Muutimme pari viikkoa sitten rakentamaamme omakotitaloon uudelle suositulle asuntoalueelle pikkukaupungissa. Talomme on yksikerroksinen 5 h k, n. 125 m2, tavallinen karvalakkimalli. Kaikki mukavuudet löytyvät, mutta hinnoissa on tingitty ja kustannuksia seurattu haukan lailla. Budjetti piti ja olemme tyytyväisiä.
Naapurustoon rakentaa itsemme kaltaisia nuoria perheitä ja olemme seuranneet mielenkiinnolla nykyrakentamisen trendejä. Talot ovat valtavia, nelihenkiselle perheelle ei riitä 200 m2, vaan rakennetaan saman tien kaavan sallima 350 m2. Taloissa, olivatpa ne sitten paketeista mukailtuja tai itse suunniteltuja/pitkästä tavarasta tehtyjä, on jos jonkinlaista erkkeriä ja kattovinkkeliä. Kuisteja ja terasseja on joka puolella taloa. Yksilöllisyys tuottaa kummallisiakin ratkaisuja, kaikki eivät todellakaan miellytä silmää. Naapurustosta löytyy viljankuivaaja, aiv-torni, kanala, pitsihuvila, bunkkeri, temppeli, rancheja suoraan villistä lännestä, on pylväitä ja pilareita, tirkistysluukkuja ja seinän kokoisia ikkunapintoja. Mielenkiintoinen sillisalaatti.
Pakostakin tulee mieleen, mitä jokainen "yksilöllinen ratkaisu" tulee maksamaan. Onko rakentajat niitä, jotka tekevät talon myydäkseen sen parin vuoden päästä pois "hyvän sijainnin ja ökynaapureiden" statuksella.
Jos ja kun korot nousevat, me asuntovelalliset hikoilemme velanmaksujemme kanssa. Mielessä varmaan pyörii jopa asunnon myyminen. Ostaisitko sinä silloin naapurin 250 000 euron vai meidän 150 000 euron talomme? Tunnettu tosiseikkahan on se, että asunnossa maksaa tasan kolme asiaa ja ne ovat sijainti, sijainti ja sijainti.
Naapurustoon rakentaa itsemme kaltaisia nuoria perheitä ja olemme seuranneet mielenkiinnolla nykyrakentamisen trendejä. Talot ovat valtavia, nelihenkiselle perheelle ei riitä 200 m2, vaan rakennetaan saman tien kaavan sallima 350 m2. Taloissa, olivatpa ne sitten paketeista mukailtuja tai itse suunniteltuja/pitkästä tavarasta tehtyjä, on jos jonkinlaista erkkeriä ja kattovinkkeliä. Kuisteja ja terasseja on joka puolella taloa. Yksilöllisyys tuottaa kummallisiakin ratkaisuja, kaikki eivät todellakaan miellytä silmää. Naapurustosta löytyy viljankuivaaja, aiv-torni, kanala, pitsihuvila, bunkkeri, temppeli, rancheja suoraan villistä lännestä, on pylväitä ja pilareita, tirkistysluukkuja ja seinän kokoisia ikkunapintoja. Mielenkiintoinen sillisalaatti.
Pakostakin tulee mieleen, mitä jokainen "yksilöllinen ratkaisu" tulee maksamaan. Onko rakentajat niitä, jotka tekevät talon myydäkseen sen parin vuoden päästä pois "hyvän sijainnin ja ökynaapureiden" statuksella.
Jos ja kun korot nousevat, me asuntovelalliset hikoilemme velanmaksujemme kanssa. Mielessä varmaan pyörii jopa asunnon myyminen. Ostaisitko sinä silloin naapurin 250 000 euron vai meidän 150 000 euron talomme? Tunnettu tosiseikkahan on se, että asunnossa maksaa tasan kolme asiaa ja ne ovat sijainti, sijainti ja sijainti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen jonkinverran kierrelyt ja katsellut lähinnä 90-luvun taloja ostomielessä. Liikaa on tarjolla ns. aravamalleja. Perustöllejä 1-tasossa, kolme makaria, halvat käytössä kuluvat tarjousmateriaalit joka huoneessa. Kaikessa näkee, että on säästetty. Ei kiitos. Kyllä talossa pitää olla sitä jotain. Minusta perustölli näyttää vielä halvemmalta "ökytalojen" vierellä, eikä niitä pitäisi koskaan laskea samalle alueelle. Kyllähän siinä melkoinen alemmuuden tunne syntyy, kun asuu aravatalossa ökytalojen keskellä.
