Eilisiltana meillä rukoiltiin – ensimmäistä kertaa. Oli toivoton alkuyö. Vauva kitisi hampaita, eikä nukkunut, keskimmäinen oli kuumeessa, eikä nukkunut ja vanhin pelkäsi serkkunsa kanssa yhdessä mörköjä. Minä juoksin kolmatta tuntia kolmen huoneen välillä rauhoittamassa pahinta hätää, mutta jokaisesta huoneesta kantautui vuorollaan vollotus toisiin huoneisiin, eikä kukaan saanut unta.
Sitten meni hermot. Ajattelin, että jos on mörköjä, niin saa luvan olla jumaliakin, ja törmäsin vihaisena esikoisen huoneeseen. Sanoin lapsille, että nyt saa riittää ja että möröt lähtee kädet ristiin laittamalla ja että yläkerran ukko pitää möröt kurissa, kun lapsi vain pitää ne kädet ristissä, eikä silloin yhdelläkään ipanalla ole mitään hätää. Sitten vielä sanoin, että tuliko selväksi, ja paiskasin oven perässäni kiinni niin, että pamahti. Oven takaa kuulin supatusta, ”mikä ihmeen yläkerran ukko” ja ”jumala, taivaan isä, ekkö nää tajua”. Sitten tuli hiljaista.
Vartin päästä lastenhuoneista ei kuulunut enää hiiskahdustakaan. Kipusin portaat takaisin yläkertaan ja raotin ensimmäistä ovea. Vauva tuhisi täyttä unta ja keskimmäinenkin oli rauhoittunut. Kun kurkistin esikoisen huoneeseen, kaksi suloista tyttöä nukkui sikeästi, molemmat selällään, nallet vatsan päällä, kädet kiedottuna nallejen ympäri ja nyrkit tiukasti ristissä. Minä seisoin ovenraossa ja katselin kauan lasten huoneeseen. Oli hyvä olla.
En usko enää Jumalaan, mutta lapsena kyllä uskoin. Vanhempana olen monta kertaa miettinyt, kuinka paljon lapsenusko vahvistikaan omaa perusturvallisuuden tunnetta. Puuttuuko omilta lapsiltani tänään jotakin tärkeää, kun äiti ei usko? Usein tuntuu, etten vanhempana muutenkaan riitä kaikkeen, mihin haluaisin riittää. Olisihan se suloista jättää osa hommista tuosta noin vain - niin kuin nyt eiliset mörötkin - jumalan hoitoon, jos sellainen olisi olemassa.
Ja taas kerran minä tässä mietin, pitäisikö lapsi opettaa rukoilemaan, jos vanhemmat eivät usko. Olisihan se vähän epärehelliseltä. Tuntuisi väärältä huijata lasta luottamaan yliluonnollisiin, vaikka mielikuvitusmaailma perusturvan tunnetta lisäisikin ja näin lapsen kehitykseen positiivisesti vaikuttaisi. Silti olisi hankala valehdella tieten tahtoen. Onhan Jumala kuitenkin vähän eri asia kuin joulupukki. Mutta miksi? Miksi lapselle voi kertoa keijuista ja peikoista ja tontuista, muttei Jumalasta? Miksi Jeesuksesta kertominen on niin vaikeaa?
Eilisiltana meillä rukoiltiin
23
137
Vastaukset
- readmorethanonebook
Minä en lapsena uskonut sen enempää mörköihin, keijuihin kuin jeesuksiinkaan.
En tiedä miksi. Kyllä minua kaikkiin huijata yritettiin. Saattaa kuulostaa ettei minulla ollut/ole mielikuvitusta mutta asia on ihan päinvastoin.
"Puuttuuko omilta lapsiltani tänään jotakin tärkeää, kun äiti ei usko?"
Ei. Ateistin lapsena voin vakuuttaa etten onnellisemmasta ja turvallisemmasta lapsuudesta voi edes kuvitella. - eräs äitee
No mut siinähän näit vastauksen, lapset nukkui sikeästi, kun saivat turvallisuuden tunteet, et homma on hanskas. Taivaan isäl, jos ei äidillä.
Onhan se vaikea kertoa siitä mitä itse ei tunne. Mutta jos opetat rukoilemaan voit itsekkin löytää uskon uudelleen.. - pelottelu = abusing
kysy lapsilta, miksi he luulevat ettei möröt olisi napanneet heitä aiemmin, silloin kun he eivät vielä tienneet möröistä. he alkoivat pelätä niitä vasta kun he kuulivat niistä. jo melko pienetkin lapset ymmärtävät tästä, että möröt on mielikuvituksen tuotetta eikä niitä tarvi häätää toisella mielikuvitusolennolla.
