Nyt huomaan tulleeni vanhaksi k-pääksi, vaan haitanneeko tuo mittään.
Minusta on aika karmean näköistä, kuinka monella naisella nykyisin hiukset ovat todella hoitamattoman näköiset, päässä rehottaa leikkaamaton hiusmarto. Viimeksi uutisissa katsoin maamme pääministeriä, joka on hyvä/huono esimerkki.
Moni tuttavani jopa kehuu, kuinka itse leikkovat, jos leikkovat, hiuksensa. Tekisi mieli sanoa, että sen kyllä huomaa.
En kaipaa permisaikoja, saati tupeerattuja nutturoita.
Olisipa vain kantajansa ulkonäölle edullista, jos asiantuntuija leikkaisi kunnon leikkauksen, eikä itse tehtäisi "patapääleikkeleitä".
Ei, minusta, meille iäkkäille enää ole pukevat, ohuet, hoitamattoman näköiset harvat karvat.
.
Minusta on aika karmean näköistä, kuinka monella naisella nykyisin hiukset ovat todella hoitamattoman näköiset, päässä rehottaa leikkaamaton hiusmarto. Viimeksi uutisissa katsoin maamme pääministeriä, joka on hyvä/huono esimerkki.
Moni tuttavani jopa kehuu, kuinka itse leikkovat, jos leikkovat, hiuksensa. Tekisi mieli sanoa, että sen kyllä huomaa.
En kaipaa permisaikoja, saati tupeerattuja nutturoita.
Olisipa vain kantajansa ulkonäölle edullista, jos asiantuntuija leikkaisi kunnon leikkauksen, eikä itse tehtäisi "patapääleikkeleitä".
Ei, minusta, meille iäkkäille enää ole pukevat, ohuet, hoitamattoman näköiset harvat karvat.
.
Vastaukset 77
Vanhimmat
No siinähän vastasit omaan kysymykseesi.
Muiden ei onneksi tarvitse enää.
H.
Sullon kai kymmenen kättä ja Black and Decker. :)
Kettuako sinä kaikkeen puutut, pysy suutari lestissäsi, minä pidän hevoista, valkeaharjaistani.
Mikä sinäkään olet puhumaan muiden suulla. Sinä ja suuko ystäväsi saisitte oppia ihmisen tavoille.
Syyllistyt nyt samaan kuin hunksi, kiellät kirjoittamasta ja mikä ja kuka se suuko ystävä on. Anna toisten olla.
Muuten olen sitä mieltä että naisten ei tarvitsisi toistensa kampauksia arvostella, solidaarisuutta peliin.
Vaikkei Suomessa olekaan täydellista sananvapautta, on meillä onneksi mielipiteenvapaus. En suostu tällaisella hupipalstalla kenenkään mielivaltaan, tai aliarviointiin.
Minulla ei ole alemmuuskompleksia, jolla yrittäisin määräillä muita, sanoa saan, jos joku minua arvostelee. Niin kuin meistä kaikki saavat.
Silti, minusta, kampaamattoman ja pesemättömän näköinen hiuspehko päässään kukaan ei ole hyvännäköinen.
Onhan täällä muutkin arvostelleen meidän naisten kananpersekampauksia, ynnä muita ulkonäkövirheitä.
Hiuksille kukin voi halutessaan tehdä helposti jotain.
Miksi pitää arvostella?
Anteex, pyhimys.
hihihihihihiii Hunksi tukehtu nauruunsa, saipas kerrankin vastauksen vertaiseltaan.
( naurattaa niin ettei voi enempää ottaa kantaa...)
täältä nuorempien osastolta,
Saat.
Pitääkö mielestäsi naisila olla leikkaus ja kampaus? Minulla on pitkät hiukset ja letit tai ponnari kotioloissa. Talvella letit jäävät myssyjen alle, mutta nyt kevään koettasessa pitää alkaa föönäämään kuontaloa tuuheammaksi. Otsatukkaa leikkaan itse ja joskus se on vino, mutta onneksi vinot linjat voi pistää muodin piikkiin.
