torjuvatko miehet usein sinut seurustelumielessä,kun kuulevat,että olet yksinhuoltaja?
minä en ainakaan löydä vakituista kumppania,kun miehet eivät halua toisen miehen lasta...
panoseuraksi kyllä tunnun kelpaavan.alkaa masentaa...
minä en ainakaan löydä vakituista kumppania,kun miehet eivät halua toisen miehen lasta...
panoseuraksi kyllä tunnun kelpaavan.alkaa masentaa...
Vastaukset 20
Vanhimmat
HUOLIS TOMMOSTA JOKAJÄTKÄN PANOSEURAA
Onhan se hyvä, että panoseuraa riittää, muuten loppuisvat äpärät Suomesta. Mutta asiaan, kuka ottaisi tullaisen ällöttävän käytetyn tauti-pesän?
Mulla ainaskin olis ottajia ollut vaikka kuinka,tosi mielessä ja p....n perässä vonkaavia.
Alkoi oikein v....taa kun jatkuvasti joku oli liehakoimassa.Kävin ulkona erottuani,mutten miestä hakemassa,halusin vaan nähdä muita ihmisiä ja jutella.
Viha/rakkaus kukki exän kanssa...kunnes löimme hynttyyt takaisin yhteen,enkä kadu-tämän kanssa elän vanhuuteni päivät.
Ei torju...tai no kai niitäkin keskenkasvuisia on jotka juoksee karkuun kun kuulee että naisella on jo lapsia.
Itse erottuani, seurallisena en miestä etsinyt vain hauskaa seuranpitoa (ei yhden yön sänkyjuttuja). Yllätys olisi monikin mies alkanut vakituisempaan suhteeseen, vaikka jarruttelin kertomalla miltei heti lapsimäärän (4)= ei vaikutusta mutta sitten kun tein kantani selväksi että minulle käy vain kahden talouden suhde, etten missään tapauksessa halua ketään miestä kattoni alle asumaan, koti on minun ja lasten, silloinkos kuulin olevani itsekäs, omahyväinen ja kaikkea muutakin. Totesin että kyse on miestenhalusta päästä täysihoitoon (ruoka, lämpö, pyykit, seksi).
Hyvä niin, muutenkin kun olen vaativainen niin tapasin ihmisen (yh-isä) jonka kanssa olemme olleet täysipäisessä kahden talouden luottamuksellisessa vakisuhteessa jo yli vuoden.
Tarkoittaako tuo, että vain sellainen on oikea mies, joka ottaa kumppanikseen valmiiksi perheen perustaneen naisen?
Miten on toisin päin?
Onko nainen vasta sitten kasvanut naiseksi, kun hän hyväksyy sellaisen miehen puolisokseen, jolla on lapsia ympäri suomenniemen niin paljon, ettei lukumäärää tiedä?
Olen kyllä tuosta miehen mittapuusta täysin eri mieltä.
Jokainen valitsee itselleen. Ei todistaakseen olevansa jotakin...
Ei, vaan tarkoitin yleensä ihmisen kasvamista ja kypsymistä tasolle missä ei tuomita toisia menneisyyden ja eletyn elämän mukaan. Niin miehillä kuin naisilläkin tulee elämänkokemusta ja kypsyyttä kun elämää elää. Tuskin kukaan tarkoituksella 20:nä tavoittelee yksinhuoltajuutta, se tulee vastaa elämän erilaisista tilanteista, toisilla tahtomattaan, toisilla oman elämän puntarina. Jokaisella ihmisellä alkaa oma menneisyys siitä hetkestä kun syntyy ja sitä menneisyyttä on jo paljon mm. 30 vuoden ikään mennessä - kaikenkirjavaa. Oikea suhde syntyy kun molemmat hyväksyy toisen semmoisena kuin on, menneisyyden, nykyhetken hyväksyen silti luottavaisena tulevaisuuden suhteen. (ettei tule haamuja).
Vaikuttaa vain että monet miehet kokevat naiset huonoiksi jos heillä on lapsia tai/ja aikaisempia pidempiä parisuhteita, puhumattakaan useammista parisuhteista (toisille miehille sekin on liikaa). Naiset tuntuvat paremmin pitävän luonnollisena että määrätyssä iässä miehillä on luonnollisesti elettyä elämää takana, on se sitten lapsia, pistä parisuhde tms.