- möröt on totta
Möröt liittyvät pimeään ja pimeä on näön varassa elävälle päiväeläinelle varsin vaarallinen paikka. Pöllö syöksyy halki pimeyden ja iskee kynsillään saaliiseen. Kissa hyökkää kimppuun pusikosta. Pimeän ja "mörköjen" pelko on evoluution tuote. Pimeän pelko on ihmisen geeneissä. Sitä ei pidä oppia erikseen oppia. Pimeän suhteen huolettomat päiväeläimet eivät selviä luonnossa.
- pelottelu = abusing
möröt on totta kirjoitti:
Möröt liittyvät pimeään ja pimeä on näön varassa elävälle päiväeläinelle varsin vaarallinen paikka. Pöllö syöksyy halki pimeyden ja iskee kynsillään saaliiseen. Kissa hyökkää kimppuun pusikosta. Pimeän ja "mörköjen" pelko on evoluution tuote. Pimeän pelko on ihmisen geeneissä. Sitä ei pidä oppia erikseen oppia. Pimeän suhteen huolettomat päiväeläimet eivät selviä luonnossa.
möröt eivät ole totta. pimeänpelko on, mutta siitä oppii eroon jo varhain lisäämättä mielikuvitusolentoja. samalla menetelmällä oppii jo hyvin varhain näkemään jumalat huijauksiksi.
- möröt ovat totta
pelottelu = abusing kirjoitti:
möröt eivät ole totta. pimeänpelko on, mutta siitä oppii eroon jo varhain lisäämättä mielikuvitusolentoja. samalla menetelmällä oppii jo hyvin varhain näkemään jumalat huijauksiksi.
Mörkö, hirviö = petoeläin. Pimeässä sokea eläin ei mitenkään kykene hahmottomaan sitä, mikä sitä vaanii tai yrittää hyökätä kimppuun. Möröt ovat totta. Mörköjen pelko on terve vaisto. Mörköjä pelkäämätöön on suojaton eläin ja usein jollakin tavalla muutenkin vammainen yksilö.
- pelottelu = abusing
möröt ovat totta kirjoitti:
Mörkö, hirviö = petoeläin. Pimeässä sokea eläin ei mitenkään kykene hahmottomaan sitä, mikä sitä vaanii tai yrittää hyökätä kimppuun. Möröt ovat totta. Mörköjen pelko on terve vaisto. Mörköjä pelkäämätöön on suojaton eläin ja usein jollakin tavalla muutenkin vammainen yksilö.
jo 2 viestiä sitten tajusin mitä tarkoitit, mutta se ei tee möröistä todellisia. möröt ja jumalat ovat aivojemme luomia kuvia sinne missä niitä ei ole. ne ovat yhtä totta kuin puskan taakse kuviteltu petoeläin jota siellä ei ole = epätodellinen, vaikka se saisikin meissä aikaan samat tuntemukset ja fysiologiset vaikutukset, kuin oikeakin peto.
jos mörkö on todellisuutta, kumikäsi on oikea käsi
http://www.tiede.fi/uutiset/4211/tutkijat_loivat_kolmannen_kaden_illuusion - möröt ovat totta
pelottelu = abusing kirjoitti:
jo 2 viestiä sitten tajusin mitä tarkoitit, mutta se ei tee möröistä todellisia. möröt ja jumalat ovat aivojemme luomia kuvia sinne missä niitä ei ole. ne ovat yhtä totta kuin puskan taakse kuviteltu petoeläin jota siellä ei ole = epätodellinen, vaikka se saisikin meissä aikaan samat tuntemukset ja fysiologiset vaikutukset, kuin oikeakin peto.
jos mörkö on todellisuutta, kumikäsi on oikea käsi
http://www.tiede.fi/uutiset/4211/tutkijat_loivat_kolmannen_kaden_illuusionMörkö on tunnistamaton pelottava ja/tai itseä uhkaava olento.
Jotkut möröt ovat tosia ja niille löytyy luonnollinen selitys, jotkut jäävät tunnistamattomiksi ja jotkut ovat mielikuvituksen tuotteita.
