Olemme miehen kanssa yrittäneet lasta jo kolme vuotta. Vasta tämän vuoden alussa sain hänet viemään spermanäytteen. Ero meinasi tulla jo kesällä kun mies ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta..
Nyt tiedossamme on että minä olen kunnossa mutta mieheni sperman laatu on erittäin heikko. Vain muutema prosentti siittiöistä on normaaleja ja liikkuvia. Kyllä se tulos vakavaksi pisti ja tietysti halusin tiedon jatkosta mahdollisimman pian. Kuitenkin ensimmäinen yhteinen lääkärikäynti menee toukokuun puolenvälin jälkeen asti..
On vaikeaa elää epätietoisuudessa tulevaisuudesta. Kuitenkin nyt on varmaksi todistettu että ei se lapsi luonnollisesti sieltä tule..
Onko millaisia kokemuksia muilla tilanteesta? Millaista hoitoa on käytetty?
Olisi mukava jos saisi tukea tällaisessa asiassa kun ei ihmiset näistä muuten puhu paljoa,itse olen lähimmilleni kertonut. Muuten sekoaisin. Mutta samassa tilanteessa olevia tuttuja ei liiemmin ole..
Nyt tiedossamme on että minä olen kunnossa mutta mieheni sperman laatu on erittäin heikko. Vain muutema prosentti siittiöistä on normaaleja ja liikkuvia. Kyllä se tulos vakavaksi pisti ja tietysti halusin tiedon jatkosta mahdollisimman pian. Kuitenkin ensimmäinen yhteinen lääkärikäynti menee toukokuun puolenvälin jälkeen asti..
On vaikeaa elää epätietoisuudessa tulevaisuudesta. Kuitenkin nyt on varmaksi todistettu että ei se lapsi luonnollisesti sieltä tule..
Onko millaisia kokemuksia muilla tilanteesta? Millaista hoitoa on käytetty?
Olisi mukava jos saisi tukea tällaisessa asiassa kun ei ihmiset näistä muuten puhu paljoa,itse olen lähimmilleni kertonut. Muuten sekoaisin. Mutta samassa tilanteessa olevia tuttuja ei liiemmin ole..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse olen ollu vastaavanlaisessa tilanteessa, tosin eroa ei mietitty mutta näytteen saaminen ja miehen tutkiminen oli "kiven ja kannon alla". Mutta siitä se sitten lähti etenemään. Meissä kummassakaan ei tosin todettu mitään vikaa eli selittämätön lapsettomuus. Monelaista hormonikuuria olen käynyt läpi vuosina 2002-2005 sekä 2009. Meille tehtiin ensin normaali IVF kesällä 2005, saatiin hedelmöittyneitä munasoluja muutama mutta ei tuottanut tulosta.
Joulukuussa 2005 laitettiin puolet siittiöistä ja munasoluista kuppiin keskenään ja puolelle tehtiin ICSI ja se tuotti sitten tulosta siten että alkoi myös raskaus ja poika nyt 4 v.
Pojan jälkeen oltiin ilman ehkäisyä että toinen saa tulla jos on tullakseen. Ei tullut joten kahden vuoden yrittämisen jälkeen menin taas hoitoihin talvella 2009 tehtiin taas ICSI josta syntyi joulukuussa 2009 tyttö.
En tiedä mikä on onnistumisprosentti ICSI:llä tehtäessä, mutta meillä se toimi.
Tsemppiä! Minullakaan ei ollut kohtalotovereita, täällä palstalla kävin ahkerasti ja hassu juttu, käyn vieläkin silloin tällöin.
moikka. täällä piikitellään viimesiä päiviä. elikkäs meillä on myös miehen sperma todella huonoa ja 1 % normaaleja siittiöitä ja muutenkin todella hitaita uimareita ja tosi vähän.itsessä ei löytynyt mitään hedelmällisyyttä alentavaa tekijää. meillä on menossa juuri ensimmäinen icsi hoito pitkällä kaavalla(procren, gonal-f, pregnyl ja lugesteron) ja ensi tiistaina on punktio :) muita hoito vaihtoehtoja ei edes yritetty ,koska miehen sperma todella huonoa... nyt kun meillä on menossa vasta ensimmäinen hoito niin en osaa sanoa vielä oikeastaan mitään muuta kuin sen että meillä kesti kauan ennen kuin pääsimme hoitoon asti. reilusti yli vuoden ja yritystä meillä on takana n.2,5 v vielä olen hyvällä/ renolla mielellä mukana ja todella toivon (niin kuin kaikki muutkin) että ekalla hoidolla tärppää :) lääkkeistä sen verran, että itse en huomannut mitään erikoista itsessäni paitsi procrenista minulle tuli parina yönä kuumia aaltoja ja unettomuutta...onnea hoitoihin kaikille!
tulevia viikkoja odotellen
Kiitoksia vastauksista!
