Haluaisin avata keskustelun aiheesta Aviomiehet rouvan talutushihnassa. Olen viime aikoina havahtunut ja kiinnittänyt huomioni tähän ilmiöön. Julkisissa tilaisuuksissa rouvat pysyvät kiinniliimattuina aviomiehiinsä eivätkä päästä heitä yli 2-5 metrin etäisyydelle. Onko tämä sitä aitoa rakkautta ja kiintymystä?
Ikäihmisten kaunista käytöstä ja rakkaasta huolehtimista. Tai onko kysymys siitä että rouvat tiukasti pitävät kiinni miheistään kun tietävät että jos tämän mieskullan menettää niin toista ei tilalle enää saa?
Sama ilmiö on myös se, että kun vapaa 60 nainen löytää seurustelukumppanin niin naisystäville ei enää jää aikaa.
Ikäihmisten kaunista käytöstä ja rakkaasta huolehtimista. Tai onko kysymys siitä että rouvat tiukasti pitävät kiinni miheistään kun tietävät että jos tämän mieskullan menettää niin toista ei tilalle enää saa?
Sama ilmiö on myös se, että kun vapaa 60 nainen löytää seurustelukumppanin niin naisystäville ei enää jää aikaa.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Tuttu tilanne.
Talutushihnassa ainakin kerran viikossa.
Minusta on reilumpaa olla kotona talutushihnassa kuin ruuhkaisilla kävelyraiteilla roikkua somissa kiinni kädet levällään.
Oletko jostain katkera vai miks noin hassui kyselet ?
Jos ja kun mää menen ukkoni kans julkiseen tilaisuuteen....
ni miks hän taiks mää pomppisin jossain muualla,ku omans vieres.
Konkreettist esimerkkii löytyy...."Ei tul !" Vastaa hän,jos joku hakee tenssimaan.Haki siis,enää olla käyty työpaikan laivareissuis.
Olis se ny hölmöö,jos toine vipeltäis pisi poikin jossain muual,sikäkimikäli sinne yhdes mennään.
Eip silti,mum miäs ei tykkää edes,jos joku hakis tanssimaa...siis en ny tarkota tuttui jossain häis/synttäreil,vaan esim. ravintolas laivareissul.
Mum miälest se on lähinnä hyvää käytöst ja toisen kunnioitust,että on avecci,ku kerra on avecci :D
Aikuist miäst/naist kukkaa pysty talutushihnas pitämää.Pullasorsat on sit erikses.Tuskin kukkaan puolisoas menettää sihe,et menee yhdes julkiseen tilaisuuteen,haloo !
Siin olen samaa miältä sun kans,jos täs iäs rakastuu,ni menee jonku aikaa varmaan,ettei "raski" lähtee mihiskä naisteniltoihin ku tykkää vaan kuherrella.
Pst.lähipiiris rakastunu 61v,mut olen iloinen ystäväni onnesta.miumau.
Hyvä matkinta!
Miksi et jatkanut tähän:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9707890
H.
Tai kävihän siellä kommentoimassa joku 1945...
:)
H.
Eihän ketään voi väkisin omanaan pitää vaikka olisi kuinka tiukassa Flex-hihnassa.
Mieheni voi kyllä liikkua aivan vapaasti yksinkin ja erillään myös tilaisuuksissa joissa yhdessä käymme. Aina tuo on jostain löytynyt, kun on koittanut kotiinlähdön aika.
Ancelil !
Kyl routa porsaan kotti ajaa :D
Mum miäs ei lähde mihinkää,saanu vissiin nuarena tarpeekses.
Sillon meni ja mää prässäsin housut,nii et joku olis niihi nokkas halkassu.
Munt ei menottanu olleskaa,ku lapset oli piänii.
Ny om mun vuaro,kjäh !
Meil on simmone kiva naistenilta n.kerran kuus; parannettaa maailmaa,joku leipoo,ollaa vuaronperää toistemme tykö.Ukot evakos :D
Enkelduolle
Kiva kun vastasit. Mistäpäin Suomea tuo sinun erikoinen murre tulee? Ihan vaan uteliaisuutta kyselen
Turust se tulee :D
Olipas kiva,ku kysäsit !
Lepposaa sunnuntai-illan jatkoo sul tääl !
Asennejuttu, mun mielestä.
Tässä sattumoisin jutellut monienkin miesten kanssa aiheen tiimoilta. Mun kavereissa hassu juttu. Tässä pitkin rantoja puolet otenkin kuolleet a meille muille sattui äkäset emännät. No kuolemat on kuolemia, mutta akkojen ihmetely ei lopu ikinä.
Tossa nuorisopalstalla oli juttua vanhasta ilmauksesta "Ollaan ölövinä". Pitkä selitää, ketkä tietää niin tietää. Lyhyesti suomennetuna se tarkoitaa kai lähinnä "olla muina miehinä". Ja meilläpäin on paljon ölövejä ukkoja. Kun jostain syystä kaikilla sattui semmoset räpätätit akoiksi, että ei niitä jaksa kuunnella.
