Omistajien kokemuksia?

No mulla on nuori koira, jonka koulutus on vasta vaiheessa, mutta oman vähäisen kokemukseni pohjalta sanoisin, että on ja ei.

Hirmuisen aktiivinen, nopea oppimaan, ottaa helposti kontaktia, innokas oppimaan, koiran mielenkiinto ihmeellisen helppo pitää yllä jne. Varsinkin pentuna oli oikea unelma. :) Toisaalta taas reagoi aika herkästi kaikkiin ympäristön ärsykkeisiin, potentiaalinen remmiräyhääjä ja reviiristäänkin aika tarkka.

Puolensa ja puolensa.

Minullakin on nuori uros koira ja samaa mieltä olen edellisen kanssa. Oppii nopeasti, innokas tekemään, aina valmis touhuamaan jotain. Oma koirani on vilkas ja reakoi helposti ärsykkeisiin, eli räyhää remmissä ja alkaa helposti räyhäämään, kun näkee jotain "pelottavaa, uhkaavaa".. Remmiräyhäyksen olen saanut karsittua melkein kokonaan pois. Mutta ei poika rauhallisesti pysty koiraa ohitamaan, eli pyörii ja hyörii ei malta kävellä rinnallani. Uusissa paikoissa aina kiihtyy, vaikka monessa paikassa ja tilaisuuksissa ollaan käyty. Ehkä sitten aikuisiällä on rauhallisempi, kun vaan harjoituksia jatketaan.

Nimenomaan, saksanpaimenkoira oppii nopeasti, sekä hyvät että huonot asiat.

En sanoisi, että on helppo kouluttaa, vaan että on nopea oppimaan. Siis sekä hyvässä että pahassa: oppii nopeasti esim.ettei sohvalle saa mennä, mutta sit ko kerran saakin periksi, niin kaikki opittu on poispyyhitty - "sainhan mä sillo kerrankin". Kärsivällisyyttä ja huumorintajua täytyy löytyä, sekä kekseliäisyyttä ja järkeä: tän koiran kanssa on yhtä helppo mokata kuin onnistua. Todellakin tarvitsee olla kokemusta ennen sakua, koska käyttää hyväkseen omistajan tyhmyyttä/välinpitämättömyyttä/huolimattomuutta ja vaikka on erittäin miellyttämishaluinen, niin on myös fiksu kokeilemaan rajojaan ja sitä, miten tosissaan omistaja on. Elämä sakun kanssa ei siis ole mtn painiotteluita jms, vaan ihan silkkaa järjen käyttöä: jos teen näin ja koira noin, niin mitä siitä seuraa? Esim.voit opettaa koiralle et aina ko se haukkuu, sanot "hiljaa" ja koira hiljenee niin se saa namin, mutta sakulle opetatkin, että sen kannattaa haukkua, JOLLOIN pyydät sen olla hiljaa, se on ja saa namin.. Niinpäniin :) Sakemannin kanssa on siis helppoa, jos osaa kiinnittää huomion myös yksityiskohtiin. On kuitenkin sen verran vahva rotu, että pienetkin mokat voi kostautua myöhemmin ja ongelmakoiria löytyy ihan tarpeeksi ilman, että kokemattomat 'kokeilee onneaan'.

kertokaas sakemannien omistajat että onko se oikeasti muka mahdotonta saada nuorelta sakulta(1,5v) remmirähjäys karsittua pois.Kaverilla on tämä kyseinen saku joka on haukkunut kaikki vastaantulijat jo puolen vuoden ikäisestä asti ja aina kun olen yrittänyt antaa neuvoja ja yrittänyt saada hänet tajuamaan että tuo pitäisi karsia nopsaan pois ettei tapa jää pinttyneeksi,olen myös monesti sanonut että voin tulla omien koirieni kanssa auttaan harjoittelussa.Mutta aina on joku selitys että se kuuluu rotuun tai se on ohimenevä ikävaihe ja sitten sitä ei voi muuten vaan kouluttaa(laiskuutta kenties?).Ja silti se selittää tuskastuneena kuinka kaikki vastaantulijat vaihtaa tien puoliskoa heti heidät nähtyään.

"Esim.voit opettaa koiralle et aina ko se haukkuu, sanot "hiljaa" ja koira hiljenee niin se saa namin, mutta sakulle opetatkin, että sen kannattaa haukkua, JOLLOIN pyydät sen olla hiljaa, se on ja saa namin."

Ensimmäinen saku-urokseni oli kovapäinen mutta kuulainen ja fiksu (niinkuin rotu yleensäkin). Tuntui välillä että pahat tavat oppi nopeamminen kuin hyvät.. Vahti- ja vartiointiviettiä löytyi ihan kivasti, reviirille ei tultu ilman herran lupaa. Ei kuitenkaan ollut aggressiivinen, mutta varmasti ensimmäisenä meni vieraat haistelemaan ja tutkimaan ja myöhemminkin tutki mamman ilmeitä silmä kovana kauempaa. valmiina tulemaan kyllä väliin. Silloisen avokin kanssa asuessa riitatilanteissa jouduttiin jopa eri huoneeseen menemään kuin koira, koska koira tuli väliin. Se oli kyllä muutenkin "ääniherkkä" jostain syystä, mahdollisesti pentuajoista, koira nimittäin tuli oudosta paikasta vuoden vanhana. Hyvin kuitenkin pärjättiin alusta asti ja tottista ja jälkeä harrastettiin. Suojeluunkin varmasti ois ollut, mutta ei itseäni kiinnosta se yhtään.

