Armo ei ole tarkoittu syntisille?

Niin, en suoraan osoittanut tätä aloitustani oikein kenellekään.

Ajatukseni vain heräsivät, kun lueskelin noita ”saarnoja” täältä. Pohdin monta vuotta mihin kirkkoon voisin liittyä vai liitynkö mihinkään. Kyselin ja tiedustelin, että mitkä ovat ne ehdot että uusi jäsen hyväksytään mukaan. Niitähän sitten riitti. Yllättäen sitten tapasin ev. lut. seurakuntaan kuuluvia, joilla olikin positiivinen ote elämään ja he painottivat rakkauden sanomaa. Olen ilokseni huomannut että olen löytänytkin heitä lisää. Surukseni olen huomannut senkin että yhä löytyy näitä tuomionenkeleitä, joille ei riitä se että heillä on oma ”porukkansa” vaan että he jopa vaativat muitakin liittymään heihin.

Luulen että useimmat kyllä tietävät synninkäsitteen. Se ehkä voi vaikeaa hyväksyä että vain käsketään olla tekemättä jotain, mutta sille ei ole mitään ymmärrettävää syytä. Siksi synti voi olla jokaiselle omanlaisensa, ihmiset ymmärtävät eri tavoin sen. Sen vanhastaan tiedän, että etenkin se oma kauna ja jopa vihakin voi vaikuttaa siihen, mitä pitää syntinä eli käytetään keppihevosena jopa Raamattua.

Voi olla että takana on vilpitön huoli, mutta sekin pitäisi muistaa että liian jyrkkä ja tuomitseva asenne voi karkottaa poispäin uskosta ja Jumalasta!

mummomuori kirjoitti:

Niin, en suoraan osoittanut tätä aloitustani oikein kenellekään.

Ajatukseni vain heräsivät, kun lueskelin noita ”saarnoja” täältä. Pohdin monta vuotta mihin kirkkoon voisin liittyä vai liitynkö mihinkään. Kyselin ja tiedustelin, että mitkä ovat ne ehdot että uusi jäsen hyväksytään mukaan. Niitähän sitten riitti. Yllättäen sitten tapasin ev. lut. seurakuntaan kuuluvia, joilla olikin positiivinen ote elämään ja he painottivat rakkauden sanomaa. Olen ilokseni huomannut että olen löytänytkin heitä lisää. Surukseni olen huomannut senkin että yhä löytyy näitä tuomionenkeleitä, joille ei riitä se että heillä on oma ”porukkansa” vaan että he jopa vaativat muitakin liittymään heihin.

Luulen että useimmat kyllä tietävät synninkäsitteen. Se ehkä voi vaikeaa hyväksyä että vain käsketään olla tekemättä jotain, mutta sille ei ole mitään ymmärrettävää syytä. Siksi synti voi olla jokaiselle omanlaisensa, ihmiset ymmärtävät eri tavoin sen. Sen vanhastaan tiedän, että etenkin se oma kauna ja jopa vihakin voi vaikuttaa siihen, mitä pitää syntinä eli käytetään keppihevosena jopa Raamattua.

Voi olla että takana on vilpitön huoli, mutta sekin pitäisi muistaa että liian jyrkkä ja tuomitseva asenne voi karkottaa poispäin uskosta ja Jumalasta!

Lue lisää

Periaatteessa en varmaan eri mieltäkään ole, mutta kun asiassa on niin monta puolta. Itseäni kristillisyyden ympyröissä häiritsevät yhtä paljon molemmissa ääripäissä olevat ääri-ilmiöt. Yhteistä minusta näille molemmille on jonkinlainen ihmistekoisuus. Toisessa ääripäässä se voi olla ihmisten kehittämiä sääntöja ja normeja. Toisessa päässä lähes Jumalan korvaamista jälleen ihmisten tekemillä korvikkeilla. Minun kohdallani molemmat nostattavat jotain selkäkarvoja pystyyn :)
Synti siis sinänsä pohjimmiltaan on minusta ero Jumalasta. Eri tekemiset tai tekemättä jättämiset ovat sitten vain oireita siitä.

Synninongelmaan on siis minun mielestäsni vain se yksi ja ainoa vastaus, ja se on Jeesus Kristus.
Siksi eniten minun selkäkarvani nousevat pystyyn, kun minä törmään opetukseen, jossa tämä pyritään jollakin korvaamaan. Olkoon se sitten lakihenkistä pilkun viilaamista tai ääriliberaalia Kristuksen ulosselittämistä jonkinlaisena uuden aikakauden sekametelisoppana.

Minusta tämän foorumin seuraamisessa ehkä mielenkiintoisinta on ollut havaita, kuinka monessa eri paketissa tämä tavallaan kristinuskon näkökulmasta ainoa harhaoppi tulee. Siis Kristuksen tavalla tai toisella kieltäminen, kiertäminen, muuntaminen tai halventaminen.

nicander kirjoitti:

Periaatteessa en varmaan eri mieltäkään ole, mutta kun asiassa on niin monta puolta. Itseäni kristillisyyden ympyröissä häiritsevät yhtä paljon molemmissa ääripäissä olevat ääri-ilmiöt. Yhteistä minusta näille molemmille on jonkinlainen ihmistekoisuus. Toisessa ääripäässä se voi olla ihmisten kehittämiä sääntöja ja normeja. Toisessa päässä lähes Jumalan korvaamista jälleen ihmisten tekemillä korvikkeilla. Minun kohdallani molemmat nostattavat jotain selkäkarvoja pystyyn :)
Synti siis sinänsä pohjimmiltaan on minusta ero Jumalasta. Eri tekemiset tai tekemättä jättämiset ovat sitten vain oireita siitä.

Synninongelmaan on siis minun mielestäsni vain se yksi ja ainoa vastaus, ja se on Jeesus Kristus.
Siksi eniten minun selkäkarvani nousevat pystyyn, kun minä törmään opetukseen, jossa tämä pyritään jollakin korvaamaan. Olkoon se sitten lakihenkistä pilkun viilaamista tai ääriliberaalia Kristuksen ulosselittämistä jonkinlaisena uuden aikakauden sekametelisoppana.

Minusta tämän foorumin seuraamisessa ehkä mielenkiintoisinta on ollut havaita, kuinka monessa eri paketissa tämä tavallaan kristinuskon näkökulmasta ainoa harhaoppi tulee. Siis Kristuksen tavalla tai toisella kieltäminen, kiertäminen, muuntaminen tai halventaminen.

Lue lisää

Kylläpä nicander kirjoitat viisaasti! Olen täsmälleen samaa mieltä.

En ole tämän tyhmän uudistuksen jälkeen viitsinyt kirjoittaa tänne enää mitään, mutta tämä oli pakko sanoa.

Toki synnistä saa puhua, mutta tarkoitan ihan kaikkia seurankuntaan kuuluvia, en pelkästään pappeja. Mielestäni tällä palstalla papit ovat olleet edukseen.
Jos kirkko tällä hetkellä on kuin ”oppilaitos” eli jokaiselle löytyy se oma linja ja suuntaus, niin toki joukkoon mahtuu monenmoista. Penäsin vähän aloituksessani sitä, että nämä jyrkimmän kannan edustajat tuntuvat olevan enemminkin ajamassa pois heitä, jotka eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan. Tulee välillä tunne, että ”jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan” taistelulaulun mukaan.

Mielenkiintoista on kuinka liberaalimman suuntauksen uskovat saavat kritiikkiä niin ateisteilta kuin jyrkän suunnan uskovilta?

mummomuori kirjoitti:

Toki synnistä saa puhua, mutta tarkoitan ihan kaikkia seurankuntaan kuuluvia, en pelkästään pappeja. Mielestäni tällä palstalla papit ovat olleet edukseen.
Jos kirkko tällä hetkellä on kuin ”oppilaitos” eli jokaiselle löytyy se oma linja ja suuntaus, niin toki joukkoon mahtuu monenmoista. Penäsin vähän aloituksessani sitä, että nämä jyrkimmän kannan edustajat tuntuvat olevan enemminkin ajamassa pois heitä, jotka eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan. Tulee välillä tunne, että ”jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan” taistelulaulun mukaan.

Mielenkiintoista on kuinka liberaalimman suuntauksen uskovat saavat kritiikkiä niin ateisteilta kuin jyrkän suunnan uskovilta?

Lue lisää

"Penäsin vähän aloituksessani sitä, että nämä jyrkimmän kannan edustajat tuntuvat olevan enemminkin ajamassa pois heitä, jotka eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan."

