Tää on ihan kamala tilanne. En tiedä, miten ajauduin tähän. Tai miten ylipäätään tällaista on mahdollista tapahtua??
Olin exän kanssa iltaa viettämässä, mukana oli myös muutama kaveri. Ollaan oltu ihan kavereita tämän exän kanssa eron jälkeen ja vietetty paljon aikaa yhdessä. Yksi "yhden illan juttukin" oli ollut viime kesänä kostean illan päätteeksi. Ei kuitenkaan sen enempää, tunteet ovat omalta puoleltani (tietääkseni) täysin haihtuneet.
No, juteltiin sitten kaikkea, exä viittasi useampaan otteeseen yhteiseen menneisyyteemme ja puhui siitä miten hän kohteli mua silloin väärin ja katuu sitä. Oltiin läheisissä tunnelmissa, annoin selkeästi olettaa muutakin kuin kaveruutta. En tiedä itsekään, miksi. Ehkä kaipasin vain läheisyyttä?
Jutut menivät sitten siihen suuntaan, että nyt ilmeisesti seurustellaan ainakin hänen mielestään. Ja tunnen itseni täydeksi idiootiksi. Ahdistaa niin että meinaan purskahtaa vähän väliä itkuun ja tärisen ja on paha olo.
Kauheaa, koska tämä mun exä vieläkin näköjään rakastaa mua ja mä en sitä siinä mielessä, mutta annoin olettaa että rakastaisin!
Kaipailisin neuvoja, miten edetä... En halua satuttaa. :( Ja kyllä, minulla oli alkoholia veressä, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että voisin siihen täysin vedota. En oikeasti tiedä mikä muhun silloin meni. Joku hetken huuma siitä että mulla on ihailija tai jotain... Kunpa tää ois unta mistä voisin herätä..
Ja ikäviä kommentteja en nyt tarvitse. Tiedän että tämä on täysin oma moka, mutta jos tän mokan vois jotenkin järkevällä tavalla vielä korjata?
(Vielä tiedoksi, että erostamme on yli 2 vuotta aikaa, eli ei mikään tuorein juttu...)
Olin exän kanssa iltaa viettämässä, mukana oli myös muutama kaveri. Ollaan oltu ihan kavereita tämän exän kanssa eron jälkeen ja vietetty paljon aikaa yhdessä. Yksi "yhden illan juttukin" oli ollut viime kesänä kostean illan päätteeksi. Ei kuitenkaan sen enempää, tunteet ovat omalta puoleltani (tietääkseni) täysin haihtuneet.
No, juteltiin sitten kaikkea, exä viittasi useampaan otteeseen yhteiseen menneisyyteemme ja puhui siitä miten hän kohteli mua silloin väärin ja katuu sitä. Oltiin läheisissä tunnelmissa, annoin selkeästi olettaa muutakin kuin kaveruutta. En tiedä itsekään, miksi. Ehkä kaipasin vain läheisyyttä?
Jutut menivät sitten siihen suuntaan, että nyt ilmeisesti seurustellaan ainakin hänen mielestään. Ja tunnen itseni täydeksi idiootiksi. Ahdistaa niin että meinaan purskahtaa vähän väliä itkuun ja tärisen ja on paha olo.
Kauheaa, koska tämä mun exä vieläkin näköjään rakastaa mua ja mä en sitä siinä mielessä, mutta annoin olettaa että rakastaisin!
Kaipailisin neuvoja, miten edetä... En halua satuttaa. :( Ja kyllä, minulla oli alkoholia veressä, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että voisin siihen täysin vedota. En oikeasti tiedä mikä muhun silloin meni. Joku hetken huuma siitä että mulla on ihailija tai jotain... Kunpa tää ois unta mistä voisin herätä..
Ja ikäviä kommentteja en nyt tarvitse. Tiedän että tämä on täysin oma moka, mutta jos tän mokan vois jotenkin järkevällä tavalla vielä korjata?
(Vielä tiedoksi, että erostamme on yli 2 vuotta aikaa, eli ei mikään tuorein juttu...)
Vastaukset 17
Vanhimmat
ai kamala. Ensin toi sun tarina kaikessa tragikoomisuudessaan nauratti hirveesti (sori..), mut onhan toi karmee tilanne. Jos sama tilanne ois jonkun uuden tuttavuuden kanssa niin sehän ois helppo korjata, mut exänsä kanssa .. huhhuh.
Joudut väistämättä ilmeisesti särkemään exäsi sydämeni (uudelleen?), ja mitä pikemmin sen parempi. Ei tossa oo oikein muita vaihtoehtoja kuin pistää peli nopeasti poikki.
Voi kamala sentään, ei käy kyllä kateeks. Osaan kyllä jotenkin kuvitella että itsellenikin saattais käydä noin, jos sattuu heikko hetki tai läheisyden kaipuu tms.
kerro exällesi suoraan, että oli hauskaa viettää porukalla rentoa iltaa ja yötä hänen kanssaan, mutta olet edelleen sitä mieltä, ettei teidän kannata palata yhteen enää koska parisuhteestanne ei ensimmäiselläkään roundilla tullut mitään muuta lopputuloksena kuin ero. hän on selvinnyt kuten sinäkin erostanne jo kerran, niin tuskin tämän asian selvittäminen välillänne on ylivoimaista.
Kiitos valtavasti rohkaisevista vastauksista!!
Laitan näin ollen pisteen jutulle ja toivon, että kumpikin meistä säästyy pahemmilta suruilta. Olen kuitenkin niin luuseri, että joudun lähestymään viestillä. Tuskin saisin oikeita sanoja ulos suustani.
