Sovitaanko että kaksi vain enintään per viesti, on helpompi seurata ettei tulisi samoja :))
Aloitan,
Ei elävä kuolevansa usko.
Ei haukku haavaa tee.
Aloitan,
Ei elävä kuolevansa usko.
Ei haukku haavaa tee.
Sananlaskuja.......
meeriamanda
1554066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 155
Vanhimmat
Sanasta miestä, sarvesta härkää !
Haukkuva koira ei pure !
Ei oppi ojaan kaada (nykyversio: eikä oppinut ojaa kaiva).
Räkänokastakin mies tulee, vaan ei tyhjän naurajasta.
- Vireä viidesti vie.
- Huononnäköisessä repussa on usein hyvät eväät.
Aamun yyteet, illan potkut, se tapa talon hävittää.
Tää on sellainen uusiosananlasku, päivitetty tähän päivään.
http://fi.wikiquote.org/wiki/Suomalaisia_sananlaskuja
H.
Auta miestä mäessä, älä huttuvadissa.
Auta miestä mäessä, älä mäen alla.
No jos tarvii jo alkumetreillä ´apuja´ en sitä kyllä hakenut, ihan muistissa, omassa pääkopassa olevia!
Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään.
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
pistä lapsi asialle ja tee itse perässä.
(Fingerporista, kun Nike-lenkkarit hajosivat juostessa)
Hoida lasta vuosi kaksi tai hoidat kaksikymmentä.
Voi juutas et minua sapetti tuo `pistä lapsi asialle ja tee itse perässä´!!!
Äitini vakisanonta, miten se tuntui pahalta.
Mä teen heti oikein jos se oikein neuvotaan, ihan kerta riittää, mut silloin...no se oli silloin.:/
Toinen huoku, Soon pientä kun lapsi talloo syliä , odotas kun se polkee sydäntä.
Nämä on minulle jotenkin kielteisiä, kuin etukäteen jo mitätöityjä...onneksi se ei mene näin! :))
Inhosin lapsena noita kielteisiä ja mitävöiviä sananlaskuja, ja miusta ne olivat vallankäyttöä ilman selityksiä.
meeriamanda, pirre. Ikävä jos tuli huonoja muistoja tuosta "pistä lapsi asialle".
Minun äitini ei koskaan sitä käyttänyt, sen vuoksi kai tulkitsen sen vain niin,
ettei aikuisen pidä uskoa lapselle liian vaativia tehtäviä.
Fingerpori viittasi taas Nike-lenkkareiden kohdalla lapsityövoiman käyttöön
Kiinassa. Ei mikään naurun asia, mutta mua naurattaakin aina hyvät oivallukset...
Pistäähän Fingerpori (siis Hesarin sarjakuva) Jeesustakin halvalla ja sekin naurattaa mua, vaikkei saisi. "Mutta kuka sen määrää, mikä on väärää".
Meni päällekkäin, kun en lukenut aiempia. Pannaan meiltä päin toinen:
- Missä peura pehtelee, siihen karva katkeaa.
- On myöhäistä ansoja panna, kun hanhet ovat vainiolla.
- Pyyssä ei ole perheelle jakamista.
Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla.
Jos peltopyy ei piipittäisi, sen munia ei löydettäisi.
- Se on vaivainen varis, joka ei höyheniään kanna.
- Opissa se on variksenpoika tuulessa.
Jälkimmäistäsi en muista kuulleeni koskaan, mutta varsin sattuva se on. Kokeillaanpa, jos nämä lintujutut saisivat jäädä palstalle, kun jollakulla näkyy olevan kova into vanhoja sananalaskuja poistattaa. (Vaivainen varis viitattaa retkeilijään, joka ei jaksa kantaa kaikkia varusteitaan.
On lapsia ylentäviäkin sananlaskuja, esim.
Pieni lapsi on kodin kuningas,
Täälläpäin se on tuttu, tai ainakin minulle, ja lapsilleni - tuo jälkimmäinen. :)
Vuosi lapsen kasvattaa, ja vanhan vanhentaa.
Demeter, ei ollenkaan niin ettei noita kys. sanalaskuja saisi sanoa täällä, oli vain henk.kohtainen kommenttini niitten sisältöön.
"Istun ihan omilla palleillani." Kallin tokaisu suorassa TV:n ajankohtaiohjelmassa :)
Jotkut sananlaskut ovat hyvinkin paikkakuntakohtaisia, toiset maan- tai maailmanlaajuisia. Laajimmalle ovat varmaan levinneet Raamattuun pohjautuvat sanalaskut. Joskus sama asia sanotaan hieman eri tavoin eri paikkakunnilla. Sinun esimerkkisi on meillä muodossa:
- Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa.
Eihän ikävä tapa vaikka se vähän kirpaisee
Eihän korppi korpilta silmää puhkaise
Uusia muunnoksia jotka minua huvittaa:
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toinen ei.
Joka kuuseen kurkottaa, sillä venyy kaula.
Parempi virsta väärään, kuin vaaksa vaaraan.
