Labradori riiviö??

Itsellä on käyttölabukka joka on jo perusluonteeltaan erittäin rauhallinen ja alistuva. Kun koira oli vielä pentu huomasin ettei sille voi huutaa yhtään vain pieni äänenkorotus riittää. Pentuna sillä oli tosiaan paha tuhoamisvimma johtuen tekemisen puutteesta, mutta loppui joskus vuoden-parin ikäisenä. Olen kuullut myös labukoista, jotka eivät ole kummoisesti tuhonneet. Eli uskon siihen, että noutaja on kasvatettavissa ilman tuhoamisvimmaa, mutta se vaatii paljon yhteistä aikaa erityisesti ensimmäisenä ikävuotena. Voisin kuvitella,että esim. kotiäidillä, työttömällä tai koululaisella voisi olla riittävästi aikaa siihen. Itse en työssäkäyvänä ihmisenä ole onnistunut kasvattamaan yhtäkään noutajaa ilman tuhoamista.

Ja niskakarvasi nousevat pystyyn labukkasi kanssa vielä monesti.
Ekan labukan ottaja ei tajua sitä kuinka villi se on nuorena mainitaan myös asiasta labukan kotisivuilla. Kerro 3 v päästä miten on menny.Saatahan sinä labukasta tottelevan koiran jos viet koirakouluun jaksat opettaa.Luet labradorin kotisivut siellä mainitaanmiten labradorista saa tottelevan.
http://www.noutajat.com/noutaja/noutaja_labu.htm

Just tuollaista vastausta ajttelinki että tänne tulee...
Mutta et tainnu lukee viestiäni loppuun asti. Energiaa saa ja pitääki olla mutta minne ne purkaa..
Ja en ikimaailmassa ottais aktiivista koiraa, jota en jaksais opettaa. En oleta että labikka osaa syntyessään kaikki ja on maailman ihanin.
Koiramenoja on jo joutunu karsimaan ku en kaikkialle kerralla repiä yhtäaikaa.

Heippa!

Otanpa asiaan kantaa vaikka onkin jo vanha viestiketju.
Juuri mietiskelin myös tätä, että miksi labukoista sanotaan, että sellainen kannattaa ottaa vasta 2-vuotiaana, jos tuhoilta halutaan välttyä.
Mulla on 1-vuotias käyttölinjainen ja hyvin vilkasluonteinen narttu. No vajaa vuosi ollaan yhdessä elelty ja ainoa "tuho" mitä tyttö on tehnyt niin pureskellut lattialistaa noin metrin osuudelta (tätä en koe edes tuhoamiseksi..).
Koira on työpäivät yksin, pääosin lepää silloin (kamera huoneessa). Päivittäin se saa yli kaksi tuntia monipuolista liikuntaa, melkein tunnin jo ennen työpäivää (uintia, vapaana metsässä, koirakavereiden kanssa peuhaamista jne), näiden lisäksi käymme silloin tällöin jäljestämässä ja muissa harrastuksissa (toko, koiratanssi..). Ja aktiivista kouluttamista näiden lisäksi muistaen kuitenkin myös levon siitäkin.
Eli ihan vaan miettimisen aiheeksi, että tuhon määrään voit varmaankin juuri vain sinä itse vaikuttaa aktivoimailla koiraasi tarpeeksi. Labukka ei ole vain seurakoira...

