vaimon rauhattomuus

Miten vaimo suhtautuisi, jos alkaisit itsekin samaan aikaan spontaanisti laittautua ja sanot myös lähteväsi samana iltana kaverin kanssa viihteelle?

Entä käyttekö joskus yhdessä ulkomaanlomalla niin, ettei sieltä ole mahdollisuutta lähteä ystävättärien kanssa spontaanisti minnekkään ja kännykkäpuhelut ovat liian kallista ajankulua?

Joskus kannattaa säästää viikon lomamatkaan, sillä sen matkan aikana selviää aika moni asia. Esimerkiksi onko puolisolle kännykkä lomallakin tärkeämpi seuralainen kuin oma aviopuoliso...?

Rahankäytöstä sen verran, että tingi sentään edes ruokalaskusta, toisen on pakko ostaa omalla rahalla edes ruokaa, jos ei muuta suostu maksamaan. Vähempituloisen puolison tulee maksaan ainakin oma puhelinlaskunsa, ruokansa ja vaatteensa. Eli jos tämä ei muuten osallistu menoihin, niin ei tästä saa olla toiselle ylimääräisiä kulujakaan. Laske mitä maksaisit kuukausittain elämisestä sinkkunakin ja loput saa maksaa vaimo. Minulle esimerkiksi "puoliso tulee maksamaan 400€/kk": 150€ kalliimpi (isompi) vuokra-asunto, 250€ enemmän ruokaa ja talousmenoja. Nämä vähintään hänen on kustannettava itse. Ja tietenkin vaattensa ja puhelimensa. Muun maksaisin sinkkunakin.

Ikäeronne 30 - 40 ei mielestäni selitä oikeastaan mitään, keski-ikäisiä olette molemmat. Vaimollasi tosin on 30v aikuiseksi harvinaisen paljon vapaa-aikaa, joten ei ihme että jaksaa juhlia ja kälättää puhelimessa. Kyllä tavallinen työviikko vie ihmisestä sen verran mehut, ettei se tanssijalka niin vain spontaanisti vipatakaan.

Vaimosi on vähän niinkuin iskän luona asuva villi ja vapaa teinityttö, joka saa opintotukea, mutta ei käy koulua. Asuu iskän luona niin kauan kuin saa viikkorahaa ja saa tulla ja mennä miten lystää.

Oli sen verran karmeaa luettavaa, että oikein ihmettelen mitä ihmisten päässä oikein liikkuu. "Vaimosi on vähän niinkuin iskän luona asuva villi ja vapaa teinityttö."Lainasin toisen kirjoittajan kommenttia, koska se on mielestäni hyvin kuvaava.

On sitten kumpi tahansa mies tai vaimo jolle kaikki muu on tärkeämpää kun oma puoliso, niin se johtaa siihen että aletaan vihaamaan toista. Jos et saa tilannetta muuttumaan niin se johtaa 100 prosenttisesti eroon.

Et menetä mitään jos otat asian puheeksi, ja sovitte yhteisetsäännöt, sillä joka tapauksessa vaimosi käytös johtaa siihen että hän saa asua yksin. Tapahtuu se nyt tai muutaman vuoden päästä, niin lopputulos on sama.
Hiljaa olemalla ei muutu mikään ja asioden pöydälle nostaminen nostaa ensin taistelun. Sota on kuitenkin joskus pakko kestää, muuten et saa kohta edes hengittää sielä kotona.

Samoilla linjoilla..
Ja tuon vihantunteen kasvamisen allekirjoitan täysin!
Meillä se on se työpaikan pomo, joka saa mieheen vipinää, onhan hän nainen..
Naimisissa tosin, mutta se ei tunnu haittaavan kumpaakaan nämä seikat.
AINA, vaikka olisi vapaapäiväkin, kun rouva soittaa, niin saa meidän sovitut menot jäädä, kun rouva on tärkeämpi!
Ja ei puhuta pelkästään työpaikan asioista, vaan rouvan kanssa pitää lähteä milloin mihinkin päin suomea työnmerkeissä oleviin geemeihin...Hah!
Viina virtaa ja ukko on ihan väsy, kun koteutuu..