Illan virkku aamun torkku se tapa talon hävittää.
Mihins oot kadonnu?
Älä pirua seinään maalaa, kyllä se tulee itsestäänkin
Äänellään se lintukin laulaa
Se viimeksi nauraa, jolla on parhaat lääkkeet.
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei.
Puavalilta paukahtaa Kyntteliltä kyykähtää talaven selekä poikki.
Sitä sannoo et sano minkä piähä et piäse.
Kiitosta kovasti vaan saisiko suomennoksen? En ymmärrä , jotain päiviä kai kuijaa menee, toinen ei sano sitäkään!
Kai sinne päin, että joutuu vastaamaan sanoistaan.
Pannaan uusi:
- Syöpi syljettynsä, naipi naurettunsa.
Meeeriamanda,
Tarkoititko minun kirjoittamieni sanontojen suomennoksia? No, yritän - ja ymmärrän hyvin että ainakaan kakkosta ei moni ymmärtänyt. Siis:
1.) Puavalilta paukahtaa Kyntteliltä kyykähtää talaven selekä poikki.
- Tämä on vanhan kansan perinnetietoa talven muuttumisesta kevääksi, siis "talvenselän taittumisesta". Paavon päivänä (25.1.) talvenselkä "paukahtaa poikki", kääntyy siis kevään suuntaan, ja Kynttilänpäivänä (7.2.) talvi kääntyy jo selvästi kevään puolelle, siis "talvenselkä kyykähtää".
2.) Sitä sannoo et sano minkä piähä et piäse.
- Usein käy niin, että juuri kun olet sanonut jonkin asian tai muun jutun olevan noin, käykin niin että tulee poikkeus ja se onkin jotenkin muuten tai ihan toisin päin. Tämä on koettu useinkin, ja kotona ennen jouduttiin tuon tuostakin toistamaan em. " viisaus" - hymyssä suin. Eli mikään asia ei välttämättä ole aina ja ikuisesti sellainen kuin olettaa, muutoksia voi tulla aina. Eli kannattaa olla suu supussa.
Luulen että ovat aika paikallisia sanontoja. Vai ymmärsikö moni?
Meidän perheessä oli näitä paljon enemmänkin, mutta valitettavasti ne tulevat mieleen lähinnä vain asiaan liittyvissä yhteyksissä ;-D
Kiitos suomennoksesta, eipä auennut omin aivoin. Todella tuo kakkonen on tuiki outo. Ja pitäisi ymmärtää murretta paremmin että aukeisisi ns. oikeaoppisesti :)
Toivo köyhän elättää, pelko rikkaan tappaa.
Yskää saa kun yksin makaa, nuhaa huonon kaverin kanssa.
Näin meilläpäin ennen:
Nyt kohta Koivuniemen herra tulee Saparomäen herralle kirjootusta pitämään. ( uhattiin antaa vitsaa )...
Nyt ne länget löysäs. ( Pääsi ripille )...
Paistaa se päivä risukasaankin.
Kerta vielä kiellon päälle !
Jaa, kuulin tuolla ulkomailla kulkiessani ja jäi mieleen kun putiikinpitäjä huuteli...
Iso maha, paljo raha.
Tyhjästä on paha nyhjästä
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten
Tuli mieleeni, kattoitteko aamulla kolmosta, oli Heli Laaksonen haastattelussa, poitsu oli ihan hukassa kun ei tajunnut Helin puhetta?
Teatteri kipaleita kaksi olen nähnyt, vaan niin lavennettu et hitaampikin ymmärtää ja onhan kesto näyttelijät :))
Kusta kulumaan siitä sihisee silimään.
Kusettaa kuin palokunnan hevosta.
Kun lummeen kussee niin jälki jää.
Vain rikkaruohot kasvavat nopeasti.
Vaivaisella vaimo kaunis,
köyhällä hyvä hevonen:
sitä kaikki kaulaelee,
se kauas ajettanehen.
Ei tainnut olla mieleisesi aloitus, mut josko ite taas räväytät, jotain liikehdintää kuitenkin, eikö totta? :)
Höpöjä minä ainakin kaipaan, en aina asiasllista, en totuuksia, hassutellaan!
Kovasti tykkäsin aloituksesta kun nyt viimein pääsin naputtelemaan edes muutaman repliikin. Menin läpi ketjun ja ajattelin pistää jotain "pöljää".
Äiti sanoi kun me kakarat oltiin menossa nukkumaan ja juotavaa kinuttiin, jotta "kusta kulmaan siitä sihisee silmään". Tämä lämmin muisto äidistä innoitti jatkamaan teemaa ja näköjään, joku oivalsi hyvän jatkon, joten peace, mietin lisää ja tuun myöhemmin kööriin ; )
Hei korppis, noista Siun äitisi "kauniista" sananlaskuistasi tuli mieleeni anoppi - hän paukutteli samaan hempeään malliin ja lapsillekin, mutta rauha hänen sielulleen.