Itse lukeudun kaiketi konservatiiveihin, mutta en tiedä ketä tässä olen pois ajamassa. Ehkä susipappeja, vääriä profeettoja, fariseuksia ja lainopettajia kannattaa kohdella kuten Jeesuskin heitä kohteli. Usein hän oli heille varsin tiukka, mutta osan kanssa hän keskusteli ilmeisesti miellyttävämmissä tunnelmissa.

"toki joukkoon mahtuu monenmoista"

Tuon varjolla esitetään miten liberaaliteologia itsessään olisi ylimmäinen arvo. Kristillisyydessä on kyllä omat arvonsa, mutta ne eivät saa olla alisteisia rakkaudettomimmalle suvaitsevaisuudelle, joka pidemmän päälle rikkoo ennemminkin kuin rakentaa.


"Mielestäni tällä palstalla papit ovat olleet edukseen."
Kyllä, jos itse kannattaa liberaaliteologiaa. En tunne heidän käyttämäänsä teologiaa kaikilta osin kristillisyydeksi, mutta tämä on vain oma mielipiteeni, ja toki voin aina perustella sen eri yhteyksissä.


"Mielenkiintoista on kuinka liberaalimman suuntauksen uskovat saavat kritiikkiä niin ateisteilta kuin jyrkän suunnan uskovilta?"

Nöyrä ihminen voi aavistaa oman tietonsa riittämättömyyden ja sen kuinka fundamentalismi on tuhoisaa, mikäli sillä tarkoitetaan omaan kantaansa ripustautumista ja ehdottomuutta oman oikeassa olonsa suhteen. Siten nöyryydessä itsessään on aimo annos liberalismia, koska se pyrkii kuuntelemaan eri tahoja ja sovittelemaan näkemyksiä. Nöyrä kykenee tekemään kompromisseja ja tarvittaessa myös muuttamaan kantaansa.

Nöyrä voi huomata miten jyrkkää toisten suhtautuminen on, kuinka uskonnollista. Vaarana vain on, että sen perusteella nöyrä on tikahtua nöyryyteensä, ylpistyä nöyryydestänsä. Sellaiselle uskon ankkuri ei ole Kristus, vaan oma 'nöyryys'. Väärästi nöyrä voi kernaasti vaihtaa Kristuksen ja evankeliumin, jos tämä voi näkökantoja kuultuaan päästä asiassa sen ylituomariksi - mutta nöyränä, tottakai.

Kutakuinkin tuon tason nöyryyttä havaitsen liberaaliteologien perusteluissa. He käyttävät perusteluissansa kyllä sanoja rakkaus ja armo, mutta on huomattava miten noiden sanojenkin merkitys muuttuu, jos sitä ennen ollaan vesitetty sanat synti, sovitus, katumus ja parannuksen teko.

nettifrendi kirjoitti:

"Penäsin vähän aloituksessani sitä, että nämä jyrkimmän kannan edustajat tuntuvat olevan enemminkin ajamassa pois heitä, jotka eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan."

Itse lukeudun kaiketi konservatiiveihin, mutta en tiedä ketä tässä olen pois ajamassa. Ehkä susipappeja, vääriä profeettoja, fariseuksia ja lainopettajia kannattaa kohdella kuten Jeesuskin heitä kohteli. Usein hän oli heille varsin tiukka, mutta osan kanssa hän keskusteli ilmeisesti miellyttävämmissä tunnelmissa.

"toki joukkoon mahtuu monenmoista"

Tuon varjolla esitetään miten liberaaliteologia itsessään olisi ylimmäinen arvo. Kristillisyydessä on kyllä omat arvonsa, mutta ne eivät saa olla alisteisia rakkaudettomimmalle suvaitsevaisuudelle, joka pidemmän päälle rikkoo ennemminkin kuin rakentaa.


"Mielestäni tällä palstalla papit ovat olleet edukseen."
Kyllä, jos itse kannattaa liberaaliteologiaa. En tunne heidän käyttämäänsä teologiaa kaikilta osin kristillisyydeksi, mutta tämä on vain oma mielipiteeni, ja toki voin aina perustella sen eri yhteyksissä.


"Mielenkiintoista on kuinka liberaalimman suuntauksen uskovat saavat kritiikkiä niin ateisteilta kuin jyrkän suunnan uskovilta?"

Nöyrä ihminen voi aavistaa oman tietonsa riittämättömyyden ja sen kuinka fundamentalismi on tuhoisaa, mikäli sillä tarkoitetaan omaan kantaansa ripustautumista ja ehdottomuutta oman oikeassa olonsa suhteen. Siten nöyryydessä itsessään on aimo annos liberalismia, koska se pyrkii kuuntelemaan eri tahoja ja sovittelemaan näkemyksiä. Nöyrä kykenee tekemään kompromisseja ja tarvittaessa myös muuttamaan kantaansa.

Nöyrä voi huomata miten jyrkkää toisten suhtautuminen on, kuinka uskonnollista. Vaarana vain on, että sen perusteella nöyrä on tikahtua nöyryyteensä, ylpistyä nöyryydestänsä. Sellaiselle uskon ankkuri ei ole Kristus, vaan oma 'nöyryys'. Väärästi nöyrä voi kernaasti vaihtaa Kristuksen ja evankeliumin, jos tämä voi näkökantoja kuultuaan päästä asiassa sen ylituomariksi - mutta nöyränä, tottakai.

Kutakuinkin tuon tason nöyryyttä havaitsen liberaaliteologien perusteluissa. He käyttävät perusteluissansa kyllä sanoja rakkaus ja armo, mutta on huomattava miten noiden sanojenkin merkitys muuttuu, jos sitä ennen ollaan vesitetty sanat synti, sovitus, katumus ja parannuksen teko.

Lue lisää

"Kutakuinkin tuon tason nöyryyttä havaitsen liberaaliteologien perusteluissa. He käyttävät perusteluissansa kyllä sanoja rakkaus ja armo, mutta on huomattava miten noiden sanojenkin merkitys muuttuu, jos sitä ennen ollaan vesitetty sanat synti, sovitus, katumus ja parannuksen teko. "

Noin se taitaa mennä. Ja eikös se armo kuulu sille joka "rikkomuksensa hylkää", kuten jossain kohtaa sananlaskujen kirjaa sanotaan ("joka rikkomuksensa hylkää saa armon"). Jos ei puhuta synnistä eikä kehoteta kääntymään pois synnistä Jumalaan "päin", ei armokaan kuulu kuvioon. Ei kai armo ole jotain epämääräistä kaiken suvaitsemista?

Voi Sami sua taas :( Kai sinä tunnet raamatun ja sen kuuluisan hemmon sieltä, joka puhui homoista ja naispapeista? Kai sinä muistat mitä hän käski tekemään sellaiselle, joka ei noudata seurakuntien ohjeita ja elää kielloista huolimatta synnissä? Muistatko mitä Paavali käski tekemään sellaisille ja mitä käskyä mm. Jehovan todistajat noudattaa......Sellaiset piti karkottaa seurakunnista pois...Kerros nyt mulle miten sellainen on aikaan tai kulttuuriin sidottua, koska periaatehan siinä on selvä.

Luterilaisen kirkon mielestä voi tietenkin olla kaikki tervetulleita ja sitä nyt ainakin näyttäisi olevankin, mutta voitko nyt kertoa missä kohtaa raamattua on tämä kaikille syntiä tekeville on ovet avoinna...Sellaisillekin, jotka tekee syntiä, mutta ei kadu, kuten homot? Kerro se raamatun paikka. Voinet kertoa myöskin missä kohtaa katolilaiset hyväksyy käsityksesi kristinuskosta? SInä väität kristinuskossa olevan tuollainen käsitys, mutta ei heillä ota sieluun kipeää erotella avioeronneita..tai homoja. Tarkoitit kai luterilaisessa kirkossa tuossa alussa, vai?

Mitä on armo ja ketkä ovat täynnä armoa?

Nostat aika tärkeän asian esiin, jota itse olen miettinyt usein.

”Todellisuudessahan ihmiset tietysti esittävät vain omia mielipiteitään, mutta vedotaan kuitenkin siihen, mitä "jumalan sana" sanoo asiasta. Valta otetaan esiintymällä Jumalan sanan välittäjänä.”

Jotenkin on hämärtynyt se käsitys että mikä on ihmisestä ja mikä Jumalasta. Itse koen sen niin, että meillä ei ole riittävää nöyryyttä sen edessä, että olemme ihmisiä ja elämme ”eläimen” ruumiissa. Meillä on kaipuu sekä käsitys siitä, mikä on hengellistä ja Jumalasta.