Ihmetelin, miten yks sukulaismies aksaa eukkonsa kanssa, se kun on mun tuttu ja aivan karmea räpätäjä. Kuulemma pärjää hyvin, on alkanut ölöviksi. Ja vittuilessaan vanhoilla päivillään tupakoimaan pirtissä. No emäntä ei sitä hyväksy, tietenkään. Haisee pahalle ja kaikki muuttuu keltaiseksi. Akka kuulemma räpätää ja ynssää seinää. Sukulaismies vaan tuumii, että ei niitä kalliita ostomaaleja tarvitse ehdointahdoin seinästä koittaa pestä pois :DDDD
Tai siis liityy asiaan ikäkin. Nainen ku vanhetessaan tulee lisääntymiskyvyttömäksi, siitä tulee karmea mustis. Pitää kytätä, että äijä ei iske silmiään nuorempaan. Tää kyllä totta mun mielestä.
Jotenkin ihmeesti ukot kuiten keksii itelleen jotain omaa harrastusta. Yleisin kai nykyisin autotalli tai jotain metästelyä tai kalastelua. Hah, tunnen monta ukkoa, jotka on aktiivisesti autotallissa "korjaamassa autoa". Tosiasiassa niillä on siellä seurana norttiaski ja kossupullo. Saapahan olla eukosta erossa edes joskus.
Edustus- ja julkisissa tilaisuuksissa akat roikkuu käsipuolessa mun mielestä kahdesta syystä. Etä ukko ei ala katteleen nuorempi ja siksi, että ukko ei vedä lärvejä julkisilla paikoilla.
Kun vanha akka saa jotenkin iskettyä miehen itelleen, se pelkästään mustasukkaisuuden takia pitää siitä kiinni. Ja ystävättärethän on vaara perheidyllille. Miten siinäkin käy, os ukko iskee silmänsä eukon bestikseen...
Hmm, sekosinkohan asioissa paljonkin. Siis kyse mun käsittääkseni ihan luonnollinen. Kuuluu kai jotenkin äidinvaistoonkin, mutta periateessa eniten kysymys lienee ihan mustasukkaisuus.
=DW=
Varmaan johtuu siitä kun nämä miehet jotka astelevat muutaman askelen jäljessä aviosiipoistaamn ovat kovia pitämään silmäpeliä vaimojensa selän takana. Muutaman kerran jos ovat kiinni jääneet niin kait vaimot haluavat heidät silmänsä alle.
Monet heistä kuvittelevat itsestään ihan liikaa, siis näistä miehistä.
Ja tämän laitoin aloittajalle, kun nykyään ei aina tiedä mihin kohtaan hyppää.
Mies joka vaimon seläntakana silmäpeliä pitää, osottautuu takuuvarmasti tyhmäksi, vastenmieliseksi , kukaan oikea nainen EI ARVOSTA noin käyttäytyvää miestä.
Naisen täytyy olla melkosen tyhmä tai hirvittävn puutteessa oleva vanhapiika jos on imarreltu noin tyhmästi käyttäyvän miehen flirtailusta, vaimolle kaikki kunnia , hän ei ole miehen huonoon TYHMÄÄN käytökseen syyllinen.
Naisen logiikkaa. Jos mies on kenellekään kelpaamaton, miksi sitä kannattaa kuitenkin vahtia?
Pyh,
peppunkoloon tarttis muuttaa asumaan,jos toista vahtii meinais.
Kyl niit tilaisuuksii tarvittaes jokane ossaa järjestää.
Sitä kukkaa 24/7 kulje käsikädes.
Huihai,viäl sitä jää kuarmallinen hautaanki.
Vaihtoehtona harhailu?
Minusta on varsin luonnollista liikkua julkisissa tilaisuuksissa elinkumppanin kanssa tuntumassa jolla en tarkoita kiinni liimaantumista.
Yhtä luonnollista on myös, oman tuttavan tavatessaan, mennä keskustelemaan kiskomatta kumppania mukaan.
Minusta ranteessa roikkuminen on keinotekoista kiintymyksen todistelua.
Saattaahan se olla joskus aitoakin mutta minusta lapsellista.
Ehkä kuljen vähän mieheni kanssa, kun en tunnista tuollaista. Meillä on molemmilla vapaus mennä omiin rientoihin. Niitä ei paljoa ole, paitsi nyt tänään olin kaksissa riennoissa. Aihepiiri on lähinnä hengellisiin liittyviä, joten ei syytä olla mustis. Mies viihtyy enempi kotona, käy jossain harvakseltaan.
Toisiamme kuskataan sairaalaan:))) Yhteistyö ja avunantosopimus tuli tehtyä vihille mennessä.
Luonnollinen ilmiö, sivistykseen kuuluvaa käytöstä, olishan tosi tyhmän näköstä, jos puoliso huitesi missä sattuu, varsinkin jos lirkuttelis vieraille, unohtaen täysin oman puolisonsa, eihän se enään mikään oikea pari oliskaan.
Vanha sanonta " kahden kauppa, kolmannelle korvapuusti " pitää tänäänkin paikkansa.
Kateus on kavala tauti, unohda onnelliset parit, etsi vapailtamarkkinoilta itesllesi oma.
Se mies voi nähdä, tai kuulla huonosti, olla muuten huonokuntoinen. Tai toisinpäin.
Rakkautta SE on.