Minulla muistuu pahasuinen mummuni, jonka puheita sai koko suku joskus hävetä.
Mummu-kulta, silti.
Paha saa aina palkkansa.
Hyvä jos pääsee omilleen.
Hyvä saa lopputilin.
Oliko sinulla huumorintajuton lapsuus? Meillä ei kuvia palvottu ja joutavia hävetty elettiin ja oltiin, uuni tuoretta oli pullaa vasullinen pöydällä ja oman lehmän maitoa kannussa odotti koululaisia kotiin. Housuihin ei kustu ja potta oli lastenhuoneen nurkassa.
Tee vähemmän omia päätelmiä muista, olet useammin oikeassa.
*ihanomatekemä*
tv. Ylitalon Kustu. :))
Muistanet, että kun olimme pieniä luettiin satuja, jotka oli kaikkea muuta kuin kauniita pusi pusi lasten iltasatuja.
Sananlaskuistakin huomaa, että elämä on ollut rehellistä, ei sen tarvinnut olla rumaa ja ilkeää vaan asioista puhuttiin asioina. Entivanhaan sanottiin hän on kusihousu, mutta nyt pissuhousu.
Lainaus.... miksi ahdistavia satuja kerrottiin.
"Lapset kokevat niiden kautta turvallisessa ympäristössä vaikeita tunteita ja oppivat näin kestämään ja käsittelemään ahdistavia asioita. Sitä varten ne sadut on alun perinkin keksitty, lasten elämä on ollut menneinä vuosisatoina todella kovaa, ja onhan se sitä tänäkin päivänä omalla tavallaan".
Tottahan päätelmiä teen ja ihan omia, en muiden ja sen mukaan vastailen ja usein olen oikeassakin en aina.
Se huutaa joka pelekää.
Tämä on pirrelle tarkoitettu viesti ; )
Köyhyys- ja kova elämä muutti sen ajan naisetkin karuiksi, ei tietysti kaikkia, - esim. äitini en ole kuullut koskaan kiroavankaan ääneen. Raamatunlauseilla osasi kyllä lyödä, ja oikeastaan se oli lamaannuttavampaa kuin reilu kiroaminen oisi ollu, mutta ne on menneitä asioita, ei niistä sen kummempaa.
Puhdas kulta ei pelkää ahjoa.
Jos pelkää vahinkoa, ei löydä onneaan.
Varis huutaa omaa nimeänsä.
Ai minullako?
Ei ollut, isäni oli hyvinkin huumorintajuinen ja äitikin omalla tavallaan, mutta meillä ei saanut kiroilla, eikä he puhuneet rumasti. Ei saanut sanoa kusihousu, vaan pissapöksy..mutta kellä mitenkin..
Mie ainakin luin niitä jännityksen takia, ei siinä sen kummempaa selitystä kai tarvia, eikä meille kukaan niitä lukenut, ite luin kun opin lukemaan ja koulun kirjastosta lainasin.
tuosta Korppiksen ja Pirren vuoropuhelusta heräsi mietteitä:
"rumien puhuminen" on varmasti aika väljä käsite. Meillä kotona oli jotenkin armoton ilmapiiri, kaikki tunteet ja asiat olivat paljaasti esillä.Se oli omalla laillaan raastavaa, mutta opetti luultavasti sen, ettei jatkossakaan ole ollut kovin herkkähipiäinen "rumalle" kielenkäytölle. Minkä muut saattavat pitää ilkeilynä, näkyy minulle rehellisyytenä.
Pirre puhui tuosta elämän kovuudesta meidän äitien sukupolvessa. Sitä tulee monesti ajatelleeksi ja ihan surreeksi, kun ymmärtää, ettei heillä ollut paljon muita vaihtoehtoja kuin se ison lapsikatraan hengissä pitäminen. Jos vierellä oli vielä vähän keskenkasvuinen kumppani, taakka oli sitäkin suurempi. Ja kenen muun kanssa sitä taakka olisi jakanut kuin tyttären/
tyttärien ? Niin se meni meilläkin - tosin itse olin nuorin ja pääsin vähemmällä.
Ja kuten isien, myös äitien "pahat teot" siirtyvät lapsille "kolmenteen ja neljänteen polveen". Jos tuon siirtymisen pystyisi edes joltakin osin
katkaisemaan, voi sanoa tehneensa hienon karrieerin (Helena Anhavaa
mukaillen)
Ilmaisin hieman väärin, tarkoitin rumasti asioista puhumisen, en rumien puhumista, - ne on kaksi hieman eri asiaa, minun mielestä.
Äitini oli käynyt kristillisen kansanopiston ja oli , miten sen sanoisi, pidättyväisempi puheissaan - ehkä hieman kaunosielukin. Olen monesti sanonut sisaruksilleni ettei äidin oisi pitänyt joutua mökin muijaksi, kädetkin liian pienet ja ohuet.
tämä menee taas ensisijaisesti Pirrelle (mutta kaikki saavat tietenkin lukea - ketä kiinnostaa !) .Karkeata kielenkäyttöä ei meilläkään harrastettu, mutta ehkä sitten enemmän sitä etelä-pohjalaista "suoraa puhetta", ja myös loukkaamis-tarkoituksessa.