Olen sitä mieltä että meillä niin kuin Raamatun kirjoittajilla, on perin vaillinainen käsitys Jumalasta ylipäätään. Me olemme niiden käsitteiden vankeja joita itse olemme luoneet ja jotka käsitämme. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tutkia, miettiä ja todellakin soveltaa sitä, mitä Raamattu opettaa. Minulle henkeyttäminen tarkoittaa, että olemme saaneet aavistuksen jostakin, jota yritämme pukea kömpelöihin sanoihin. Voi olla että kuva tavoittaa tai musiikki paremmin sitä, mitä se voisi olla.

Armon ymmärrän vähän toisin. On se että osaa antaa itselleen armoa. Vaikka ei kykene täyttämään kaikkia vaatimuksia, niin ihmisten asettamia kuin Jumalan asettamia, parhaansa yrittäen, niin täytyy osata antamaan itselleen armoa. Se armo mikä tulee Jumalalta, on usein suurempi, kuin mitä itse osaa itselleen antaa tai mitä muut ihmiset antavat.

mummomuori kirjoitti:

Nostat aika tärkeän asian esiin, jota itse olen miettinyt usein.

”Todellisuudessahan ihmiset tietysti esittävät vain omia mielipiteitään, mutta vedotaan kuitenkin siihen, mitä "jumalan sana" sanoo asiasta. Valta otetaan esiintymällä Jumalan sanan välittäjänä.”

Jotenkin on hämärtynyt se käsitys että mikä on ihmisestä ja mikä Jumalasta. Itse koen sen niin, että meillä ei ole riittävää nöyryyttä sen edessä, että olemme ihmisiä ja elämme ”eläimen” ruumiissa. Meillä on kaipuu sekä käsitys siitä, mikä on hengellistä ja Jumalasta.

Olen sitä mieltä että meillä niin kuin Raamatun kirjoittajilla, on perin vaillinainen käsitys Jumalasta ylipäätään. Me olemme niiden käsitteiden vankeja joita itse olemme luoneet ja jotka käsitämme. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tutkia, miettiä ja todellakin soveltaa sitä, mitä Raamattu opettaa. Minulle henkeyttäminen tarkoittaa, että olemme saaneet aavistuksen jostakin, jota yritämme pukea kömpelöihin sanoihin. Voi olla että kuva tavoittaa tai musiikki paremmin sitä, mitä se voisi olla.

Armon ymmärrän vähän toisin. On se että osaa antaa itselleen armoa. Vaikka ei kykene täyttämään kaikkia vaatimuksia, niin ihmisten asettamia kuin Jumalan asettamia, parhaansa yrittäen, niin täytyy osata antamaan itselleen armoa. Se armo mikä tulee Jumalalta, on usein suurempi, kuin mitä itse osaa itselleen antaa tai mitä muut ihmiset antavat.

Lue lisää

"Jotenkin on hämärtynyt se käsitys että mikä on ihmisestä ja mikä Jumalasta."

- Kummallista, miten tämä on niin hämärää. Selväähän on, että kaikki on ihmisestä, myös jumalat. Asiaa tarkoituksella hämärretään, jotta omia näkemyksiä saataisi syötettyä muille jumalan sanana. Tämän kun ymmärtää, tulevat asiat yksinkertaiseksi. Ja toisaalta samalla jumalattoman monimutkaisiksi...

"Olen sitä mieltä että meillä niin kuin Raamatun kirjoittajilla, on perin vaillinainen käsitys Jumalasta ylipäätään. Me olemme niiden käsitteiden vankeja joita itse olemme luoneet ja jotka käsitämme. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tutkia, miettiä ja todellakin soveltaa sitä, mitä Raamattu opettaa."

- Eh. Kuten kirjoitat, Raamatun kirjojen kirjoittajilla on ollut perin vaillinnainen käsitys Jumalasta. Tietysti. Koska kenelläkään ei ole mitään muuta tietoa Jumalasta, kuin se millaiseksi on itse jumalansa luonut. Ei Raamatusta saa muuta irti kuin kertomuksia toisten ihmisten jumalakuvitelmista. Yhtä hyvin voit kirjoittaa omasi ja tutkia sitä. Ei se ole sen parempi eikä huonompi kuin Raamattuun valitut tarinat.

"Vaikka ei kykene täyttämään kaikkia vaatimuksia, niin ihmisten asettamia kuin Jumalan asettamia, parhaansa yrittäen, niin täytyy osata antamaan itselleen armoa. Se armo mikä tulee Jumalalta, on usein suurempi, kuin mitä itse osaa itselleen antaa tai mitä muut ihmiset antavat. "

- Ei jumalilta tule mitään armoja eikä tuomioita. Ne tulevat vain ja ainoastaan itseltä ja toisilta ihmisiltä.

Hei mummomuori
Tässä vielä muutama ajatus asian tiimoilta.

Kysyt ihan oikeita kysymyksiä. Ihminen saa olla kriittinen ja uskoa omia silmiään, korviaan ja kokemuksiaan.

Paavali pohtii kristityn vapautta ja erityisesti tuon ajan uskonnollisen riitin, ympärileikkauksen merkitystä. Hän tulee samassa yhteydessä sanoneeksi olennaisen kristityn elämään liittyvän asian: Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. ( Gal 5: 6)
Lue lisää täältä: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Gal.5.html#o12

On oikein, että ihminen etsii sellaista paikkaa, jossa hän saa kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty. On oikein, että ihminen on kriittinen ja katsoo, onko tämä sitä uskoa, joka vaikuttaa RAKKAUTENA. Vai onko tässä uskoa, joka vaikuttaa tuomitsemisena, kontrolloimisena ja vallankäyttönä.

Toivoisin, että kirkko ja jokaisen sen seurakunta olisi avoin kaikille etsiville, epäilijöille, syntisille ja niille, jotka eivät täytä asetettuja vaatimuksia. Armo on tarjolla kaikille, uskon ja toivon, että se myös välittyisi seurakuntien toiminnasta.

Jokaisessa jumalanpalveluksessa julistetaan synninpäästö kaikille katuville, armo on tarjolla kaikille syntisille. Ja jokaisessa messussa ehtoollispöytä on tarjolla jokaiselle. Tästä pidämme kirkossa kiinni.

Tervehtien
Kirkko kuulolla
Päivi Aikasalo, pappi Hämeenlinnasta

"Onneni on se, että minun ei tarvitse miettiä mikä on jonkun muun mielestä syntiä. Oli se joku muu sitten henkiolento tai kirkollinen virkamies. Saan ihan itse punnita sydämeni ja tehdä omasta mielestäni oikeita asioita. Se tekee elämän helpoksi.

Tuli mukavan kevyt olo. Ja aurinkokin vielä paistaa.......kyllä elämä on hienoa!"

Hui! En uskaltaisi elää maailmassa joka olisi täynnä kaltaisiasi ihmisiä, joilla olisi jokaisella vain omatekoinen moraalinsa.
Ei uskaltaisi kulkea kadullakaan, kun ei tietäisi, onko vastaantulijoitten mielestä oikea teko motata siellä kulkeva hengiltä.
Noin niinkuin kärjistetysti ajateltuna.

..... kirjoitti:

"Onneni on se, että minun ei tarvitse miettiä mikä on jonkun muun mielestä syntiä. Oli se joku muu sitten henkiolento tai kirkollinen virkamies. Saan ihan itse punnita sydämeni ja tehdä omasta mielestäni oikeita asioita. Se tekee elämän helpoksi.

Tuli mukavan kevyt olo. Ja aurinkokin vielä paistaa.......kyllä elämä on hienoa!"

Hui! En uskaltaisi elää maailmassa joka olisi täynnä kaltaisiasi ihmisiä, joilla olisi jokaisella vain omatekoinen moraalinsa.
Ei uskaltaisi kulkea kadullakaan, kun ei tietäisi, onko vastaantulijoitten mielestä oikea teko motata siellä kulkeva hengiltä.
Noin niinkuin kärjistetysti ajateltuna.

Lue lisää

Minua taas pelottaa se, että jotkut ihmiset edellyttävät jonkinlaista "taivaspoliisia" pitämään murhanhimonsa kurissa.

Meillä ihmisillä on synnynnäinen moraali. Kyllä me tiedämme sisimmässämme, mikä on oikein ja mikä väärin. Ei ole siis mitään syytä huoleen vaikka joku ei edellytäkkään jumalien kontrollia elämäänsä.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei mummomuori
Tässä vielä muutama ajatus asian tiimoilta.

Kysyt ihan oikeita kysymyksiä. Ihminen saa olla kriittinen ja uskoa omia silmiään, korviaan ja kokemuksiaan.