Oli oikeasti mukava että kohtalotovereita löytyy ja sai tietää että hoitomahollisuus siis on,vaikkakin niin jo arvelinkin.
Itse olen myös ajatellut etten liikaa stressiä ota hoidoista vaikka vähän jännittääkin. Lasta olen toivonut jo monta vuotta joten olihan se tulos melkoinen pettymys.. Tilanteeseen on vaan asennoiduttava oikeallalailla niin siitä selvitään!
Tsemppiä muillekkin! :)
vuodesta -03 lasta toivottu. Minussa ei (pitäisi) olla vikaa, miehellä huonot siittiöt ja vähän. Kolme icsiä, kahdessa siirtoon. En tuota lääkkeillä tarpeeksi munasoluja eli kolmannen icsin jälkeen lääkäri ei enää suositellut jatkaa... Kerran siirto lahjoitetulla alkiolla, kaikki negaa.
Jotkut onnistuu, useat ei koskaan... onnistuminen 20-30 % luokkaa että suurin osa jää ilman tulosta.
Onko prosentti oikeasti noin huono? Jostain luin, että n. 70-80 prosenttia pareista saa avun lapsettomuuteen jossain vaiheessa.
Meillä myös icsi edessä miehen huonojen simppojen takia. Jännittää/pelottaa hormonikuurin aloitus.
Olen myös lukenut jostain että 70-80 % pareista onnistuu jossain vaiheessa, mutta se vaatii sitten joiltakin pareilta tosi monta yritystä että onnistuu kun hoitokertaa kohti onnistuminen 20-30 % ja minusta se on aika vähän. Otin joka kerran omana hoitona, en ajatellut että nyt ollaan epäonnistuttu näin monta kertaa että nyt mahdollisuudet onnistua paremmat. Kyllä se on jokaisella kerralla sama mahdollisuus onnistua tai epäonnistua.
Älä pelkää hormooneja/pistämistä yms, se vaihe on kaikkein helpoin tässä hommassa. Odottaminen on kaikista vaikeinta
Kiinnostaisi myös tietää miten onnistumis%:in vaikuttaa hedelmättömyden syy. Kun tiedän kolme pari ainakin jotka onnistuneet ja heillä syy ollut naisessa. Nyt jäi omasta kokemuksesta vaikutelma että jos syy on huonoissa simpoissa niin onnistumis% vielä huonompi.. tiedä sitten onko näin.
Itselläni hyvä kokemus ICSI hoidosta. Meillä kanssa miehestä johtuva lapsettomuus, eli siittiöitä ei ollut juuri lainkaan (eläviä). ISCI hoitoja meille tehtii 2 ja toisesta lähti raskaus käyntiin. Ja nyt ollaan jo raskausviikolla 21 4 :)
Ensimmäinen hoito oli fyysisesti itselleni paljon rankempi kuin toinen. Meillä hoidoissa ongelma oli munasolujen huono hedelmöittyminen. Eli kummassakin munasoluja saatiin punktiossa lähes 20 mutta kummassakin vain muutama hedelmöittyi ja kummassakin vai 1 oli siirtokelpoinen. Meillä ei siis pystytty ensimmäisen hoidon jälkeen pakastamaan mitään vaan edessä oli heti uusi hoito.
Hoidot tehtiin julkisella puolella ja kokemus tästäkin hyvä, koska meidän kuntamme ostaa palvelut Felicitas klinikalta.
Jos meillä ei olisi nyt tässä toisessa hoidossa onnistuttu niin seuraavana oltaisiin kokeiltu viljelyä luovotetuilla siittiöillä, kun lääkärit epäilivät että siittiöissä on niin vähän normaaleja että onnistuminen on todella vaikeaa.
Mutta nyt siis onnellisesti raskaana ja toivotan onnea ja jaksamista kaikille jotka hoidoissa käyvät.