Toisenlaisen osan olisin minäkin suonut omalle äidilleni. Hän ei ollut käytännön ihminen vaan ehkä juuri tuota samaa, millä kuvasit omaa äitiäsi - kaunosielu ja ennenkaikkea suuri humanisti, joka suvaitsi paljon sellaista, mitä muut eivät
suvainneet, niissä ahtaissa maalaisympyröissä. Käytännön taitojen puutteet hän kyllä korvasi kekseliäisyydellä ja ennakkoluulottomuudella. Hän taisi ainoana niillä kulmilla käyttää nokkosta ruuan valmistuksessa.
Kyllä pienikin poika pussata saa, kun ottaa pallin alle.
.
Itselleen sika kiusaa tekee, kun purtilonsa kaataa.
Joka antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden.
"Valheella on lyhyet jäljet, ellei käytä väärää passi
Lähti kuin talonmies peltikatolta!!"
:)
Mun suosikki on aina ollut Erkki Tantun kirjasta.
Märkä mettä,karkaava hevonen ,putoovat housut ja toraisa vaimo ne miehen lannistaa.
Tuo ei ollut erityisen hemppi. :))
Vettä ne juo herrojen hevosetki.
Housut puttoo, hevonen jättää.
Oletko tietonen mistä tulee sanonta.
Sopii kun suutarin sormi sian persukseen.
Oletko nähnyt suutarin tekevän nahkaan reikää naskalilla? Voisin kuvitella, että sormi uppoaisi samalla liikkeellä herkästi saparon alle.
Ei harmainta hajua, sanoo hän, ja *nauraa kuin jakoavain*.
Jos suutari saa sieltä jotain tarvimaansa ainetta työhönsä?
Tosta Tantun kirjasta jääny mieleen.
Vaha ja kumarainen nainen kiskoi juoppoa miestään kelkalla kotia kohti.
Mies laukoi vesikelkasta,älä huono huokaa sulla on turva kelkassa.
Mies oli juovuksissa, ja maalaispoliisi vei häntä putkaan vesikelkalla. Ei siitä sananlaskua tullun, mutta aika reteä sanomus:
- Saimaa minä poltan ja polliisilla ajan.
Entäs tämä?
Minä puhun vaikka Kiinan keisarille!
Itsetuntoa riittää hölösuu-Lipposella, mutta niin oli Portimojärviselläkin:
- Semmoinen poika Portimojärvestä, että tohtii olla rahalla päissä.
Asenteet kohdillaan, sanoisin.
Suu viepi suden ritahan, kieli kärpän lautasehen.
Tuosta portimosta tämä mieleeni johtui. Olenkohan edes oikein ymmärtänyt, sopiiko tätä käyttää hölösuista vai liittyykö sittenkin syömiseen/ahneuteen? Ja tarkoitetaanko lautasella jotain loukkua? Ja selitä nyt vielä varuiksi tuon Portimojärven pojan rehvastelun taustat, olenkohan siinäkään ihan jyvällä.
Sananlaskuja voisi lystiksensä ajatella vähän niin kuin vanhojen aikojen elämänmenon ja ajan hengen kuvauksinakin, JOS ymmärtäisi edes kaikki sanat, ajatuksista puhumattakaan. Ja jos osaisi ne suunnilleen oikeille vuosisadoille laittaa. Ne parhaat sananlaskut tosin taitavat olla aika ajattomia.
Sananlaskut ovat tiukkaan muotoon kiteytettyä kansanviisautta, ja siksi ne ovat hyvin säilyttäneet vanhoja kielen ja koko elämän aineksia. Valtaosa niistä taitaa olla agraarikulttuurin ajoilta, ja tärkeimpiä olivat varmaan ne, jotka liittyivät kylvöaikoihin ja muihin merkkipäiviin. Portimojärviläisen rehvastelu taisi olla vain yhden miehen sanomus, joka humalaisen ajattelua kuvaavana levisi laajemmalle (sehän ei ole sananlasku).
Sinun sananlaskusi on todella kaksimerkityksinen. Molemmat tulkinnat ovat varmaankin oikeita, mutta luulen, että tuo nälkään/ahneuteen liittyvä on vanhempi. En ole varma tuosta kärpän lautasesta, mutta luulen, että se oli nk. jouhilautanen eli laudanpala, johon oli syötin ympärille viritetty hevosen häntäjouhista tehtyjä silmukoita. Nälkäaikana jouhilautasella pyydettiin pulmusia.
Lautanen-sanan alkuperä selviää sananlaskusta: vanhastaan syötiin ruokia laudankappaleelta eli lautaselta.
Enimmäkseen tiivistettyä kansanviisautta, mutta on niissä paljon tiivistettyä tyhmyyttäkin. Jonkin sortin feministin ja vanhemman naisen näkökulmasta katsottuna varsinkin.