Paavali pohtii kristityn vapautta ja erityisesti tuon ajan uskonnollisen riitin, ympärileikkauksen merkitystä. Hän tulee samassa yhteydessä sanoneeksi olennaisen kristityn elämään liittyvän asian: Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. ( Gal 5: 6)
Lue lisää täältä: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Gal.5.html#o12

On oikein, että ihminen etsii sellaista paikkaa, jossa hän saa kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty. On oikein, että ihminen on kriittinen ja katsoo, onko tämä sitä uskoa, joka vaikuttaa RAKKAUTENA. Vai onko tässä uskoa, joka vaikuttaa tuomitsemisena, kontrolloimisena ja vallankäyttönä.

Toivoisin, että kirkko ja jokaisen sen seurakunta olisi avoin kaikille etsiville, epäilijöille, syntisille ja niille, jotka eivät täytä asetettuja vaatimuksia. Armo on tarjolla kaikille, uskon ja toivon, että se myös välittyisi seurakuntien toiminnasta.

Jokaisessa jumalanpalveluksessa julistetaan synninpäästö kaikille katuville, armo on tarjolla kaikille syntisille. Ja jokaisessa messussa ehtoollispöytä on tarjolla jokaiselle. Tästä pidämme kirkossa kiinni.

Tervehtien
Kirkko kuulolla
Päivi Aikasalo, pappi Hämeenlinnasta

Lue lisää

Sä et Päivi ehkä ole ihan kärryllä, mistä tässä ketjussa puhutaan. Jos vastasit vain avaukseen, vastauksesi on tietysti ok.
Mutta kun mulla ja joillakin muillakin vastaajilla tuntuu olevan sellainen kutina, että mummomuori sivuuttaa Jeesuksen sovitustyön merkityksen ja katsoo inhimilliseen eli ihmistekoiseen rakkauteen. Toivottavasti mummis korjaa jos olen väärässä.

Lähimmäisenrakkaushan syntyy siitä, että tuntee itsensä armahdetuksi ja siksi on halu armahtaa muita. Niinkuin sä sanoitkin, usko VAIKUTTAA rakkautena.
Mutta eihän se ole rakkautta, ettei sano syntiä synniksi. Se on välinpitämättömyyttä eli rakkauden vastakohta.

Eri asia on sitten se, mitä pidetään syntinä ja mitä ei. Jos toisen ihmisen raamatuntulkinta on siinä erilainen kuin oma, voi vain kohauttaa harteitaan ja ajatella, että se on hänen näkemyksensä. Eihän sen omaan uskoon pitäisi vaikuttaa! Jos rupeaa valittamaan, että tuo tuomitsee minut, niin silloin tukeutuu kyllä ihmisiin enemmän kuin Jumalaan.

Jokainen kaipaa tietysti sellaista hengellistä kotia, missä tulkitaan Raamattua samankaltaisesti kuin itse tulkitsee. Se on inhimillistä. Mutta jos kokee, että sitä toisella tavalla tulkitsevat eivät hyväksy MINUA, jossakin on vikaa.

Phoebus kirjoitti:

Minua taas pelottaa se, että jotkut ihmiset edellyttävät jonkinlaista "taivaspoliisia" pitämään murhanhimonsa kurissa.

Meillä ihmisillä on synnynnäinen moraali. Kyllä me tiedämme sisimmässämme, mikä on oikein ja mikä väärin. Ei ole siis mitään syytä huoleen vaikka joku ei edellytäkkään jumalien kontrollia elämäänsä.

Lue lisää

Se synnynnäinen moraali on kautta ihmiskunnan historian käskenyt tuhoamaan ne, jotka ovat minun etujeni tiellä. Barbariaanko haluat palata?

..... kirjoitti:

Sä et Päivi ehkä ole ihan kärryllä, mistä tässä ketjussa puhutaan. Jos vastasit vain avaukseen, vastauksesi on tietysti ok.
Mutta kun mulla ja joillakin muillakin vastaajilla tuntuu olevan sellainen kutina, että mummomuori sivuuttaa Jeesuksen sovitustyön merkityksen ja katsoo inhimilliseen eli ihmistekoiseen rakkauteen. Toivottavasti mummis korjaa jos olen väärässä.

Lähimmäisenrakkaushan syntyy siitä, että tuntee itsensä armahdetuksi ja siksi on halu armahtaa muita. Niinkuin sä sanoitkin, usko VAIKUTTAA rakkautena.
Mutta eihän se ole rakkautta, ettei sano syntiä synniksi. Se on välinpitämättömyyttä eli rakkauden vastakohta.

Eri asia on sitten se, mitä pidetään syntinä ja mitä ei. Jos toisen ihmisen raamatuntulkinta on siinä erilainen kuin oma, voi vain kohauttaa harteitaan ja ajatella, että se on hänen näkemyksensä. Eihän sen omaan uskoon pitäisi vaikuttaa! Jos rupeaa valittamaan, että tuo tuomitsee minut, niin silloin tukeutuu kyllä ihmisiin enemmän kuin Jumalaan.

Jokainen kaipaa tietysti sellaista hengellistä kotia, missä tulkitaan Raamattua samankaltaisesti kuin itse tulkitsee. Se on inhimillistä. Mutta jos kokee, että sitä toisella tavalla tulkitsevat eivät hyväksy MINUA, jossakin on vikaa.

Lue lisää

oli hyvä kirjoitus.niinhän se on että emme voi rakastaa ellemme ole kokeneet Jumalan rakkautta,itselle rukoilen että saisin kokea Jumalan rakkautta,vasta silloin voi saada voiman rakastaa lähimmäisiä pyyteettömästi.omassa voimassa kun touhuaa niin tahtoo väsyä ja saa monesti pettyä ihmisiin.seurakuntaa kun etsii niin kannattaa rukoilla johdatusta,itse en tällä hetkellä kuuluu mihinkään seurakuntaan.

..... kirjoitti:

Se synnynnäinen moraali on kautta ihmiskunnan historian käskenyt tuhoamaan ne, jotka ovat minun etujeni tiellä. Barbariaanko haluat palata?

Ei suinkaan.

Ahneus, piittaamattomuus ja itsekkyys ovat aiheuttaneet kärsimystä. Juuri se, että ihmiset eivät ole kuunnelleet omatuntonsa ääntä tai ovat tukahduttaneet sen on syynä kuvailemaasi käytökseen.

Valitettavan usein juuri yksilön ulkopuolelta syötetyt aatteet ja uskomukset saavat muuten kelpo ihmiset käyttäytymään ala-arvoisesti.

Se omatunnon ääni tulee muuten ihmisen sisältä, ei mistään yliluonnolliselta olennolta.

liuvf kirjoitti:

oli hyvä kirjoitus.niinhän se on että emme voi rakastaa ellemme ole kokeneet Jumalan rakkautta,itselle rukoilen että saisin kokea Jumalan rakkautta,vasta silloin voi saada voiman rakastaa lähimmäisiä pyyteettömästi.omassa voimassa kun touhuaa niin tahtoo väsyä ja saa monesti pettyä ihmisiin.seurakuntaa kun etsii niin kannattaa rukoilla johdatusta,itse en tällä hetkellä kuuluu mihinkään seurakuntaan.

Lue lisää

Kirjoitit:

>>niinhän se on että emme voi rakastaa ellemme ole kokeneet Jumalan rakkautta

Phoebus kirjoitti:

Kirjoitit:

>>niinhän se on että emme voi rakastaa ellemme ole kokeneet Jumalan rakkautta

kyllä minäkin rakastan läheisiäni,mutta tarkoitin sitä että vois rakastaa niitäkin jotka eivät minusta välitä.siinä tarvitaan Jumalan rakkauden kokemista.sillä rakkaudella jonka Jumala vaikuttaa voi rakastaa muita ihmisiä.

liuvf kirjoitti:

kyllä minäkin rakastan läheisiäni,mutta tarkoitin sitä että vois rakastaa niitäkin jotka eivät minusta välitä.siinä tarvitaan Jumalan rakkauden kokemista.sillä rakkaudella jonka Jumala vaikuttaa voi rakastaa muita ihmisiä.

Lue lisää

Riippuu vähän siitä, miten rakkaus määritellään.

Minä, kuten luultavasti moni muukin, tunnen veljeyttä ja yhteenkuuluvuutta kaikkia lajitovereitamme kohtaan. Se ei ole samanlaista kiintymystä, jota tunnen läheisiini, mutta kyllä sitä lähimmäisenrakkaudeksi voi sanoa. Eikä sen tuntemiseen tarvita jumalia.