Meille tuli keväällä v-98 labbis pentu. Ite olin sillon 4v. Porukat käytti sitä koirakoulussa. Sit sen tulon jälkeen muutettiin vuokralle omakotitaloon. Siinä asuttiin jonkun aikaa, kun koira alkoi kaivaa kuoppia pihalle ihan talon seinään. Talon omistaja ei oikein tykänny. Meiän piti sit antaa se koira pois. En ees muista että minkälainen se oli luonteeltaan. Mutta ainakin se mun barbeilta jalkoja puri ja pöyän jalkoja yms. Annettiin se sellaselle nuorelle pariskunnalle, joka asu lähellä. Sen jälkeen monta vuotta myöhemmin meille tuli labbis- norjan harmaahirvikoira-sekotus. Ihana, mutta ei totellut yhtään mitään. Asuttiin sillon rivitalossa, jossa oli takaovi ja siitä se aina karkas. No sit naapurin ukko ajo siitä tieltä, niin tönäs autolla koiraa ja sille tuli jalka kipeeks. Joulukuun 14pv vuonna 2004 meiän ihana koiramme karkasi, kun sisko ja äiti lähti kauppaan, niin niiltä jäi etuovi auki. Lähettin välittömästi sen perään, mut eipä sitä enää näkynyt.
Luultavasti se ''niin ihana'' talkkari ampunut sen tai vienyt lopetettavaksi.
Puree muutkin koirat ihan samalla tavalla tavaroita. Riippuu ihan rodusta.. Meiän kvillis ei oo ikinä tuhonnu mitään, mut toi nöffi, listoja pöyän jalkoja pureskellu, pleikkarin ohjaimista purrut johot poikki yms.

Hei.Olen tämä viestiketjun aloittaja.
Nyt tämä labbisneiti on puolen vuoden. ja en voi muuta sanoo kuin vaude!
Ja että on tasan koulutuksesta kiinni mitä koira tekee, ja mitä toinen perheen koira opettaa.
Olin ajatellu alkavani heti opettaa tokon alkeita tälle, mutta se tyssäs sivulle menoon ja seuraamisen alkeisiin. koska se aika mitä on menny tuolle RAUHOTTUMISTA opettaessa on aivan uksomaton. Mutta... voimme kävellä joka paikassa koira irti, ja ei muuten lähe minnekkää.
Todella innokas kaveri tekee työtä! Aivan unelma nokankäyttäjä jälellä ja haussa. Osaa hakee jo ihmisen hajun metsästä, eikä kiinnosta sillä hetkellä pupun hajut yms.
Mutta rauhottuu silloin ku mitää ei tapahdu, tällä hetkellä makoilee jaloissa.

Tuhoamisesta: Kiivenny korkeajakkaran kautta pöydälle ja pudottanut kukan. Ei saa tulla sänkyyn, mutta työpäivän aikana kaikki lelut löytyy sieltä...:D

Eikä hypi seinille jos tulee sellanen päivä että ei tehdä mitää.

Mutta.... murkkuikää ootellessa...;)

Labukoissakin on eroja. Aikaisempi urokseni tuhosi vaikka mitä, kuten ovenkarmit. Nykyisin minulla on 1v. tyttö eikä ole järsinyt kuin yhden johdon. Likka on välillä vilkas mut osaa kyllä rauhoittua. Kieltämättä Labbiksella on maine juurikin tuosta touhottamisesta ja ylivilkkaudesta. Yksilöstä se on kiinni. Silti ne aina vaan on niin rakkaita.

Mulla on myös ollut mielessä hankkia käyttis- tai sekalinj. labbis tyttö harrastuskaveriksi, mutta mietityttää tuo niiden touhottaminen, hyppiminen ylisosiaalisuus. Labbis varmaan ihastuu jokaiseen vastaantulijaan ja lähtis mukaan, omistajasta viis? onko näin? Oon miettinyt myös tolleriakin mutta niitä sanotaan hankaliksi ja niistäkin löytyy päävikaisia touhottajia. Onko totta että tolleri on paaaaljon haastavampi kuin labbis?

Toinen vaihtoehto on sitten paimenkoirat mm. australianpaimenkoira mietinnässä. Jos labbis on siis erittäin energinen ja pentuaikana joutuu jatkuvasti keskittyä rauhottumiseen niin onko nämä aktiiviset paimenkoirat esim. aussie tai borderi taas moninkertaisemmasti touhottavampia? paimenkoirissa on ehkä se hyväkin puoli että eivät rakasta kaikkia maailman ihmisiä ja ovat enemmän yhden ihmisen koiria, yleisesti ottaen.