Mieleeni muuten ensimmäiseksi johtui tuosta rehvastelusta, että onkohan ostoviina ollut seudulla sellaista ylellisyyttä, ettei siihen vähiä rahoja tavattu laittaa. Tai että kylä on ollut pontikastaan tunnettu kumminkin.
Jokisen eväistä tulee mieleeni oikein korkealta pudonneet eväät, eli Jokinen oli duunissa kerrostaloraksalla tai nostokurjessa tms..
Noissa sanonnoissa on yleensä aina huumoria, sananlaskuissa ei ihan siinä määrin, mutta löytyy niistäkin.
Pyydyksen laatu kertoo varmaan varsinkin kärpän kohdalla, ettei arvokasta turkkia haluttu tärvellä. Pilalle menisi varmaan pulmunenkin runtelevammassa pyydyksessä.
Kaikki se, mikä ennen oli viisasta, ei ole sitä tänään. Ihmisten asenteet näkyvät sananalaskuissa. "Joka kuritta kasvaa...". Naisen saavuttama tasa-arvo ja riippumattomuus on muuttanut sen, mikä parisuhteessa on oikein ja mikä väärin, mikä hyväksyttyä, mikä paheksuttua. (Nykyajan sananlaskuihin jää rasistinen kerrrostuma, meidän ikäpolvemme ikuiseksi häpeäksi.)
Mies, joka tohti olla rahalla päissään, halusi ehkä myös sanoa, ettei häpeä rehellisesti maksettua humalaansa eikä suostu sitä kätkemään.
Yleisin kärpänpyydys oli halkaistu pölkky, jonka puoliskojen väliin rakennettiin kolmesta puupalasta vuoltu killerö eli lisku. Pulmusten ja muidenkin pikkulintujen pyynnissä voitiin käyttää myös esim. ladonovea, jonka alle laitettiin heinäntäppeitä. "kulmuja". Se vaati jatkuvaa seurantaa, kun siinä ei ollut laukaisumekanismia.
Tulipahan kansanperinnettä kerrakseen!
Piti oikein netistä tsekata Portimojärven sijainti. Näkyvät remontoivan järveä, pintaa nostetaan jne., ja 70% kustannuksista saadaan Eu:lta.
Tuotahan se varmaan tarkoittikin, minä se tuppaan usein ajattelemaan turhan "arkisesti" ja sekin kun en itse ymmärrä hävetä humalassa olemisiani, niin en tullut ajatelleeksikaan noin.
Minua on jostain syystä aina kiinnostanut kansanperinteessä erityisesti juuri metsästystä ja erilaisia pyyntimenetelmiä koskevat aiheet. Ehkä koska ajatus omavaraisuudesta ja "paluusta luontoon" on jo lapsesta saakka ollut melkeinpä mieluisin mielikuvitusleikkini. Mistä lie tullut, kaupunkilaistytölle.
Tuo oli hyvin kiinnostava, tuo ladonovi ja heinäntäppeet. En ole ikinä kuullutkaan, enkä vieläkään ymmärrä systeemiä, netistäkään en löytänyt. Eksyykö ne linnut sinne kulmuihin niin kuin kalat katiskoihin, vai mistä siinä on kysymys? Mitä virkaa sillä ladonovella sitten olisi, taidan olla taas kerran ihan hakoteillä. (Ja mitähän sekin tarkoittanee).
Käpäisin - taas kerran - Metsästysmuseon sivuilla ja kuuntelin vanhan radiohaastattelun, haastateltavana riekonpyytäjä Sulo Keskitalo. Hän oli nuorena miehenä, vielä kokemattomana riekonpyytäjänä, saanut 400 riekkoa viikossa! Läheltä liippaa, ettei kateeksi käy, mutta eihän se tosiaankaan helppoa ollut silloin, eikä lie vieläkään, moottorikelkkojen aikana.
Lestadiolaisalueella ei ollut kunniaksi olla päissään julkisesti. Paluu luontoon on aika vanha aate, ja jokin siinä minuakin viehättää. Olen aina sanonut, että mitä alkeellisemmat olosuhteet, sitä paremmin tulen toimeen. Olen syntynyt väärälle vuosituhannelle.
Kulmut ovat ladon lattialle varisseita heinien karikkeita, jossa on runsaasti mukana siemeniä. Niiden avulla pikkulintuja houkuteltiin keväällä, kun kesämaata ei vielä paljon ollut. Myös jouhilautasen päällä oli kulmyja syöttinä. Ladonovi oli hyvin yksinkertainen pyydys: oven alle laitettiin kulmuja ja ovi nojalleen tikun varaan. Kun tikku nykäistiin pois narulla, ovi litisti linnut alleen.
Riekon pyytäminen on joskus ollut tärkeä tulonlähde. Näinä vuosina on Lapissa lähes täysi riekkokato, joka takavuosina olisi tiennyt nälkätalvea.
like two peas in a pot
can't see the forest for the trees
you reap what you sow
Ei kalu kylässä parane.