Ja ettei uutta saa niin ei pidä kaikkien kohdalla paikkaansa.
Olen lukenut jostakin.
Olen liikkunut 25 vuotta yksikseni, eronneena.
En ole huomannut moista ilmiötä tuolta kannalta.
Minä nyt en ole mikään fiksu ja filmaattinen että tarviis vuokseni vavista.
Apua, naurattaa, ihana, että sulla on noin upea huumorinkukkanen.
mulla onkin lannoitteet kukkasille, omastatakkaa
Kyllä naurattaa !
Aina kun käymme jossain julkisessa, suuremmassa tilaisuudessa, laitan miehelleni kaulaan sitruunasuihkekaulapannan. Pidän hänet tiukasti vierelläni, käskien välillä antamaan kät, ja pyörimään ympäri.
Toisessa kädessäni pidän pelokkeeksi raippaa, jottei, ettei, vain tapahdu karkaamista.
Jos jollakin on mielessään syrjähyppelyt, eiköhän ne helpommin muualla onnistu, kuin moisissa tilaisuuksissa.
Noin niinkuin tosissaan, olisipa sekin omituista, jos pari etsisi itselleen paikat mahdollisimman kaukana toisistaan. En minä ainakaan miestäni niin paljon häpeä, etten häntä rinnalleni kelpuuta.
Ei ketään voi pakolla pitää.
Hyvä Lady-Rottinki !
Samal taval ajattelen.
Varsinki ku oma ukko on niin pirun hyvä tanssimaanki.
Yhdes menty,yhdes oltu ja viihdytty,viäl tullu mittään katoamistemppui.
Yhdes sit kadotaan,ku hänel on tossut flintallas.Sit kotti maate tai hyttiin :D
Saman ilmiön näkee jos osallistut vaikka jollekin yleisöluennolle tms. Miehen ei tarvitse edes olla aviomies, vahingossa samaan penkkiin vapelle paikalle tunkenut karkotetaan.
Lesket ja eronneet muuttuvat entisen perheystävän silmissä vaarallisiksi miestennielijöiksi vaikka hänen ukko kulta voisi vähemmän kiinnostaa.
Ihan se ja sama. En pidä ukkoani kiinni, saa jutella ihan vapaasti kenen kanssa haluaa. Senhän kyllä tekeekin
Tanssireissuilla ukko istuu vieressäni ettei toiset uskalla hakea kuin harvoin. Joskus tuttavien kesken "vaihdamme paria" muutamien kappaleiden ajaksi silloin tällöin.
En osaa olla mustis ukostani ja eihän tuo ole koskaan vielä ainakaan minun nähden kenenkään toisen mukaan ollut lähdössä.
Liiaksi kiinni pitäminen on mielestäni ahdistavaa.
Ihte asiassa kuljeskelisin mieluusti emäntäni talutushihnassa. Eipähän olis huolta huomisesta. Hän huolethtisi kaikesta.
Ohan se nii mahtavaa kun omaemäntä kulokoo kainalossa.
Enpä ole tuollaiseen ´ilmiöön´kiinnittänyt huomiota. Kyllä pidän miehen käsivarresta kiinni kun jossain tilaisuudessa olemme.
Jos ulkoillaan on minulla sauvat käsissäni :))
Päätalon kirjoissa huvitti se jyryn miehen malli, oli suuri häpeä jos pariskunta olisi mennyt edes ritirinnan:) Mies meni edellä, se oli järjestys!
Sauvaa liikaa voi olla liikaa.....sisällä.
Sauva olkoon johtaja elämässä---hihna naiselle elämässä.
Suomennusta, kiitos!
Aivan uusi elämys, rasittava kuitenkin kiintoisa.
Usko, siinon hyvä olla.
Avasit keskustelun.
Tottuushan on, että kaikki me ihmiset halutaan OMA puoliso, emme mitään " jako rasiaa " kaikkien yhteistä.
Ihminen on mustasukkanen aina omastaan jos ilmestyy kilpailija reviriin, se on samoin kuin eläin maailmassa, taistellaan omasta vallasta,,,, kuuluu asiaan.
Näin on, mutta kohtuus kaikessa.
Niinhän se on puolin ja toisin. Toisaalta minua ihmetyttää esim. täällä maalla, kun harvoin päästään jonnekkin, esim. vaikka linja-autolla jollein retkelle, niin eikö nää isäntä ja emäntä istua nakota kuin liimatut postimerkit koko matkan toisiinsa liimattuina, vaik olis kauheen mukava jutella toisenkin emännän kanssa. Mut ei ainakaan täällä maakunnassa se onnistu.
Kun oltiin muutettu tänne, olisin kovin halunnut tuollaisilla retkillä jutella toisten emäntien kanssa, mut näähän ei vahingoissakaan suostuneet istumaan muualla kuin ukkonsa rinnalla. Eihän tämmösillä matkoilla mitään pahakaan moisessa olis ollu, jos toisen akan vieressä istuis ja rupattelis.
Mut meitähän on moneksi.
heh, kato ku ihminen on niiiiiiiiin mustankipee, siinä näkee etteivät luota edes itseensä, heh, ei voi kuin nauraa ......