hmm.. hankalaa tää oman rodun miettiminen. Haluaisin aktiivisen koiran tokoon, agiin, jälkeen, hakuun.. ja tietty jos se on labbis niin siihen kuuluu taipparit ja WT-jutut. oon myös valmis käymään näyttelyissäkin muttei se ole pääasia. Olis kiva kuulla kokemuksia noutajien ja paimenkoirien välisistä erovaisuuksista harrastuksissa ja tietty muutenkin arkielämässä.
Oon ollut nyt pitkään labbiksen kannalla.. mun tutut on vaan melkein kaikki "ei koiraihmisiä" ja voin kuvitella että kotopuolella ne ei kestä yhtään kattoa yli- innokasta labradoria joka höösää kerjäämässä huomiota.. heittävät meidät vielä pihalle :D Aika paljonhan se on koulutuksesta kiinni miten koira osaa rauhottua ja hermorakenteesta.

mielenkiinnolla odotan aloittajan koiran kuulumisia :)

Kaikkien koirien pentuaika on rankkaa isommat koirarodut etenkin urokset aikuistuvat myöhemmin kuin pienet koirarodut.Kyllä labbis hölskyttelee aikuistuttuaan omistajan vierellä ilman hihnaa aivan nätisti ohitustilanteetkin.Tulee myös kutsusta luokse poikeuksetta.Aloittaja tuossa mainitsi sänkyyn ei saisi mennä.Koiralle oma nojatuoli missä olla näin meillä mitäpä tuo haittaa vaikka sängystäkin labun löytyy.

Meillä 6kk labbisnarttu, ja on mitä ihanin koira. SUOSITTELEN todellakin. Rauhallinen ja tottelevainen kotona, mitä ihanin leikkikaveri meidän 10kk tyttövauvalle. Pitää huolta vauvastakin, eikä koske tämän leluihin. Ei tuhoa, vain omia lelujaan nakertaa. Emmekä todellakaan ole mitään himolenkkeilijöitä, mutta koira on arjessa mukana, ja siten onnellinen.

Labbis on ystävällinen ja iloinen, mutta on kyllä "puolustanutkin" lenkkipolulla karhuveistoksilta emäntäänsä. ;)

Harrastetaan satunnaisesti tokoa ja pk-tottista, koira on mahtava kotona, sekä upea harrastuskoira.

Nöyrä ja miellyttämisenhaluinen vesipeto. Vie sydämen. :)

Koirat ovat yksilöitä. Saman pentueenkin sisällä on luonteessa vaihteluita. Itse olen kasvattanut kolme riistalinjaista labukkaa aikuiseksi (ja muutaman muun käyttörotuisen). Ja jokainen ollut erilainen, yksi hyvin rauhallinen ja ajatteleva ja toinen varsinainen touhutäti... Jollekin riittää kielloksi yksi ei, toinen tarvitsee näpäytyksen nenälle useamman kerran. Aktivoinnin tarve on yksilöllinen, osalle riittää vähempi, osalle ei mikään tunnu olevan tarpeeksi. Oikea koulutus on hyvin tärkeä, mutta se ei vaikuta koiran perusluonteeseen. Hösöttäjästä ei tule rauhallista tai toisinpäin, vaikka toki kouluttaminen särmiä hioo. Pennun valintaan kannattaa siis kiinnittää huomiota. Ei kannata ottaa käyttölinjaista koiraa oman egon kohottamiseksi, jos ei todellista tarvetta ole.

Miksi ottaisin käyttölinaisen oman EGON kohottamiseksi? Mitä se kohottaa? Miksen ottanut sitte vaikka saksanpaimenkoiraa taikka rotweileria?

ÄLÄ OTA KOIRAA jos et jaksa/viitsi kouluttaa sitä.Koira vaatii aikaa lenkkeilyyn ,harrastamiseen koulutukseen.Jos olet ottanut koiran kun kaikilla muillakin on tai lapset halusivat.On koiran hankkimisen perusteet päin sitä.Labbis aktiivinen koira EI OLE PELKÄTÄÄN LASTEN HOIDON VARASSA OLEVA KOIRA.Mikään rotu ei ole aikuisen on hoidettava peruskoulutus.JOS EI OSAA SITTE KOIRANKOULUTTAJAN LUO PENTUKOULUUN ja sitte,kotona työ jatkuu AKTIIVISESTI ei silloin tällöin.Hyvät neuvot ja opit saa koirakoulusta sitte se duuni vasta alkaa