Mistä löydän selkokielisen linkin vanhalle isälle, joka ei nyt millään ymmärrä, ettei ole leskenä perinyt mitään, vaan omistaa puolet, ja vainajan (heidän yhteiset) lapset perineet toisen puolen. Isä siis luulee, että omaisuus on äidin kuoltua jaettu 50%isälle 50% äidille ja hän omistaa äidin osuudesta puolet ja me lapset puolet. Kuvittelee siis nyt omistussuhteiden olevan 75% hänen ja 25% lasten.
Jakoasioissa ei sinänsä ole mitään riitaa, mutta olen koittanut isälle selittää (talon myynnin tullessa pian eteen), tulevia veroja (perintöverot on siis maksettu ajallaan vuosia sitten) Isä ei nyt millään tajua olevansa väärässä. Tieto pitäisi nyt saada jostain netistä selkokielisenä tekstinä, jonka 90vuotiaskin tajuaa. Vai pyydänkö isää soittamaan verovirastoon vai minne?
Jakoasioissa ei sinänsä ole mitään riitaa, mutta olen koittanut isälle selittää (talon myynnin tullessa pian eteen), tulevia veroja (perintöverot on siis maksettu ajallaan vuosia sitten) Isä ei nyt millään tajua olevansa väärässä. Tieto pitäisi nyt saada jostain netistä selkokielisenä tekstinä, jonka 90vuotiaskin tajuaa. Vai pyydänkö isää soittamaan verovirastoon vai minne?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sen verran vielä, että nettiä selatessani olen huomannut tekstien olevan sellaisia, että tiedän, ettei isä ymmärrä niitä. Teksteissä tulee aina liikaa vaihtoehtoja tyyliin "jos perillinen on kuollut ennen perillistä..." Lakitekstin tulisi nyt olla selkeä ja yksinkertainen, tilanteeseen, jossa tavallinen perhe, äiti, isä ja lapset ja normi perimysjärjestys äidin kuoltua. Avioehtoja ja testamentteja ei ole ollut.
:) siis perillinen kuollut ennen perittävää, tokikin
Isäsi osuus voi olla yli puoletkin yhteisestä pesästä, jos hän on ollut "rikkaampi" puoliso (koska lesken ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille eli tasinkoprivilegio).
ei tässä ole mitään epäselvää, perunkirjoitus tehty aikoinaan pankin juristin toimesta. Ongelma on nyt se, että isällä alkaa pää pehmetä...ei voi käsittää, että "lapsi" tietäisi asian paremmin. Nyt pitäisi löytää selkokielistä tekstiä, jonka isäkin ymmärtää. Isä siis luulee, että äidin kuollessa omaisuus jaettiin (puolet hänelle) ja sen lisäksi hän olisi vielä puolisona "perinyt" puolet äidin osuudesta. Näin asia ei siis ole, vaan kaikki on hoitunut ihan perusperintökaaren mukaan. Mitään testamentteja ei ole, omaisuus on ollut vanhempien yhteinen, molempien nimissä ym. Turha nyt sekoittaa ihan selvää asiaa.
Paikkakuntanne pankinjohtaja voisi olla vanhuksen arvostama henkilö, jonka sanomana hän ehkä ymmärtäisi ja uskoisi omistavansa vain puolet pesästä.
Perintökaaren 2 luvun 1§ nimeää perijöiksi lapset. 3 luvun 1§ nimeää puolison perivän jos lapsia ei ole. Ongelmaksi jää se, että lakiteksti kertoo kuka ja miten peritään. Vanhukselle ymmärrettävä teksti ehkä olisi päinvastoin, kuka ei peri.
Vaikka moitit tasingosta saamaasi vastausta turhana sekoittamisena, niin pesän puoliksi omistamisesta huolimatta olisi hyvä tehdä myös ositussopimus, vaikka maksettavaa tasinkoa ei synnykään. Tämä pankinjohtajan tai pankin lakimiehen laatima ositussopimus olisi mustaa valkoisella lesken/perillisten omistuksesta jo ennenkuin talon kauppahinta on selvittelyn kohteena.
Isällännehän on ilmeisesti elinikäinen lesken hallintaoikeus taloon. Isän pitää siis luopua hallintaoikeudestaan tai hallinta siirtyy rahoihinkin. Tämänkin takia asian ymmärrettävä selvittäminen ennen myyntiä on hyödyllistä. Ilmeisesti isänne korkean iän takia hallinnasta luopumisesta ei tule teille lahjaveroa.
Olisiko mahdollista hankkia isälle edunvalvoja, jos hän ei enää kykene huolehtimaan asioistaan?
Tottakai ja pitäisikin jos vanhus ei kykene ymmärtämään asioitaan. Poikkeava tulkinta perintökaaresta mielestäni riitä perusteeksi hakea vanhus edunvalvontaan.
