Minulla on ihana 5 kk vanha chihuahuan pentu. Minun kanssani koira on aina kiltisti: ei hauku, ei pure, tottelee käskyjä ja kävelee lenkillä kiltisti jarruttelematta.
Ongelmana on mieheni. Hän antaa koiran purra sormia, vaikka olen sanonut, ettei niin saisi tehdä. Itse annan aina koiralle purukengän, jos tekee mieli purra. Mies myös leikkii liian aggressiivisesti, yllyttää haukkumaan ja häiritsee koiraa, kun koira on selvästi rauhoittumassa ja menossa nukkumaan. Mies myös häiritsee kesken unien ja puhuu äänekkäästi ja yllättäen huutaen koiran nimeä, vaikka ei ole mitään syytä huutaa koiran nimeä.
Olen selittänyt, ettei hänen käytöksensä ole koiraa kunnioittavaa eikä johdonmukaista. Hän ei ymmärrä, että koira ei ole vain lelu, vaan sille pitää asettaa rajat pennusta lähtien. Joudun ottamaan koiran kaulapannan ja taluttimen mukaan töihin, jotta mieheni ei veisi koiraa yksin ulos. Hän pistää pennun juoksemaan ja tekee sitten äkkipysähdyksiä matkalla. Mielestäni tuossa ei ole mitään logiikkaa. Minun kanssani koira kävelee aina kiltisti ja pitää minua selvästi johtajana.
Toinen ongelma on se, että haluan pitää koiran ruokavalion mahdollisimman hyvänä, mutta tiedän, että jos mies on yksin koiran kanssa, hän syöttää koiralle makkaraa mahan täyteen eikä koira syö enää omaa ruokaansa.
Meidän piti mennä naimisiin kesällä, mutta nyt koiran hankkimisen jälkeen miehestä tuli ihan uusi puoli esille: hän on lapsellinen, ymmärtämätön ja tyhmä. Harmi, että tottelevaisuuskoulutukset ovat koirille eikä miehille.
En nyt tiedä, mitä tekisin.
Ongelmana on mieheni. Hän antaa koiran purra sormia, vaikka olen sanonut, ettei niin saisi tehdä. Itse annan aina koiralle purukengän, jos tekee mieli purra. Mies myös leikkii liian aggressiivisesti, yllyttää haukkumaan ja häiritsee koiraa, kun koira on selvästi rauhoittumassa ja menossa nukkumaan. Mies myös häiritsee kesken unien ja puhuu äänekkäästi ja yllättäen huutaen koiran nimeä, vaikka ei ole mitään syytä huutaa koiran nimeä.
Olen selittänyt, ettei hänen käytöksensä ole koiraa kunnioittavaa eikä johdonmukaista. Hän ei ymmärrä, että koira ei ole vain lelu, vaan sille pitää asettaa rajat pennusta lähtien. Joudun ottamaan koiran kaulapannan ja taluttimen mukaan töihin, jotta mieheni ei veisi koiraa yksin ulos. Hän pistää pennun juoksemaan ja tekee sitten äkkipysähdyksiä matkalla. Mielestäni tuossa ei ole mitään logiikkaa. Minun kanssani koira kävelee aina kiltisti ja pitää minua selvästi johtajana.
Toinen ongelma on se, että haluan pitää koiran ruokavalion mahdollisimman hyvänä, mutta tiedän, että jos mies on yksin koiran kanssa, hän syöttää koiralle makkaraa mahan täyteen eikä koira syö enää omaa ruokaansa.
Meidän piti mennä naimisiin kesällä, mutta nyt koiran hankkimisen jälkeen miehestä tuli ihan uusi puoli esille: hän on lapsellinen, ymmärtämätön ja tyhmä. Harmi, että tottelevaisuuskoulutukset ovat koirille eikä miehille.
En nyt tiedä, mitä tekisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niinpäniin, mitä opimme tästä tarinasta... että kaikki miehet on sikoja `=D
Olikohan muuten taas kerran niin, että oli skismaa minkä rotuinen otetaan? Onko mahdollista että jyräsit miehesi mielipiteen, kuten niin yleistä on? Kannattaisi kyllä muistaa kahden ihmisen yhteiselämässä että se on kompromissien summa ja kompromissi EI tarkoita että toinen päättää ja toinen vaan vikisee "mutta kun.."
Ellei ylläolevaa ymmärrä, vaan haluaa dominoida, on ehkä parempi tyytyä koiraan. Se on tyytyväinen saadessaan käskyjä "ylhäisemmältään", toisin kuin mitä mihin (mies)ihminen harvemmin on tyytyväinen.
Mies halusi myös pienen koiran tai kissan, joten päädyimme chihuahuaan. Hän ei pidä isoista koirista lapsuustraumojen takia. Siitä ei siis ole kyse. Mies taitaa vain olla vähän hölmö.
todennäköisyydellä näin on.
Jospa miehesi ymmärtäisi käyttäytyvänsä koiran kanssa vähän hölmösti, jos joku muu kuin sinä sanot sen hänelle? Meillä on myös tilanne se, että koira käyttäytyy minun kanssani paljon nätimmin kuin mieheni. Tosin mieheni ei ihan NOIN ääliömäisesti käyttäydy ;) Mutta kuitenkin.. aikaisemmin tilanne oli meilläkin vähän ikävämpi ja kun sitten istutin mieheni telkkarin ääreen kun katsoin itse isännän ja koiran käytöskoulua, niin mieskin alkoi pikkuhiljaa ymmärtää, että hänen käytöksensä koiran kanssa ei ole hyväksi.
Oma ideani oli alunperin raahata mies mukaan koirakouluun, mutta sinne hän ei halunnut lähteä, joten televisio oli sitten se toinen vaihtoehto. Joten suosittelen siis sinulle, että lähdette yhdessä miehesi ja koirasi kanssa koirakouluun, niin jos se mieskin siinä samalla oppisi kuinka koiran kanssa toimitaan. Nimittäin todellisuudessa koirakoulussa opetetaan yhtälailla omistajaa kuin koiraa, tai itseasiassa opetetaan omistajaa opettamaan koiraa. :)
Tutuillani oli vastaava tapaus ja mielestäni miehen käytös pilasi lupaavan koiran. Mies härnää koiraa, päästää äkkinäisiä ääniä, vimmaa koiran ja suuttuu sille, kun se alkaa riehua ym. Koira on nykyään stressaantunut (mm. läähättää koko ajan), rähisee muille ym.
Näytä miehellesi vaikka jokin pennun koulutuksesta kertova vihkonen ja alleviivaa siitä pääkohdat. Mies jaksaa varmaankin lukea ohuen vihkon kirjaa paremmin. Myös Isännän ja koiran käytöskoulu on hyvä ohjelma katsoa, jos ei halua koirakouluun (tosin se olisi suositeltavaa...). Ainakaan minä en suosittele Koirakuiskaaja-ohjelmaa. Tavan ihminen voi saada siinä käytetyillä menetelmillä aikaan vain vahinkoa.