En myöskään edellytä, että saisin vastarakkautta tai edes kiintymystä. Tunnen vain, että me kaikki olemme ikäänkuin veljiä ja sisaria, kaikkine omine vahvuuksine ja puutteinemme.

Phoebus kirjoitti:

Ei suinkaan.

Ahneus, piittaamattomuus ja itsekkyys ovat aiheuttaneet kärsimystä. Juuri se, että ihmiset eivät ole kuunnelleet omatuntonsa ääntä tai ovat tukahduttaneet sen on syynä kuvailemaasi käytökseen.

Valitettavan usein juuri yksilön ulkopuolelta syötetyt aatteet ja uskomukset saavat muuten kelpo ihmiset käyttäytymään ala-arvoisesti.

Se omatunnon ääni tulee muuten ihmisen sisältä, ei mistään yliluonnolliselta olennolta.

Lue lisää

Sorry, mutta minusta sinulla on naiivi käsitys ihmisestä. Vihollisena tai uhkana koetun tuhoamista on pidetty läpi historian moraalisena ja hyvänä tekona.

Voit haaveilla kauniista ihmisyydestä, koska sulla on siihen resursseja ja olosuhteita, mutta minä en uskaltaisi elää maailmassa missä jokaisella olisi vain synnynnäinen moraalinsa. Siinä maailmassa nimittäin vallitsisi anarkia ja viidakon lait.

...... kirjoitti:

Sorry, mutta minusta sinulla on naiivi käsitys ihmisestä. Vihollisena tai uhkana koetun tuhoamista on pidetty läpi historian moraalisena ja hyvänä tekona.

Voit haaveilla kauniista ihmisyydestä, koska sulla on siihen resursseja ja olosuhteita, mutta minä en uskaltaisi elää maailmassa missä jokaisella olisi vain synnynnäinen moraalinsa. Siinä maailmassa nimittäin vallitsisi anarkia ja viidakon lait.

Lue lisää

Sinä ikävä kyllä elät jo sellaisessa maailmassa. Sinä et vain ymmärrä sitä, sillä keinot on muuttunut. Nyt ei enää tartte tappaa saadakseen etua, vaan konstit on toisenlaiset...

...... kirjoitti:

Sorry, mutta minusta sinulla on naiivi käsitys ihmisestä. Vihollisena tai uhkana koetun tuhoamista on pidetty läpi historian moraalisena ja hyvänä tekona.

Voit haaveilla kauniista ihmisyydestä, koska sulla on siihen resursseja ja olosuhteita, mutta minä en uskaltaisi elää maailmassa missä jokaisella olisi vain synnynnäinen moraalinsa. Siinä maailmassa nimittäin vallitsisi anarkia ja viidakon lait.

Lue lisää

Tarkennetaan hieman.

Käsityksenihän koskee moraalia, ei sitä miten eri ihmiset sitä noudattavat.

Eivthän uskovaisetkaan näytä tottelevan aina jumaliensa antamia käyttäytymissääntöjä. Ihmiset siis voivat tietää, tai ainakin saada selville, mikä on oikein, mutta oikean tien valitseminen on sitten toinen juttu.

On tietenkin eri asia mikä on oikein ja mitä ihmisryhmä pitää oikeana.

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että hyvää ja oikein on se, mikä tekee ihmisille hyvää vahingoittamatta ketään ja pahaa on se, joka aiheuttaa kärsimystä toisille.

Yhteisöt ovat pitäneet ja pitävät edelleen hyvänä pahoja asioita. Esimerkiksi atsteekit olivat varmoja ihmisuhrien hyvää tekevästä vaikutuksesta yhteiskunnalle. Samoin ehkäisyä vastustavat ryhmät uskovat tekevänsä hyvää, vaikka tekevätkin pahaa.

Pienellä ajattelulla jokainen voi, jos uskaltaa ja haluaa, pohtia tekeekö toimillaan haittaa vai hyötyä. Silloin pitää kylläkin jumalien antamiin ennakkoehtoihin suhtautua hyvin kriittisesti.

Niinkuin Mave tuossa vieressä sanoi, me elämme joka päivä maailmassa, jossa olemme vain oman moraalimme varassa. Ei tämä meininki täydellistä ole, mutta menettelee ja muutahan meillä ei ole.

Itse olen elänyt yli 50 vuotta säällisesti ja lajitoverieni kanssa sovussa ilman jumaltarvetta. Hyvin on mennyt.

Jos jollain on epäselvää kuinka pitää elää yhteiskunnassa, niin sellaisesta kirjasarjasta kuin "Suomen Laki" saa yksityiskohtaiset ohjeet.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei mummomuori
Tässä vielä muutama ajatus asian tiimoilta.

Kysyt ihan oikeita kysymyksiä. Ihminen saa olla kriittinen ja uskoa omia silmiään, korviaan ja kokemuksiaan.

Paavali pohtii kristityn vapautta ja erityisesti tuon ajan uskonnollisen riitin, ympärileikkauksen merkitystä. Hän tulee samassa yhteydessä sanoneeksi olennaisen kristityn elämään liittyvän asian: Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. ( Gal 5: 6)
Lue lisää täältä: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Gal.5.html#o12

On oikein, että ihminen etsii sellaista paikkaa, jossa hän saa kokea olevansa rakastettu ja hyväksytty. On oikein, että ihminen on kriittinen ja katsoo, onko tämä sitä uskoa, joka vaikuttaa RAKKAUTENA. Vai onko tässä uskoa, joka vaikuttaa tuomitsemisena, kontrolloimisena ja vallankäyttönä.

Toivoisin, että kirkko ja jokaisen sen seurakunta olisi avoin kaikille etsiville, epäilijöille, syntisille ja niille, jotka eivät täytä asetettuja vaatimuksia. Armo on tarjolla kaikille, uskon ja toivon, että se myös välittyisi seurakuntien toiminnasta.

Jokaisessa jumalanpalveluksessa julistetaan synninpäästö kaikille katuville, armo on tarjolla kaikille syntisille. Ja jokaisessa messussa ehtoollispöytä on tarjolla jokaiselle. Tästä pidämme kirkossa kiinni.

Tervehtien
Kirkko kuulolla
Päivi Aikasalo, pappi Hämeenlinnasta

Lue lisää

Päksä...Miksi kristityt saa käyttää yksittäistä jaetta ja muilta kielletään se?

..... kirjoitti:

Sä et Päivi ehkä ole ihan kärryllä, mistä tässä ketjussa puhutaan. Jos vastasit vain avaukseen, vastauksesi on tietysti ok.
Mutta kun mulla ja joillakin muillakin vastaajilla tuntuu olevan sellainen kutina, että mummomuori sivuuttaa Jeesuksen sovitustyön merkityksen ja katsoo inhimilliseen eli ihmistekoiseen rakkauteen. Toivottavasti mummis korjaa jos olen väärässä.

Lähimmäisenrakkaushan syntyy siitä, että tuntee itsensä armahdetuksi ja siksi on halu armahtaa muita. Niinkuin sä sanoitkin, usko VAIKUTTAA rakkautena.
Mutta eihän se ole rakkautta, ettei sano syntiä synniksi. Se on välinpitämättömyyttä eli rakkauden vastakohta.

Eri asia on sitten se, mitä pidetään syntinä ja mitä ei. Jos toisen ihmisen raamatuntulkinta on siinä erilainen kuin oma, voi vain kohauttaa harteitaan ja ajatella, että se on hänen näkemyksensä. Eihän sen omaan uskoon pitäisi vaikuttaa! Jos rupeaa valittamaan, että tuo tuomitsee minut, niin silloin tukeutuu kyllä ihmisiin enemmän kuin Jumalaan.

Jokainen kaipaa tietysti sellaista hengellistä kotia, missä tulkitaan Raamattua samankaltaisesti kuin itse tulkitsee. Se on inhimillistä. Mutta jos kokee, että sitä toisella tavalla tulkitsevat eivät hyväksy MINUA, jossakin on vikaa.

Lue lisää

Tarkoitan termillä rakkaus ihan kaikkea rakkautta – myös Jumalan rakkautta.
”Mutta eihän se ole rakkautta, ettei sano syntiä synniksi. Se on välinpitämättömyyttä eli rakkauden vastakohta.”

Eikö ole vähän eri asia sanoa syntiä synniksi, eli sanoa mikä on väärin kuin tuomita muita synnillisiki?

kauhukuva uskovasta on se, että hän tarkkailee muita ja jos vähänkin saa viitteitä ”synnistä” hän hokee sitä loputtomiin. Hän on mielestäni ottanut tuomarinviitan päälleen. Rakkautta on osata myös eläytyä tuon väärintekijän osaa ja ohjata häntä eteenpäin. Muistaen että hänen ei tarvitse tehdä minun mieleni mukaan. Täytyy olla pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä sille, että ihminen oppii ja kukin tavallaan.

