Olen vaimo miehelle, jota koulukiusattiin. Kiusaamista tapahtui ala-asteella ja yläasteellakin tietääkseni. Tämä loppui siihen, kun mieheni päätti ryhtyä "kovaksi pojaksi" ja hypätä tähän remmiin. Tästä sitten koitui omatkin ongelmansa, kun siinä sakissa alkoi pyörimään. Noh. Tutustuin mieheeni aikuisiällä ja vieläkin olen aivan ääriäni myöten rakastunut häneen. Hän on komea, sosiaalinen, menestyvä ja hyvä isä. Mutta etenkin erityisen kiltti ja huomioiva minua ja lastaan kohtaan. Joka naisen unelma, jota arvostan, kunnioitan ja olen erittäin ylpeä. Mutta joskus harvoin, kun olemme olleet esimerkiksi ulkona ja alkoholia nautittu, niin mies muuttuu riidanhaluiseksi, harvemmin minua kohtaan tosin. Silmistä ihan huokuu se viha, joka on täysi vastakohta sille mitä muuten on. Itse olin silloin aivan ymmälläni, mutta hiljalleen mies uskoutui minulle kiusaamisesta josta ei kenellekään ikinä puhunut. Ja sieltähän se kaikki kiukku tuli ja se sama katse, kun selitti tapahtuneita. Jonkin verran tähän on auttanut keskusteleminen ja mm. hänen asioiden kohtaaminen ja anteeksipyytäminen henkilöltä, jolle teki väärin silloin kun yritti päästä pois kiusattuna olemiselta.
Mutta kyllä näitä silti tulee etenkin tilanteissa, joissa ihmiset muistelevat nuoruuttaan ja alkoholia mukana. Näitä tapahtuu erittäin harvoin, mutta itseäni ahdistaa mieheni puolesta tämä möykky, jota silti kantaa sisällä. Mietin, että josko tätä palstaa sattuisi kukaan aikuinen samaa kokenut lukemaan ja kertomaan, että pääsikö möykystä eroon ja miten. Voinko itse tehdä jotain, jolla tuo saataisiin pois? Mies on aivan äärettömän ihana ja tätä hänelle kerron ja kyllä hän kertoo tajuavansakin ne asiat, joista häntä kehun, mutta tuo silti vaivaa. Hän on ehkäissyt parhaansa mukaan tilanteita, joissa näitä kiukkuja voisi pulpahtaa. Mutta itse haluaisin ne kummitukset kokonaan pois, en että niitä pitäisi pitää sisällä ja yrittää hallita. Hän niin ansaitsisi sen. Hänellä on perhe, kiva työ, hän on pidetty ihminen kaveripiireissään ja hänen vaimonsa rakastaa häntä yli kaiken. Hänen lapsensakin myös aikanaan aloittaa koulun enkä halua ajatellakaan mitkä reaktiot syntyy, jos lapsensa joutuisi kiusatuksi. :( Nämä kiusaajat notkuvat jossain pubeissa säälittävine elämineen. Aika on tehnyt tehtävänsä, miten saisi miehen päästämään irti tuosta ja arvostamaan itseään siten, että ei enää rasittaisi itseään niillä viharyöpyillä?
Kertokaa aikuiset kokemuksianne siitä miten pääsitte eroon vimpoistakin kiusaamisen aiheuttamista möröistä.
OT: Kylläpä tuntui muuten oudolta lukea noita joitakin kirjoituksia. Esimerkiksi kun joku likka selittää kuinka kivaa on kiusata. Eihän sitä nuorena nyt tajua tekojensa seurauksia pidemmässä mittakaavassa tai minkälaisia tapahtumaketjuja voi laukaista. Mutta kyllä sitä toivoisi, että ne aivosolut aktivoituisivat pikkasen aikasemmin ettei kenenkään tarvitsisi jonkun teinin kiksien vuoksi olla myöhemmin tälläisessä tilanteessa.
Mutta kyllä näitä silti tulee etenkin tilanteissa, joissa ihmiset muistelevat nuoruuttaan ja alkoholia mukana. Näitä tapahtuu erittäin harvoin, mutta itseäni ahdistaa mieheni puolesta tämä möykky, jota silti kantaa sisällä. Mietin, että josko tätä palstaa sattuisi kukaan aikuinen samaa kokenut lukemaan ja kertomaan, että pääsikö möykystä eroon ja miten. Voinko itse tehdä jotain, jolla tuo saataisiin pois? Mies on aivan äärettömän ihana ja tätä hänelle kerron ja kyllä hän kertoo tajuavansakin ne asiat, joista häntä kehun, mutta tuo silti vaivaa. Hän on ehkäissyt parhaansa mukaan tilanteita, joissa näitä kiukkuja voisi pulpahtaa. Mutta itse haluaisin ne kummitukset kokonaan pois, en että niitä pitäisi pitää sisällä ja yrittää hallita. Hän niin ansaitsisi sen. Hänellä on perhe, kiva työ, hän on pidetty ihminen kaveripiireissään ja hänen vaimonsa rakastaa häntä yli kaiken. Hänen lapsensakin myös aikanaan aloittaa koulun enkä halua ajatellakaan mitkä reaktiot syntyy, jos lapsensa joutuisi kiusatuksi. :( Nämä kiusaajat notkuvat jossain pubeissa säälittävine elämineen. Aika on tehnyt tehtävänsä, miten saisi miehen päästämään irti tuosta ja arvostamaan itseään siten, että ei enää rasittaisi itseään niillä viharyöpyillä?
Kertokaa aikuiset kokemuksianne siitä miten pääsitte eroon vimpoistakin kiusaamisen aiheuttamista möröistä.
OT: Kylläpä tuntui muuten oudolta lukea noita joitakin kirjoituksia. Esimerkiksi kun joku likka selittää kuinka kivaa on kiusata. Eihän sitä nuorena nyt tajua tekojensa seurauksia pidemmässä mittakaavassa tai minkälaisia tapahtumaketjuja voi laukaista. Mutta kyllä sitä toivoisi, että ne aivosolut aktivoituisivat pikkasen aikasemmin ettei kenenkään tarvitsisi jonkun teinin kiksien vuoksi olla myöhemmin tälläisessä tilanteessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.