Ei kannata tuhlata ruutia variksiin.
No niin koneelle taas , näitä ei ainaskaan ollut!
Kiitos porukat, ei niin vakavasta :))
Samasta teemasta:
- Kun mies vieraissa käy, se on kuin poran sepässä käyttäisi.
- Kun vaimo vieraissa käy, se on kuin melalla veteen piirtäisi.
Kukapa sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. :))
Niin kiero ihminen, kuin karjun k****.
Hullu paljon työtä tekee viisas pääsee vähemmällä.
En kehtaa kirjautua enää olen menossa unimaan. Lunssan poikanen vaivaa ja ei satu nyt olemaan vanhan kansan rohtoja kuten...
viinaa, tervaa ja sauna... jos ne ei auta se on kuolemaksi.
Yötä Korppis
*Vierivä kivi ei sammaloidu*
*Tuloo oikein ittiänsä ikävä sano Lappajärven plikka kun oli peilinsä rikkonu*
Hyvää yötä ja kauniita unia!
Miltähän tuntuisi olla köyhä ja ruma.. kertovat erään korven paremman perheen tyttären sanonee kun peilistä itseään tutkiskeli joskus 1950-luvulla ; )
Näin ne sanonnat syntyvät. Näitä viisauksia ja lopsahduksia syntyy koko ajan lisää.
Hullu saapi olla mutta ei tyhmä ; )
Tästäpä tulikin mieleeni.
Isoäitini sanoi aikoinaan, joskus 70-80-vuotiaana, että "Onko sitä noin kaunis vai valehteleeko peili?". Minusta sanonta on savolaista lämmintä itseironiaa parhaimmillaan. Silloin tällöin lausahdan niin itsekin (ihan ääneen!) aamulla peiliin vilkaistessani, silmät harillaan, tukka pystyssä ja tyynyliinankuva poskessa ;-D
Tulin juuri Peterin luota saunasta. Löylyveteen löräytimme tervaa. Naukkailimme viiniä. Huomenna lienen terve tai jos ei nämä kansan perinteet auta romuskaan niin... oon aamulla kuollut ; (
Jos ei kuulu mitään iltapäivään mennessä lähetty on.
Se vasta teitä naurattaa niin ei silti en minäkään ole nauranut niin villisti sitten kun anopia nahkiasiojasta naarattiin.
Täällä ku ny muistellaan vanhoja ihmisiä, niin maailman vanhin totesi 120-vuotiaana. Et hänellä on vain yksi ryppy, ja senkin päällä hän istuu.
- Nyt, ulos ylös ja lenkille, vaikka housut putoisivat penkille.
En muista ihan kenties oikein mutta yritän , liittyy tuohon peiliin :)
Tulee niin itseään ikävä, sanoi pohjanmaan tyttö kun peilinsä särki.
Kaikki istuimet suuressa salissa tulevat kiertoon: miniä on jonain päivänä anoppi.
Niin on ollut iloton elämä, kun ei ole naarattu anopia, saati apea(a) sikaojista, ihan ovat kävelleet tukevasti.
Peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.
Ymmärtää yhtä vähän, kuin sika hopealusikasta.
" Ei omena kauas puusta putoa."
"Pilkka sattuu omaan nilkkaan."
"Ei opi ojaan kaada eikä tieto tieltä työnnä."
"Pää tulee vetävän käteen"
"Sen edestään löytää minkä taakseen jättää."
"Kun maailma alkaa nuijiin, se nuijii niin että nuijasta sirut lentää."
"Kissa kiitoksella elää"
"kyllä mummo syyt keksii kun ei kuolla tahdo."
Pari sananlaskua Hämeestä:
"Noin minä ny sen pirän, sano Epaalan seppä kun koko viikon suutaan asetteli, kun naimaan lähti."
"Meniskö vihille vai lähtiskö onkelle?"
Erkki Tantun kirjasta
Ja Uudeltamaalta:
" Viälhää isäin ku se nai äitei,
van miä ku täyryn perin viaraan ottaa,
sano Saaren miäs."
Ilosest ellää pittää, vaik päivää vähemmän.
Kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankin.
Muutama vielä..
Koirat haukkuu luontojaan, ihminen ilkeyttään.
Kiire on herrain keksintö.
Ja lopuksi kolmas - klassikko/ni..
Niin etäs et räkäse, ettei jotain jää omallekin ryntäälle..
Pirre, tuo viimeinen on ehdottomasti paras koko ketjussa. Suorastaan ajatuksia herättävä - myös täällä, toivon ja vienosti hymyilen.
Jeps, siinä on todellakin miettimistä, ja suurta totuutta.
Syö silliä, juo kuravettä päälle.
Parsakaali pahalainen, se Marevanin hapantoo.
Jännittää, sano mummo kun kahvimerkkiä vaihto.
Maalla köyhyys on vain köyhyys, mutta kaupungissa se on kurjuus.
Kyllä sika syitä löytää.
Jossei oo maa jäässä, niin on kärsä kipeenä.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin....