Toinen uros taas oli äärimmäisen "pehmeä" luonteinen, helposti koulutettavissa/ohjattavissa, erittäin kuuliainen ja muutenkin sellainen "rakastaahan mamma minua, teen mitä vain pyydät" -tyylinen herrasmies ja sydäntensulattaja ;) valitettavasti vakava sairaus vei sen jo paremmille maille vasta 9kk vanhana.

Parin viikon päästä olisi taas tulossa yksi saku, tällä kertaa narttu, itseasiassa ensimmäinen tyttökoira ikinä. Katsotaan miten kaks akkaa pärjää keskenään =)

Mutta yleensäkin, kun omaa tarpeeksi auktoriteettia niin harvemmin koira kokeilee (yleensä urokset enemmän kuin nartut, mutta itseäni ei tässä yli 20v koirakokemuksen aikana ole yksikään uroskaan haastanut, vaikka onkin ollut vahvaluonteisia rotikoita ymv. "vahvamielisiä" rotuja), mutta jos yhtään alkaa lepsuilemaan, kyllä se koira osaa sen vallan ottaa, jopa omistajan itse välttämättä tajuamatta.

Saksanpaimenesta, ja ihan mistä rodusta vaan, saa upean harrastuskaverin ja on hyvä aloittoittelevallekin koiraharrastajalle (kunhan kasvattaja/ostaja löytävät sopivan luonteisen koiran), jota koiran käyttäytyminen ja sen kanssa harrastelu kiinnostaa. Sakemmannista, kuten kaikista muistakin, saa nopeasti "pommin", jos sen kanssa lipsutaan. Koska kyseessä on kuitenkin iso koira, niin uutiskynnyskin ikävä kyllä on helppo ylittää..

Meidän neiti oli melko helppo kouluttaa (koiran koulutushan jatkuu koiran koko elämän) Ei ollut meillä ennestään kokemuksia sakemanneista,mutta 1 koira meillä oli (on vieläkin) ennen sakemannimme tultua taloon.Meidän neiti on 2v & koskaan ei ole ollu suuremmin minkäänlaisia ongelmia

meillä vanhempi saku uros 2v on ollut pentuiästä alkaen oikein unelma.nopeasti oppi kaiken ja jäi päähänkin vaikka välillä saattoi juuri tuo sohvalla oleminen lipsua.
hakee katsekontaktia itse, ja on lenkeilläkin oikea unelma.koskaan ei ole ollut dominoiva perhettä kohtaan ja on todella kiltti kaikille.
sitten hankimme toisen sakun, nartun jolla nyt ikää 7,5kk .
on dominoiva varsinkin toisia koiria kohtaa lukuunottamatta urostamme.
kissat saavat kyytiä välillä ja on aivan vastakohta uroksestamme.
luonnetta löytyy mutta "tiukka" kuri ja koulutus on auttanut meillä.(en siis tarkoita hakkaamista tms.) vaan motivoivaa ja palkitsevaa koulutusta.
remmissä välillä saattaa murahdella varsinkin tummapukuisille ihmisille. mutta sekin saatu hyvin kuriin käskyllä ja namien avulla. muuten meillä on mennyt mahtavasti mutta niinkuin sanoin luonnetta nartultamme löytyy ja on siksi ollut vaikeampi koulutettava kuin uroksemme.

mutta miettikää kumminkin hyvät ihmiset aina sitäkin ennen koiran ottoa että mikä koira sopii juuri sinulle... sakut vaatii erittäin paljon liikuntaa ja aktiviteetteja! jos ei ole minkäänlaista innostusta kouluttaa koiraa niin saku on erittäin väärä rotu... eli kannattaa miettiä vaikkapa undulaattia sitten.. mutta jos innostusta riittää niin ehottomasti saku ja ei muuta ku treenailemaan... ehottomasti paras rotu.. suht helppo kouluttaa ja pentuvaiheessa oppii erittäin paljon!

joo mutta kuinka monesta muusta koirastarodusta saat lukee iltapäivälehtien sivuilta et on purru ihmistä... siellä on yleensä tasan saku, rotikka, dobberi.. joku pikku fifi ei nyt välttämättä saa niin pahaa jälkee aikaan ku kyseiset rodut! olen aivan samaa mieltä että kaikki koirat pitäisi kouluttaa mutta jos siihen ei kiinnostusta ole niin kannattaisi jättää tämän tyyppiset rodut niille ketkä niitä jaksavat kouluttaa... ihan tarpeeksi on tullut p***aa noitten rotujen päälle!

Hmm miten se nyt ottaa, nopea oppimaan mutta meidä neitiin hankala saada kontaktia, kaikki muu tuntuu mielenkiintoisemmalta yms.. Todellinen jästipää jos sille päälle sattuu :)

Ja tuo remmirähjäys, meillä ollaan 6,5kk vanhoja nyt, remmissä saattaa ennen vastaantulijaa murista ja pysähtyä, tämä johtuu vain pelosta.. Käsken olemaan hiljaa ja kauheasti kehuja sitten kun koira on hiljaa.. Mutta kun vastaantulija on kohdalla ollaan kauhean iloisena menossa tervehtimään :) sama homma koirien kanssa..