Todellinen mustasukkaisuus on vakava, joskus jopa vastapuolen kuolemaan, johtava tauti.
Siinä ei ole nauramista, kun ihminen saa aiheita epäillä täysin omasta sairaasta aivotoiminnastaan.
Voin kertoa olleeni sairaalloisen mustis joskus, ja kokeneeni itse saman kun mieheni oli mustis. En kenelle toivo samoja tuntemuksia, en edes vihaihmiselleni.:)
Siinä ei järkipuheet auta, se tunne vie todella vainoharhaiseksi. Kaikessa!
Apua on saatavissa , jos älyää sitä hakea....kaikki ei ja siksi saamme lukea näitä ikäviä tapauksia.
Ellei minkäänlaista mustis tunnetta koe on mielestäni suhde/liitto kuollut!
Kunhan se pysyy pikkuruisena :D
Hiukka omistushalua kuuluu minustakin normaaliin suhteeseen.
Itse näin vanhemmistani, kuinka isäni sairasti mustasukkaisuutta.
Siihen ei todellakaan ollut yhtään mitään järkisyytä.
Kaikki syyt olivat hänen sairaissa aivoissaan.
He erosivat, kun vielä olin lapsi, mutta isä sai vuosiksi pääni pyörälle kertomalla juttujaan äidistäni, joissa ei ollut mitään todellisuuspohjaa.
Joo, sairas mustasukkaisuus tuhoaa parisuhteen. Se työntää yhä kauemmas ja kauemmeas puolison, ja taas on syytä epäillä. Meilläkin, olin täysin tilteesta tietämätön, miten sairas mies olikaan. Ihmettelin vain hänen järkyttävää käytöstään.
Sitten kun tilanne johti selkä seinää vasten ja terapiassa ilmnei, miten sairaita hänen luulonsa olivat.
Hän eli maailmassa, kun minä lähden esim. polkupyörällä kahden pienen lapsen kanssa kaupassa käymään, niin minä menenkin jonkun muun miehen kanssa kupeksimaan ja muhimaan hänen selkänsä takana. Ja sitten hän käyttäytyi, mökötti, osoitti mieltään näiden omien sairaiden mielikuviensa pohjalta.
En ymmärtänyt alkuunkana, miksi mies aina mököttää, osoittaa mieltä, potkii mökötyksissään. Minähän siinä lukkoon menin, kun olin täysin ulalla. En ollut kättä päivää enempää kenenkään miehen kanssa ollut kontaktissa, en edes puhunut kahden kesken.
Kyllä olisi minullakin hirvittäviä kertomuksia sairaan mustasukkaisesta ukosta.
Tuopas se onkin, kun ei ole mitään oikeaa syytä, kaikki on keksittyä. Ja ei kai edes keksittyä, vaan sairaan mielikuvituksen tuotetta.
Joskus olen miettinyt, nauttiiko mustasukkainen omasta tunteestaan, kun tuntee olevansa loukattu, petetty.
Kun pääsee kuuntelemaan syitä, miksi joku on mustasukkainen, ei todella voi kuin ihmetellä, kuinka jonkun pää sellaista keksiikin.
Ei tarvi kuin katsoa väärään suuntaan, on jo avionrikkoja.
Itse muistan, kuinka sukulaismies mökötti, kun vaimollaan oli tummat rintsikat, jotka erottuivat puseron alta. Itse kuitenkin tilasi Jallua vuosikaudet, salassa yritti.
Monen elämän, monen perheen on mustasukkaisuus tuhonnut. Ei tosin ole vain miesten sairaus.
Totta. Ja omat kuvitelmani aikoinaan oli niin sairaita kuin olla voi! Sitten mieheni vahti kauppareissujanikin, kesto...ja olinko kenenkin kanssa jutellut jne. miten selität kun hän jo muka-muka tiesi , älä yritä selittää, sanoi?
Miten vilkkaasta ihmisestä toinen osapuoli voi tehdä suorastaan mykän?
Nuorenpana ei tiedostanut, ei tiennyt ....vaan sitä on liikkeellä vanhemmissakin.
Jo omista luulotteluistani voisi olla kirjaverran, puhumattakaan siitä mitä itse koin.
Hyvä, että olet päässyt niistä.
Ne, jos mitkä, syövät ihmistä.
Oli minullakin avioliittomme alussa lyhyt, onneksi, ajanjakso, kun olin niin perkuleen mustasukkainen.
Työmatkalla, jos mies sattui katsahtamaan viereisen auton naiseen, olin kuin persielle ammuttu karhu.
Kai se oli omaa epävarmuuttani.
Onneksini se oli ja meni, kun olen oppinut luottamaan, niin mieheeni, kuin itseenikin.
Mukavaa, vaikka aihe ei olekaan mukava, että jaat mietteitä kanssani. :)
Nyt taitaa olla aika mennä tutimaan, Hyvää Yötä!
Samoin, hyvää yötä. Samankaltaisuus yhdistää ei repiminen :))
Luotetaan itseemme jatkossakin, ja epäillään vasta sitten kun epäiltävää on!
Tartun yhteen kohtaan viestissäsi: "Ellei minkäänlaista mustis tunnetta koe on mielestäni suhde/liitto kuollut!"
