Sielua ei ole

Jos en olisi kokemuksen kyynistyttämä, luulisin tuota lapselliseksi vitsiksi. Totuus on, että tuollaisia hölmöyksiä kuulee oikeasti ihmisten suista kaiken aikaa.

Että oikein "blasmaattinen"...

Etkö Mirka ymmärrä, että sielu on sinun sinuutesi, persoonasi, ei muuta nyt.

Hei!

Ainakin minä toivon näkeväni Jeesuksen kerran kasvoista kasvoihin. Ja tässäpä on kristinuskon voima: elämä ei pääty hautausmaan multiin, vaan jatkuu iäisyydessä. Toivorikkaampaa on laulaa hautajaisissa kristallivirtaa, kuin "se oli sitten siinä". Usko sielun olemassaoloon on ihmisen subjektiivinen kokemus, mutta minulle usko antaa voimaa, iloa ja toivoa.

Sami Tammisalo
Kirkkoherra
Heinäveden seurakunta

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei!

Ainakin minä toivon näkeväni Jeesuksen kerran kasvoista kasvoihin. Ja tässäpä on kristinuskon voima: elämä ei pääty hautausmaan multiin, vaan jatkuu iäisyydessä. Toivorikkaampaa on laulaa hautajaisissa kristallivirtaa, kuin "se oli sitten siinä". Usko sielun olemassaoloon on ihmisen subjektiivinen kokemus, mutta minulle usko antaa voimaa, iloa ja toivoa.

Sami Tammisalo
Kirkkoherra
Heinäveden seurakunta

Lue lisää

Miksi elämän pitäisi jatkua kuoleman jälkeen? Miksi sitä ei ollut ennen syntymää?

Kristinuskon voima on myös sen heikkous; miksi synnymme tänne vasten tahtoamme jonka jälkeen meidän täytyisi elää elämämme jonkin uskonnon dogmien mukaisesti jotta saisimme sitten elää ikuisuuden tai vaihtoehtoisesti viettää ikuisuus helvetissä? Järjetön väite.

Ei elämän vastakohta ole kuolema, vaan elämän tuhlaaminen. SYNTYMÄ on kuoleman vastakohta. Kuinka moni ihminen tosiasiassa tuhlaa ainokaisensa vain siihen, että kuvitteleekin elämän alkavan vasta kuoleman jälkeen? Kuolema on KUOLEMA, ei sitä tarvitse pelätä. Se kuuluu elämän normaalin kiertokulkuun, kuten syntymäkin. Mutta ELÄMÄ kannattaisi ELÄÄ ELÄEN, ei KATUEN ja katumusharjoituksia tehden.

Jos ihmisellä on kaikki hyvin, mihin hän tarvitsee voimaa, iloa ja toivoa? Onneton ihminen niitä tarvitsee ja jos ne viedään pois, ihminen ajautuu epätoivoon ja seurauksena on murhenäytelmä.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei!

Ainakin minä toivon näkeväni Jeesuksen kerran kasvoista kasvoihin. Ja tässäpä on kristinuskon voima: elämä ei pääty hautausmaan multiin, vaan jatkuu iäisyydessä. Toivorikkaampaa on laulaa hautajaisissa kristallivirtaa, kuin "se oli sitten siinä". Usko sielun olemassaoloon on ihmisen subjektiivinen kokemus, mutta minulle usko antaa voimaa, iloa ja toivoa.

Sami Tammisalo
Kirkkoherra
Heinäveden seurakunta

Lue lisää

""Ainakin minä toivon näkeväni Jeesuksen kerran kasvoista kasvoihin. ""
(Sami Tammisalo)

-Ihmiset voivat nähdä just sitä mitä ne haluaa. Silloin kun mielikuvitus liiraa pahasti niin tämä on täysin mahdollista. Jotkut ovat jopa nähneet lentäviä norsuja. PUUAAAAAHHHH ... HEH HEH HEH ... Toivottavasti minulla ei liiraa koskaan niin pahasti että uskoisin jumala & jeesus satuihin.