Kyllä vituttaa tuollainen, isännällä on aina syy lähteä kapakoimaan, kun täytyyhän se työpaikka pitää! MITÄÄN ei kuulemma tapahdu näillä reissuilla, mitäs nyt joutuu joskus eukon päätä piteleen pytyllä, kun oksennus lentää ja
olkapäänä oleen, kun eukko aloittaa surkean tilityksen omasta liitostaan..
Olenkin huomannut, että isännästä on alkanut löytyä keskustelutaitoja ja parisuhdeneuvojaa näköjään vieraan naisen kanssa, mitä ei ikävä kyllä tässä omassa parisuhteessaan tunnu omaavan lainkaan... ;))

Kyllä neuvo sulle AP on se, että naisen saa pysymään kotona, kun laittaa sen paksuksi ja mielellään kahdesti. Kotona on ja pysyy ja mikä sen mukavampaa, jos seurana on kaltaisesi kotona viihtyvä rakastava mies, joka
hoitelee siinä mukana lapsia ja kotia..
Meillä kylläkin enempi viihtyi mies kotona ennen kuin lapset tuli...
Sen jälkeen ei paljon viihtynytkään, mutta olikin sua paljon nuorempi ja tyhmempi. Tyhmä on edelleen.

Minulle koti on paras paikka, ollaan oltu yli 20 vuotta avioliitossa ja 3 lasta josta yksi vielä kotona. Jos jotain olen oppinut niin sen että avioliittoon satsaaminen on ollut elämäni paras sijoitus. Olen saanut ihanamman vaimon mitä olisin ikinä edes osannut mielikuvituksessa odottaa. Haluan itse täyttää kaikki pienimmätkin toiveet mitä vaimoni pyytää ja yritän tehdä vielä enemmän. Siksi on käsittämätöntä jos joku kohtelee puolisoaan tuolla tavalla miten miehesi kohtelee sinua.

Ei ollut aikomus arvostella sinua, en vaan keksinyt sanoja joilla olisin kertonut että ymmärrän sinua.

Kiitos sympatioista ja mukavaa, että on olemassa tuollaisiakin pareja, ettei tarvitse kyseenalaistaa sitä, mitä se perhe-elämä on ja mikä on se oikea arvojärjestys elämässä!
En ottanut kirjoitustasi arvosteluna, olen vain joskus itse itsellenikin vihainen, kun olen kaiken yrittänyt oikein tehdä ja silti menee metsään.
Minuakin loukkaa tuo, ettei miehelläni ole "munaa" eikä edes halua sanoa joskus pomolleen, että "ei käy nyt, perheen kanssa tässä omat suunnitelmat..."

Tuleehan se ensimmäisenä mieleen, että tottakai se on mukavampaa istua
lärisemässä jossain palaverissa hotellissa firman laskuun iltamenoineen,
kuin lähteä mäenlaskuun kitisevien lasten kanssa muitten lapsiperheiden joukkoon..
Mieheni se osaa niin mukavasti "priorisoida" nämä hommat mieleisekseen.
No, lapset kasvaa huimaa vauhtia ja onneksi osaan itse nauttia lasten märistä tumpuista ja punaisista innokkaista kasvoista ja sen älyän, että tämä on nyt parasta aikaa ja kohta ne on jo seurustelemassa tahoillaan finninaamoineen.. ;)

Sinulla ed. on se salaisuus käsissäsi ja olet sen hyvin oivaltanut, miten nainen pidetään tyytyväisenä! Tsemppiä jatkoonkin!