Tuonkaltaiset määritelmät ovat yleistyksiä, jotka pitävät paikkansa vain osaan ihmissuhteista. Jos rakastamiseen yleensä liittyy mustasukkaisuus, se ei merkitse, että niin olisi aina. Omista tuntemuksista ei pidä tehdä liian jyrkkiä johtopäätöksiä.
Näin miehenä-- siis nollana asiassa tulee tämä, ehkä voin opettaa, nähdään kuinka käy.. kirjoitan.
Määräävä nainen ok, mutta missä ---- nolla asioissa, tämä oli uutta.
Kiitos Sinulle,oikein isolla ässällä.
Paikallisessa marketissa näitä alistuneita,pieniä kuivia miehiä näkee
pilvin pimein. Akka komentelee kovalla äänellä ja kyselee "Reinolta"
jääkaapin sisällöstä : "montako tomaattia sinne jääkaappiin jäi ?"
Reino vastaa" viis tai kuus",akka huutaa takas:" Ei kai niitä niin montaa
ollut,älä höpötä paskaa". Pieni,kuiva ukko myöntää olleensa väärässä
ja kierros jatkuuu.Karmeeta kuunneltavaa ja ennen kaikkea katseltavaa.
Jos joku kaveri haluaa jutella kuivan kanssa,niin miinuutin päästä
tulee hätä: "Minne se muija oikein katosii",ei muuta kun etsimään.
Sieltä se löytyi,iso lihava nainen korvapuustihyllyn kupeesta. Ja taas
alkoi vinoilu: "Minne sinä oikein jäit juoruilemaan?" "No entinen
työkaveri halus jutella..." sanoo pelästynyt kääkkä.
Tämä on hiukan erillainen näkökulma asiaan,mutta talutusnuorasta tässäkin on kysymys. UKOT lähtekää helv****iin ja nauttikaa jäljellä olevista vuosista vaikka yksin.
Kuin myös toisinpäin, kuivan kälppeä ukonketale tiuski kuuluvasti naiselleen siitä mitä tämä ostoskärryyn laittoi, ei kelvannut monikaan vaan vaihtoi, Mieheni oli jäänyt seuraamaan pariskunnan toimintaa likö uteliaisuuttaan, ja tää äijän ketale oli vielä mesonut liukuhihnalle asetelluista tuotteista, kun ei osannut nainen laittaa niitäkään oikein. Useat toisetkin asiakkaat seurasivat ukon päsmäröintiä, oli joku n. 30 -40v mies lopulta sanonut että jos ei se suu pysy kiinni niin hän pistää sen kiinni.
Kukaan ei noin puhu vaimolleen (60 -70), mikä v...n vaimo, oli ukko tiuskaissut?
Oli vaikka äitis, mut käyttäydy kuin mies naisellesi, oli tämä nuorehko mies tokaissut.
Ukko oli alkanut huutaan että kuulitteko häntä uhkaillaan ym. oli miehenikin sanonut ettei kukaan varmaankaan ole sellaista kuullut, pidä nyt ukko suusi soukemmalla edes yleisellä paikalla.
Naiselle joka oli helottanut häpeästä punaisena ja varpaitaan katsellut oli tokaissut et lähe meneen, tajua vihdoinkin elämäsi tilanne.
Joten naiset, jättäkää tälläiset kärttyisät ukot ja nauttikaa vapaudestanne.
Varmasti pärjäätte yksinkin!
Ei havaintoa.
Käyn marketissa arkipäivisin, 5krt / vko, mutta en ole havainnut kuvauksesi kaltaisia pareja.
Ehkä ostosajankohtani, juuri ennen puoltapäivää aiheuttaa otoksen yksipuolisuuden?
Lauantaisin käymme kaupassa yhdessä.
Minä teen varsinaiset viikonlopun ostokset ja vaimo hakee omat keksinsä, leipänsä, jugurttinsa ja banaaninsa.
Yleensä odottelen kassojen luona jossa on myös mahdollisuus havainnoida kanssaihmisiä.
Sielläkään en ole onnistunut bongaamaan keskustelun kohteena olevia pareja tai sitten ilmiö on niin arkipäiväinen etten kiinnitä siihen mitään huomiota.
Pienet kuivat ,hikiset kaljupäiset,kovalla itsetunnolla varustetut ukot pitää potkia pois jaloista. Varttukkaa kun mittariin tulee 70 tai 80-vuotta ,sitten ne muuttuu piruiksi.
Valitettavasti meille ei käy kuten viinille, harvoin paranemme vanhetessa. Orastava dementia ja kaikekarvaiset sairaukset tulevat vääjäämättä, olo on harvoin hyvä ja virkeä, ole siinä sitten herttainen ja iloinen.
Kyllä tässä iässä on parmpi olla yksin jos yksin on jäänyt syytä jos toisesta.
Jäljelle jäävät isot, lihavat, märät alistetut miehet. Onneksi olkoon!
Pienet kaljupäiset tanssilavoilla vissyvettä kittaavat ukot,jotka pyörittävät isoja naisia niin että naisilla meinaa k*stua. Mutta ei sittenkään.
Nämä luettuaan ei voi muuta kun olla onnellinen omasta olotilastaan.