Mirka ... kirjoitti:

""Ainakin minä toivon näkeväni Jeesuksen kerran kasvoista kasvoihin. ""
(Sami Tammisalo)

-Ihmiset voivat nähdä just sitä mitä ne haluaa. Silloin kun mielikuvitus liiraa pahasti niin tämä on täysin mahdollista. Jotkut ovat jopa nähneet lentäviä norsuja. PUUAAAAAHHHH ... HEH HEH HEH ... Toivottavasti minulla ei liiraa koskaan niin pahasti että uskoisin jumala & jeesus satuihin.

Lue lisää

sanoit että toivottavasti,jesjesjes sinä sittenkin epäilet että jos kuitenkin.....

Gagarin kirjoitti:

Miksi elämän pitäisi jatkua kuoleman jälkeen? Miksi sitä ei ollut ennen syntymää?

Kristinuskon voima on myös sen heikkous; miksi synnymme tänne vasten tahtoamme jonka jälkeen meidän täytyisi elää elämämme jonkin uskonnon dogmien mukaisesti jotta saisimme sitten elää ikuisuuden tai vaihtoehtoisesti viettää ikuisuus helvetissä? Järjetön väite.

Ei elämän vastakohta ole kuolema, vaan elämän tuhlaaminen. SYNTYMÄ on kuoleman vastakohta. Kuinka moni ihminen tosiasiassa tuhlaa ainokaisensa vain siihen, että kuvitteleekin elämän alkavan vasta kuoleman jälkeen? Kuolema on KUOLEMA, ei sitä tarvitse pelätä. Se kuuluu elämän normaalin kiertokulkuun, kuten syntymäkin. Mutta ELÄMÄ kannattaisi ELÄÄ ELÄEN, ei KATUEN ja katumusharjoituksia tehden.

Jos ihmisellä on kaikki hyvin, mihin hän tarvitsee voimaa, iloa ja toivoa? Onneton ihminen niitä tarvitsee ja jos ne viedään pois, ihminen ajautuu epätoivoon ja seurauksena on murhenäytelmä.

Lue lisää

Hyvin sanottu, en ois ite osannu paremmin tuota selittääkkään. :D

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei!

Ainakin minä toivon näkeväni Jeesuksen kerran kasvoista kasvoihin. Ja tässäpä on kristinuskon voima: elämä ei pääty hautausmaan multiin, vaan jatkuu iäisyydessä. Toivorikkaampaa on laulaa hautajaisissa kristallivirtaa, kuin "se oli sitten siinä". Usko sielun olemassaoloon on ihmisen subjektiivinen kokemus, mutta minulle usko antaa voimaa, iloa ja toivoa.

Sami Tammisalo
Kirkkoherra
Heinäveden seurakunta

Lue lisää

Aika usein ihmiset näkevät asioita "sielunsa silmin". Sielun silmin voidaan palata lapsuuteen ja katsella menneitä tapahtumia. Sielun silmin voidaan myöskin unelmoida ja nähdä ihania asioita. Uskon jopa että ihmisen unet ovat sielun silmin näkemistä, sillä eiväthän silmät oikeasti nukkuessa mitään voisi muuten nähdä?
Olen itse ollut kliinisesti kuollut, ja siitä sitten alkoi noin 50 vuoden aika, jolloin koin usein ruumiista irtautumisia. En ole pelännyt tapahtumaa, mutta joskus oli vaikeaa tietää olinko oikeasti kehossani vai en. Näppäränä tyttönä keksin keinon selvittää asian. Jos kädelläni kohotin esim. peitto, peitto ei liikahtanutkaan, En saanut valoja syttymään, vaikka pystyin menemään valokytkimen lähelle. Silloin aina tiesin, että olin irti kehostani, ja oli monesti työtä ja tuskaa palata. Kovan työn tuloksena oli saada esim. silmää räpytettyä että voi herätä. Jotkut kai sanovat tätä unihalvaukseksi, mutta minä olen ymmärtänyt tapahtuman sielun ja ruumiin irtautumiseksi.
Kävin papin kanssa keskustelemassa asiasta, ja yhdessä rukoilimme etten enää kokisi ruumiista irtautumisia. Siitä on nyt 4 vuotta ja ne loppuivat siihen.
Minulla kuitenkin on sielu, ja se sielu on kotoisin Jumalan hengestä.Sielu on puhdas, ja se on rakkauden energiaa. Kun huonosti kohdellaan, niin Jumallalinen rakkauden henki itkee meissä, ja ihmisen kyyneleet ovat siitä johtuvia. Kun teemme hyviä asioita, on niidenkin alkulähde Jumalallisen rakkauden hengessä eli sielussa.
Jumala antaa ihmiselle hengen ja sielun, ja hän tietää minkälaisena me tulemme tähän maailmaan syntymään. Hän tuntee sen täydellisen hengen, jonka hän ihmiselle on antanut, mutta täällä maan päällä olemme vielä lihan heikkouksissa, mutta meissä on Jumalan henki jokaisessa ja siksi olemme Jumalan lapsia.
Siksi Jeesus sanooa: rakasta lähimmäistä niinkuin rakastat itseäsi. Meidän tulee RAKASTAA sillä rakkaudella, joka meidän siulumme energiassa on. Ja myös nähdä Jumalan antama sielu toisessa ihmisessä, joka on samaa alkuperää kuin omakin sielumme.

