa joka kuulisi. oma äitini on ylimielinen eikä jaksa kuunnella,ei edes tiedä mikä minua vaivaa. sisaret taas ovat kiireisiä perheineen..
sainpahan nyt hetken avautua..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun tuli niin paha mieli sun kirjoituksesta. Me ollaan kärsitty lapsettomuudesta vuodesta 2003 (käyty hoidoissa 2004 asti) ja vihdoin viime vuonna kauan kaivattu tytär meille syntyi.
Oletko nyt ihan varma, että haluat miehesi kanssa loppuelämän olla ja hänen kanssaan lisää lapsia? Vaikutat kovin väsyneeltä ja tyytymättömältä parisuhteeseesi. Parasta mitä isä voi lapsenselleen antaa on tehdä lapsen äiti onnelliseksi. Ja siitäkin huolimatta, että onnellisuus lähtee jokaisesta itsestään, arjen jakamisella on suuri vaikutus, pienet teot saavat valtavia aikaan.
Ymmärrän, että lapsi on sinulle rakkain, niin minullekin. Mitä vain tekisin lapseni puolesta, myös lähtisin huonosta parisuhteesta, jos sillä tavoin voisin antaa lapselleni onnellisemman ja tasapainoisemman äidin.
Me olemme asuneet ulkomailla vuosia, ja läheiset ystäväni ovat Suomessa. On valtava taakka parisuhteelle, kun naisella ei ole läheisiä tyttökavereitaan, joille avautua, joiden kanssa jakaa ja purkautua. Mies ei veny sellaiseen, ei ymmärrä ja yrittäessään turhautuu. Ja nainen loukkaantuu, kun ei saa tuntemuksilleen vastakaikua.
Toivoisin sinulle ystäviä, joiden kanssa jakaa arjen raskaus ja ilot; toivoisin, että miehesi ymmärtäisi, ettei perheen isänä enää voi antaa kavereiden ajaa oho ja ohjata hänen elämäänsä; toivoisin, että saisit voimia jokaiseen päivään (ja apua, jos tarvetta), jotta jaksat iloita lapsesi kanssa ja hänestä.
((((halaus))))