Miten ihmeessä minusta on tullut minä?.... Tai kyllä minä suurin piirtein tiedä miten. Mutta kuitenkin miten ihminen joka haluaisi vain hyvää, jolla on suuri sydän ja avoin mieli ja joka tulee toimeen ihmisten kanssa voi samalla olla niin synkkä ja harmaa. Ja miten ihminen joka ei ole ujo (ehkä hitusen), joka pystyy lähestymään uusia ihmisiä, puhumaan heidän kanssaa, keskustelemaan. On toisaalta niin hiljainen ja yksin viihtyvä... yksin... ehkä jopa omasta tahdostaan. Ainoa, suurin, sosiaalista elämää rajoittava piirre on se etten käytä alkoholia, eli en käy baareissa. En lähde sinne mitään batteryä litkimään.
Minä olen mukava kaveri, en halua kenellekkään mitään pahaa, olen avoin, suvaitseva, epäitsekäs, muut huomioon ottava, kiltti ja hyvän tahtoinen. Ei ole mitään alemmuuskompleksia.
Maailmankatsomukseni on oikeudenmukainen, avoin ja suvaitseva mutta se on tuonut mukanaan harmauden ja synkkyyden. Liika ajatteluni on vaurioittanut asenteitani.
Olen hyvä luomaa ihmissuhteita, tulen toimeen kaikkien kanssa, en pidä itseäni ketään parempana. Ihmissuhteeni eivät kuitenkaan pysy, yksi on pysynyt läpi koko tähän astisen elämän, mutta otteeni siitäkin tuntuu kirpoavan. Haluan tutustu ihmisiin, haluan keskustella ja puhua, haluan löytää jonkun jota rakastaa. Mutta minusta on tullut niin monimutkainen. Avoin ja sulkeutunut, valoisa ja synkkä. Ja pahoin pelkään etten pysty päästämään ketään lähelleni, enkä ole edes varma haluaisiko kukaan lähestyä. Se mitä minä näytän ulos päin (se vähä) ei kerro sitä millainen minä todellisuudessa olen mitä ja miten ajattelen.
Olenko masentunut? En usko. Onko minulla stressiä? Ehkä? Helpottaiisko puhuminen? Kyllä varmasti.
Tällä hetkellä minun täytyisi keksiä mitä tekisin työkseni tai mihin kouluttautuisin. Mutta kun en tiedä, en ole koskaan tiennyt, enkä usko että tulen koskaan tietämään. Mutta nyt minun tulisi päättää seuraavan kahden kuukauden aikana... tai oikeastaa ei tulisi edes päättää vaan minun tulisi työllistyä.. Mutta kun kaikki on tasaista, olisin valmis tekemään miltei mitä vain koska tyytyisin siihen... mutta se ei olisi se mitä haluaisin. Koska en tiedä mitä haluan.... tai tiedän mutta se ei kelpaa koska sillä ei elä.
Oivoi :(
Minä olen mukava kaveri, en halua kenellekkään mitään pahaa, olen avoin, suvaitseva, epäitsekäs, muut huomioon ottava, kiltti ja hyvän tahtoinen. Ei ole mitään alemmuuskompleksia.
Maailmankatsomukseni on oikeudenmukainen, avoin ja suvaitseva mutta se on tuonut mukanaan harmauden ja synkkyyden. Liika ajatteluni on vaurioittanut asenteitani.
Olen hyvä luomaa ihmissuhteita, tulen toimeen kaikkien kanssa, en pidä itseäni ketään parempana. Ihmissuhteeni eivät kuitenkaan pysy, yksi on pysynyt läpi koko tähän astisen elämän, mutta otteeni siitäkin tuntuu kirpoavan. Haluan tutustu ihmisiin, haluan keskustella ja puhua, haluan löytää jonkun jota rakastaa. Mutta minusta on tullut niin monimutkainen. Avoin ja sulkeutunut, valoisa ja synkkä. Ja pahoin pelkään etten pysty päästämään ketään lähelleni, enkä ole edes varma haluaisiko kukaan lähestyä. Se mitä minä näytän ulos päin (se vähä) ei kerro sitä millainen minä todellisuudessa olen mitä ja miten ajattelen.
Olenko masentunut? En usko. Onko minulla stressiä? Ehkä? Helpottaiisko puhuminen? Kyllä varmasti.
Tällä hetkellä minun täytyisi keksiä mitä tekisin työkseni tai mihin kouluttautuisin. Mutta kun en tiedä, en ole koskaan tiennyt, enkä usko että tulen koskaan tietämään. Mutta nyt minun tulisi päättää seuraavan kahden kuukauden aikana... tai oikeastaa ei tulisi edes päättää vaan minun tulisi työllistyä.. Mutta kun kaikki on tasaista, olisin valmis tekemään miltei mitä vain koska tyytyisin siihen... mutta se ei olisi se mitä haluaisin. Koska en tiedä mitä haluan.... tai tiedän mutta se ei kelpaa koska sillä ei elä.
Oivoi :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
huh huh mitä seina tekstiä x__x en jaksanu ees lukee ko alusta ja vähä hyppäsin keskel. sain semmosen kuvan et oot kunno ihmine mut pittää olla pokkaa tehä jtn hullumpaa tai pelleil tai sillee u know et kamut pysyy koska nykyää ei oo mtn enkeli porukkaa muutaku jotku little kids. Ja hanki joku työ vaa sit sielt nappaat kamui. thats it. ja arvaan et oot poika. poja pittöö ite aloittaa aloite eikä oottaa et tyttö aloittaa. jne jos kirjoitan paljo en usko et jaksaisitte lukee .__.
apua, toiuvon todella että vastaat vielä täällä, koska kuulostat niin paljon minulta. tulin tänne koska olen itsekin hukassa... rakkausjuttujen takia. kaipaan ystäviä ja seurustelua,mulla on pitkä historia sydänsurujen kanssa.
pelkään kuitenkin ihmisten kanssa koska olen herkkä ja olen tottunut siihen että useimmat ihmiset eivät ole kovin mukavia tai rakastavia..
mä kuuntelisin sua mielelläni.. kaipaan kunnon fiksuja keskustelukumppaneita
Syvällistä tekstiä, tiedä mitä tuohon vastaisi...voi kuulostaa hullulta, mutta voisit käydä puhumassa jonkun ammattilaisen kanssa näitä asioita :) Itekki tuntuu aika tolta välillä tai jotain :D Yksinäistä on, mutta ei olisi jos asuisin jossain muualla, mutta kun asun korvessa :(
Oli hyvä kirjoitus luin alusta loppuun. Koita pärjätä