Gagarin kirjoitti:

Miksi elämän pitäisi jatkua kuoleman jälkeen? Miksi sitä ei ollut ennen syntymää?

Kristinuskon voima on myös sen heikkous; miksi synnymme tänne vasten tahtoamme jonka jälkeen meidän täytyisi elää elämämme jonkin uskonnon dogmien mukaisesti jotta saisimme sitten elää ikuisuuden tai vaihtoehtoisesti viettää ikuisuus helvetissä? Järjetön väite.

Ei elämän vastakohta ole kuolema, vaan elämän tuhlaaminen. SYNTYMÄ on kuoleman vastakohta. Kuinka moni ihminen tosiasiassa tuhlaa ainokaisensa vain siihen, että kuvitteleekin elämän alkavan vasta kuoleman jälkeen? Kuolema on KUOLEMA, ei sitä tarvitse pelätä. Se kuuluu elämän normaalin kiertokulkuun, kuten syntymäkin. Mutta ELÄMÄ kannattaisi ELÄÄ ELÄEN, ei KATUEN ja katumusharjoituksia tehden.

Jos ihmisellä on kaikki hyvin, mihin hän tarvitsee voimaa, iloa ja toivoa? Onneton ihminen niitä tarvitsee ja jos ne viedään pois, ihminen ajautuu epätoivoon ja seurauksena on murhenäytelmä.

Lue lisää

Hear, hear!

Hyvin kirjoitettu.

Tuo ajatus kuoleman vastakohdasta on tosi hyvä. Ihanko itse keksit vai löysitkö jostain? Siksi kyselen, että tietäisin kenelle nostan hattua.

On todellakin eri asia elää elämä, kuin vain pysytellä hengissä.

Phoebus kirjoitti:

Hear, hear!

Hyvin kirjoitettu.

Tuo ajatus kuoleman vastakohdasta on tosi hyvä. Ihanko itse keksit vai löysitkö jostain? Siksi kyselen, että tietäisin kenelle nostan hattua.

On todellakin eri asia elää elämä, kuin vain pysytellä hengissä.

Lue lisää

Kiitos kommentista. En muista lukeneeni tuota ajatusta mistään, mutta en halua ottaa siitä silti kunniaa itselleni. Se on tosiasia, joten annetaan kunnia tosiasialle mielummin kuin sen sanojalle.

Ajatus heräsi lukiessani uskovaisten kirjoituksia, joiden retoriikassa toistuu usein sanat elämä ja kuolema. Puhutaan iankaikkisesta elämästä joka alkaa kuoleman jälkeen. Ajatus on järjen vastainen. Kristinusko on egosentristä, koska uskova kantaa huolta ainoastaan omasta elämästään ja sen vaikutuksesta omaan iankaikkisuuteen, oli se sitten helvetissä tai taivaassa.

Miksi se ei kanna huolta tulevista sukupolvista, syntymättömistä? Miten NYT elävien tulisi elää, millaisen maailman jätämme lapsillemme ja heidän lapsilleen? Syntyneen lapsen kastaminen kristinuskoon jatkaa em. egosentrisyyttä, joka pahimmassa tapauksessa ei koskaan opi elämään, ainoastaan suorittamaan elämäsnä virheettömästi, jotta saisi kuoltuaan palkinnon. Kristinusko on kuulemma elämän uskonto, mutta miksi se sitten korostaa kuolemaa, helvettiä ja verta?