Tuttava totesi katsoessaan katumme taloja, että on se tuo pikkunen talo melko orvon näköinen suurten välissä... Ei se varmaan ostotilanteessa ole pahasta jos talo on paremman näköinen kuin naapurilla :)
Se kun on makuasia.
Mitä rohkeampia ratkaisuja, siitä suurempi riski myyntitilanteessa. Saattapi käydä niin, ettei isännän suuri ylpeys, keskiaikainen linnantorni, olekaan ostajien mielestä yhtä tyylikäs ratkaisu.
No sehän ei ole mikään ongelma, jos rakentaa todellakin asunnon itselleen loppuiäksi. Myyntiongelma siirtyy vain perillisille.
Vaikka kyllä joskus pistää _hieman_ mietityttämään, kun näkee esittelyitä kalliilla pykätyistä julkkiskodeista, jotka ovat esimerkiksi suoria kopioita lännen saluunoista.
Kyllä ketjun aloittaja oikeilla jäljillä on.
Olemme asuneet kohta kolme ja puolivuotta rakentamassamme talossa. Meilläkin on ihan tavallinen perustalo. Suorakaiteen muotoinen ja yksikerroksinen. Saamaan aikaan rakentamisen aloittanut naapurimme ei vieläkään asu linnassaan.
Aluksi meitäkin naapurin linna hieman harmitti, mutta ei enää. Kaipa siihen on jo tottunut. Kaikki meillä käyneet vieraat ovat sitä ihmetelleet ja haukkuneet sen pystyyn. Kukaan ei siitä ole pitänyt. Sisältä emme sitä näe ja pihalla alkaa puut ja pensaat kasvaa hyvää vauhtia täyteen mittaansa, joten emme sitä näe kohta pihaltakaan. Ei siis häiritse enää meitä.
Sinä olet järkevä ja hintatietoinen, kaikki eivät sitä ole. Jotkut rakentavat unelmia ajattelematta hintaa. Joitakin kohtaa konkurssi ja joillakin rahat riittää vaikka mihin. Onnittelut sinulle järkevästä suunnittelusta ja tarkasta kustannusten seurannasta.
Muodit tulee ja menee rakentamisessakin. Mielestäni nykyisin rakennetaan erkkereitä vähemmän kuin ennen. Eli erkkerit alkaa olla jo vähän out. Ehkäpä teidän talonne on malliltaan enemmän aikaa kestävä klassikko.
KATEUS PUHUU LOLLOTILOO!!
Jospa tekin voisitte vielä rakentaa katetun terassin tai vaikkapa huvimajan pihallenne. Katetut terassit ovat tosi mukavia.
Nauttikaa talostanne, pihastanne ja elämästänne.
Tai toinen vaihtoehto on myydä talo pois ja muuttaa muualle.
Se on kyllä kummallista, kun nykyään pitää nuorten saada sellainen talo, joita ei ennen rakentaneet kuin ne, jotka koreilivat paikkakuntansa verokalenterin kärjessä. Nyt niitä rakentavat varaosamyyjä/kotiäiti-perheet jne. Ei sillä että yhtään väheksyisin em. ammatteja, mutta ansiotason kannalta vaan ihmettelen. Ennen tyydyttiin siihen, mihin oli varaa, nyt siihen paljonko pankista vaan lainaa saa.
Ulkonäköseikat ovat makuasia, mutta peruslaatikkotalo tuntuu olevan jo paljon omaperäisempi, kuin mikään piparkakkutalo erkkereineen, kattolyhtyineen ja ympäri talon kulkevine terasseineen.
