Ne ketkä asuvat yksin mutta joilla on elämänkumppani. Toimiiko se, että asuu erillään, mutta on kuitenkin henkisellä ja etenkin tunnetasolla sitoutunut johonkin ihmiseen? Että rakastaa tämän "kumppanin" kanssa toisiaan ihan täysillä muttei asu yhdessä.
Onko hankaluuksia? Onko hyviä puolia?
Ajatellaanpa kahta aikuista naista joilla on ollut omat elämät tahoillaan, on ihmisiä jotka kuuluvat molempien omaan menneisyyteen, jotka eivät kuulu tähän yhteiseen elämään, joita ei halua järkyttää eikä loukata mutta joista tulee huolehtia ja joista välittää. Joille ei voi kuitenkaan paljastaa tätä suhdetta ainakaan vielä. Molemmat suovat toisilleen tämän entisen elämän ja sen velvollisuudet.... Onko suhde kuitenkin mahdollinen? Miten mustasukkaisuus vaikuttaa? Pysyykö se kurissa?
Miten suhde toimii? Tuleeko totuus kuitenkin läheisten keskuudessa ilmi? Miten käsitellä se, jos se vaikka se loukkaisi näitä muita ihmisiä?
Fundeeraa muttei saa tolkkua.... Ihmiset ovat arvaamattomia.
Onko hankaluuksia? Onko hyviä puolia?
Ajatellaanpa kahta aikuista naista joilla on ollut omat elämät tahoillaan, on ihmisiä jotka kuuluvat molempien omaan menneisyyteen, jotka eivät kuulu tähän yhteiseen elämään, joita ei halua järkyttää eikä loukata mutta joista tulee huolehtia ja joista välittää. Joille ei voi kuitenkaan paljastaa tätä suhdetta ainakaan vielä. Molemmat suovat toisilleen tämän entisen elämän ja sen velvollisuudet.... Onko suhde kuitenkin mahdollinen? Miten mustasukkaisuus vaikuttaa? Pysyykö se kurissa?
Miten suhde toimii? Tuleeko totuus kuitenkin läheisten keskuudessa ilmi? Miten käsitellä se, jos se vaikka se loukkaisi näitä muita ihmisiä?
Fundeeraa muttei saa tolkkua.... Ihmiset ovat arvaamattomia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
totta kai toimii! itse en asuisi yhdessä kenenkään kanssa. täytyy saada välillä omaakin rauhaa. suhde toimii parhaiten juuri, kun on omat asunnot eikä koko ajan olla kuin paita ja peppu. mustasukkaisuus on turha ja kuluttava tunne, josta pitäisi pyrkiä eroon. se johtuu yleensä vain itseluottamuksen puutteesta.
mitä tarkoitat, tulisi muiden tietoon? eihän se muille kuulu, miten elät ja olet, kunhan itse olet tyytyväinen. se on tärkeintä!
Olen samaa mieltä siitä, että suhde voi toimia aivan yhtä hyvin yhdessä kuin erikseenkin asuen. Eri ihmisille sopivat erilaiset ratkaisut. Luulenpa,että niitä utelevia ja tilanteita ihmetteleviä ihmisiä löytyy joka tapauksessa.
Mutta vaikka asuukin yhdessä, ei tarvitse olla kuin paita ja peppu. Omaa rauhaa löytyy, kun sitä osataan toiselle antaa. Olen itsekin lievästi erakko mutta en kärsi yhteiselämästä. Meillä on omat menot, kaverit, matkat ja puuhastelut; jää mukavasti tilaa hengittää.
oli siksi että kaipasi toista niin kovin, henkisesti ja fyysisesti. Omia maailmankatsomuksiaan ja tapoja, niitä pinttyneitä,muokkasi toisen ihmisen kautta,yhteisiksi kokemuksiksi. Hankalaksi asian juuri teki se että lähipiiri, oli liiankin kiinnostunut omista menoista ja tekemisistä, miksei juuri "oma" koti enää kelvannutkaan..
