Kun minä olin yhtä vanha kuin Krista Lähteenmäki nyt, oli minulla enemmän lusikoita palkintona Hiihdosta, niitä kun ei ole enää vuosikymmeniin jaettu. Kristallia ja muita pystejä, bystit ylväänä vastaanottavat.
Montako entistä hoikkanjäntevää täällä on, ja onko lusikat syötetty vauvoille tai kalapakissa Munuaisia varten?
Laiskanhyllyvätkin, entiset nuoret saavat yrittää kehua.
Ei patalappukaan ole huono suoritus.
H.
Ps. Vuan oun mie ylypiä tuosta meän Suomi-tyärrestä ja mänköön kehua sille vanahallekin kun kerran mukana jakso
Montako entistä hoikkanjäntevää täällä on, ja onko lusikat syötetty vauvoille tai kalapakissa Munuaisia varten?
Laiskanhyllyvätkin, entiset nuoret saavat yrittää kehua.
Ei patalappukaan ole huono suoritus.
H.
Ps. Vuan oun mie ylypiä tuosta meän Suomi-tyärrestä ja mänköön kehua sille vanahallekin kun kerran mukana jakso
Vastaukset 20
Vanhimmat
On on, lusikoita on paljon, on kullattuja ekapalkintoja, on esim. kaunis kullattupesäinen sokerilusikka ja kullattu leikkelehaarukka.. Lisäksi erikokoisia hopeisia lusikoita on paljon ja muutama hopeinen pieni lautanen.
Osa on laitettu aikoinaan kayttöön mutta osa on vielä sen aikaisessa pahvirasiassa, tummuneena, keltaisessa oman aikansa pumpulissa, rasian takana vielä lusikan kaivertaneen kultasepän nimi..
Olin nuorena tyttönä kova mimmi hiihtämään ja pärjäsin yleisurheilussakin..
Sitten tuli murrosikä ja kiinnostuksenkohde muuttui, urheilu jäi pojat tulivat tilalle :)
Tämä oli minun tarinani.
Kunhan kerroin..
En ollut himourheilija nuorena.
Vaelsin kyllä, Nattaset ja Raattamat tulivat tutuiksi.
Enemmän vanhan iän kuntoilija ja eteenpäinpyrkivä ponnistaja olen.
Hiihtoa en seuraa, ei kiinnosta, omassakin tekemisessä on tarpeeksi ajankuluksi.
Miksi muistella vanhoja ,ei me vielä olla liian paksuja perhosiksi.
Siroa ja plastillista on liikkumisemme.
Tunnin kun pirät sykkeen siin 140 tienoilla niin matka joutuu ilman autoakin.
Kansakoulun toisella luokalla jouduin hiihtämään kilpaa koulujen väliseen kisaan. Olin takuulla viimeinen. En edes osannut hiihtää maaliin. Eksyin ladulta jossakin kohtaa. Eipä tullut muuta palkintoa kuin Äitini syliin ottaminen. Etsijät, iltahämärissä, olivat minut löytäneet kymmenen kilometrin päästä isolta suolta. Olivat seuranneet yksinäistä latua. Ladullani oli ollut susilaumankin jäljet.
Aliupseerikoulussa jouduttiin hiihtämään kumisaappaat jalassa, remmisiteillä varustetuilla hikilaudoilla 20 kilometriä kovassa pakkasessa ja tuulessa.
Sen urakan loputtua, teltassa vannoin että ei koskaan suksia jalkaan tälle pojalle.
Lupaus on pitänyt, vaikka moni muu pyhästi vannottu vala on tullut rikottua.
Ja jätkä jätti aiheensa kuin paskan rattaista kun tarpeeksi kiehtovat tutut eivät vastanneet.
Tätä sanoisin kirjoittajien halveksumiseksi ja sisäpiirin muodostamiseksi.
Kun tuttu ei vastaa eikä voi lirkkua, jätetään oma aihe kuin koiran sonta lenkkipolulle.
Luulen että hän oli jo nukkumassa tai muissa puuhissa kun tähän alettiin vastailla.
Ei vastaajissa vikaa ole.
Ootellaan huomiseen.
Niinpä ja hän on kuitenkin palstan ainoa joka ei puskaile.
Hänellä on kumminkin HATZA ja HUNKSZ rekisteröitynä.
Ei täällä kaikki asu.
Hunks ei yleensä koskaan ole tähän aikaan täällä.
Hienoa että joku tietää puhua hunkzin pulesta.
Milloinka on aika olla palstalla ja milloin ei.