Niinkö siinä taas kävi?
aihe ei ole mulle lähipiiristä tuttu (ja omasta kohdastaan on paha todistaa), mutta tuo vapaan miehen hauska tapausselostus tuntui kyllä tutulta.
Marketeissa sattuu ja tapahtuu.
Pilkka taisi käydä vähän omaankin nilkkaan. Me molemmat inhotaan marketteja ja kauppareissuja niissä, joten kireetä voi siellä olla meilläkin...
Kyllä vanhuus voi nostaa kumppanissa pintaan (ja tietysti myös itsessä) sellaisia puolia, joita aktiivivuosina ei näkynyt. Toivoisi kuitenkin omalta kohdaltaan, että säilyttäisi jonkinlaisen itsekontrollin ja tilannetajun, mutta
ehkä niitä ei sitten voi itse valita.
Joku tossa kyseli, mitä mustis tuntee siitä hillittömästä mustasukkaisuudestaan. Minä luulen, mitä terapiassa kävi ilmi, että hän nauttii omasta kärsimyksestään. Marttyyrihengestään, kuinka häntä kiusataan.
Tätä jaktui vusikymmenen vieläkin vaikka terapiassa asiat oltiin mennen tullen moneen otteeseen puhuttu ja sovittu, silti asia kaiveltiin aina esille sopivissa tuttavapiireissä, kuinka häntä on loukattu. Ja se kieriskely itsesäälissä.
Itsesääli vetää ja kiehtoo ihmisiä, oli kyse mustasukkaisuudesta tai muustakin sairaudesta. Suurin osa ihmisistä ei halua ottaa vastuuta esim. omista kroonisista taudeistaan, ja etsiä niihin apua, vaan odottavat, että joku tulee ja ojentaa ne valmiiksi pureskeltuna heille.
Se on pieni osa ihmisiä, vain n. 10 % jotka ennakkoluulottomasti ottavat asioista selvää. Muutos on valtaosalle väestöä kroonisissa sairauksissa vaikeaa. On vähän niinkuin alkoholismi, se muuttaa valtakuvioita.
Samoin se on mustasukkaisuudessakin. Muutos on sille mustasukkaiselle ihmiselle niin hurja tuntemattomuus, että hän mieluiten kieriskelee siinä itsesäälissä, kuin lähtee muuttamaan sitä.
hyvin puhut mustasukkaisuudesta, sairas mikä sairas - vastaan vaikket varmasti minulle vastannutkaan. Sanahan on vapaa, eikös niin ?
Mitään kirjoittamastasi ei käy vastaan väittäminen. Mutta kun on niitä "joilla on tahto, ei voima". Alkoholisti tietää tasan tarkasti, että viina ei ole hyväksi, mutta tarttuu silti lasiin, kun ei muuta keksi. Imu tuttuun ja turvalliseen kurjuuteen on liian suuri, ihan niinkuin kuvasit. Ellei tilalle löydy toista addiktia, kierre jatkuu.
Tuo on hyvä pointti: että kipeän tervehtyminen muuttaa valtakuvioita. Mutta onko sitten ollut pakko antaa se valta mustasukkaiselle ? Minun puolisoni ovat kaikki olleet jossakin määrin mustasukkaisia, mutta valtaa en ole koskaan heille antanut, siis sillä tavoin, että heidän mustasukkaisuutensa olisi estänyt minua mistään. Mutta kuten sanottu, patologisesta musta-sukkaisuudesta minulla ei ole kokemusta, enkä osaa sanoa, mikä on patologista, mikä "normaalia" . Ja onko patologinen mustasukkaisuus ollenkaan parannettavissa ?
Mustasukkaisuus on negatiivinen tunne eikä liity rakastamiseen, vaan itsekkyyteen ja omistamisenhaluun. Rakastaminen ei ole kumpaakaan.
Miksi mustasukkaisuus sitten on perimässä säilynyt, jos se on negatiivinen piirre? Uroksen omistushalu suosi omien geenien säilymistä; vieraiden jälkeläisten elättäminen olisi ollut oman perimän säilymisen kannalta epäedullista. Naaraan omistushalu selittyy sillä, että sen oli kyettävä pitäämään uros juuri hänen jälkeläisten turvana, jotta jälkikasvu säilyisi hengissä pitkän lapsuuden ajan. (Tällähän selittyy myös naisen paritteluhalukkuus, joka ei ole yhtä jaksottainen kuin muilla nisäkkäillä.)
Nämä motiivit eivät enää nykyään ole järjellisiä, joten nykyään mustasukkaisuus on vain jäänne alkuihmisen ajoilta. Se on yhtä turha kuin ihmisen häntäluu, mutta sen häviäminen kestää kauan. Prosessi nopeutuu, kun nuoret parinmuodostusiässä olevat tajuavat mustasukkaisuuden vaarallisuuden ja tieto alkaa vaikuttaa parinvalintaan.
Sinulla Jocus* on tuo vankka usko siihen, että ihminen kehittyy aikojen saatossa.