Ja joskus kotonakin on syytä pelätä mörköjä. Serkkuni kotii murtauduttiin yöllä, kun perhe oli nukkumassa. Ei ole kiva huomata aamulla, että se, jota luuli yöllä veljeksi, olikin joku tuntematon hiippailija.
Kaunis kuvaus, todella. Oma, ärtynytkin, rukouksesi toi luottamuksen sinulle ja ehkäpä lapsillekin.
Kysyt tärkeitä asioita. Mikä merkitys on rukouksella? Ja mitä lapsi menettää vai menettääkö mitään, jos hänelle ei opeteta rukousta? Onnistunut ja hyvä lapsuus on aina monen asian summa. Luonnollisestikaan se ei riipu pelkästään kotona annettavasta uskontokasvatuksesta, mutta on sillä osaltaan vaikutusta. Lapsuususko on parhaimmillaan lapselle vahva ja turvallinen pohja elämälle, kuten kerroitkin. Valehtelu ei varmastikaan ole hyvä vaihtoehto, vaan se, että aikuisena omaa tunnettasi kuunnellen ja tunnustellen etsit itsellesi hyviä tapoja toimia lapsen kanssa uskonkysymysten edessä. Esimerkiksi juuri iltarukous on pieni, mutta merkittävä ja turvallisuutta tuova pohja elämässä. Se on myös mahdollisuus välittää omaa, hyväksi koettua perintöä seuraavalle sukupolvelle. Olisiko sinun lapsena oppimasi iltarukous tärkeä myös omille lapsillesi aikuisena, vaikkei usko muuten elämässä juuri näkyisi?
Aikuisenkaan ei tarvitse kaikkea tietää, vaan hän voi yhdessä lapsen kanssa etsiä ja ihmetellä ja kysellä vastauksia elämän isoihin ja pieniin kysymyksiin. Lapsella on luontaista viisautta, jota voi myös kuunnella. Lapselle uskoon, Jumalaan ja tuonpuoleiseen liittyvät kysymykset voivat olla helppoja ja luontevia, mitä ne eivät meille aikuisille välttämättä ole omista kokemuksistakin johtuen. Nämä kysymykset on tärkeä kohdata ja pysähtyä myös itse kysymään ja kuuntelemaan. Kotiseurakunnastasi kannattaa myös tiedustella teidän perheelle sopivaa tekemistä, on paljon kerhoja, tapaamisia, muskareita, pyhäkoulua jne, joissa voi uskonkysymyksiä pohtia yhdessä muiden vanhempien ja seurakunnan ammattilaisten työntekijöiden kanssa.
Kaikkea hyvää ja siunausta teidän perheelle!
Meri-Anna H.
teologi- äiti + 3 ipanaa
Kirkko kuulee: "hän voi yhdessä lapsen kanssa etsiä ja ihmetellä ja kysellä vastauksia elämän isoihin ja pieniin kysymyksiin."
Kiitos.
- äiti+3poitsua
Kaunis on kuvauksesi, ja rukouksesi sai myös vastauksen. Opi kiittämään.
Tiedämme itsestään selvyytenä, että sadut ovat mielikuvituksen tuotetta. Niihin ei kukaan aikuisena enää usko.
Muistan, kun oma siskoni uskoi viattomasti joulupukkiin ja tonttuihin pelon sekaisn tuntein 5-vuotiaaksi asti. Kun hän viimein sai kuulla, että kaikki oli satua, eli ei TOTTA laisinkaan, hänen elämässään romahti pahan kerran pohja, ehkä jokin perusluottamus muuhun perheeseen, joka oli häntä uskotellut, "vetänyt nenästä" kerrassaan pelottelulla. Itse olin 5 sisaruksen sarjasta ainut, joka sain lahjaksi lapsen uskon Jeesukseen. Se pohja ei ole pettänyt, eikä varmasti tule romuttumaan. Henkisen rauhan ja turvallisuuden tunteen sain sen kautta elämääni.
Suosittelen iltarukousta. Et äitinä menetä mitään. Tarjoa lapsillesi turvallisia hetkiä. Kaivattua yhteyttähän koet siinä myös lapsiisi kauniilla tavalla. Usko syttyy, jos Jumala suo. Se ei ole vanhempien vallassa. Mutta miksi äitinä kieltäisit hyväksi koetun perinteen lapsiltasi, minkä levoton ja jumalaton yhteiskuntamme on kieltämässä. Uskalla kulkea vastavirtaan. Tarjoat ehkä jotain korvaamatonta.? - rakkauden lähteen. Ihmisjärki ei riitä kaikkeen.