Ihan vapaasti voi kukin päässään pitää luutakampausta.
Minusta se ei ole esteettinen, mutta jos se sinusta sinulle sopii, niin OK. :)
Kiitos asiantuntijalle, jatkan siis kuten tähänkin asti ; )
Totta maar, ei kai kukaan hae ainakaan täältä suuntaa valitsemalleen tielle. :)
Se jäi sanomatta, että tuo hiuksisto on suorassa suhteessa yleiskuntoon. Meikäläisellä on tullut sulkasato sairauden myötä.
Pahalta tuntuu, lähes itkettää.
Onneksi mies sanoo, että vaikka tulisin kaljuksi, aina hän jaksaa rakastaa. :))
Pelko hiusten menetyksestä oli käsin kosketeltavan karmeeta kun sairastuin syksyllä 2009. Minullakin on mies joka kannustaa ja pysyy rinnallani tapahtuipa mitä hyvänsä, ollaan siitä onnellisia, että tärkeintä sielun kumppanuutta emme menetä ; )
Niinpä, ei sielun sympatia karvoihin katso. :))
Tuli vähän brutaalisti, muuta kaipa siitä ajatus löytyy.
Minä miehenä ihailen pitkien hiusten lisäksi tätä leikkaustyyliä ihan mielettömästi.
Lyhyet,hyvin leikatut/värjätyt hiukset ovat hyvän näköiset .
Johtuukohan mielipiteeni siitä,että lähes kaikki naiseni(entiset ja nykyiset)
omia lapsia myöten ovat tummia, lyhythiuksisia.
Mutta kauniita ovat pitkätkin hiukset.
Tässä kuva. Kyllä tämä on vaikeaa.
http://www.kampaamoverkko.fi/kuvagalleria.php?cid=5&id=627
silloin aikoinaan ,olin työni puolesta kursseilla,siis työni takia.SIVISTYSTÄ OPPIMASSA. OPETTAJA SANOI ",TÄRKEINTÄ ON NAISTEN HIUKSET,muuten pääasia siististi pukeutuminen.Hän sanoi vielä hiukset on naisen kruunu...työni oli asiakkaiden edessä ,olevaa työtä...Tuli outo tunne missi esittelyssä,ennen oli hiukset niin nätisti laitettu ,nyt hampsotti sinne sun tänne.----juttu pohjois karjalan ja helsingin murretta sekaisin--Olen melkein puolet elämästäni asunut kummassakin,joten koettakaa ymmärtää.parasta yritin.
Leikkautan vähintään 2 kk:n välein hiukseni ja värjäytän 3 kertaa vuodessa. Nauti, kun kampaaja passaa. Itse en viitsisi tehdä mitään. Permanentti on ollut joskus 60-luvulla.
Sopii hyvin mielikuvaani sinusta, hoidat hyvin itseäsi.
Permanentti oli ennen itsestäänselvyys, minullekin tehtiin paksuun pehkooni oikea valtava nuttura jo alle 20-vuotiaana.
Neuloja siihen meni varmaan vähintään 100.
Onko sinulla mielikuva meistä kaikista?
Joillekin on jäänyt kuontaloon neula tai pari, tuolta 60 luvulta.
Vain kolme kertaa vuodessa värjäys? Eikö juurikasvu häiritse?
Itse värjäytän hiukseni 7-viikon välein ja silloinkin jo juurikasvu rehottaa.
Ihan vinkiksi, lakkaa olemasta muunvärinen, ota sieltä juurikasvusta lähin väri ja muutu siksi. Ei haittaa juurenkasvu. Ihan uskaliaan usein käytät värejä, vaan omahan on asiasi.
Vinkki Sinulekkin. Uskaliaan useasti olen värjäyttänyt hiuksiani noin 50-vuotta. Ensin loihdin "maantienharmaasta" blondin, tosin välillä meni "sinisenharmaaksi", mutta vain värjäyskerran välin, josta isäni pääsi hieman ivailemaan.