Itse en olisi niinkään varma. Eikö se mustasukkaisuus ole kuitenkin tunne - ja vähän niinkuin tahdon ulottumattomissa ? Tuskin kukaan HALUAA oll musta-sukkainen. Ja kai ne nuoret yhtä hyvin tajuavat alkoholin/huumeiden vaarallisuuden, vaan eipä käyttö vähene vaan lisääntyy.
Asiasta tuolla.
"Aggressioita liittyy myös patologiseen mustasukkaisuuteen, mutta väkivaltaisemmassa muodossa. Mitä vaikeammin aggressiestoinen patologisesti mustasukkainen henkilö on, sitä suurempi on fyysisen väkivallan puhkeamisen vaara. Erityisen herkästi käyttävät väkivaltaa rakkauden ja mustasukkaisuuden vuoksi ne henkilöt, joilla on muitakin hankaluuksia elämässään, esimerkiksi alkoholin väärinkäyttöä, työttömyyttä jne. Patologisesti mustasukkainen pelkää koko ajan, että toinen löytää uuden rakkauden mistä tahansa, vaikkapa kaupasta tai hammaslääkäristä."
http://www.unet.fi/laura/rakkaus/love8.html
Tottakai kehittyy, mutta mihin suuntaan, sitä voimme vain arvailla. Se kuitenkin on luonnollista, että ne ominaisuudet, jotka parinvalinnan kannalta kulloinkin ovat negatiivisia, tulevat kärsimään - niin on aina käynyt.
Mustasukkaisuuden tuhoisuudesta puhutaan liian vähän, ja nuoret voivat erehtyä pitämään sitä osoituksena rakkaudesta. Kukaan ei todella halua olla mustasukkainen, mutta kaikki eivät kykene taistelemaan perimäänsä vastaan. Tietysti myös omat elämänkokemukset, lapsuuden aikaiset hylkäämiset jne., vaikuttavat siihen, saako mustasukkaisuus ihmisessä vallan.
hieno artikkeli lovemetender... Kiitos. Kyseessä ei siis ole yksi ainoa tunne vaan koko elämänhistoria ja siihen kytkeytyneet (kielteiset) tunteet. Mutta eikös nämä meidän omatkin kirjoittajat ole puhuneet samansuuntaisesti ? Ollaan me niin viisaita...
Niin, meillä tuota mustasukkaisuutta on tahkottu 30 vuotta, ja on terapiaa, terapiaa, on alan kirjallisuutta ollut käytössä, ja voinen sanoa, että tulokset ovat nyt hyvin halliinnassa. Ei ainakaan ulospäin enää ole näkyvissä. Se, mitä hän sisällään kokee, sitä en osaa sanoa, mutta kykenee halltisemaan ulkoista käyttäytymistään.
Juu, en ole minäkään antanut hänen mustasukkaiselle vallalleen valtaa. Raskasta se on ollut, ja mietin, onko tämä hirvittävä, 16 vuotinen syöpä yksi niitä stressitekijöiden aiheuttajia, mitä hänen käyttäytymisensä kuitenkin minussa on stressinä aiheuttanut. Ehkä osittain voi ollakkin.
Mutta tänään tilanne on kuitenkin ihan hyvä meidän tilanteessa. Juuri pari päivää sitten hän näytti minun haavahoitajalle kirjaa, mitä hän nyt lukee, ja kertoi, että hän on ollut sairaan mustasukkainen ja mököttäjä, ja tämä kirja on hyvä siinä analysoinnissa, että oppii itseään käsittelemään, niin etttei joka asiaa ota itseensä ja kosta sillä kumppanille.
Meillä mustasukkaisuus oli sitä luokkaa, että esim. vaikka synttäreillä, häissä tai hautajaisissa joku tuli tervehtimään minua ja aikoi keskustella kanssani, mies pöllähti siihen väliin ja aina sanoi jotain halveksivaa minusta, ja ns. varasti tilanteen, eli tuli minun ja keskustelijan väliin, niin että katsekontakti varmasti tuli estettyä, joten tämän keskustelijan oli pakko keskustella hänen kanssaan.
Ja jos keskustelija halusi siitä huolimatta minun kanssa keskustella, mies tasan tarkkaan vastaili kysymyksiin, joihin keskustelija odotti minun vastaavan.
No jos minä en älynnyt olla hiljaa, mies potkaista kolautti minua nilkaan mekriksi, että ole hiljaa.
Jos en tästäkään älynnyt vaieta, hän tönäisi, ja vihaisesti mulkaisi minua merkiksi, että ole hiljaa, etkö usko.
Tämä käyttäytytymismalli oli peräisin kyllä kotoa. Ja hänen perhejuhliin aloin sitten saada vastenemielisiä tunteita, ja kun olisi pitänyt lähteä häihin, hautajaisiin, ristiäisiin jotka olivat hänen lähisukuaan, niin minähän onnistuin kehittelemään itselleni kuumeen, aivan mittariin nousevan kuumeen.
Mutta kun mies oli 30 km:n päässä kotoa menossa, kuume oli minusta tipotiessään. Mutta mihinkään muihin kutsuihin en kehitellyt tuota kuume-efektiä. Johtunee siitä, että omissa sukukunnan juhlissä tuo hänen käyttäytymisensä oli ilmeisesti ikäänkuin oikein hyväksyttyä, sillä sisarellakin oli samanlaisia kieroutuneita elkeitä, samoin äidillään.