Muista, että Jumalan on rakkaus. Voiko olla parempaa turvaa.?- äiti + 3 ipanaa
Vilpitön usko ja luottamus on kaunis asia. Silti huomaan, että vilpittömästi uskovan on mahdotonta ymmärtää sitä moraalista ristiriitaa, jota epäilevä tai uskonsa kokonaan menettänyt tuntee uskon rituaaleja toistaessaan. Kun jo uskontunnustuksen ääneen lausuminen kummilapsen rippikirkossa tuntuu hankalalta, niin suoranainen valehtetu viattomalle lapselle kahden kesken rakkauden, luottamuksen ja sydämen asioissa hirvittää. Millainen on se ihminen, joka tässä kohtaa valehtelee? Minusta tuntuu, että paha!
On aivan eri asia rukoilla lapsen kanssa, kun rukous on vilpitöntä ja aitoa. Jos lapsi aikuistuessaan kasvaa ulos uskostaan, hän ei samalla kuitenkaan menetä luottamusta niihin uskoviin ihmisiin, jotka olivat ja yhä ovat rehellisiä. Mutta entä jos hän menettää sekä uskon jumalaan että luottamuksen ihmisten rehellisyyteen, kun huomaa hyvän jumalan olleen tahallista valhetta?
Minun lapsille saa kertoa Jeesuksesta, ja itseasiassa jopa toivon, että olisi joku, joka kertoisi. Kuitenkin, minulle on tärkeää, että hän, joka kertoo, kertoo kaiken sydämestään ja valehtelematta. äiti + 3 ipanaa kirjoitti:
Vilpitön usko ja luottamus on kaunis asia. Silti huomaan, että vilpittömästi uskovan on mahdotonta ymmärtää sitä moraalista ristiriitaa, jota epäilevä tai uskonsa kokonaan menettänyt tuntee uskon rituaaleja toistaessaan. Kun jo uskontunnustuksen ääneen lausuminen kummilapsen rippikirkossa tuntuu hankalalta, niin suoranainen valehtetu viattomalle lapselle kahden kesken rakkauden, luottamuksen ja sydämen asioissa hirvittää. Millainen on se ihminen, joka tässä kohtaa valehtelee? Minusta tuntuu, että paha!
On aivan eri asia rukoilla lapsen kanssa, kun rukous on vilpitöntä ja aitoa. Jos lapsi aikuistuessaan kasvaa ulos uskostaan, hän ei samalla kuitenkaan menetä luottamusta niihin uskoviin ihmisiin, jotka olivat ja yhä ovat rehellisiä. Mutta entä jos hän menettää sekä uskon jumalaan että luottamuksen ihmisten rehellisyyteen, kun huomaa hyvän jumalan olleen tahallista valhetta?
Minun lapsille saa kertoa Jeesuksesta, ja itseasiassa jopa toivon, että olisi joku, joka kertoisi. Kuitenkin, minulle on tärkeää, että hän, joka kertoo, kertoo kaiken sydämestään ja valehtelematta.Pohdintasi rehellisyydestä on tosi tärkeää. Lapsikin aistii, jos vanhempi ei ole tosissaan, tai kertoo asioita, joille ei itsekään perusta. Ihmisten vuorovaikutus on aina moniulotteista, ja se, mitä puhuu, on vain pieni osa siitä, mitä tulee sanoneeksi ja välittäneeksi eteenpäin vuorovaikutustilanteessa.
Jos koet, että et itse osaa lapsellesi kertoa asioita, joita kuitenkin haluat heille välittää, kannattaa muita mahdollisuuksia miettiä. Olisiko isovanhemmat hyvä apu tässä? Voisitko ohjata lapsesi kysymään heiltä? tai kummi? Edellisessä viestissäni kerroin myös seurakuntien piirissä tapahtuvasta kotien uskontokasvatuksen tukemisesta, joka lähtee ihan lapsen tasolta. Lauletaan, leikitään, askarrellaan, opitaan pieniä rukouksia ja keskustellaan turvallisessa ilmapiirissä. Niistä voisi olla iloa.