Meillä takana 5 kpl ICSI hoitoa ja 1 kpl IVF luovutetuilla siittiöillä - eikä lasta. Hedelmättömyyden syytä on molemmissa: miehen huonolaatuiset siittiöt ja oma endometrioosini. Jälkeenpäin selvisi, että myöskään minun munasolut eivät ole laadultaan parhaimpia. (Kerroin aika laajasti omasta tilanteestamme otsikon "Kertokaa hedelmöityshoidoista"-alla, joten sieltä voi katsoa lisää..)
Käsittääkseni näissä hoidoissa tosiaan onnistumisprosentti on 20-30. Se, että onnistumisprosentti paranee hoitoja jatkettaessa pätee kuitenkin vain noin 5. hoitoon asti. Meille ainakin lääkäri sanoi, että tutkimuskirjallisuuden mukaan jos raskaus ei ole lähtenyt tuossa vaiheessa, niin tuon rajan jälkeen puhutaan enää yksittäisistä onnistuneista tapauksista. On tosin yleinen käsitys, että mitä pitempään jatkaa niin sen parempi todennäköisyys, mutta se ei tosiaan pidä paikkaansa. Yhteiskuntahan tukee kuusi hoitoa, kolme julkisella ja kolme yksityisellä puolella ja tuohon todennäköisyyteen nähden se on hyvin päätetty valtion taholta. Jos ei siinä ala raskaus, niin sitten se ei mitä todennäköisimmin ala. :(
Meillä juuri tämä oli se tilanne.. viimeisellä ja toisiksi viimeisellä hoitokerralla ei voi sanoa että olisi ollut mitenkään vahvat odotukset enää.
Meillä lääkäri sanoi myös, että huonolaatuista spermaa (vaikka siitä olisikin labrassa ongittu ne "harvat hyvät") laitettaessa munasoluun voi hyvinkin alkiokuva olla huono. Eli se vaikuttaisi onnistumisprosenttiin. Tämän lekuri sanoi tosin vuonna -03, eli en tiedä onko sen jälkeen jokin tietämys muuttunut.
Yleensä ottaen lääketieteen ammattilaisetkaan eivät vielä tiedä läheskään kaikkea lisääntymisestä ja sen mekaniikasta. Mielenkiintoista nähdä miten hoidot kehittyvät. Onko esimerkiksi 20 vuoden kuluttua hoitoja, joissa tärppää AINA. Se olisikin jotain. Nythän tavallaan tuo onnistumisprosentti ei ole kovin hyvä. Jos on 30% onnistumismahdollisuus, niin se tarkoittaa että on 70% mahdollisuus epäonnistua! Silti niistä hoidoista maksaa yhtäkaikki.
Toivotan kaikille tsemppiä hoitoihin, mutta loputtomiin niitä ei kannata jatkaa - ei ainakaan jos rahatilanne tekee kauhean tiukkaa. Minusta muuten puhutaan valitettavan vähän noiden hoitojen vaikutuksesta parisuhteeseen. Me ainakin olimme aika lujilla ja kävimme suorastaan kriisin läpi 3:n ensimmäisen hoidon aikana. Kai osittain siihen vaikutti se kun toivoimme ja luulimme heti ekoissa hoidoissa "tärppäävän". Pettymystä oli raskasta kestää ne 3 ensimmäistä kertaa - sitten siihen jo vähän turtui. :(
Rakastatteko te ollenkaan puolisoitanne, kun olette valmiita jättämään heidät, jos ette tule raskaaksi? Aika rujoa toimintaa. Jotain rajaa itsekkyydessäkin...?
Meillä ensimmäinen hoito (ICSI) ja eilen oli siirtopäivä. Hyperstimulaatio-oireet on ollu aika kovat mutta selviän näistä kun ajattelen mahdollista raskautta...Pelottaa ja jännittää, piinaviikot on nimensä veroiset mutta eniten pelätään miehen kanssa negaa kaiken tämän jälkeen. Jonotettiin ensin 1 ½vuotta että päästiin julkiselle puolelle tutkimuksiin ja suunnittelemaan koko hoitorulianssia :/
Ikinä ei oo käyny mielessä eroaminen lapsettomuuden takia vaikkakin ilmeisesti miehen siittiöiden huono laatu ja vähäinen määrä syynä tähän onkin.
Tsemppiä kaikille hoitoihin ja ihan jokaiselle sydämestä toivon plussia