Vastauksen antamisajoista yms. on kyllä keskustelua palstalla, mutta siitä ei, millainen on tosiasiassa tuntemattomalta esikoiskirjoittajalta tulevan käsikirjoituksen tie kustantamossa. Paketti tulee perille (isot ja perinteiset ottavat vastaan pääsääntöisesti vain paperilla tulevaa), ok, entä sitten? Katsooko joku kustannuspomo tai vastaava päältäpäin heti kaikki, jonka jälkeen hän päättää, antaako jollekin kustannustoimittajalle vai pistetäänkö ison pinon pohjalle odottamaan, että joku ehtii katsoa ja laittaa hylyn? Vai miten se menee, kertokaa te joilla on kokemusta tai tietoa? Ja millaisia eroja on eri kustantajien kesken?
Kässärin tie kustantamossa
Matias malttamaton
10187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toimittajat seulovat tekstejä. Pomot tulevat mukaan vasta, kun toimittajat esittelevät mielekkäitä kässäreitä, joita ei montaa ole.
Pikavilkaisu käsikirjoitukseen usein antaa mielikuvan tekstistä kannattaako sen kanssa tehdä enemmän tutkimustyötä. Tarvittaessa - jos teksti herättää uteliaisuutta - monet toimittajat lukevat saman käsikirjoituksen ja esilukijoilta pyydetään lausuntoja.
Toimittajat kokoontuvat muutaman kerran vuodessa ja esittelevät päälliköille, johtajille, tiimille käsikirjoitukset, jotka näkevät mielekkäinä julkaisuohjelmaan.
Eri taloissa on erilaisia toimintatapoja, mutta minä olen kokenut sen näin.
Kässäreitä tulee niin paljon, että kiinnostaisi tietää, että miten niistä seuloutuu tarkempaan lukuun ne tietyt? Ensinnäkin kuinka paljon saatekirje vaikuttaa siihen, miten nopeasti käsikirjoitus otetaan luettavaksi? Ja kun se paperipino on kustannustoimittajan tai vastaavan edessä, aloittako hän lukemaan aluksi ekaa kappaletta, sitten nopeasto plärää vähän sivuja läpi, lukee ehkä vähän myös keskeltä ja sitten jos ei kiinnosta heittää pois. Tuskinpa jokaista luetaan läpi kokonaan. Luulen, että tuollain pläräämällä ja vilkuilemalla useimmat vain nopeasti käydään pois alta. Kyllä sen melko heti huomaa siitä tekstistä onko hyvää vai ei. Niin ja miten paljon vaikuttaa se, että saatekirjeessä on jo lyhyt juonikuvaus? Siis että kustannustoimittajan mielenkiinnon saa heräämään jo synopsillas?
Kieli paljastaa aika paljon. Jos se ei ole riittävän voimakas herättämään uteliaisuutta, on vaikea kiinnostua hahmoista ja juonesta, teemasta tai rakenteesta.
Ei kässäriin paljoa uhrata aikaa jos käsikirjoituksen nimi ei herätä kiinnostusta. Tie kirjallisuusystävän sydämeen alkaa omaperäisestä, vahvasta kielestä. Kirjallisuudella on pitkä historia. Sen dramaturgia on hakenut monenlaisia muotoja kirjallisuuslajin aikana.
Kysymys on aina kirjailijan, runoilijan, käsikirjoittajan persoonasta: miten sinä näet kirjallisuuden, mikä on sinun näkemyksesi taiteesta, maailmasta, ihmisestä.
Pitääkö olla nimi valmiina? Minä olen ymmärtänyt, että kustantaja sen nimen kuitenkin loppupeleissä päättää, joten en antanut esikoiselleni mitään nimeä. Taitaa käydä huonosti nimettömälle käsikselleni...
Kyllä mielestäni nimen pitää olla valmiina. Ei se tietenkään siihen kaadu, jos teksti on hyvä.
Luulisi nyt kässärillä olevan jokin työnimi. Itse vaihdoin sitä useampaan kertaan ja viimeisimmän laitoin saatekirjeeseen.
Oli sillä montakin työnimeä, mutta mikään niistä ei ihan tarkalleen kuvannut viimeisen version sisältöä. Siksi kai laitoin sen nimettömänä matkaan. Seuraavaan saatekirjeeseen kyllä laitan nimen lapselle.
-- Pomot tulevat mukaan vasta, kun toimittajat esittelevät mielekkäitä kässäreitä, joita ei montaa ole. --
Miksi sitten joku kustantamo laittaa viestin, kun ovat vastaanottaneet kässärin, että se on toimitettu päällikkö sille ja sille?
Kuten sanoin: jokaisella kustantajalla on omat rutiininsa ja maneerinsa. Ehkä tuo kuulostaa heistä hyvältä ilmoitukselta, joka pitää odottavat kirjailijat rauhallisina.
Mahtanetteko tietää minkäslainen tämä uusi kustantamo
Silberfeldt Oy
on,
että minkähänlaista pokkaria
kustantelevat ?
Mitäs plaatuvaatimusta
ja genreä
sinne kannattaisi tarjota?
-
Ja osoite on ?
Kukaan ei vielä tiedä, mutta itse uskon, että Sofin & co kannattaa valita laatukirjallisuutta ulkomailta ja kotimaista. En osaa sanoa panostaa firma ensimetreillään aloittelijoihin ja esikoisiin, ehkä painopiste on uudessa kotimaisessa proosassa, jonka tekijät ovat vakiintuneita nimiä kulttuurikentällä.
Mutta kukapa tietää? Aika näyttää ja mihin tässä olisi kirjoittavalla ihmisellä kiirus...