Tännää mul oli vaivoi,
piänii vaa mut silti.
Ajatteli vähä elämääni,
onk se minkää arvost.
Sit mää lohruttaurui,
mää ajatteli muit,
kaikki maa vaivasii
kaut maaimahistoria.
Homeros oli sokkee.
Jos se olis ollu friski,
se olis ollu tappelemas
ja kuallu muitte mukan.
Ja Sokrates taas,
jos se ei olis ollu ruma
ja saanu pahhaa akkaa,
ei siit olis tullu viloshvi.
Ja kui moni taiteilija
niinko vaik Mozart
o ollu iha selvä päästäs.
Ei nii kovi moni.
Tunsi yhre taiteililja,
se olis halunnu ol urheilja,
painonostjajie kuninkas,
mut voimat ei riittäny.
Sitäki mää ihmetteli,
niinko montaa muutaki
ihmeellist asiaa.
Maalarin se oli kyl hyvä.
Oikeestas lista o loputo,
ihmiset tekis jottai muut,
ko vaa rajotukseltas vois.
Mut onnettomurekses ei voi.
Mää vähä luule sillai,
et runoilijat on tiätämättäs
yhrelaisii vammasii,
kuka sit mitäki korjaa.
piänii vaa mut silti.
Ajatteli vähä elämääni,
onk se minkää arvost.
Sit mää lohruttaurui,
mää ajatteli muit,
kaikki maa vaivasii
kaut maaimahistoria.
Homeros oli sokkee.
Jos se olis ollu friski,
se olis ollu tappelemas
ja kuallu muitte mukan.
Ja Sokrates taas,
jos se ei olis ollu ruma
ja saanu pahhaa akkaa,
ei siit olis tullu viloshvi.
Ja kui moni taiteilija
niinko vaik Mozart
o ollu iha selvä päästäs.
Ei nii kovi moni.
Tunsi yhre taiteililja,
se olis halunnu ol urheilja,
painonostjajie kuninkas,
mut voimat ei riittäny.
Sitäki mää ihmetteli,
niinko montaa muutaki
ihmeellist asiaa.
Maalarin se oli kyl hyvä.
Oikeestas lista o loputo,
ihmiset tekis jottai muut,
ko vaa rajotukseltas vois.
Mut onnettomurekses ei voi.
Mää vähä luule sillai,
et runoilijat on tiätämättäs
yhrelaisii vammasii,
kuka sit mitäki korjaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jooo
joutessani jorisen
vaivoja valitan
se on alkanu
loppu elämä
aina väsyttää
muisti pätkii
joskus toivon kuolemaa
en jaksa enään yrittää
rakkaani on tuoni vieny
maailma unohtanu
yksinäisyys
on kohtalo vanhuksen
Mummi, kaikenlaisia suruja ja vaivoja ihmisellä on, mutta onneksi ne kaikki voi panna runon kannettavaksi, kevenee suru vähän. Suomen kansan ensimmäiset runotkin olivat varmaan itkuvirsiä.
Juu, kyl meil kaikil varmast o jottai vammoi, toisil fyysissii, toisil psyykissii.
Ei tääl kukkaa ol täyrelline ja toisen kipu ei toises tunnu, näi se vaa o .
Halusi määki nuarena missiks, mut ei onnistunu ko ole liian lyhkäne.
Halusi laulajaks, mut ole liia ujo. Kirjailija urast haaveili mut ko en ossa
kirjotta eikä ol kärsivällisyyt, luannevika vissi.
Ei tämmöses repaleises mailmas oikke herkkähipiäiset pärjä, niin et
viallissi olla, pehmussii ko pumpulipallot ja ohkassi ko saippuakuplat,
hajota suuris tuulis ja myrskyis.
Tykkäsin kyl runostas, paljo pohrittuu asiaa ...
Kaiho-Miäl, niinpä ystäväni, onneksi monet niistä ominaisuuksista, kuten ihon ohuus ja psyyken hauraus jotka ovat haitaksi tai suoranaiseksi esteeksi jossain tavoitellummassa työssä, ovat tarpeen ja ehkä jopa välttämättömiä runoilijalle.
Kiitos viestistäsi!