No mikä siinä on pahinta että vaimo käy välillä ystäviensä kanssa ulkona?Se,kun et ole paikalla näkemässä mitä hän tekee?Tai kun vaimolla on hauskaa ilman sinua?
Tuo vaan vaikuttaa siltä että vaimolla on tylsää.Jos istutte kaiket illat kotona ettekä missään käy niin kyllä se vaan tylsää pitemmän päälle on.Ei tuossa paljon vaihtoehtoja ole.Ala käymään enemmän vaimon kanssa ulkona.Tai sitten hyväksyt sen että toinen vaan on luonteeltaan rauhaton ja annat toteuttaa omia päähänpistojaan.Tai eroat ja etsit jonkun kotikissan itsellesi.

vaimos tuntuu käyttävän sua aika hyvin hyväkseen. et kai luule, että se edes töitä hakee, ei tietenkään niin kauan kun saa siivellä elää...

Kyllä sinun kannattaa opetella sanomaan mielipiteesi. Kunhan sanot sen rauhallisen asiallisesti. Nuo patoutuneet ikävät tunteet saavat sinut ajan mittaan sairastumaan. Älä heittäydy lattiale kynnysmatoksi.

Kun joku tottuu omaan itsekkyyteensä, niin siitä tulee toinen luonto. Perheessä on minusta juuri se hyvä puoli, että siltä saa usein suorasanaista palautetta omiin negatiivisiin tapoihinsa. Tunnen ikisinkkuja, joilla on sietämättömän itsekeskeiset tavat. He ovat mukavia, mutta täysin epäsosiaalisia kohtuuttominen erityisvaatimuksineen. Vaimostasi on kovaa vauhtia tulossa samanlainen.

Vaimosi ei opi koskaan pärjäämään työelämässä, jos ei opi ottamaan muita huomioon. Saat hänestä lopuksi ikää simputtavan riippakiven vaivoiksesi.

Eihän tuossa ole muutakuin vääränlainen pari mennyt yhteen..
Hyvä kun huomasivat, ennen lasten tekoa ja noinkin varhain..
Eri meno se on meillä.
Yhdessä oltiin vuosikaudet ja viihdyttiin kotona, tai siis minä olen se koti-ihminen ja saan ajan hyvin kulumaan kotiaskareiden parissa. Baarit ei viehätä, ei ole koskaan viehättäneet. Muutaman kerran olen nuorana käynyt kavereiden mukana ja touhu ällötti kännisine meluavine apinoineen. Mut tämä on siis vain minun mielipide.
No, luulin miehenkin olevan kotona viihtyvä, vaikka joskus viinaa kotona tipottelikin.
Mentiin naimisiin ja 5 vuoden jälkeen uskaltauduin tekemään lapset, siis yhdessä ne suunniteltiin.
No, eiköhän alkanut miehellä tanssikengät kutsua ja sen jälkeen ei vapaata, etteikö pitäisi baarissa käydä..
Eli oltiin sitten se väärä pari kuitenkin, meillä vaan ilmeni menojalan vipatus vasta lasten syntymien jälkeen.
Joku varmaan ajattelee, että no mitä tuosta..
Ei se ole kivaa, kun se känninen örveltäjä vihdoin kotiin konttaa oksentelemaan ja huulipunat kauluksissa paistaa, eikä sekään ole kivaa, että aika summa rahaa menee tuohon touhuun ja sekään ei ole kivaa, kun poika sanoo aamulla isänsä oksennusta katsellessa, että " mun isä on vissiin juoppo?"
Niin.

Hei!