On yh-isiä, joilla pitkä avioliitto kariutunut samoista syistä kuin nailillakin, eikä heidän lapset ole "pitkin suomenniemeä", vaan samalle äidille, olosuhteista vain äiti kadonnut (lähtenyt/kuollut/jne.) ja näinollen isä on lasten huoltajana. On naisen kysymisen ja elämänkatsomuksen asia miten asiaan suhtautuu. Itse tosin karsastin semmoisia yh-isiä jotka seleästi etsivät lapsilleen ns. äitihahmoa. No, toissille se käy, toisille ei.
Huono ihminen, jos ei hyväksy itselleen yh:jaa puolisoksi?
Minun mielestäni se on edelleen jokaisen oma asia, eikä kypsyyden mittapuu.
Omaa itsetuntoa ei käy niin paljon kolhiminen, kun arvottaa ihmiset epäkypsiksi sen mukaan, ettei itse jostain syystä kelpaakaan....
Ei se tee ihmisestä tippaakaan huonoa. Jokainen valitsee itse, jos joku haluaa 30:sen neitsyen puolisokseen, niin se on hänen asiasa - tärkeintä että on itsensä kanssa sovussa ja tietää mitä tahtoo.
Eihän kaikki ihmiset hyväksy erilaisuuttakaan (homot, lesbot, vammaiset, muun maalaiset jne. jne.) vaan tuomitsevat semmoisetkin asiat suorilta. Siinä myös kysytään vain kypsyyttä, kykyä hyväksyä toisten erilaisuus, ei tuomita, silti ei tarkoita sitä että olisi muka pakko alkaa elää jokapäiväistä elämää erilaisuuden kanssa. Poikkeuksena jos sattuu omalle tai oman perheen kohdalle, siinäkin tapauksessa moni mies lähtee kun ei kestä lapsen erilaisuutta/vammaisuutta ja äiti jää lapsen/lasten kanssa elämään täyttä onnellista elämää.
Yh:t ei ole yhtään sen kummallisempia kuin kukaan muukaan. Jokainenhan valitsee itse oman elämänsuuntansa. Tosin aina ei voi valita, on vain hyväksyttävä asiat ja sopeuduttava elämään sen tilanteen mukaan.
on tämäkin kyllä...
äläkä masennu, tuuhan käymään
kokeillaan miltä se tuntuu, minua ei
säikäytä vaikka lapsia olisi enemmänkin
olkoon kenen tekemiä tahansa, jotta sillai,
odottelen, käteen vetelen
Riippuu tietysti iästäsi, voi olla että alle kolmekymppiset miehet vierastavat ydinperheidylli silmissään naista jolla on jo lapsia. Voi myös heittää kysymyksen, onko jotain vikaa miehessä jos ei ole ollut pitkässä suhteessa tai lasten kanssa. Toisaalta se että hyväksyy toisen lapset on varmaankin kynnys, johon on kasvettava jos ei ole ollut ennen lasten kanssa tekemisissä. On hyväksyttävä nainen semmoisena kun tämä on, menneisyytenään ja kokonaisuutena johon kuuluvat myös lapset. Yh voi olla kokenut perhe-elämää enemmän kuin uusi mies ja jo vakiintunut elämässään tiettyyn vaiheeseen, hyppäys siihen voi olla miehelle iso. Lapsiperheen arki kun on jotain muuta kuin juhlahetket pelkästään naisen kanssa. Vaatii mieheltä enemmän kuin vain mustavalkoisia näkemyksiä elämästä. Lapsi ei ole toisen miehen tuotos vaan oma itsenäinen ihminen, jolla on vanhemmat mutta erotessa toinen vanhemmista on sitten syrjemmässä. Ei yh tarvitse lapsille isää vaan lapseen tulisi suhtautua samoin kuin lapsiin yleensä. Parhaimmillaan suhde voi olla hyvä ja molempia kasvattava kuten ystävyys eri ihmisten välillä muutenkin.
Uskoisin että parhaiten löydät parisuhteen ihmisen kanssa, joka on ollut samassa elämän tilanteessa. Suunnilleen samanikäinen, tai hieman vanhempi, erosta on yhtä paljon aikaa kuin sinullakin joten eksät alkaa olla taakse jäänyttä elämää ja pystytte keskittymään toisiinne. Samoin jos molemmilla on lapsia osaatte suhtautua arkeen ja lasten hulinaan aikuismaisella otteella. Ei yh ole este vakavalle suhteelle, se vaatii vain yh:n ja lasten hyväksymistä kokonaisuutena. Ja kun oikeat ihmiset kohtaa niin ei siinä katsota kuka lapsista on kenen kun kaikki ovat omia. Kuten tyttöystäväni (yh) mummo sanoi tälle lapsistani: "Kohtele heitä kuten omiasi". Sen kun sisäistää on jo hyvällä tiellä ja onnistumisen elementit on matkassa.
