Hetken hiljaa, makasin sängyllä.
Raukeana kuin kuollut lehti hallamaalla.
Tasainen hengitys humisi korvissa,
kuin puun oksat vetterästi taipuen tuulessa.
Aika kulkee, elämä on paikoillaan.
Yksikin syy nousta ja jatkaa matkaa.
Elämänvirta kuohuu sisällä,
se murskaa padot ja hukuttaa
sisäisen rauhan.
Mustahuone on tyhjillään,
seinillä tuoksuu pelko.
Maasta nousee toivo, kaaos sen peittää.
Sisällä mustanhuoneen,
asuu lapsi vailla toivoa.
silmissä sen näkee, pahuuden läsnäolon.
Raukeana kuin kuollut lehti hallamaalla.
Tasainen hengitys humisi korvissa,
kuin puun oksat vetterästi taipuen tuulessa.
Aika kulkee, elämä on paikoillaan.
Yksikin syy nousta ja jatkaa matkaa.
Elämänvirta kuohuu sisällä,
se murskaa padot ja hukuttaa
sisäisen rauhan.
Mustahuone on tyhjillään,
seinillä tuoksuu pelko.
Maasta nousee toivo, kaaos sen peittää.
Sisällä mustanhuoneen,
asuu lapsi vailla toivoa.
silmissä sen näkee, pahuuden läsnäolon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
melankolia toimii miuhu aina:)))