Kolme on miehellä pahaa: vuotava vene, heittiö hevonen ja äkäinen akka.
Kellä ukko, sillä plokku; kellä akka, sillä ailas.
Mikähän tuo plokku ja ailas on?
Netin apuja piti minunkin pyytämän.
Plokku on luunappi, ailas mahakipu/vatsanpurut.
Vatsa kylläinen, mieli iloinen.
Joka ei nuorena työtä tee, se vanhana kerjää
Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt
Aina on sentää keretty, vaikka ei ole kiirettä pidetty
Toimeto voi olla, muttei neuvoton
Ja puhu sä, mä pitelen hevoosta
Kaukaa ämmä ja likeltä hevonen.
hahhahahhahahaaa!
Ei sattunna sillon kottiin kun kiirettä jaettii.
Se on toesinaan jouten ja toesinaan ei tie mittää.
Nämä laskut Savosta :)
Sananlaskuja
Moon meiltä ja muut on meirän krannista, jos vain olis kranni. (naapuri)
Mä kysyyn notta haluaksä turpahas?
Priimaa meinattihin teherä, mutta sekunraa pakkaa tulemahan!
(e-p sananlaskuja)
kivan ketjun aloitit, meeriamanda. Tätä voi kelata jälkeenpäinkin. Jos vaikka vähän viisastus. Noi etelä-pohjalaiset sopii hyvin mun pirtaan. Vaikka multa itseltäni puuttuu tuo voimantunto, nuo kohottavat mieltä.
Tuosta pohjalaisuudesta minäkin, kun poikamme löytää aina sieltä seurustelukumppanin, - toinen jo menossa, ja kysyin häneltä että miksi sieltä asti naista haet, kuulemma sanovat asiat niinku ne on, eessäpäin suoraan, - kai heissä sitten on jotain semmoista suoraa rehellisyyttä.
Tuo on totta. Siellä sanotaan asiat niin kuin ne on, suoraan...kiertelemättä.
hyvä maku sun pojalla Pirre, ilmeisesti. Tuo pohjalaisten suoruus muakin miellyttää, mutta toisaalta, kai se savolaisten "diplomatiakin" on joskus paikallaan. Suoruus saattaa joskus tehdä pohjalaisista "sellaasia yhren asian miehiä".
Mitä tarkoittaa suomeksi murrelause:
"Oo ihimisiksi tai mä flaskaasen."
"Emmä tullu tänne kräkkyämähän, tulin vaan hotaasohon pari Nurmoon panaania!"
Pohjanmaan ylen sivuilta noi "paukahrukset" laihnattu.
herkesin uteliaaksi, Sulo Sivakka, ei riitä mun kielitaito tuohon flaskaasuhun eikä kräkkyämiseenkään. Jos näkisin jonkun ne sanovan, osaisin ehkä tulkita.
"flaskaasen" olisikohan lyömistä tai läimäystä ?
Luulenpa, tai arvaisin tuo "kräkkyämisen" olevan kinastelua tai riidanhaastamista. Mutta voi olla mitä hyvänsä kun on pohjalaisista kyse nakkikioskilla, sitähän tuo Nurmoon panaani , on siis makkaraa tai nakkia.
kiitos tulkinnasta, Sulo Sivakka. Kuulostaa ihan oikealta. Tuo aavistelun taito onkin varmasti hyväksi, vaikka Pohjanmaalla "suoraan sanotahankin".
Tosi pitkältikin, sovinnollisemman luonteen kanssa pärjää paremmin, ken sen sitten saa? :)) Myös se iloisuus jota esim. karjalaisevakot pohjanmaalle toivat oli heille ´kärsimystä´ , ja tenaville hoettiin tuota jo mainittua ....räkänokastakin mies tulee...
Terävä tekevän veitsi,tylsä veitsi tyhmän miehen.
Omat maat on armahimmat,omat metsät mieluisimmat.
just noin, meeriamanda, karjalaisten kärsimystie jatkui minunkin kotipaikkakunnalla. Vaikka olin lapsi, tajusin, ettei heitä otettu ilolla vastaan. Heidän menetystään ei kukaan halunnut nähdä, tunkeilijoina vain pidettiin.
Ja miten paljon iloa ja keveyttä he pystyivät tuomaan noihin jäyhiin maisemiin...
Kyllä työ hieroo ja sonsaret kupittoo.
Ei niin kiirettä, ettei ehri käännäijä.
Etsinnän tuloksena selvisi, että
flaskata = lyödä
kräkkyä = teline/ jakkara
hotasta = syödä nopeasti
Ole kunnolla, ettei tarvi lyödä.
En tullu tänne istumaan, tulin syömään pari banaania.
Mitä isot erell' sitä pienet peräss'
Joka kesälä onkii, sen pyllyvä näläkä talavela tonkii.
- Tämä ei tarvinne "suomennoksia" ;-)
Herastuomarin arvon saa ku oppii silimät auki nukkumaan.
Mietelauseet sanoo paljon..
