Älkää heitelkö keppejä!!!

Älkää hyvät koiranomistajat koskaan heitelkö keppejä koirallenne!!!!!!

Meillä on hyvin aktiivinen borderi. Sille ei riitä, että ulkoillaan noin 3 h/vrk ja lisäksi leikitään kotona erilaisia pallo ja vinkuleluleikkejä. Milloin piilotellaan ja milloin heitellään mitäkin. Se kulkee suunnilleen aina mukana niin autossa, kuin muissakin paikoissa. Se on mukana mulla töissäkin.

Meille kävi keppileikeissä ikävästi ja kaikki ainekset pahempaankin oli vaan "nurkan takana".

Lähdettiin viime keskiviikkona aivan upeana kevätpäivänä mettätielle leikkimään. Meillä on sellaisia hamppuköysiä, missä on suuret solmut, aina mukana, kun lähdetään lenkille. Heittelen sitä köyttä (on kevyt ja ei hautaudu lumeen kuin vasta sitten, kun se kostuu). No jostain syystä köysi jäi kotiin. Olen aina sanonut, että keppileikit meillä on kielletty. Sanoin koiralle, että voihan hitsi, kun ei ole köyttä mukana. Se oli selvästi pettynyt. Se meni hakemaan kuivuneita kuusen alaoksia (lunta niin paljon, että ylettää niitä katkomaan) ja alko hilaamaan niitä mulle. Sanoin, että ei. Kait mä olen jotenkin pässi, koska se sai mut toljottamalla tottelemaan.

Heiteltiin aikamme ja sitten kävi vahinko. Keppi osui pystyyn lumihankeen ja koira hyökkäsi hakemaan sitä. Se kuiva oksa oli terävä ja osui sen nieluun/kurkkuun. Se koira yskäs ja sen ysköksen jälkeen verta oli hiton paljon lumella. Se vaihto paikkaa ja kako ja kako ja verta lensi. Se oksensi ja verta tuli kokoajan.

Mä säihkähdin aivan mielettömästi ja väänsin itkua. Aloin miettimään, jotta miten saan koiran pois metsästä. Autolla ei pääse, kuin jotain kilometrin päähän. Ajattelin jo soittaa miehelleni, että tulee hakemaan meidät pois ja ottaa jonkun peiton mukaan, että voidaan kantaa koiraa, jos se ei ite kykene kävelemään.

Se vuoto loppui onneksi nopeasti. Koira ei siinä vaiheessa tuntenut kipua. Se piti sitä kait jonain "luonnollisena asiana". Heittelin sille lumipalloja, jotta nään jotta paljonko se vuotaa ja toivoin sydämmestäni, että kylmä hyydyttää vuodon. Ei vuotanut enää (LUOJALLE KIITOS!!!!) paljon.

Käveltiin kotiin ja soitin eläinlääkärille. Eläinlääkäri sanoi, ettei ole syytä huoleen, jos vuoto on loppunut. Sain ohjeet seurata koiran tilaa siltä varalta, että se haava saattaa tulehtua.

Ne kivut tuli sitten myöhemmin. Koira ei ole missään vaiheessa valittanut olotilaansa. Nukkuu hyvin, kuono on kostea ja viileä ja ei ole levoton. Syöminen oli tosin vaikeaa ja mitään kovaa se ei pystynyt syömään. Pelkät papuset veteen liotettuna tuotti hankaluuksia niellä. Ei mennyt alas, vaikka haarukalla ne survin. Koira oli, kuin linnunpoikanen, eli se heitti niskaansa ylös, kun koitti saada valumaan ruokaa alas.

Sitten keksittiin keino helpottamaan syömistä. Kananmunan avulla se sai ruuan alas. Sekoittiin kananmunaa (ei vispattu, vaan sekoitettiin) ruuan sekaan ja todennäköisesti se munan limaisuus auttoi todella paljon ruan valumista vatsaan kipeen paikan ohi.

Nyt meillä kaikki on ihan hyvin. Ne limakalvot kuntoutuvat etenkin junnuilla nopeasti.