No enhän minä ymmärtänyt, miksi hän niin käyttäytyi, ennenkuin asia terapiassa sitten tuli ilmi.
ohhoh, sairas mikä sairas, on sinulla melkoinen "kärsimyshistoria" elettynä
ja onnellista on, että siitä on selvitty. Ei onnistuisi kaikilta.
Olisipa teidän periksiantamattomuus kaikkien asiasta kärsivien hallussa
niin olisi vähemmän avioeroja ja ehkä henkirikoksiakin. Toivoa ja rohkaisua voitte välittää muille.
Pidän ihmeenä, että tässä yhteiskunnassa ei sisälly minkäänlainen koulutus ihmisen itsensä kehittämiseksi mihinkään instassiin. Se pitäisi sisältyä jo peruskouluun kansalaistaitoon, tunteiden käsittely siinä missä muukain kansalaistaito.
Odotetaan, että ihmisillä tulee yhteentörmäyksiä ja kriisejä. Kriisien ehkäisemiseksi voisi aivan hyvin olla jo mukana kansalaistaidossa tällaisia luentoja, keskusteluja. Ja seurustelukouluja kaipaisin kipeästi, jossa näitä tällaisia asioita käsiteltäsiin.
Vältyttäsiin hirvittäviltä kriiseiltä, tuskilta, ahdistuksilta tai ainakin voitaisiin niitä lievittää hyvissä ajoin. Varmasti olisi myös taloudellista tulosta myös. Lapsia on huostaanotettu hirvittävät määrät, saatikka ne, jotka avioeroissa joutuvat kahden kodin repimiksi ja kiistankapuloiksi. Ja toinen puoliso joutuu kokemaan huonommuuttaan, kun joutuu luopumaan lapsistaan jne....
Vaikeatkin kriisit voidaan ratkaista vain kasvamalla. Jos muutosta ei tule, niin se ei ole ratkaisu. Muutos on se, joka ratkaisee, miten jatkossa elämä etenee.
Nyt voin sanoa, että meillä on tosi hyvin, mutta paljon on pitänyt töitä sen eteen tehdä.
näin on kuin sanot, sairas mikä sairas, meillä ylvästellään koulutuksen korkealla tasolla, mutta samanaikaisesti meillä ammuskellaan koulussa. Eikö sen pitäisi jo kertoa jostakin - että juuri koulussa ?
Myös päiväkoteihin kohdistuu paljon ilkivaltaa - ainakin täällä pääkaupunki-seudulla. Eikö senkin pitäisi kertoa jotakin meidän kasvatuskulttuurin puutteista ?
Kiusaamista esiintyy kehdosta hautaan, mikä on siis meissä vialla ?
Olen itse ollut töissä sekä koulussa (epäpätevänä sijaisena) että päiväkodissa ja ajattelen kyllä, että mikään instituutio ei yksinään riitä turvaamaan lapsen (eikä aikuisenkaan) kasvua. Nuo mainitsemasi "tunnekoulut" voisivat kyllä olla hyvä yritys ratkaista kasaantuvia ongelmia ja oikeastaan olen pahoillani, että se
draama taidettiin poista uusista peruskoulun opetussuunnitelmista. Sen avulla olisi ehkä voitu oppia puuttuvaa empatiaa.
Tyhmiä on naisetki jotka tahallaan aiheuttavat häiriötä frittailevilla katseilla toisen naisen puolisolle, samoin toisin päin jos mies naisen takan pitää silämäpeliä muitten naisetn kanssa näyttää TOSI TYHMÄLTÄ, meikä tyttö tekee tosi nolaavan tilanteen jos mies on noin TYHMÄ:
Kyllä toisten liittoja tulee kunnioitta ja käyttäy
tyä sen mukaisesti !
Tyhmää käytöstä on aivan liikaa yhteiskunnassamme !
Kouluissa opettaa sivistynyttä käytöstä lapsille, sieltä suomen sivistys saa alun.
Monikaan kotona ei ehdi eikä osaa opettaa lapsia, joten opetus kouluihin.
Minulla on ihana aivomies, joka ei vaadi jatkuvaa valvontaa.
Niin ihanaa miestä ei ole olemassakaan, että sitä alkaisin kuljettaa hihnassa. Koiraa olen kyllä kuljettanut ja se on tosi ihana, eikä kovin mustiskaan.
Kai ymmärsit lukemasi?
Aivomies = fiksu mies.
Niin, siinäpä sulle miettimistä ymmärsinkö, mutta kiitos selvennyksestä. Kuitenkin otan mieluummin hauvelin,jota on kiva kuljetella hihnassa, kuin aivo-,fiksu-, juntti- tai minkään muunlaistakaan miestä itselleni riesaksi.
Miehiä on moneksi, kuin meitä naisiakin. Toiset lie riesa, toiset maallinen onni.
tuosta naisten hallitsevuudesta kuulin hyvän jutun:
mies haki tuttua kaveriaan jonkin uuden (viattoman) harrastuksen pariin ja kysyi kohteliaasti vaimolta pääseekö mies. Vaimo vastasi: kyllä se pääsee, mutta se ei halua.