Voisiko laittaa tänne aikataulunsa, että tiedämme me muutkin joko vastata tai olle vastaamatta.
Tuli mieleen et palstan virallisena lirkkuna se on varmaan alkanu kattoon tuksun häitä.
Meil kaikilla on se pehmeämpikin puoli.
Olen ajatellut asian näin että HÄN näillä aloituksillaan pyrkii nimenomaan saamaan riidan aikaan tiettyjen henkilöiden välillä, sitten nauttii siitä kun akat tappelevat.
Jos HÄN saa näin asiallista keskustelua aloitukseensa, ei näytä kiinnostavan pätkääkään!
HÄN ei ehkä kykene asialliseen keskusteluun?
Sen verran venkuilua ovat tekemänsä aloitukset?
VAlokuvan nähneenä, sanoisin että se on etupuolella?
Jätkä teki mielestään sellaisen muistelualoituksen.
Paha tästä on kauheeta keskustelua repiä.
Jos ei nyt ala hikejä vertailemaan.
Totta on, kuten joku mainitsikin että on enempi harvinaista että minä roikun täällä päivät pitkät. Aloittelen yleensä puolenpäivän nurkilla, ja lopettelen 18.00 nurkilla.
Ei siis ole ehdoton sääntö.
Minä en myöskään tee aloituksia joiden on tarkoitus johtaa riitelyyn. Jos siihen viittaavaa löytyy on se takuulla sen verran huumoripitoinen että sen leikkisyys on huomattavissa selkeästi.
Ja niinkin on että kaikki aloitukseni eivät ole kaikille linnunmaitoa.
H.
hunksz kurkkasin ja yllätyin olet siis miespuolinen?
Olen pitänyt sinä vanhana matojen syömänä karvarouskuna.
Herätät inhotuksen väreitä, joten en lue enää mitään kirjoittamaasi.
Aloin oikein miettimään,matojen syömä karvarousku on aika tuhti nimitys jos sen naiselle tarkoitit.
Tairampa säilöä sen muistiini
Ei siitä ota selvää,5 kumpaa puolta lienee,
kirjottelee Friiduna aina välillä,
on kai siten molempia?
:-{}
Alpakat on tummuneet, tai ne on vääntyneet Udi Kelleriä harjoitellessa.
Nuorempana talvisin otin sukset jalasta vain saunassa.
Kesäisin juosta hyssytteli, kakskymentä kilsaa ei tuntunut misään. Lähes päivittäin tein semmoisen juoksu lenkin, illat sitten pelasin potkupalloa.
Armeija aikaan kunto pääsi sitten vähän repsahtamaan, kun sielä oli niin lepsua.
Kansakoulun hiihtokilpailuissa oli pakko hiihtää. PAKKO! Vaikkaei ollut kuin poikkimennet sukset jotka isä suopeuden puuskassaan aamuyöstä läkkipellillä pisti kasaan. Arvatkaa luistiko? Ja pitikö Voitto-siteet? Ei on luonnollisesti vastaus molempiin.
Paras (?) ja vielä tallessa oleva palkinto oli maljakko-munakuppi Green thistle, Arabian, suunnittelija Olga Osol. Oli niitä lusikoitakin joitakuita (ei hopeisia suinkaan niinkuin isällä suojeluskunnan ampumakilpailuista ;-/), kertoo vain ja ainoastaan luokkamme hiihdon huonosta tasosta.
Meillä ei herranjestas ollut varaa kunnon suksiin, ehkä olisi paremmin luistanut jos... Monot onneksi oli.
Kyllä osaa koulun voimistelu/urheilutunnit viedä liikunnan ilon ihmisestä. Takaisin se tuli vasta hiukka alle nelikymppisenä. Nytpä olenkin kunnossa, hahhaa! Jos ei nyt hiihto ole ihan ykkösharrastukseni niin liikunta joillain muilla alueilla kuitenkin. Eli ei ihan kokonaan onnistuneet!
Lusikoi on ja hopiaisiiki.
Palkintoi neki on,vai kui ?
Saatu rippi-,hää ja valmistumislahjaks.
Palkintoi elämäst ; )
Niinhän se oli meilläki,jalostajalla hernesoppapurkilla oli sukset yhistetty toisiinsa,pojat ne aina mäessä kstko.sit pakko oli kilpaa hiihtää ,ainaski meillä,silloin kauan aikaa sit ,kun koulussa olin.en sen jälkeen oo metässä suksilla ollu.kesä urheilussa saiin aina niitä eka palkintoja,se oli kyl hienoo.veljet ne palkinnot sit jossain vaiheessa omivat iteleen.