"Koululaitoksen epäonnistuminen ilmenee populististen puolueiden kannatuksena."
Tämäkin ajankohtainen..
Kana on joutsenen ystävä joutsenen ehdoilla.
Jos ei osaa olla yksin ei osaa olla kaksinkaan.
vähän samalla linjalla:
Hirvi ei voi opettaa kyyhkyselle nopeutta.
Jos pelkäät yksinäisyyttä, älä mene naimisiin.
Vain ystävä uskaltaa haukkua edessa päin.
Tutun lajikkeen piikit tuntee.
Otin buranan ja jäsenkivut lakkasi, nyt on kai mentävä sänkyyn väsymys iski.
Yötä ; )
"Missä korppis, siellä kissa, missä kissa, siellä kultaa"
Arvon neito ei nyt polta päreitään siitä että sai ikuisesti säilyvän oman sananlaskun.
Lempeästi hymyilevä humoristi se vaan täällä on.
H.
Päiväperhoilla on aikaa vähään,
niillä on aikaa iloon.
Ja kuten tuolla ylenpänä.
Tutun lajikkeen piikit tuntee
oma jatko..
ei ne piikit pistä, ne kutittavat somasti ; )
Jo meni taas meni runontekeleesi persielleen.
"Päiväperhoset kuivassa kotelossaan, kiertää pyllyään, kutinassaan,
Vaisto kertoo, kun kapalostaan, pääsee irti, on iloissaan.
Vanhan Nokkosen piikkejä haltioissaan, ne kiertää,
ja kunnes loistaa maa, kuivaa siipensä Aurinkoon, oottaessaan.
On mullakin pehmeetä siellä"
Unelmasi.
H.
Ps. Oiskos sinun pitänyt kiittää?
Ennen karhun kesyttää kuin savolaisen.
Kettu vaihtaa karvaansa, ei luontoaan.
Kaikki muu on rakkautta, paitti raapiminen.
"Lesken syli se sitten vasta onkin!!"
Omistettu ao. nimimerkille.
H.
No, niinpä tietenkin. Ihme ettei mulla tullut tuo mieleen....))
Kiitti vaa H.
Kaikki rakkaus on rakkautta, mutta itserakkaus on vahvin.
Kaikkeen tottuu, sano pässi kun päätä vietiin.
Parantaa kuin sika juoksuaan...
Väärin saatu väärin menee.
Yhden kaunis ei ole kaikkien kaunis.
Mikä laulain tulee se viheltäen menee ; )
Ei toinen ole sen parempi kuin toinenkaan, eikä niinkään hyvä...
”Rohkeutta ei ole se, että ei pelkää, vaan se, että pelkää, mutta uskaltaa silti.”
Rohkea rokan syö.
Moni kakku päältä kaunis (vaik´on silkkoa sisältä)
Hätä ei lue lakia (muusta kirjallisuudesta puhumattakaan).
Kun hätä on suurin, on apukin lähellä.
Nuorena neitona kun olin Ruotsissa, minua kiinnostivat sananlaskut.
Muistan muutamia, joita ei mielestäni ole meillä, ainakaan ihan samassa muodossa. Suomennan ne vapaasti:
- ei pidä heittää kiviä, jos itse asuu lasitalossa
- on helppo potkaista kuollutta leijonaa
- kaikkien ystävä ei ole kenenkään ystävä
Sataa kuin saavista kaataen...
Herra on helvetissäkin herra.
Älä verä ei se pirä, se on veressä märäntyny.
Niin makaa kuin petaa.
Nauru pidentää ikää.
Miten savolainen talitintti laulaa?
- Titipähyvinniityy!
Toipa oli hyvä.....))
Kennen jalaka kapsaa sen, suu napsaa.
P.s. paistoin muikkukukon..siksi tämä lasku..:)
"The only difference between men and boys
is the size and the price of their toys."
Oma maa mansikka, muu maa mustikka
Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen
Onni yksillä, kesä kaikilla
Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää.
Aikainen lintu madon nappaa.
Ei auta itku markkinoilla, huomenna on toripäivä
Ahneella on paskainen loppu
Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku
Etiäpäin sanoi mummo lumessa
Konstit on monet sano akka kun kissalla pöytää pyyhki.
Kaksin aina kaunihimpi, kun on wikipedia valmiiksi auki.
Tämä on vähän modernisoitu versio.
H.
Tässä mitään wikipediaa tarvita.
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Annetaan vajota unholaan... siitä nyt väittelemään :))
Etitään jotain muuta!
Ennen vajoamista:
"Katkenneen köyden voi sitoa,mutta solmu näkyy aina."
Kommentti:
Solmittu voi olla lujempi kuin ehyt.
Parempi povi pivossa kuin jumalattoman suussa.
Tää oli jossain kauan sitten julkaistussa teekkarien vappulehdessä.
Kun lähtee sutta pakoon, tulee Karhu vastaan....
Äänetön on hullua hurskaampi, mykkä mitään sanomaton.
ilos ellää pittää, vaik päivää vähemmän.