Avoin suhde homosuhteessa?

Itse en 29v homona usko avoimeen suhteeseen parisuhteena, joten en ole hakeutunut elämäntilanteissa avoimeen suhteeseen. Joidenkin luonteelle, elämäntyylille, persoonallisuudelle se vain voi sopia paremmin. Olen itsekin miettinyt, mitkä syyt taustalla voisi olla. Itse haen suhteessa turvallista, luotettavaa ja rehellistä parisuhdetta ja pidän niitä "parisuhdearvoina". Ja valitettavasti olen törmännyt seksuaalivähemmistöissä ihmettelyyn, kun kerron oman tilanteeni. Kuitenkin kyseisessä parisuhteessa elänyt nyt yli 3 vuotta ja elämä vastaa täysin samanlaista parisuhde-elämää kuin heterosuhteissakin. Tosin helpompaa, koska miehet pystyvät lukemaan toisiaan paremmin. "Aiemmassa elämässäni" kokemuksia on ollut heterosuhteistakin, joten tiedän mistä puhun.

En usko avoimen suhteen tuovan kyseisiä parisuhdearvoja. Luulen, että monet ajattelevat, ettei pysyvää parisuhdetta seksuaalivähemmistöissä ole. Se on ihan pötypuhetta. Loppujen lopuksi parisuhdekiemurat eivät ole yhtää sen vaikeampia kuin heterosuhteissakaan, päinvastoin. Riippuu täysin siitä miten "klikkaa" toisen kanssa elämäntyyli, asenteet ja arvot. Avoimiin suhteisiin törmää terminä enemmän seksuaalivähemmistöissä, koska uskon että vähemmistön sisällä suhderooleista toiseen voidaan puhua avoimemmin kuin esim. heterosuhteissa. Heterosuhteissakin näkee avoimia suhteita, mutta jostakin syystä ne eivät tuo sitä esille.

Itse uskon avoimien suhteiden liittyvän omaan itseensä, mm. pelkoon, epävarmuuteen, itseluottamukseen jne. Tosin mitää ei voida yleistää eikä voida sen perusteella johtopäätöksiä luetella. Jokainen on erilainen ja jokaisen erilaisuutta päätöksienteossakin on tärkeää kunnioittaa.

mitä olen vierestä nähnyt niin ainakin helsinkiläisten homojen parisuhteet on melko avoimia. Ollaan yhdessä mutta myös panokaverit on sallittuja. Se on miehen luonto - kun ei ole naista valvomassa siinä että monogamia toteutuu koko ajan.

itse olen tuo"kolmas pyörä" pari on ollut yhdessä noin 20 vuotta,
mutta seksi on heidän välillä hiipunut. Molemmilla on omat seksi kuviot.
Muuten elävät minun mielestä normaalia parisuhdetta.
Olen molempien kanssa ystävä, mutta toisen kanssa harrastan seksiä ja
molemmat tietävät kuvion.
Kukin elää omalla tavallaan. Joillain on rohkeus tehdä niin kuin sydän sanoo.
Tämä oli aloittaessa kaikille meille varmasti outo tilanne. Itse yllätyin etten ole mustasukkainen toisen elämänkumppanista ja kuinka rentoa meillä on keskenämme.

Kyllä aikuisella ihmisellä täytyy olla sen verta selkärankaa, että kykenee sitoutumaan yhteen ihmiseen kerrallaan, muussa tapauksessa ei kannata suhteisiin hakeutua ollenkaan.

Minulla oli joskus seksisuhde avoimen suhteen harrastajan kanssa. Tämä toinen oli biseksuaali ja myöhemmin hankki tyttöystävänkin, jonka kanssa hänellä sitten kai oli melko avoin suhde, koska ainakin ymmärsin, että sillä tytöllä oli hänen ja minun toiminnasta jonkinlainen käsitys. Joten hyvin toimi.

Itsehän viihdyn siis sangen hyvin omissa oloissani ja kavereiden kanssa, ja minulla ei ole pienintäkään halua tai tarvetta minkäänlaiseen parisuhteeseen tällä hetkellä, en ihastu ihmisiin yleensä sillä tavalla. Valitettavasti seksihalujani en saa pois noin vain, joten se puoli pitää jotenkin hoitaa. Pelkkä itsetyydytys ei vain jotenkin tuo selaista täyttymystä henkiselle puolelle kuin seksi.

Edellä mainittu poika muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa, joten minä astuin pois kuvioista. Ei tämä minua haitannut, piti tietysti etsiä uusi panokaveri, mutta vaihteluhan vain virkistää. Minulle tällaisessa suhteessa seksikumppani on kuin tenniskaveri ja toiminta paineiden purkua ja teknistä suorittamista. Ja käyhän se urheilustakin. Seksisuhteissa suurin ongelma onkin usein, että toinen haluaa siitä vakavampaa suhdetta, vaikka minun silmissä homma toimii kuten bordellissa käynti.

Homosuhteessa on samat lait kuin heterosuhteissa. Himo ja kiintymys ovat erillisiä tunteita. Siksi jotkut päätyvät avoimeen suhteeseen. Avoin suhde ei välttämättä pääty eroon. Pelkään, että se on pelkkä kulissi, vain puhdasta ystävyyttä tai palvelusten vaihtokauppaa.

Sitoutumiskammo on suoraan sanottuna pelko, ettei välitä oikeasti. Se on sitä, että on edennyt liian pitkälle liian pian.

Itse en kannata avointa suhdetta. Vakaa lapsuudenkotini on se ihanne, mitä haen. Vanhempani eivät ole koskaan eronneet eivätkä tietääkseni myöskään pettäneet. Toisaalta suhteelta haen selkeyttä. Se jokin erityinen meidän juttu pitää olla selkeästi olemassa. Kun seksi on vain kahden välinen juttu, se voi olla paljon muutakin kuin suoritus, jossa voi epäonnistua.

Tunnustan avoimesti, että inhoan ajatusta ryhtyä kilpailemaan poikakaverini suosiosta. Suhteen toivoisi olevan turvasataman, jossa voi olla omassa haavoittuvimmilaakin.

Kyse on perimmiltään siitä, kuinka merkittävänä seksiä pitää. Hetken hurmos vai isompaa symbiliikkaa. Vaikuttaa vähän myös, pelkäätkö tauteja tai mainetta.

Pohjimmiltaan ajattelen, että lähimmälle ihmiselle, en ole yhdentekevä. Haluan jakaa parhaat kokemukseni rakkaani kanssa. Rakkautta on se, että oma ja rakkaan iho tuntuvat ja tuoksuvat tutuilta ja luonnollisilta. Avoin suhde tekee sen tyhjäksi.

Kuten heteroilla, meillä on laaja kirjo tapoja olla suhteessa. Yksi tapa ei ole ainoa oikea. Tiedä mitä haluat ja opi kommunikoimaan se.

tarvitseeko ns avoimessa suhteessa olla ''kilpailua''? voiko olla niin sanotusti polyamorinen? En vaan oikein ymmärrä gay-pareja jotka hampaat irvessä apinoi heterosuhteen monogamian mallia. Sitäpaitsi heterosuhteethan ne varsinaisia kulisseja onkin..

Entäs jos ei ole seksiä terveydellisistä syistä. Suhteessa ei muuten ole vikaa, mutta seksiä ei vaan ole. Voiko silloin harkita avointa suhdetta?

Mä harrastan seksiä miehen kanssa joka on avoimessa suhteessa,meillä on upeaa seksiä.Sitten mies menee takaisin kotiinsa miehensä luo,ja saan taas pian tätä miestä luokseni naimaan kanssani