Meri-Anna
teologi- A.G. Nostikko
äiti + 3 ipanaa kirjoitti:
Vilpitön usko ja luottamus on kaunis asia. Silti huomaan, että vilpittömästi uskovan on mahdotonta ymmärtää sitä moraalista ristiriitaa, jota epäilevä tai uskonsa kokonaan menettänyt tuntee uskon rituaaleja toistaessaan. Kun jo uskontunnustuksen ääneen lausuminen kummilapsen rippikirkossa tuntuu hankalalta, niin suoranainen valehtetu viattomalle lapselle kahden kesken rakkauden, luottamuksen ja sydämen asioissa hirvittää. Millainen on se ihminen, joka tässä kohtaa valehtelee? Minusta tuntuu, että paha!
On aivan eri asia rukoilla lapsen kanssa, kun rukous on vilpitöntä ja aitoa. Jos lapsi aikuistuessaan kasvaa ulos uskostaan, hän ei samalla kuitenkaan menetä luottamusta niihin uskoviin ihmisiin, jotka olivat ja yhä ovat rehellisiä. Mutta entä jos hän menettää sekä uskon jumalaan että luottamuksen ihmisten rehellisyyteen, kun huomaa hyvän jumalan olleen tahallista valhetta?
Minun lapsille saa kertoa Jeesuksesta, ja itseasiassa jopa toivon, että olisi joku, joka kertoisi. Kuitenkin, minulle on tärkeää, että hän, joka kertoo, kertoo kaiken sydämestään ja valehtelematta.Hei. Minä olen kertonut lapsilleni Jeesuksesta. Olen kertonut heille Jeesuksesta viisaana ihmisenä, olen kertonut Vuorisaarnasta, anteeksiantamisen asenteesta, ylpeydestä ja nöyryydestä, laupiaasta samarialaisesta, hyvyydestä ja rakkaudesta ja lopuksi olen vielä sanonut, että isovanhemmat uskovat, että Jeesus nousi kuolleista ja elää yhä ja huolehtii ihmisistä, mutta minä en tiedä, onko se totta.
äiti + 3 ipanaa kirjoitti:
Vilpitön usko ja luottamus on kaunis asia. Silti huomaan, että vilpittömästi uskovan on mahdotonta ymmärtää sitä moraalista ristiriitaa, jota epäilevä tai uskonsa kokonaan menettänyt tuntee uskon rituaaleja toistaessaan. Kun jo uskontunnustuksen ääneen lausuminen kummilapsen rippikirkossa tuntuu hankalalta, niin suoranainen valehtetu viattomalle lapselle kahden kesken rakkauden, luottamuksen ja sydämen asioissa hirvittää. Millainen on se ihminen, joka tässä kohtaa valehtelee? Minusta tuntuu, että paha!
On aivan eri asia rukoilla lapsen kanssa, kun rukous on vilpitöntä ja aitoa. Jos lapsi aikuistuessaan kasvaa ulos uskostaan, hän ei samalla kuitenkaan menetä luottamusta niihin uskoviin ihmisiin, jotka olivat ja yhä ovat rehellisiä. Mutta entä jos hän menettää sekä uskon jumalaan että luottamuksen ihmisten rehellisyyteen, kun huomaa hyvän jumalan olleen tahallista valhetta?
Minun lapsille saa kertoa Jeesuksesta, ja itseasiassa jopa toivon, että olisi joku, joka kertoisi. Kuitenkin, minulle on tärkeää, että hän, joka kertoo, kertoo kaiken sydämestään ja valehtelematta.Vaikuttaa siltä, että joudut lastesi kanssa rukoillessa kohtaamaan itsesi ja avuttomuutesi. Aivan oikein. Rukouksen ääressä olemme Jumalan silmien edessä, ja rehellisesti niin. Jumala näkee sydämen syvimpää sopukkaan.
Jos tuossa tilanteessa koet, että olet paha ihminen, sehän on elämän totuus jokaisen ihmisen kohdalla. Ihminen joutuu myöntämään olevansa paha, jos on rehellinene itselleen. On myös HYVYYS, se on Jumala itse.
Vain kristinuskossa on Jumala, joka sovittaa tuon sisällämme kantamamme pahuuden eli armahtaa.
Jos vertaat itseäsi uskovaan, huomaa tuo usko toisella on lahja Jumalalta. Vain Jumala on hyvä, ja vain Jumala voi lahjoittaa meille vapauden tuosta pahuuden taakasta. Jumala antaa tilalle nöyrän rakkauden hengen, jolloin voima ei ole enää itseriittoisuudessamme, vaan Jumalalta tulevassa virrassa.