(Vastaukset missä yh-naisia syyllistetään vain panoseuraa hakeviksi kannattaa jättää omaan arvoonsa. Kolmikymppisellä ihmisellä kun sänkyseurana on keskimäärin siihen asti ollut 4-15 ihmistä, riippuen ihan siitä miten pitkään on ollut sinkkuna. Jos joku 20 vee kolli sanoo että ei halua seurustella yh:n kanssa niin mielestäni se vain osoittaa että ei tiedä elämästä muuta kuin oman yksipuolisen putkensa. Ei lasten määrä kerro mitään seksuaalisuudesta, enemmän siitä että on halunnut vakiintua jonkun kanssa ja perustaa perheen. Ei mikään huono tavoite. Ja jos ero on tullut, niin siihen on aina joku syy. Ja sitä ei suhteen ulkopuolinen voi koskaan tietää vaikka tuntisikin ja olisi lähellä eronnutta. Jos joku ei halua yh:n kanssa seurustella niin se hälle suotakoon. Jokainen ihminen on toisen kanssa vapaa-ehtoisesti.)
Väität, että lapsi kertoo vakiintumisen haluasta ja sitten vaan on tullut ero. Voi pyhä yksinkertaisuus! Tiedätkö kuinka paljon on au-äitejä joilla ei ole tietoa lapsen isästä tai kanditaatteja seulotaan isyystutkimuksin? Voin kertoa, että todella paljon on!
No sinä puhut tietämäsi perusteella, minä niistä ihmisistä jotka tunnen. Itse olin yhdessä eksäni kanssa 16 vuotta ja enpä usko että isästä on epäillystä ollut missään vaiheessa. Yhtä totuutta ei ole yksin- ja yhteishuoltajista kuten ei ole naisista ja miehistäkään...
Onko isyystesti tehty ? Muutoinhan ei voi mistään olla varma.
Olikohan se viime tietojen mukaan niin että 30%
elättää toisten tekemiä lapsia. Kyllä nainen osaa !
Tuolla pääseekin elämässä pitkälle;-) Jos on lapsia niin kyllä ne omat hyvät ja huonot piirteensä perimästä tunnistaa.
*hatun nosto ja kumarrus*. Hieno kirjoitus, jalat maassa olevan, syvästi ajattelevan ja monelta eri näkökulmalta katselevan ihmisen. Elämäntapa asiathan eivät ole koskaan yksiselitteisiä, musta-valkoisia ja yleistettäviä.
Itselläni kävi niin, että en torjunut yh-äitiä ja sitten siperia opetti sen, että olisi pitänyt. Yh-lle tuntuu olevan uudessa suhteessa tärkeintä saada kostaa kaikki edellisen kumppanin teot, todet ja kuvitellut. Nyt on eletty 12vuotta yksin ja alkaa pikkuhiljaa mielenterveyskin palata.
Parilla tuttavallakin, jotka ovat alkaneet seurustella yh:n kanssa, on samansuuntaisia kokemuksia. Tässä voi olla syy, miksi miehet juoksevat karkuun, kun kuulevat toisen olevan yh; on saattanut se kantapää opettaa.
Itse olen päälle kolmekymppinen, ja naisten kanssa täytyy tietysti olla tarkkana, koska samanikäisissä naisissa on jo niin paljon kyrpiintyneitä ja katkeroituneita ja itsekeskeisiä tapauksissa; jottei joutuisi uhriksi (varsinkin jos on lapsia kuvioissa)
Tarkkana täytyy olla ja edetä harkiten, muusta toimintamallista voi joutua maksamaan liikaa.
Olen 24-vuotias opiskelija. Itse tutustuin netissä vajaa nelikymppiseen yh-äitiin. Vaikka mukana tuli kaksi pahimmassa teini-iässä olevaa tappelevaa lasta, lähdin täysillä suhteeseen koska rakastuin niin tulenpalavasti. Mielestäni tärkein seikka meidän suhteemme onnistumisessa on se, että me löydettiin lukuisilla keskusteluilla toisistamme todelliset sielunkumppanit.