"Elämä on lahja" on latteus niille, jotka syntyvät kurjuuteen. Meidän on helppo nykymaailman yltäkylläisyydessä laukoa latteuksia. Jos elämä kerran on lahja, miksi siitä pitää kantaa perisynnin taakkaa, syyllisyyttä ja anella armoa?

Kärsivä armoa rukoilee. Jos elämä on kärsimystä, en puhuisi lahjasta, vaan pirullisesta rangaistuksesta.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei!

Ainakin minä toivon näkeväni Jeesuksen kerran kasvoista kasvoihin. Ja tässäpä on kristinuskon voima: elämä ei pääty hautausmaan multiin, vaan jatkuu iäisyydessä. Toivorikkaampaa on laulaa hautajaisissa kristallivirtaa, kuin "se oli sitten siinä". Usko sielun olemassaoloon on ihmisen subjektiivinen kokemus, mutta minulle usko antaa voimaa, iloa ja toivoa.

Sami Tammisalo
Kirkkoherra
Heinäveden seurakunta

Lue lisää

""elämä ei pääty hautausmaan multiin, vaan jatkuu iäisyydessä""
(Sami Tammisalo)

Ole rehellinen ja laita todisteita väittellesi vai oletko valehtelija?

Gagarin kirjoitti:

Miksi elämän pitäisi jatkua kuoleman jälkeen? Miksi sitä ei ollut ennen syntymää?

Kristinuskon voima on myös sen heikkous; miksi synnymme tänne vasten tahtoamme jonka jälkeen meidän täytyisi elää elämämme jonkin uskonnon dogmien mukaisesti jotta saisimme sitten elää ikuisuuden tai vaihtoehtoisesti viettää ikuisuus helvetissä? Järjetön väite.

Ei elämän vastakohta ole kuolema, vaan elämän tuhlaaminen. SYNTYMÄ on kuoleman vastakohta. Kuinka moni ihminen tosiasiassa tuhlaa ainokaisensa vain siihen, että kuvitteleekin elämän alkavan vasta kuoleman jälkeen? Kuolema on KUOLEMA, ei sitä tarvitse pelätä. Se kuuluu elämän normaalin kiertokulkuun, kuten syntymäkin. Mutta ELÄMÄ kannattaisi ELÄÄ ELÄEN, ei KATUEN ja katumusharjoituksia tehden.

Jos ihmisellä on kaikki hyvin, mihin hän tarvitsee voimaa, iloa ja toivoa? Onneton ihminen niitä tarvitsee ja jos ne viedään pois, ihminen ajautuu epätoivoon ja seurauksena on murhenäytelmä.

Lue lisää

Gagarin:
>Miksi elämän pitäisi jatkua kuoleman jälkeen?<

Miksi elämän pitäisi loppua kuoleman jälkeen?

Mistä sinä osaat sanoa, synnyitkö vasten tahtoasi? Tahto sinulle syntyi vasta isommaksi tultuasi, ei sitä syntymähetkellä ollut.

Ei kristitty ainakaan ole kutsuttu elämään minkään dogmien mukaan vaan nimenomaan vapaana dogmeista Jumalan yhteydessä uskon kautta tässä ajassa, joka vain jatkuu näkemisellä kuoleman jälkeen. Mitä dogmeilla tarkoittanetkin, voisi kysyä, että etkö itsekin elä jonkinlaisten 'dogmien' mukaan: et kohtele lapsiasi ja puolisoasi huonosti, esim. Jos sanot dogmeiksi niitä elämänohjeita, joita Jumala on antanut luomiensa ihmisten elämän turvaamiseksi, niin miksi ne olisivat kavahdettavia? Jos vapaudella tarkoitat ihmisen omien halujen toteuttamista ilman ylemmän tahon neuvoja, kuten olen ateistien kirjoituksista lukenut, todellisen vapauden käsite ei välttämättä olekaan kovin aito juttu, kun ihminen vahingoittaa itseään tuossa vapauden näennäisessä huumassaan.