Johanneksen ilmestyksessä on luettelo, jotka ei pääse taivaaseen, vaan pääsee tulijärven laineille keinumaan....

En ihan nyt ymmärtänyt.

Mitä tarkoitat seurakunnalla? Onko se joku sisäpiiri johon pääsee, kun tekee sen seurakunnan tahdon mukaan?
Puhut myös parannuksen tekemisestä. Tässä mielestäni piilee juuri se ansa, minkä me ihmiset asetamme. Kuka sanoo sen, milloin tuo ”parannus” on onnistunut? Jos ajattelen ihmistä, niin kyllä me aina vain lankeamme kukin omaan syntiin. Me joudumme oppimaan askel askeleelta ja oman ymmärryksen kasvaminen vie aikaa. En voi kuvitella että Jumala olisi niin armoton, että Hän hylkäisi sellaista, joka edes yrittää parhaansa mukaan. Kyllä hän näkee meidän kompuroivina lapsina ja vajavaisina ”lampaina”, tärkeintä on että me pyrimme vilpittömin mielin kohti tuota parannusta.

En ihan oikeasti jaksa hyväksyä sitä, että toinen ihminen lyö leimoja ja näin nostaa itsensä muiden yläpuolelle sanoen, että sinä et ole kelvollinen koska et täytä meidän määräyksiämme. Et ole tehnyt parannusta meidän käsityksemme mukaan. Jos kerrankin horjahdat niin et enää saa tulla joukkomme.

mummomuori kirjoitti:

En ihan nyt ymmärtänyt.

Mitä tarkoitat seurakunnalla? Onko se joku sisäpiiri johon pääsee, kun tekee sen seurakunnan tahdon mukaan?
Puhut myös parannuksen tekemisestä. Tässä mielestäni piilee juuri se ansa, minkä me ihmiset asetamme. Kuka sanoo sen, milloin tuo ”parannus” on onnistunut? Jos ajattelen ihmistä, niin kyllä me aina vain lankeamme kukin omaan syntiin. Me joudumme oppimaan askel askeleelta ja oman ymmärryksen kasvaminen vie aikaa. En voi kuvitella että Jumala olisi niin armoton, että Hän hylkäisi sellaista, joka edes yrittää parhaansa mukaan. Kyllä hän näkee meidän kompuroivina lapsina ja vajavaisina ”lampaina”, tärkeintä on että me pyrimme vilpittömin mielin kohti tuota parannusta.

En ihan oikeasti jaksa hyväksyä sitä, että toinen ihminen lyö leimoja ja näin nostaa itsensä muiden yläpuolelle sanoen, että sinä et ole kelvollinen koska et täytä meidän määräyksiämme. Et ole tehnyt parannusta meidän käsityksemme mukaan. Jos kerrankin horjahdat niin et enää saa tulla joukkomme.

Lue lisää

Taivaan kansalaiseksi pitää syntyä, ilman uutta syntymää ei ihminen voi olla taivaan kansalainen. ”Maahanmuuttajia” ei oteta vastaan. Uudestisyntyminen ei tarkoita samaa kuin jälleensyntyminen. Uudestisyntyminen tapahtuu sisäiselle ihmiselle. Olet sama kuin ennenkin, mutta Jumalan ennalleen asettama sisäisen ihmisen puolesta. Olet uusi sinä, mutta kuitenkin sinä olet sinä, etkä kukaan muu. Olet kuitenkin Jumalan lapsi ja taivaan kansalainen, jos olet uudestisyntynyt. Olet uloskutsuttujen joukon jäsen, koska olet syntynyt siihen asemaan. Et voi liittyä taivaankansalaisuuteen, uloskutsuttujen joukkoon ”maahanmuuttajana”. Voit olla jäsen tässä joukossa eli seurakunnassa ainoastaan uudestisyntymän perusteella. Tässä nyt oli pääpiirteittäin, mikä on koko seurakunta ja miten voit olla sen jäsen.
___________________________________________________________

Parannuksen tekeminen tarkoittaa sitä, että käännyt pois synti elämästä ja alat Jumalan armosta vaeltaa uudessa elämässä Jumalan armovaikutuksen kautta.Minäkin ymmärrän parannuksen teon ja pyhittymisen koko elämän
kestäväksi prosessiksi.Jos lankeamme syntiin meidän on noustava siitä
rapakosta ylös ja tehtävä parannusta,
Jos parannuksen tekeminen on "onnistunutta" niin Pyhä Henki kyllä kertoo sen sinulle.


Ev.lut. lahkokin on yhteisö jossa vallitsevat tietyt säännöt.
Esimerkiksi homoseksikielto on Raamatun mukaan,ehdoton ja tätä varmaan myöskin tarkoitat leimojen lyömisellä.Papit ovat kylmästi talloneet jalkoihinsa
selvän Sanan ja sahaavat oksaa jolla istuvat :

Matteuksen evankeliumi:
12:25 Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä

Sinun tulisi kuitenkin ymmärtää etten minä mitään leimoja lyö,vaan se on tuo Sana jota papit eivät enää todistetusti kunnioita.
Sana on se ,joka näyttää todeksi synnin ja myös pelastumisen siitä.

He eivät ole edes pyrkineet perustelemaan Raamatulla väitteitään ,koska
sieltä ei yksinkertaisesti löydy tukea heidän valheilleen.

Kuulkoot tai olkoot kuulemati!

Sinä puhut leimojen lyömisestä mutta vielä kerran,synnistä varoittaminen
on jokaisen kristityn tehtävä myös "pappien" :

Hesekiel:
3:18 Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi

Leimoja ei siis lyödä vaan varoitetaan!
Tästä on mummomuori kysymys,ja ymmärrät sen kyllä todennäköisesti myöhemmin itsekin.
____________________________________________________________
Apostolien teot :
2:36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
2:37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää PARANNUS ja ottakoon kukin teistä kasteen JEESUKSEN KRISTUKSEN nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan
___________________________________________________________

mummomuori kirjoitti:

En ihan nyt ymmärtänyt.

Mitä tarkoitat seurakunnalla? Onko se joku sisäpiiri johon pääsee, kun tekee sen seurakunnan tahdon mukaan?
Puhut myös parannuksen tekemisestä. Tässä mielestäni piilee juuri se ansa, minkä me ihmiset asetamme. Kuka sanoo sen, milloin tuo ”parannus” on onnistunut? Jos ajattelen ihmistä, niin kyllä me aina vain lankeamme kukin omaan syntiin. Me joudumme oppimaan askel askeleelta ja oman ymmärryksen kasvaminen vie aikaa. En voi kuvitella että Jumala olisi niin armoton, että Hän hylkäisi sellaista, joka edes yrittää parhaansa mukaan. Kyllä hän näkee meidän kompuroivina lapsina ja vajavaisina ”lampaina”, tärkeintä on että me pyrimme vilpittömin mielin kohti tuota parannusta.

En ihan oikeasti jaksa hyväksyä sitä, että toinen ihminen lyö leimoja ja näin nostaa itsensä muiden yläpuolelle sanoen, että sinä et ole kelvollinen koska et täytä meidän määräyksiämme. Et ole tehnyt parannusta meidän käsityksemme mukaan. Jos kerrankin horjahdat niin et enää saa tulla joukkomme.