Tämä todellakin ON tragikoomista, olen totta puhuen erään ystäväni kanssa tänään asiasta jutellessani sekä vollottanut että nauranut puhelimessa. Nauranut lähinnä sen takia että en voi ymmärtää miten oon ajautunut tällaiseen kuseen.
Jees, kai tämä tästä..!
ET VOI MITENKÄÄN KESTÄÄ ITSEÄSI, JOS MEET KERTOMAAN NOIN TÄRKEÄN ASIAN TEKSTIVIESTINÄ!!!
JOS AIOT SIITÄ ETEENPÄINKIN SIETÄÄ ITEÄSI JA ET HALUA NAURAA SEKÄ VOLLOTTAA LUUSERIMINÄLLEIS, NIIN MENE KERTOMAAN KASVOKKAIN, SIITÄKIN HUOLIMATTA ETTÄ SE TUNTUU VAIKEALTA!
Voithan aina aloittaa sanomalla, että nyt siihen mitä kerrot hänelle, on vaikea löytää sanoja ja sinusta tuntuu pahalta.
Tuli kirjoitusvirheitä, koska oikeasti hiillyin sinulle:(
T.Kökkötekstarilla kylmästi jätetty
must tossa tilanteessa kun ovat jo kerran eronneet kunnolla ja nyt kyse uudelleen lämmittely väärinkäsityksestä, ja yhestä yhteisestä yöstä tms, niin asian voi ihan hyvin oikaista tekstarilla.
kunhan sen tekee vaan aika äkkiä.
Tässähän ei kukaan oo varsinaisesti jättämässä ketään vaan väärinkäsitys joka pitää nyt korjata
Joskus voi tulla pieni mokia suhdeasioissa, mutta minusta yleisesti olisi reiluinta korjata nämä asiat reilusti puhuen. Tekstarin jälkeen seuraava näkeminen on muuten entistä vaivaantuneempaa ja se myös voi vaikuttaa ystävyyteenne. Onhan se toki helppoa laittaa tekstari mutta ottaen huomioon että eksälläsi on tunteita pelissä, minusta asian voisi oikaista ihan kasvotustenkin ja antaa hänelle mahdollisuus saada välintöntä empatiaa jos pettyy pahasti.
Näemme huomenna. Otan asian silloin puheeksi. Varmaan oikeastikin parempi ihan kasvotusten.. Oon kyllä ihan kuset housuissa mut haluun tosiaan hoitaa tän asian sillai, että eksällekin jäis mahdollisimman hyvät fiilikset. :/
Hyvä hyvä!
lololozzz sanoi sen hyvin ja asiallisesti mitä minäkin tarkoitin.Sori että "huusin" sinulle:(
Sullekkin jää parempi olo kun hoidat asian kasvokkain, vaikka eksäsi ei ottaisikaan sanomaasi hyvin.
Eikö jäisikin vähän hassu olo jos tekstarin lähettäis, koska sä et yhtään tiedä miten eksäsi reagoi.Mä ainakin miettisin mitä tapahtuu kun hän lukee sen.Ja kuten lololozzzz sanoi, olisi vaikea kohdata sen jälkeen.
Rohkeutta ja oon ylpee susta:)
Tervehdys!
Miten sulla meni?Saitkos puristettuu sanat suustasi?
Vooii, kiitos :))
Ja kyllähän sitä on välillä oikeus vähän hiiltyäkin, nou hätä! ;)
Voi taivas mikä teinimeininki, käske kuule vaikka kaveris mennä ''palauttamaan luokkasormus'',
kasvakaa edes vähän tulevat naiset ja ottakaa vastuu tekemisistänne,
nykymeininki on se, että eletään kuin suossa ja sitten tullaan tänne itkemään ja hakemaan lohdutusta, ja sitähän täällä pyörivältä teinijengiltä aina saa, koska porukalla tuntuu olevan vain yhdet yhteiset aivot.
Tuo nyt ollut edes mikään maatamullistava ongelma, mitenköhän sinunkin käy kun elämääsi astuu ihan oikea ongelma.
Hohhoijaa.
NO huh huh, eli sun mielestä täällä saisi kirjotitaa ainoastaan sun mielestä OIKEISTA ongelmista. Kyl kuule ihmisestä voi tuntua pahalta jos on empaattinen ja ajattelee muitakin kuin itseään, eikä asian silti tarvi olla mikään koko elämän kompastuskivi.
Mua harmittaa ku laitoin tänään väärän väriset kalsarit. Jätä kommentoimatta jos ei kiinnosta!
ei hyvää päivää,huhhuhh.samaa mieltä sun kans et on uusavutonta teini menoo tollanen.tullaan tekemään alotus aiheesta apuuaaa seurustelen VAHINGOSSA! siis pientä vastuuta teemisistä hyvä tavaton sentään !ihmissuhteet ei ole kevyttä kamaa eikä pinnallisia kokemuksia jos aikuinen ja kypsä on.
Haha:D
Etkö pysty parempaa ku komppaamaan edellistä!Keksi jotain omaa sanottavaa:P
varmaan sama kirjoittaja, komppas itteensä
EIhän kukaan synny täydellisenä ja olisi hulluutta ajatella ettei kukaan tee virheitä. Ihmisen elämä on yhtä kasvua ja jokainen tekee sen omalla tyylillään, kaikki ei aina mene sujuvasti eikä mallikkaasti. Mitä sitten. Pientä tukea kaipaa ihan jokainen joskus, ja sen sijaan että aina tartutaan siihen negatiivisuuteen ensimmäisenä aseena, olisi ihan hyvää vaihtelua alkaa katsoa asioita toiselta kantilta.