>Ei elämän vastakohta ole kuolema, vaan elämän tuhlaaminen.<

Mitä on elämän tuhlaaminen? Ilmeisesti ateistien mielestä elämä kristittynä on elämän tuhlaamista ja ateistin elämä on sitä aitoa elämää ilman tuhlaamista! :)
Kuvittelet siis, että kristitty ei elä tätä elämää vaan "hän kuvitteleekin elämän alkavan vasta kuoleman jälkeen". No kuvitella ja kuvitella, mielestäni ateistit kuvittelevat omiaan kuvittaessaan kristittyjen elämää omien kuvittelujensa kautta. Eihän kristitty kuolemaa pelkää, mistä niin kuvittelet?

Etkö sinä sitten koskaan kadu tekojasi, ajatuksiasi, aikeitasi? Tuskin nyt mikään puhdas pulmunen olet, teet vääryyttä jo ajattelemalla rumasti toisista ihmisistä. Voihan sitä tietty elää porskuttaen 'en tartte katua' -asenteella, mutta sellainen kertoo vain sielunherkkyyden puutoksesta. Jeesushan lupaa antaa ELÄMÄN ja YLTÄKYLLÄISYYDEN, elämästähän voi nauttia juuri siksi, ettei mikään paina omaatuntoa. Lisäksi Hän lupasi antaa RAUHAN, ei sellaista, jota maailma tarjoaa van jotain paljon enemmän, joka kestää oli olosuhteet mitkä tahansa. Jos saisit kokea hetkenkin niitä asioita, joita Jeesus lupaa, luulenpa, ettet paukuttelisi henkseleitäsi ateistisen vapauden puolesta!

Jos ihmisellä on kaikki hyvin, ei hän mitään tarvitsekaan vaan hän on omavanhurskas, joka on este Jumalan yhteydelle. Onko se sitten kovin viisasta, jos ei halua kokea muuta kuin tämän näkyvän aineellisen elämän himoja, sanoisinpa että aika köyhää. Joillekin riittää pelkkä aineellinen, mutta kaikille ei riitä kun se sisäinen mieli tuntee jotakin puuttuvan. Jos väheksyy niitä, jotka hakevat sisäiselle minälleen tyydytystä henkisistä asioista, eipä sekään niin kovin älykästä kuvaa anna. Kun ihminen on uskossa, vaikka kaikki vietäisiin, niin sitä sisäistä vapautta ei kukaan voi ottaa pois: vankilassakin kristitty voi tuntea olevansa vapaa ja tuntea sisäistä iloa ankeista ulkoisista olosuhteista huolimatta. Mitenkähän ateisti mielensä asettelisi vastaavassa tilanteessa, epätoivo ei varmaan olisi kaukana. Juuri he, joilta puuttuu sisäinen hengen vapaus, ovat vaarassa ajautua epätoivoon, kun elämästä menee ilo ja toivo. Ateisteilla ei tunnu olevan sympatiaa niille elämässä epäonnistujille, jotka hakevat Jumalasta tarkoitusta elämälleen; sellaiset ovat luusereita kun eivät itse selviä ongelmistaan. Minusta se kertoo päinvastoin hienosta piirteestä ihmisessä: nöyryydestä.

Justiina P kirjoitti:

Aika usein ihmiset näkevät asioita "sielunsa silmin". Sielun silmin voidaan palata lapsuuteen ja katsella menneitä tapahtumia. Sielun silmin voidaan myöskin unelmoida ja nähdä ihania asioita. Uskon jopa että ihmisen unet ovat sielun silmin näkemistä, sillä eiväthän silmät oikeasti nukkuessa mitään voisi muuten nähdä?
Olen itse ollut kliinisesti kuollut, ja siitä sitten alkoi noin 50 vuoden aika, jolloin koin usein ruumiista irtautumisia. En ole pelännyt tapahtumaa, mutta joskus oli vaikeaa tietää olinko oikeasti kehossani vai en. Näppäränä tyttönä keksin keinon selvittää asian. Jos kädelläni kohotin esim. peitto, peitto ei liikahtanutkaan, En saanut valoja syttymään, vaikka pystyin menemään valokytkimen lähelle. Silloin aina tiesin, että olin irti kehostani, ja oli monesti työtä ja tuskaa palata. Kovan työn tuloksena oli saada esim. silmää räpytettyä että voi herätä. Jotkut kai sanovat tätä unihalvaukseksi, mutta minä olen ymmärtänyt tapahtuman sielun ja ruumiin irtautumiseksi.
Kävin papin kanssa keskustelemassa asiasta, ja yhdessä rukoilimme etten enää kokisi ruumiista irtautumisia. Siitä on nyt 4 vuotta ja ne loppuivat siihen.
Minulla kuitenkin on sielu, ja se sielu on kotoisin Jumalan hengestä.Sielu on puhdas, ja se on rakkauden energiaa. Kun huonosti kohdellaan, niin Jumallalinen rakkauden henki itkee meissä, ja ihmisen kyyneleet ovat siitä johtuvia. Kun teemme hyviä asioita, on niidenkin alkulähde Jumalallisen rakkauden hengessä eli sielussa.
Jumala antaa ihmiselle hengen ja sielun, ja hän tietää minkälaisena me tulemme tähän maailmaan syntymään. Hän tuntee sen täydellisen hengen, jonka hän ihmiselle on antanut, mutta täällä maan päällä olemme vielä lihan heikkouksissa, mutta meissä on Jumalan henki jokaisessa ja siksi olemme Jumalan lapsia.
Siksi Jeesus sanooa: rakasta lähimmäistä niinkuin rakastat itseäsi. Meidän tulee RAKASTAA sillä rakkaudella, joka meidän siulumme energiassa on. Ja myös nähdä Jumalan antama sielu toisessa ihmisessä, joka on samaa alkuperää kuin omakin sielumme.

Lue lisää

>>Kävin papin kanssa keskustelemassa asiasta, ja yhdessä rukoilimme etten enää kokisi ruumiista irtautumisia.

Sorry, mutta nyt meni taas yli hilseen.

Miten kirkkoherruus on Jeesuksen vastainen juttu?

Selittäkää nyt meille maallikoillekkin.

Phoebus kirjoitti:

Sorry, mutta nyt meni taas yli hilseen.

Miten kirkkoherruus on Jeesuksen vastainen juttu?

Selittäkää nyt meille maallikoillekkin.

" Miksi kirkkoherruus on Jeesuksen vastainen juttu"

Joka sanoo olevansa herra uskon alueella hän luulee olevansa Jeesusta suurempi arvossaan, sillä Jeesus Ristinkuningas on suurin arvossaan!

( Älä varasta Jeesuksen kunniaa ns. kirkkoherra)

Aikaistanut kirjoitti:

" Miksi kirkkoherruus on Jeesuksen vastainen juttu"

Joka sanoo olevansa herra uskon alueella hän luulee olevansa Jeesusta suurempi arvossaan, sillä Jeesus Ristinkuningas on suurin arvossaan!

( Älä varasta Jeesuksen kunniaa ns. kirkkoherra)

Lue lisää

Jos vastauksesi ei ole vitsi, niin se kuullostaa kyllä aika kaukaa haetulta ja teennäiseltä.

Kirurgina voin todistaa, että Mirkalla ei ole sielua.

""Tarkoitatko mirka ettei sinulla ole sielua? ""
(pertsa2010)

Jep... Sielu on satua ja höpötystä.

Mirka ... kirjoitti:

""Tarkoitatko mirka ettei sinulla ole sielua? ""
(pertsa2010)

Jep... Sielu on satua ja höpötystä.

Sanan sielu synonyymejä ovat henki, mieli, psyyke ja minuus ( = ihmisen olemuksen henkinen puoli ). Tuskinpa keneltäkään voi puuttua kokonaan tuo henkinen puoli.

Heh... Malliesimerkki siitä kuinka tiede kelpaa uskovaisille silloin kun se sattuu sopimaan heidän maailmankuvaansa.
Muutenhan se on Saatanasta ja hölynpölyä.

>>>Jos sielua ei olisi, niin olisimme kemiallisia robotteja, kuten kasvit ovat.

Onko eläimillä sielu?