Lue lisää

Tämä keskustelu Kirkko kuulolla -palstalla on papille sillä tavalla hyödyllistä, että se haastaa hyvin tarkkaan sanoittamaan sitä, mihin uskoo ja miten uskoo. Ehkä siinä samalla tarkentuukin, mitkä ovat uskon keskeiset asiat ja mitkä vähemmän painoarvon omaavia.
Peukutan mummomuoria monessa kohdassa. Uskon, että Jeesuksen toiminnassaan ja opetuksessaan esillä pitämät periaatteet ovat meille keskeisiä elämän ja ihmisten arvioinnin mittapuita. Häneltä ei taida juuri löytyä sellaista, missä ihmisiä eroteltaisiin tai leimattaisiin. Parannuksen vaatimus kohdistui niihin, joilla oli mielestään paremmat eväät elämässä ja uskossa.
Hänen seuraajansa, jotka ovat UT:n kirjeitä kirjoittaneet, sitten tekivät omia ratkaisujaan ja antoivat omia ohjeitaan kristityn elämää varten hyvinkin monenlaisissa asetelmissa, monien uskonnollisten ja muiden näkemysten keskellä. Uskon ja elämän kannalta jotkut niistä näyttivät hyviltä ja rakentavilta, toisissa oli mukana uskon ja elämän kannalta kielteisiä asioita. Ne arvioinnit ovat päätyneet meidän luettavaksemme UT:n kirjeissä. Niihin sisältyviä asioita on kuitenkin tulkittava ja koeteltava aina uudelleen uusissa yhteyksissä ja elämän tilanteissa Jeesuksen antamien suuntaviivojen mukaisesti. Pari kohtaa UT:sta tähän viitteeksi: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." (Luuk. 7:1). "Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista." (Ef. 5:10) "Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se, mikä on hyvää" (1 Tess. 5:21). Ja ehkä vielä yksi: "Vapauteen Kristus meidät vapautti. " (Gal. 5:1)

Seppo L, pappi

pertsa2010 kirjoitti:

Taivaan kansalaiseksi pitää syntyä, ilman uutta syntymää ei ihminen voi olla taivaan kansalainen. ”Maahanmuuttajia” ei oteta vastaan. Uudestisyntyminen ei tarkoita samaa kuin jälleensyntyminen. Uudestisyntyminen tapahtuu sisäiselle ihmiselle. Olet sama kuin ennenkin, mutta Jumalan ennalleen asettama sisäisen ihmisen puolesta. Olet uusi sinä, mutta kuitenkin sinä olet sinä, etkä kukaan muu. Olet kuitenkin Jumalan lapsi ja taivaan kansalainen, jos olet uudestisyntynyt. Olet uloskutsuttujen joukon jäsen, koska olet syntynyt siihen asemaan. Et voi liittyä taivaankansalaisuuteen, uloskutsuttujen joukkoon ”maahanmuuttajana”. Voit olla jäsen tässä joukossa eli seurakunnassa ainoastaan uudestisyntymän perusteella. Tässä nyt oli pääpiirteittäin, mikä on koko seurakunta ja miten voit olla sen jäsen.
___________________________________________________________

Parannuksen tekeminen tarkoittaa sitä, että käännyt pois synti elämästä ja alat Jumalan armosta vaeltaa uudessa elämässä Jumalan armovaikutuksen kautta.Minäkin ymmärrän parannuksen teon ja pyhittymisen koko elämän
kestäväksi prosessiksi.Jos lankeamme syntiin meidän on noustava siitä
rapakosta ylös ja tehtävä parannusta,
Jos parannuksen tekeminen on "onnistunutta" niin Pyhä Henki kyllä kertoo sen sinulle.


Ev.lut. lahkokin on yhteisö jossa vallitsevat tietyt säännöt.
Esimerkiksi homoseksikielto on Raamatun mukaan,ehdoton ja tätä varmaan myöskin tarkoitat leimojen lyömisellä.Papit ovat kylmästi talloneet jalkoihinsa
selvän Sanan ja sahaavat oksaa jolla istuvat :

Matteuksen evankeliumi:
12:25 Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä

Sinun tulisi kuitenkin ymmärtää etten minä mitään leimoja lyö,vaan se on tuo Sana jota papit eivät enää todistetusti kunnioita.
Sana on se ,joka näyttää todeksi synnin ja myös pelastumisen siitä.

He eivät ole edes pyrkineet perustelemaan Raamatulla väitteitään ,koska
sieltä ei yksinkertaisesti löydy tukea heidän valheilleen.

Kuulkoot tai olkoot kuulemati!

Sinä puhut leimojen lyömisestä mutta vielä kerran,synnistä varoittaminen
on jokaisen kristityn tehtävä myös "pappien" :

Hesekiel:
3:18 Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi

Leimoja ei siis lyödä vaan varoitetaan!
Tästä on mummomuori kysymys,ja ymmärrät sen kyllä todennäköisesti myöhemmin itsekin.
____________________________________________________________
Apostolien teot :
2:36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
2:37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää PARANNUS ja ottakoon kukin teistä kasteen JEESUKSEN KRISTUKSEN nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan
___________________________________________________________

Lue lisää

Kiitoksia vastuksistasi.

Olen ikävä kyllä aika konkreettinen ihminen, joten kaikki nuo eivät auenneet.
”Et voi liittyä taivaankansalaisuuteen, uloskutsuttujen joukkoon ”maahanmuuttajana”…

Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Kuka sen määrittelee olenko jo tuo taivaankansalainen vai en?

” Voit olla jäsen tässä joukossa eli seurakunnassa ainoastaan uudestisyntymän perusteella.”

Tätä olen miettinyt paljonkin. Kuka sen päättää milloin joku on uudestisyntynyt tai ei? Hieman taustaa. Tämä väite on esitetty silloin, kun olen kritisoinut jotain. Jos olisi hyväksynyt jonkun näkemyksen ilman sitä, niin olisin kuulemma ollut uudestisyntynyt. Milloin se on koskenut kielillä puhumista ja milloin poliittista näkemystä (eli näitä sotia ja terroritekoja joita on esiintynyt – terroriteoilla tarkoitan mm. Irlannin tilannetta, USA:n sotaa Afganistania vastaan tai Israelin toimia). Samoin on väitetty talousteologioiden puolestapuhujilta (Silloin olet Jumalan valittu kun saat menestystä liiketoimissasi) ja milloin jonkun sen seurakunnan auktoriteetin mielipiteistä.

”Jos lankeamme syntiin…” Omasta mielestäni ei voi olla syntiin lankeamatta jos tarkastelee Jeesuksen sanomaa siitä, kuinka rakkauden käskyä tulee noudattaa. Kumpi on mielestäsi siis tärkeämpää, se että on jatkuvassa synnintunnossa vai se että ottaa armon osakseen ja pyrkii kohti jotain, mikä oikeasti on mahdotonta ihmiselle?

”Jos parannuksen tekeminen on "onnistunutta" niin Pyhä Henki kyllä kertoo sen sinulle.”

Tästä kävin kipakan keskustelun erään ihmisen kanssa. Hän väitti Pyhän
Hengen kertoneen yhtä ja toista. Mielestäni hän kuitenkin toteutti vain omaa sekä erään muun auktoriteetin väittämää ja mielipidettä. Jos väitän että näin Pyhä Henki sen minulle ilmoitti, niin kuinka erotat sen oman mielesi tuotteista? Ikävä kyllä olen kohdannut näitä jotka väittävät saaneensa ilmoituksen pyhän Hengen kautta, mutta todellisuudessa nuo ilmoitukset ovat menneet täysin metsään. Tämä on juuri se pelottava valta, joita liian nopean herätyksen kautta uskoon tulleita kohtaan käytetään.

”Leimoja ei siis lyödä vaan varoitetaan!”
”…ymmärrät sen kyllä todennäköisesti myöhemmin itsekin.”
Olen mielestäni ymmärtänyt varoitukset oikein hyvin. Ne eivät vain ole aina niitä, joista jotkut uskovat puhuvat. Varoitus on että kertoo. Rakkautta on sen sijaan ymmärtää, että toinen tarvitsee aikaa. Usko, joka perustuu pelkkään pelkoon, on väärin ja syntiä minun mielestäni.

Olen joskus sanonut että en minä mikään oikea uskova ole, koska en kykene olemaan niin hyvä ja synnitön kuten vaaditaan. En vain osaa laittaa itseäni muiden yläpuolelle. Olen mieluummin se ensimmäinen porras, jolle astutaan. Ne jotka saan kiinnostumaan ja ajatelmaan rehellisesti ja sydämellään ja jotka sen jälkeen haluavat tietää enemmän, on se minun osani.

En todellakaan halua karkottaa muita siksi, että alakasin puhua kuinka pahoja he ovatkaan, eikä heillä ole mitään toivoa. Tämän maailman ongelma on kahtalainen. On heitä jotka ovat nujerrettuja, he kokevat olevansa liian pahoja, eivätkä siksi edes halua kuulla Jeesuksen opetuksia, koska se tekee olon vielä pahemmaksi.

On heitä jotka kokevat olevansa jo niin hyviä, ettei heillä ole mitään syntejä. Usein heitä on siunattu hyvillä ihmissuhteilla, menetyksellä ja maallisella mammonalla. He saavat niin paljon tätä maallista kunnioitusta ja arvotusta, joten heillä synnintunto on se vähäisin. Koettapa mennä saarnaamaan tuota synnintuntoa kaikille niille osakesijoittajille ja pörssihaille että he ovat oikeastaan syyllistyneet suurempaan syntiin kuin yksikään homoseksuaali, tappaja tai huorin tekijä?