AP kirjoituksesi on kuin minun elämä, mutta olen nainen. Mieheni on samanikäinen kuin minä. Minä katsoin vastaavaa 16 vuotta. Yritin kertoa miltä tuntuu ja löytää kompromissia tilanteisiin niin, että joskus on ok lähteä ja tehdä spontaaneja asioita kavereiden kanssa, mutta ettei se aina tapahtuisi meidän parisuhteen ja yhdessäolon kustannuksella. Tilanne päätyi siihen, että mieheni halusi erota, koska tukahdutin hänet noilla vaatimuksilla. Nyt minulla on parempi olla. Erosta vuosi. Aluksi oli kauheaa ja tuntui hirveältä vääryydeltä, että mieheni halusi erota. Mutta oikeassahan hän oli. Elämä ei ollut kivaa kummallekaan. Eikä minun tarvitse enää jäädä yksin miettimään minne hän lähti tai olla epätoivoisessa tilassa kotona odottaen, että hänen puhelin soi. Olen vapaa. Mikäli ette saa juteltua ja sovittua kompromissia vaan tilanne jatkuu vuodesta toiseen noin, sinä väsyt ja ahdistut kuukausi kuukaudelta yhä enemmän.

Laitat muijasi kuriin että et hyväksy näitä bailaujuttuja hänen kevereiden kanssa kuin kerran kuussa tai harvemmin ja jos homma ei muutu niin sanot että erohan tässä tulee niin vaimosi voi herätä ja niin edelleen . Itse miehenä en katsoisi tommoista hommaa ollenkaan. Jos sinä maksat niin sinä myös määräät ja niin edelleen. Ei muuta kun pidät kannastasi kiinni ja seuraavan kerran kun meinaa lähteä viihteelle niin sanot että jos lähdet niin avioero tulee. Sanot myös kantasi niille vaimosi kavereille että nyt tämä baarissa käyminen riittää ja niin edelleen.
Ennen kuin eroat niin teet autoista ja muista omaisuudesta avioehdon ettei tartte turhasta maksaa avioerossa. Sinun tulosi ja rahasi ei kuulu vaimollesi ollenkaan ja sinä päätäät mihin rahasi laitat. Ei muuta kun vaimo töihin niin saa lisää rahaa.

"Konservatiivinen?"

opetella olemaan mies.

Tässä talossa ei tulisi kuuloonkaan, että vaimo lähtisi humpsuttelemaan minun rahoillani vastoin minun tahtoani.

Eikä TODELLAKAAN tulisi kuuloon, että vaimo hätyyyttäisi minut pois television äärestä, jos olisin katsomassa jotain elokuvaa. EI TODELLAKAAN!

Olenkin joutunut joskus sanomaan vaimolle päin naamaa, että minua on ihan turha yrittäää alistaa tai määräillä, koska mielummin otan avioeron kuin jään tossun alle.

Nykyään ei tarvitse hirvittävästi riidella, kun vaimo on todennut että minua ei voi määräillä. Määräilyllä tarkoitan juuri tuollaista itsekästä "minun tv-ohjelmani on tärkeämpää kuin sinun"-meininkiä, enkä todellakaan mitään kurkkupurkin avaamista kun vaimon voimat ei riitä.

Ei teidän erota tarvitse, vaan löytää tasapaino sovitulle yhdessäololle ja spontaaneille liikkeille.

On täysin normaalia että aviossakin puolisot kaipaavat toisaalta rauhaa, pysyvyyttä ja yhdessäoloa ja toisaalta omaa aikaa, vapautta ja spontaaniutta. Kummassakaan ei ole mitään pahaa, mutta yleensä toinen puolisoista kaipaa enemmän sitä ensimmäistä ja toinen toista.

Siihen on ratkaisu, että puhutaan tarpeista ja sovitaan yhdessä niiden täyttämisestä ja sitten sitoudutaan, että siinä pysytään.

Näin ollen teidän tapauksessanne teidän on sovittava, että tänä iltana ei sitten lähdetä minnekään vaan tehdään jotain yhdessä ja sitoudutaan siihen. Sitten taas on iltoja, joina sinä olet varautunut siihen, että ehkäpä vaimosi tänään lähtee ulkoilemaan.

Raha-asat ovat toinen asia, joista teidän tulisi sopia. Teet toisaalta ihan oikein, kun tulet asioissa noin paljon vastaan, mutta asioista pitäisi sopia niin, että teillä on asiasta rauha.