Jos Luoja lahjoittaa lapsellesi uskon, ei Luoja sen jälkeen enää lastasi hylkää. Jos lapsesi kokee uskossaan turvan, ei sitä enää mikään korvike tule korvaamaan. Ainut pettämätön taho tässä maailmassa on Jumala. Sen totuuden voit löytää, jos tahdot. Moni on löytänyt.
Kiitos Luojalle, että saan olla vajavainen, oma itseni, ja tässä formaatissa riitän Hänelle juuri tällaisena.
- Kristinuskon kirja.
Rukous !
Jos rukoillaan meissä vaikuttavaa Jumalan henkeä antamaan meille itsekullekin voimaa ja uskoa elämämme tilanteisiin, niin asia on ok.
Jos rukous sisältää kirkon opin mukaisesti käsityksen Jumalan kaikkivaltiudesta myös maan päällä, niin se on suuren luokan petos. Kun lapsi sitten myös joulupukki iän jälkeen huomaa maailman pahuuden, sodat, tapot, murhat, huumeet, raiskaukset, luonnon katastrofit, jne., niin ajatus varmasti kokee, että missä on vanhempien ilmoittama ja rukoilema Jumala ? Jumalan rakkaus ?
Seuraukset voivat psyykisesti vaikuttaa koko hänen loppuelämänsä. - Minä uskon
Niin jos uskoa ei eletä todeksi arjessa, ovat sanatkin pelkää helinää.
"Jos rukoillaan meissä vaikuttavaa Jumalan henkeä antamaan meille itsekullekin voimaa ja uskoa elämämme tilanteisiin, niin asia on ok."
Ja
" Jos rukous sisältää ( kirkon opin mukaisesti ) käsityksen Jumalan kaikkivaltiudesta myös maan päällä, niin se on suuren luokan petos.
Aika absurdia ! Pieneksipä Jumalan kutistat !!
Eli Jumalan pitäisi olla, kuin automaatti, käytössämme silloin,kun me tarvitsemme Ja sitten taas ei !
Älä unohda, että myös SAATANA ELÄÄ JA VOI HYVIN vielä, niin kauan, kuin hänelle on valta annettu. Mutta hänen päivänsä ovat luetut ja sen se tietää..
Luin yhdestä luostarista, se sijaitsi maassa, jossa oli tuhoisa ydingeneraattori, se vioittui ja säteilyä pääsi ilmaan.
Ainoa mikä säästyi säteilyltä oli tämä luostarin puutarha. Kaikkialta muualta mitattiin säteilypitoisuudet jotka ylitti moninkertaisesti oikeat arvot.Mutta tässä puutarhassa arvot oli normaalit. Luin tapahtumasta yleisestä mediasta.
Ehkäpä luostarissa rukoiltiin varjelusta.. - häirikköuskis
Ei pidä uskoa kaikkea mitä yleinen media kirjoittaa.. Lukemasi on toiveajattelua ja mahdottomuus , et osaa lukea kriittisesti.
Rukous sen sijaan , miksi ei lapselle voi ilmaista, että niin monet uskovat vaikka itse ei uskoisikaan . Minun lapseni ovat aina tienneet uskostani ja että rukoilen ,mutta kerroin heille jo aika pieninä, että kaikki eivät usko Jumalaan eikä Hänen olemassaooloaan pysty mitenkään todistamaan.. Lapseni eivät onneksi olekaan mitään hirmu-uskovaisia , vaan usko on enemmänkin elämän turvallisuuteen kuuluva pohjavirta , mikä voi olla pitkäänkin unohduksissa. Ja minusta niin on tervettä.
Tottakai voi olla myös toisinpäin . Voihan lapselle kertoa että monet uskovat enkeleihin ja Jumalaan ja ettei rukoilemisesta ainakaan vahinkoa ole.
Tosi hieno avaus , tällaisia lisää,kiitos. - 5:n äiti
Olen huomannut, että Jumala tosiaan kuulee lasten rukoukset ja monesti vastaa niihin. niin kävi sinunkin lastesi kohdalla. Ja lapset todennäköisesti eivät ihmettele sitä ollenkaan. Sitä on lapsen usko.
- valikoivat aistit?
Valikoiva kuulo Jumalalla? Voi toista. Muistakaa hokea aamenta rukouksen loppuun. Jos auttaisi rukousvastausten saamiseen.