Kerro, miksi tuota syntiä ei saa sanoa synniksi?

mummomuori kirjoitti:

Kiitoksia vastuksistasi.

Olen ikävä kyllä aika konkreettinen ihminen, joten kaikki nuo eivät auenneet.
”Et voi liittyä taivaankansalaisuuteen, uloskutsuttujen joukkoon ”maahanmuuttajana”…

Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Kuka sen määrittelee olenko jo tuo taivaankansalainen vai en?

” Voit olla jäsen tässä joukossa eli seurakunnassa ainoastaan uudestisyntymän perusteella.”

Tätä olen miettinyt paljonkin. Kuka sen päättää milloin joku on uudestisyntynyt tai ei? Hieman taustaa. Tämä väite on esitetty silloin, kun olen kritisoinut jotain. Jos olisi hyväksynyt jonkun näkemyksen ilman sitä, niin olisin kuulemma ollut uudestisyntynyt. Milloin se on koskenut kielillä puhumista ja milloin poliittista näkemystä (eli näitä sotia ja terroritekoja joita on esiintynyt – terroriteoilla tarkoitan mm. Irlannin tilannetta, USA:n sotaa Afganistania vastaan tai Israelin toimia). Samoin on väitetty talousteologioiden puolestapuhujilta (Silloin olet Jumalan valittu kun saat menestystä liiketoimissasi) ja milloin jonkun sen seurakunnan auktoriteetin mielipiteistä.

”Jos lankeamme syntiin…” Omasta mielestäni ei voi olla syntiin lankeamatta jos tarkastelee Jeesuksen sanomaa siitä, kuinka rakkauden käskyä tulee noudattaa. Kumpi on mielestäsi siis tärkeämpää, se että on jatkuvassa synnintunnossa vai se että ottaa armon osakseen ja pyrkii kohti jotain, mikä oikeasti on mahdotonta ihmiselle?

”Jos parannuksen tekeminen on "onnistunutta" niin Pyhä Henki kyllä kertoo sen sinulle.”

Tästä kävin kipakan keskustelun erään ihmisen kanssa. Hän väitti Pyhän
Hengen kertoneen yhtä ja toista. Mielestäni hän kuitenkin toteutti vain omaa sekä erään muun auktoriteetin väittämää ja mielipidettä. Jos väitän että näin Pyhä Henki sen minulle ilmoitti, niin kuinka erotat sen oman mielesi tuotteista? Ikävä kyllä olen kohdannut näitä jotka väittävät saaneensa ilmoituksen pyhän Hengen kautta, mutta todellisuudessa nuo ilmoitukset ovat menneet täysin metsään. Tämä on juuri se pelottava valta, joita liian nopean herätyksen kautta uskoon tulleita kohtaan käytetään.

”Leimoja ei siis lyödä vaan varoitetaan!”
”…ymmärrät sen kyllä todennäköisesti myöhemmin itsekin.”
Olen mielestäni ymmärtänyt varoitukset oikein hyvin. Ne eivät vain ole aina niitä, joista jotkut uskovat puhuvat. Varoitus on että kertoo. Rakkautta on sen sijaan ymmärtää, että toinen tarvitsee aikaa. Usko, joka perustuu pelkkään pelkoon, on väärin ja syntiä minun mielestäni.

Olen joskus sanonut että en minä mikään oikea uskova ole, koska en kykene olemaan niin hyvä ja synnitön kuten vaaditaan. En vain osaa laittaa itseäni muiden yläpuolelle. Olen mieluummin se ensimmäinen porras, jolle astutaan. Ne jotka saan kiinnostumaan ja ajatelmaan rehellisesti ja sydämellään ja jotka sen jälkeen haluavat tietää enemmän, on se minun osani.

En todellakaan halua karkottaa muita siksi, että alakasin puhua kuinka pahoja he ovatkaan, eikä heillä ole mitään toivoa. Tämän maailman ongelma on kahtalainen. On heitä jotka ovat nujerrettuja, he kokevat olevansa liian pahoja, eivätkä siksi edes halua kuulla Jeesuksen opetuksia, koska se tekee olon vielä pahemmaksi.

On heitä jotka kokevat olevansa jo niin hyviä, ettei heillä ole mitään syntejä. Usein heitä on siunattu hyvillä ihmissuhteilla, menetyksellä ja maallisella mammonalla. He saavat niin paljon tätä maallista kunnioitusta ja arvotusta, joten heillä synnintunto on se vähäisin. Koettapa mennä saarnaamaan tuota synnintuntoa kaikille niille osakesijoittajille ja pörssihaille että he ovat oikeastaan syyllistyneet suurempaan syntiin kuin yksikään homoseksuaali, tappaja tai huorin tekijä?

Kerro, miksi tuota syntiä ei saa sanoa synniksi?

Lue lisää

Hei mummomuori - koeta ottaa selvää!

Mummomuori sanoi :
Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Kuka sen määrittelee olenko jo tuo taivaankansalainen vai en?

Kun sydämesi on kääntynyt ns. synnistä pois ja olet antanut Jeesukselle määräysvallan asioissasi
niin silloin voidaan sanoa ,että olet uudestisyntynyt.Mistä sen sitten tietää - sinä tiedät sen varmasti.
Kielilläpuhuminen ei Raamatun mukaan kuulu välttämättä uudestisyntymiseen.
Sinä joudut etsimään asioita ja löydät ne kyllä vähitellen.

Johanneksen evankeliumi:
14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.

Noin minulle kävi konkreettisesti.
Minä tiesin,että ääni ,joka sanoi minulle "Puhdistaudu" ja sitten vähän myöhemmin "Kuole itsellesi" oli todellinen ja Jumalan ilmoitus minulle.
____________________________________________________________
Mummomuori sanoi :
”Jos lankeamme syntiin…”

Minä olen tavannut vain sellaisia ihmisiä ,jotka sanovat olevansa synnittömiä ,mutta ainuttakaan
sellaista ei ole tullut vastaan ,joka myös olisi sitä.Rapakkoon ei vain saa jäädä makaamaan.
Pyysin erään porukan nettisivustolla synnittömiä ilmoittautumaan ja yksi vastaus tulikin,mutta perääntyi heti ,kun "seurakunnan" vanhin kautta rantain kertoi olevansa synnitön ja minä olin taas suuri kerettiläinen.

Lähdin juoksemaan lujaa poispäin tuosta sakista ja nykyään en kuulu minkäänlaiseen instituutioon.
Se synnittömyydestä.
____________________________________________________________
Mummomuori sanoi :
On heitä jotka ovat nujerrettuja, he kokevat olevansa liian pahoja, eivätkä siksi edes halua kuulla Jeesuksen opetuksia, koska se tekee olon vielä pahemmaksi.

Siinä olisi sitten sielunpaimenelle puuhaa.En minä tuohon osaa mitään ihmeellisiä viisauksia sanoa.
Parannuksen teko on joka tapauksessa välttämätöntä.
____________________________________________________________
Ansaitsemistavoistakin :
Uskovalla saa olla omaisuutta - ei sitä sinänsä missään kielletä - ja ansaitsemistapakin on toisarvoista sen rinnalla miten muutoin elää uskoaan todeksi.Jos on kuitenkin jäänyt koukkuun sen omaisuutensa kanssa , niin se synti on varsin suuri - tarkoittaa epäjumalan palvelemista ja kyllä sen saa sanoa synniksi ja pitääkin.
Kuitenkin esimerkiksi Job ja Aabraham olivat rikkaita miehiä ,mutta Jumalan suosiossa.
____________________________________________________________
Mummomuori sanoi :
Usko, joka perustuu pelkkään pelkoon, on väärin ja syntiä minun mielestäni.

Voin vain kertoa miten minulle kävi.Rupesin yks ilta miettimään ,että mitä jos kuolisin nyt heti oitis tälläisena katumattomana syntisenä - siitä lähti alkuun se uudestisntymäni.Enää minun ei tarvitse pelätä,sillä tiedän ,että voin luottaa itseni turvallisesti Jumalan huomaan.
____________________________________________________________

Hei, sinähän Seppo puhut raikkaasti! Poikkeuksellista ja rohkeaa puhetta papin suusta täällä.

Uskova sanoi :
Kirkon ongelma juontuu lähinnä siitä, että pikkulapset liitetään vesikasteella kirkkoon.
Tällöin on aika vaikea opettaa, että parannus - mielenmuutos - kuuluu kaikille, jotta voisi tulla Jeesuksen tykö.
___________________________________________________________
Olipas terävä huomio.En ole tullut ajatelleeksikaan aikaisemmin asiaa tuosta
näkövinkkelistä!
Hyvin opettavainen kirjoitus muutenkin.