Toki keskusteluita käytiin mustasukkaisuuden osalta, mutta niistä aina selvisi puhumalla ja keskustelemalla.
miten voi asua erillään jos toista rakastaa? Miten voi haluta aamuisin herätä siihen ikävään kun toinen ei olekaan vierellä? Saati käydä yksin nukkumaan joka ilta... ei, ei sovi minulle!
Tapahtuipa kerran niin, että kaksi aikuista naista kohtasi verkossa, alunperin vain kirjeenvaihdon merkeissä tarkoituksenaan löytää hengenheimolainen.
Kirjeenvaihdosta syntyikin yllättäen muutamassa kuukaudessa liki pari tuhatta sivua tekstiä.
Oli jo pakko tavata tämä satojen kilometrien päässä asustava sielun sisar.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että se, mikä oli jo rakkautta ruudulla, muuttui rakkaudeksi ensisilmäyksellä.
Tästä kohtaamisesta syntyi useita uusia kohtaamisia, viikon, parin kohtaamisia.
Ja yhteisiä lomia.
Ja vuoden kuluttua ostettiin jo sormuksetkin, vaikka yhä vain eri paikkakunnilla satojen kilometerien päässä asuttiinkin...ja nyt, kuuden vuoden kuluttua, asutaan yhä.
Onneksi tarinamme naiset tekevät kumpainenkin sellaista työtä, että vääjäämättä kertyy ylitöitä, joita voikin lähteä sitten satojen kilometrien päähän viettämään ylityövapaina.
Elämästä ei puutu mitään. Se toinen on läsnä aina, ja mukana sellaisessa pienessä vekottimessa kuin kännykkä, jossa on sellainen kätevä kuukausimaksullinen liittymä, joka takaa rajattomasti puheaikaa. Tunti, pari sitä päivässä tulee juteltua arkiaskareiden lomassa, yhdessä televisiota katsellen ja kommentoiden.
Tämä sopii meille, nyt ja varmaan tulevaisuudessakin. On kummallakin tilaa elää ja olla, omat elämät omilla paikkakunnilla, omat perheet (äidit, isät, sisarukset, ystävät) ja yhteisiäkin ystäviä. Ja sukua pitkin Suomenmaata, kummallakin.
Kyllä se erillään olo onnistuu, ja yhdessäolosta nauttii kun se on harvinaista herkkua.
Riitojakin tulee ja menee, ihan samalla tavalla kuin yhdessä asuttaessakin, tosin ei yhtä usein:-)
Päivääkään en vaihtaisi pois.
ja vaikka samalla paikkakunnallakin asutaan, ei silti tarvitse asua saman katon alla. molemmilla oma elämä ja tarpeeksi tilaa, ja tarpeeksi myös yhteistä aikaa. yökylässä käydään toki säännöllisesti. =)täällä ainakin toiminut hyvin, mutta kukin tavallaan.
..mutta mitähän tapahtuisi, jos nuo naiset muuttaisivat samalle paikkakunnalle ja saman katon alle?
Ovat asuneet saman katon alla kun toinen joutui vuodeksi työn perässä Etelään. Kivaa oli. Sitten löytyi omalta paikkakunnalta työpaikka ja Etelän määräaikaisuus loppui.
Kummallakin niin hankala työllisyystilanne omilla aloilla että minä olen lähtenyt uudelleen kouluun ja toisella alkaa olla taas määräaiakaisuus lopussa. Käsitettä vakinainen työsuhde ei meidän perheessä tunneta. Minä en löytäisi ikinä töitä 100 km Heasta pohjoiseen. Toisella taas on tärkeimmät ihmiset eli vanhemmat ja sisarukset omassa kaupungissa. Minä tulen hyvänä kakkosena:-)
Taitaa olla kyse tosi rakkaudesta. Ei voi muuta kuin ihailla.