Vituttaa, elämällä ei oo tarkotusta.
Joka päivä samaa paskaa, johon oon viimiseen asti kyllästynny. Mun tekemisillä ei oo mitään väliä kenellekkään, ei edes itselle. Joka päivä miettii vaan, tässäkö tää on. Kohta oon täysikänen, enkä ole saanu aikaseksi käytännössä yhtään mitään elämäni aikana. En halua jatkaa tämmöstä tasasen tappavaa elämää. 40 vuoden päästä mut on puristettu tän yhteiskunnan paskaputken läpi ja sitte mut dumpataan ja unohdetaan. En saa edes kiitoksen sanaa. Toisin sanoen, mitä helvetin väliä mulla on ihmisenä? No ei mitään.
Haluisin saavuttaa elämässäni jotain, enkä olla kuka vaan nobody. Jotain mistä nauttisin itekkin ja että se merkitsisi muillekkin jotakin. Tätä vauhtia toi haave jää kauaksi. Munaa ois tehä vaikka mitä, mutta tuskin mahollisuuksia. Esim. lentämisestä oon haaveillu koko pitkän ikäni, mut kuka edes uskoo että tavallinen amis pääsisi edes lentämään simulaattoria? Niimpä.
Joka päivä samaa paskaa, johon oon viimiseen asti kyllästynny. Mun tekemisillä ei oo mitään väliä kenellekkään, ei edes itselle. Joka päivä miettii vaan, tässäkö tää on. Kohta oon täysikänen, enkä ole saanu aikaseksi käytännössä yhtään mitään elämäni aikana. En halua jatkaa tämmöstä tasasen tappavaa elämää. 40 vuoden päästä mut on puristettu tän yhteiskunnan paskaputken läpi ja sitte mut dumpataan ja unohdetaan. En saa edes kiitoksen sanaa. Toisin sanoen, mitä helvetin väliä mulla on ihmisenä? No ei mitään.
Haluisin saavuttaa elämässäni jotain, enkä olla kuka vaan nobody. Jotain mistä nauttisin itekkin ja että se merkitsisi muillekkin jotakin. Tätä vauhtia toi haave jää kauaksi. Munaa ois tehä vaikka mitä, mutta tuskin mahollisuuksia. Esim. lentämisestä oon haaveillu koko pitkän ikäni, mut kuka edes uskoo että tavallinen amis pääsisi edes lentämään simulaattoria? Niimpä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko ketään hengissä olevaa joka tuskaillu saman ongelman kanssa?
Minä olin ihan samassa jamassa kun olin ikäisesi. Kaikki tuntui niin turhalta ja tyhjältä. Nyt olen yliopistossa ja asun toisella paikkakunnalla. Olen saanut todella paljon mahtavia ystäviä ja roppakaupalla uusia ja hienoja kokemuksia.
"Esim. lentämisestä oon haaveillu koko pitkän ikäni, mut kuka edes uskoo että tavallinen amis pääsisi edes lentämään simulaattoria?"
Kaikki haaveet eivät ole realistisia, mutta jos teet paljon töitä unelmasi eteen, niin kuka tietää? Minun haaveeni oli olla luonnontutkija, mutta eihän sellaiset saa töitä Suomesta. Toinen intohimoni on matkailu ja vieraat kulttuurit. Kun olin ikäisesi, kuvittelin etten koskaan pääse minnekään ja kerään vain kotona pölyä koko loppuelämäni. Nyt olen kuitenkin käynyt vähän Euroopan joka kolkassa ja ensi lukuvuonna suuntaan Japaniin vaihtoon.
Nyt vihdoin tuntuu siltä, että elämällään voi ihan oikeasti tehdä jotain jos vain uskaltaa.
Ymmärrän sua hyvin, sillä omassa päässä on pyöriny ihan samanlaisia ajatuksia. Tuntu että elämässään ei ole tehnyt mitään hyödyllistä.
Mutta sitten kysyinkin itseltäni, että miksen sitten tee jotain hyödyllistä? Miksen toteuta joitain pitkäaikaisia haaveitani? Sitten vastaus selkisi minulle: en uskalla ottaa riskiä. Silloin pari vuotta sitten asiaan vaikutti tosin se, että asuin vielä kotona ja vanhempien mielipiteet vaikuttivat vahvasti päätöksiini.
Ihmisellä on joitakin velvollisuuksia (kuten koulu, työ ja veronmaksu), mutta elämässä pitää olla muutakin. Nyt vähän vanhempana uskallan ottaa jo enemmän riskejä ja nauttia vapaa-ajasta. Harrastukset ovat elämän suola. Olisi hienoa lähteä jonnekin kauas Suomesta vapaaehtoistyöhön, mutta ainakin minun kohdallani se on vielä mahdotonta, koska opinnot ovat yhä kesken.
Toivotan onnea ja menestystä elämääsi!
Empä ole muuta tarkotusta elämälle keksinny kun nauttia siitä. Nykysellään en nauti siitä, ja kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä. Muiden silmissä mulla kuulemma menee todella loistavasti, on hyvä koti ja terveys, ihmissuhteet ja kohta koulutuskin. Silti en edes pelkää kuolemaa, koska minulla ei ole omasta mielestä mitään menetettävää. Haluaisin vain sen jonkin.