Siinä vaiheessa kun 20 vuoden lainataakka on ohi, saa hakea uuden vipin kun pitäis ulkoverhousta maalata, katto laittaa, ikkunat uusia, sähkö-/lvi-tekniikkaa uusia ja vielä pintaremppaakin pikkuisen. Tuntuu hiukka lyhytnäköiseltä toiminnalta.
Minusta on hienoa, että ihmiset pääsevät vihdoin toteuttamaan omia ideoitaan asuntorakentamisessa.
Kyllä sitä jullkisivulautakuntien tyranniaa onkin kauan katseltu, ja sen tuloksena on saatu tuhansia ilmeettömiä ja persoonattomia tuhkalaatikoita. Tornit, terassit, erkkerit kunniaan. Vaikka ylilyöntejäkin voi olla, valtaosaltaan ne ovat kauniita katsella. Ja tärkeintä on, että rakentaja on onnellinen talossaan, ei se, mitä mahdollinen ostaja joskus ajattelee. Kuulostaa muuten vähän siltä, että ketjun aloittaja ei ole täysin onnellinen omassa talossaan...
Mielenkiintoista keskustelua, kiitos siitä.
Jutun pointti ei suinkaan ollut meikäläisen kateus, kukin eläköön, miten tahtoo. Ainoa asia, mitä kadehdin, on tämä lamaa kokemattoman sukupolven rohkeus suuruudenhulluihin ratkaisuihin. Onnea matkaan kaikille teille, jotka elätte unelmaanne palatseissanne. Minä elän omaani omassa kodissani, joka on kullan kallis ja oma linnani.
Pointti oli se, että nyt, kun lainaa saa, sitä myös otetaan niin paljon, kuin pankki sitä myöntää. Pankin bisnes on rahan vuokraaminen, mitä pitemmät laina-ajat, sen tuottoisampaa pankille. Moniko laskee, mitä korkomenot 20 vuoden aikana tulevat olemaan. Useimmat meistä toteuttavat unelmaansa lainarahalla. Mitä isompi unelma, sitä isompi velka.
Otetaanpa esimerkiksi pikkuperhe, joka myy rivitalokolmionsa vaikkapa 80 000 eurolla. Velkaa kolmion ostosta on jäljellä 30 000 euroa. Käteen jäävä osuus riittää ehkä tonttiin, liittymiin, autotalliin ja perustuksiin. Lainaa on otettava lisää 100 000 - 130 000 riippuen siitä tekeekö itse vai teettääkö muilla. Jos tekee itse, aikaa menee vähintää vuosi, joka kuukausi lankeaa korot maksettavaksi, samaten vuokra- tai muut asumismenot. Hermot menee ja voi mennä avioliittokin, 20 % hartiapankkirakentajista päätyy eroon. Jos teettää muilla, vieraan työn osuus on vähintään 30 000 euroa. Monelle tulee yllätyksenä se, että kustannukset karkaavat käsistä, moni joutuu pankin tiskille pyytämään lisälainaa. Lopputulos on pakostakin se, että asuminen vie leijonaosan käytettävissä olevista tuloista. Mitä sitten tehdään, kun lyödään lomautuslappu käteen, tai vaimo ilmoittaa olevansa raskaana?
Näitä pohtiessani olen miettinyt, kannattaako tutustua uusiin naapureihin. Parin vuoden asumisen jälkeen he myyvät palatsinsa verovapaasti ja rakentavat uuden myyntikohteen jonnekin muualle. Ostaako kukaan parin vuoden kuluttua näitä miljoonataloja, jos korot nousevat ja media rummuttaa uutta lamaa?
ps. meidän lainamme on kuin onkin korkotukilaina, saimme sitä 20 000 euroa enemmän kuin haimme, vain siksi, ettei muita hakijoita ollut. Onpa hieman turvallisempaa odottaa koronnousua seuraavan 10 vuoden aikana. Henkilötakaajia emme tarvinneet, koska olimme säästäneet 25 000 euroa, vaikka asuimme vuokralla kerrostalokolmiossa ilman yhteiskunnan tukea. Tässä puhuu järjen ääni...