- juutas.
Itse luodut pahat möröt pelottaa pois itse luotu vastavoima, hyvä jumala. Näin se vaan ihmisen psyyke tuntuu toimivan. Ja tästä uskonnoissakin pohjimmiltaan on kyse.
Kyseenalaiseksi mörkö- ja jumalauskon ylläpitämisen tekee se, että se voi muuttua ja muuttuukin usein vallankäytöksi, jossa toisten toimintaa ohjaillaan käyttäen hyödyksi heidän uskoaan ja pelkoaan mörköihin ja jumaliin. Me kaikki tarvitsemme uskoa.
Uskoa itseemme.
Lapset saavat turvaa aikuiselta, joka on määrätietoinen ja siten varteenotettava auktoriteetti. Se ei missään nimessä tarkoita tiukkaa kuria ja kontrollia, vaan enemmän omaa sisäistä varmuutta siitä mitä on tekemässä.
Kertomuksessasi lapsesi eivät rauhoittuneet siksi, että osasit vedota oikeaan auttajaan, vaan siksi että sinä otit varman ja selkeän kannan asiaan. Olit aikuinen ja otit laumasi johtoon. Lapset ovat mestareita lukemaan kehonkieltä ja sanattomia viestejä. He vaistoavat varmuuden ja epävarmuuden kuin vihikoirat jäljen.
Ei vanhempien tarvitse olla kaikkitietäviä ja erehtymättömiä. Voi olla myös erehtyväinen ja heikko, mutta heikkouteen ei saa jäädä asumaan ja erehdykset voi tunnustaa sekä korjata. Silloin lapset saavat hyvän mallin tulevaisuuttaan varten ja asia ei jää ratkaisemattomana vaivaamaan lapsen mieltä.
Ei lapsille kannata kertoa paikkaansapitämättömiä asioita. Kyllä heille voi kertoa asiat niinkuin ne ovat. Ei lapsia ole tehty lasista. Asiat kannattaa kuitenkin selittää niin, että lapsi ymmärtää sen ja epäselvät asiat eivät jää "mörkönä" kummittelemaan lapsen päähän.Onko mahdotonta tunnustaa lapsille, että äitillä on todella heikko usko.? Siitähän tulee lapsellekin kaunis elämän muisto! - Silloinhan rukouksenne ei ole enää teatteria eikä lasten alistamista rukouksen tapakulttuuriin, vaan yhteistä avuttomuuden kohtaamista.
Anna lastesi auttaa itseäsi. Lapsen usko on usein vahvempi kuten Raamattu paljastaa. Ota lapsesi esikuvaksesi, anna hänen opettaa itseäsi Mieti rauhassa, mistä se rauha lapsesi sieluun virtaa salliessasi hänen viipyä Jumalan silmien alla rukouksessa.
Sielun rauha ei tahdo olla yksin meidän ihmisten hallittavissa. Meihin vanhempiinkin lapsemme kerran pettyvät. Tokkopa sentäään Jumalaan, jos sen löytävät sydämeensä.? Se on jo IHME, jota sopii pyytää, ja josta ihminenkään ei luovu tieten tahtoen sen löydettyään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Rukoilimme Länsimuurilla 2000 vuoden jälkeen, Jumalamme oli antanut meille kaiken takaisin
Western Wall, In our Hands. 55th Para. https://www.youtube.com/watch?v=u4BJAppyCSo https://en.wikipedia.org/wiki/55th_242532Kerro kaivattusi
Jokin tapa/piirre mikä sinua viehättää ja mistä hän voisi myös tunnistaa itsensä.581893Saako kantaa asetta
Voiko olla koskaan kotelossa lonkalla ase.. Siis ei mikään luvaton ase. Johon on luvat. Esim luottamustoimessa, tai kaup181544Mitä laitatte karjalanpiirakan päälle?
Voita tietenkin, mutta mitä muuta? Itse yleensä juustoa, jotain leikkelemakkaraa ja tuorekurkkua151162Vakkuri puhuu että Suomi joutuu sotaan.
Hänen mukaansa asiantuntijat ovat yhtä mieltä että Suomi joutuu sotaan Venäjän kanssa. En tiedä kuinka lähellä se on, mu3011139- 2591012
- 63975
- 146913
- 51882
Mies mitä ajattelet naisista?
Kerro mitä ajatuksia nousee. Mitä naiset sinulle merkitsee? Sana on vapaa.113847