Ellei vanhus itse halua edunvalvojaa, niin pitää olla lääkärinlausunto ja oikeuden päätös edunvalvojan määräämisestä. Kysyjän tilanne hoitunee ilman edunvalvojaa.
Meillä ei leski tajunnut (tai ei halunnut tajuta) vaikka oli koulutukseltaan kirjanpitäjä ja ikää 62.
Hänen mielestä kaikki kuului hänelle (hänhän ne oli tinennut, siis myös vainajan varallisuuden).
Nyt tapellaan oikeudessa kun hän riitautti pesänselvittäjän päätöksen, tosin on pikkuhiljaa alkanut tajuamaan miten se oikeasti menee mutta piruillessa riitautti ettei jako saa lainvoimaa.
Onko teillä riskinä että isänne saa tuhlattua tuon omaisuuden, jos ei niin antakaa hänen olla siinä uskossa että hänelle kuuluu nuo 75%.
Tehän saatte sitten hänen kuoltua kuitenkin kaikki ja jako tulee sitten aikanaan tehtyä oikein.
Kiitos vastanneille. Ehdotinkin jo, että isä menisi asiaa selvittämään pankkiin (pankin juristi aikoinaan teki myös perunkirjan)
...ja todentotta, kyllä isä saattaa jopa tuhlata rahansa vuodessa-parissa. On ostanut mm. kolme vuotta sitten pakasta vedetyn upouuden auton, ja joulun alla nokkela autokauppias sai puhutettua papan TAAS vaihtamaan upouuteen autoon.... Osti kuukausi sitten kännykän, (jota ei osaa käyttää) hinta hipoi 600€ jne., ja lisäksi kuvioissa pyörii 40vuotias venakkonainen... Ihan cashiä isä on polttanut viimeisen neljän vuoden aikana mökkikaupasta saamansa rahat n. 40000€ (äiti oli vielä nippanappa elossa, kun mökin myi)
Kyse ei siis ole mistään multiomaisuuksista, vaan isohkosta ok- talosta ja pienestä määrästä osakepapereita ym. Ehtii kyllä pistää rahat taivaantuuliin...
Uskon, että asiassa ei mitään riitaa tulekaan, kunhan joku "virallinen taho" isälle asian selittää. Nyt on enemmänkin kyse siitä, että isä luulee tietävänsä paremmin, kuin minä.
Oho, isukki onkin loppukirissään "90-teräsvaari". Vastasin välissä kysymykseen edunvalvonnasta huomaamatta tätä selvitystäsi vaarin aktiviteeteista.
Itse autoilevalle vaarille edunvalvojaa tuskin määrättäisiin naisenkaan takia.
Suosittelin edellä osituksen tekemistä, mutta jos haluattekin hillitä isänne rahankäyttöä, niin talon pysyessä osittamattomana kuolinpesänä leski ei voi sitä yksin myydä, eikä myöskään pantata.
Isä voi yksinkin hakea pesänjakajan tekemään osituksen ja yhteisomistuksen purkamisen, mutta prosessissa kuluu aikaa useita kuukausie, ellei vuosiakin.
Isä voi toki testamentata osuutensa "rakkaalleen", mutta rintaperilliset voivat vaatia lakiosina kuitenkin puolet lain mukaisista perintöosistaan.
Jutustasi päättelin kuitenkin, että hyväksyt fiksuna realistina teräsvaarin oikeuden "rellestää" omilla rahoillaan ja haluat/suostut myymään talon, kunhan isä tyytyy lailliseen puolikkaaseensa. Koska vaari vielä autoilee, niin menkää pankkiin juttelemaan asiat selviksi ja teette asiakirjat kuntoon myyntiä varten.
Ongelmanne herätti monenlaisia ajatuksia. Teille lapsina ja rintaperillisinä, lain ja oikeuden mukaan, kuuluu tuo äidin osuus. Sitähän ei siis isä saa tuhlata "turhuuteen ja hekumaan". Mutta kuitenkin kaiken asiallisuuden alta paistaa se "vanha aatami" - raha. Sekö se tässäkin tapauksessa on kaikenn ohjaava voima? Paljonkohan perilliset itse ovat perintöosuuttaan kartuttaneet?
Kiitos 37 asiallisista vastauksistasi. Juu, isä on "vetreä veikko" (vähän alle 90) eikä ole edes varsinaista pelkoa, että "lahjoittaisi ystävättärelleen" (toki 40v. naisen motiiveista pyöriä ikälopun ukon kimpussa voidaan vetää omat johtopäätökset). Kyllä kyse nyt todellakin on siitä, että isä on saatava ymmärtämään asia, sen jälkeen kaikki hoitunee ok. Mitä isä omilla rahoillaan sen jälkeen tekee, on se ja sama.
