Kaikille lienee tuttu hokema ”eläköön se pieni ero”, kun puhutaan naisten ja miesten välisestä erosta.
Mutta onko se ero niin pieni?
Mielestäni ero on erittäin suuri, millä mittarilla tahansa mitattuna.
Kansainvälinen naisten päivä sai alkunsa Amerikassa (kuinkas muuten) jo vuonna 1909, mutta kansainvälinen miesten päivä vasta lähes 100 vuotta myöhemmin eli vuonna 1999.
Naisten päivä oli aluksi hyvin poliittinen. Kommunisti –ja sosialistimaat omivat päivän ja käyttivät sitä omiin poliittisiin tarkoituksiinsa.
Siitä lähtien kun sufragetit Britanniassa 1900-luvun aivan alussa alkoivat vaatia naisille äänioikeutta, ovat naiset ”taistelleet” itselleen tasa-arvoa miesten rinnalla.
Pohjoismaat ovat maailman tasa-arvoisimpia maita, mutta on täälläkin vielä saavutettavaa. Esimerkiksi sama palkka samasta työstä on vielä saavuttamatta..
Monille meistä miehistä on käsittämätöntä, miten kauan vie aikaa sisäistää se looginen ajatus, että kun nainen tekee samaa työtä kuin mies ja useimmiten vielä paremmin ja nopeammin, ei voi saada samaa palkkaa, kuin mies samassa työssä.
Taistelussa tasa-arvosta ovat naiset ja heidän järjestönsä tehneet uutterasti työtä.
Valitettavasti vain ns. telaketjufenistit ovat ajoittain pilanneet hyvätkin pyrkimykset liian aggressiivisella esiintymisellä.
On tosin totta, että sanoma menee parhaiten perille kärjistämällä.
Siispä minäkin kärjistän hieman tätä sanomaani toteamalla, että jos tätä menoa jatkuu tasa-arvotaistelu, jäämme me miehet pian aikaan vähemmistöön ja entäs sitten?
Onko meidän ryhdyttävä jo kaivamaan poteroita tulevia taisteluja varten?
Oli miten oli, oikein hyvää ja mieltä ylentävää NAISTEN PÄIVÄÄ ja mimosan oksa rintaan ite kullekin naiselle ikään katsomatta.
Mutta onko se ero niin pieni?
Mielestäni ero on erittäin suuri, millä mittarilla tahansa mitattuna.
Kansainvälinen naisten päivä sai alkunsa Amerikassa (kuinkas muuten) jo vuonna 1909, mutta kansainvälinen miesten päivä vasta lähes 100 vuotta myöhemmin eli vuonna 1999.
Naisten päivä oli aluksi hyvin poliittinen. Kommunisti –ja sosialistimaat omivat päivän ja käyttivät sitä omiin poliittisiin tarkoituksiinsa.
Siitä lähtien kun sufragetit Britanniassa 1900-luvun aivan alussa alkoivat vaatia naisille äänioikeutta, ovat naiset ”taistelleet” itselleen tasa-arvoa miesten rinnalla.
Pohjoismaat ovat maailman tasa-arvoisimpia maita, mutta on täälläkin vielä saavutettavaa. Esimerkiksi sama palkka samasta työstä on vielä saavuttamatta..
Monille meistä miehistä on käsittämätöntä, miten kauan vie aikaa sisäistää se looginen ajatus, että kun nainen tekee samaa työtä kuin mies ja useimmiten vielä paremmin ja nopeammin, ei voi saada samaa palkkaa, kuin mies samassa työssä.
Taistelussa tasa-arvosta ovat naiset ja heidän järjestönsä tehneet uutterasti työtä.
Valitettavasti vain ns. telaketjufenistit ovat ajoittain pilanneet hyvätkin pyrkimykset liian aggressiivisella esiintymisellä.
On tosin totta, että sanoma menee parhaiten perille kärjistämällä.
Siispä minäkin kärjistän hieman tätä sanomaani toteamalla, että jos tätä menoa jatkuu tasa-arvotaistelu, jäämme me miehet pian aikaan vähemmistöön ja entäs sitten?
Onko meidän ryhdyttävä jo kaivamaan poteroita tulevia taisteluja varten?
Oli miten oli, oikein hyvää ja mieltä ylentävää NAISTEN PÄIVÄÄ ja mimosan oksa rintaan ite kullekin naiselle ikään katsomatta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos hienosta mimosankukasta aputoimittaja ! Voiko sen herkempää symbolia ollakkaan ? Aamun hymyhän siitä syttyi.
Kiitos huomaavaisuudesta !
Mimosa eli tuntokasvi, sensitive plant, on oikein onnistunut valinta naistenpäivää juhlistamaan. Kosketettaessa se sulkee lehtensä, sen keltainen elämänmakuinen väri houkuttelee hyvin pölyttäjiä, palkokasvina se antaa ravintoa ja puumaisena lämpöarvokin on hyvä. Jotkut kasvattavat sitä täälläkin huonekasvina ja keväisissä kukkakimpuissa se on tuttu, pieniä pyöreitä kissantassunpehmeitä palleroita suurina ryppäinä. Lääkinnällisiäkin käyttötapoja on ja ennen kaikkea : se ilahduttaa silmää ja sydäntä pelkällä olemassaolollaan.
Aputoimittaja varmaan kaipaa miestenpäivää ja poteroistakin puhuu kun tuntuu olo niin uhatulta.Neuvostoliitossa julistettiin miestenpäiväksi puna-armeijan päivä 23.2.
Miesten päivä oli jo 28.1.
vuodesta on miesten päiviä, vain äitienpäivänä ja naistenpäivänä naiset on huomion kohteena. Tässäkin aloituksessa ikävästi, poterosta käsin.
No, eiköhän syynä miesten tuntemuksiin ole juuri nuo *telaketjunaiset*, jotka rynnivät määrätietoisina puolustamaan oikeuksiaan, menneidenkin naisten puolesta.
Ylilyöntejä saattaa tapahtua puolin ja toisin, uskon kuitenkin valtaosan feminiineistä tajuavan miten luontoäiti on parhaaksi nähnyt.
Radiossa en kestänyt kuunnella sitä jatkuvaa voimallista keskustelua, en tiedä edes mistä, kun äänensävy jo sai minut sulkemaan radion:D
Ei hyvä Luoja, miestemme tarvitse suojautua poteroihin, vaan muistuupa mieleen isäni, joka lauleli humoristisena jos riitaa oli ilmassa:*
Elo tää juoksuhaudoissa on*.
Senverran äidilläni oli huumoria, että ymmärsi yskän:D Kivoja muistoja, ja esikuviakin jäi minullelin heistä rakkaista.
Molemmathan täydentävät toisiaan, ja minusta on niin turvallista voida luottaa mieheen ! Ilman sitä on elo paljon vaikeampaa.