Ahneeksi lapseksi epäilijöille kerrottakoon, että isä muuttaa asumaan minun omistamaan pienempään asuntoon "ilmaiseksi", eli yhtiövastikkeen hinnalla, ja saa siellä omasta puolestani asua niin kauan, kuin itsekseen toimeen tulee. Tästä ei tule riitaa edes sisareni kanssa, ja olen valmis auttamaan isää, joka on yhtälailla aikoinaan kasvattanut ja auttanut minua. Sisareni puolestaan on lupautunut auttamaan isää mahdollisen fyysisen kunnon heikennyttyä, koskapa asuu melko lähellä. Olemme siis mielestäni aikoinaan saaneet melko hyvän kasvatuksen, ja kunnioitamme vanhempiamme siitä.
Isä on myös itse sanonut, että voisi meille lapsilleen kyllä luovuttaa osan oman asuntonsa myyntitulosta, joten siitäkään ei siis ole kyse, että olisi itse ahne. Kyse on nyt tosiaan vanhan ihmisen ymmärtämättömyydestä.
Koitetaan saada puhutettua teräsvaari pankin sedän/tädin juttusille, jos alkaisi paremmin uskoa, miten asiat ovat :)
Näin tulkitsin näkemyksesi olevan ja kummastelen nim. rsv:n johtopäätöksiä.
"Paljonkohan perilliset itse ovat perintöosuuttaan kartuttaneet?"
Tuon hokeman olen kuullut moneen kertaan ex anoppini suusta, hänen mielestä on ihan ok maksattaa perintöverot alaikäisille lapsille ja sitten itse tuhlata kaikki.
Hänellä on hallintaoikeus koko omaisuuteen mutta ei luopuisi pienestä osasta perintöä (lakiosa 1/3 perillisistä) lapsenlapsien hyväksi.
Lapsenlapset eli minun lapset ovat siinä iässä että alkavat perustaa perhettä ja omaa taloutta.
Onko oikein että perilliset eivät saa lain suomaa lakiosaa vaan joutuvat maksamaan perintöverot kun leski viettäisi mukavaa elämää matkustellen ja juhlien.
Mainittakoon vielä että hänen eläketulot ovat ihan mukavat joten rahan puutetta hänellä ei ole.
Kumpaan on iskenyt tuo "vanha aatami"?
Eikös tuo asia olisi voitu hoitaa kuntoon vielä apen eläessä, vaikka silloin kun totesivat ettei syöpää voi parantaa, uusi testamentti omistusoikeudella niin asia olisi kunnossa, tosin lakiosat olisi kuitenkin vaadittu sillä maistraatti oli silloin kuvioissa.
ihan nyt vaan tiedoksi kaikille lukijoille ja ystävällisesti vastanneille... Isä kertoi juuri puhelimessa, että juu, olihan se asia niinkuin olin sanonut. Ei tarvinnut edes pankinjohtajan juttusille, riitti, kun naapuruston isännän kanssa oli asiasta jutellut. Naapurin sanaan siis luottaa paremmin, kuin tyttärensä :)
Tämä nyt vaan sen takia vielä tiedoksi, että aina ei ole kyse riidoista, ahneudesta jne. Iäkkään ihmisen on usein vaikea uskoa, että oma "lapsi" (52v.) , jota ikänsä on opettanut, voisi olla oikessa asiasta, josta hän on itse eri mieltä. Kun asia selvisi isälle, ei siis yrittänytkään väittää enää vastaan, vaan hymy/nolouskin äänessään totesi, että juu, olit oikeassa...
Nyt alkaa sitten uusi rumba, kun täytyisi saada isä tajuamaan tämänpäivän lainsäädännöt ja vaatimukset talon myymiseen liittyen. Teräsvaari kun haluaa talon myydä itse ilman välittäjää :/ ...puuh... (toki ystävälliset vinkit ja linkit otetaan siitäkin vastaan)
Leskellä on oikeus asua talossa kuolemaansa saakka, jos hän ei omista muuta asumiseen sopivaa asuntoa.
No onneksi asian oikea laita selvisi noinkin "kivuttomasti". Oma tätini ei voinut millään ymmärtää (oli vielä lapsetonkin) että sisaren tytär tietää joistakin asioista enemmän ja joistakin vielä enemmän kuin hän aikuinen ihminen, minua 40 vuotta vanhempi. Oli vaan pakko joskus pudottaa maan pinnalle kun oli kaikenlaisia luuloja. Välillä kävi kysymässä perintöasioista pankista, kun paperit olivat ruotsiksi eikä hän niitä ymmärtänyt, ei uskonut että minä Ruotsissa asuneena niistä mitään ymmärtäisin.