Usein myös kotioloissa tällä kampaajien parjaamalla Poly Color tuotteella olen värjäillyt itse, eikä hiukset ole vielläkään lähteneet, mitä peloiteltiin.
Hiusten kiilto oli aivan upea.
Siis ensin blondi, kun menin kihloihin ja sitten brunetti, kun menin naimisiin. Siitäkin sain tiukat arvostelut "ystäviltä", siis neuvon. Brunet ei sovi minulle. Nyt on ihan oikein, että blondi ei sovi minulle.
Minuun ei tehoa hyvä vinkkisi. Olenhan nuorekas. ??....ja mitäs täällä kehuttiinkaan.., oliko ne aluspöksyt....? Minäkö mukamas nyt laitattaisin sen metallinharmaan kuontalon, jonka onnistuin silloin nuoruudessani tekemään?
Minulle sopii hyvin tummabrunet kun muistan myös kulmakarvani värjäyttää samalla. Kampaajalla värjäytän leikkauksen yhteydessä, mutta välillä lisään itse väriä juurikasvustoon.
Hiustenhoidon ydin on puhtaus ja siisti leikkaus. Pitkät hiukset voi itsekkin leikata ja ponnari tai vapaus on valinnainen....onneksi.
Koska en saa mainita hänen nimeään (pyhitetty olkoon korppiksen nimi) niin sanompahan kuitenkin, että voin vain kuvitella, kuinka hän hoitaa hiuksensa ja on niistä ansaitusti ylpeä. Turhaa olisi hänelle sanoa, sen enempää, kuin minullekkaan, että pysykää kuosissanne.
Mehän emme pysy. Värjäämme vielä itse! Laittakaa kohtuullisemmat hinnat esim. vakioasiakkaille. Tehkää tarjous, niin saisitte asiakkaat pysymään. No, tuskin tulisin asiakkaaksesi, jos neuvosi on noin typerä.
Koska olet noin asiantuntija, niin yritän laittaa taas kuvakseni oman kuvan, jonka olen "ihan itse" osannut ottaa nettikamerallani. Onhan se surkea. Olikohan hiuksetkaan pesty äskettäin?
Kampaajaa piti vaihtaa, mutta onneksi sain uuden kampaajani uskomaan että haluan huolitellusti leikatun tosi lyhyen tukan. Halusin kauniit pienet korvani (huomasitteko, on minussakin jotain kaunista!) esiin kunnolla, kevyet siistit pulisongit ja shinglatun niskan (kirjoitetaankohan se noin?) hyödyntäen hiusten aika erikoisia kasvusuuntia, ja á vot. Siinä se on! Helppokin kuin mikä.
Rippikouluaikainen ystäväni - se entinen kampaaja - ei sitten sanan voimallakaan suostunut minulle tuontyylistä leikkaamaan. Viimein kyllästyin konventionaaliseen kampaukseeni niin totaalisesti että vaihdoin eri kähertäjäpiiriin. Kyllä kannatti!
70-luvun alun työkaverini (s. 50-luvulla) näki kuviani netissä (harrastuspiirin tilannekuvia, en ole missään naamakirjoissa) ja kirjoitti, että olen paljon nuoremma näköinen kuin silloin. Enkä usko kovin vanhalta ja rumalta näyttäneeni silloinkaan...
Kertomukseni tavoitteena on rohkaista muitakin miettimään, miltä kuontalo näyttää - ja millaisena se ehkä olisi kivemman näköinen ja persoonallisempi. Saman ikäluokan kampaaja ei ehkä ole enää ihan ajan tasalla?
Mutta yksi vika maassamme on: Kampaamo- ja parturimaksut ovat luvattoman kalliita!
Kampaajat hankkivat hyvin.
mene kampaajaksi.Kulut on kovat aineet.Jokaisen toivoisi olevan yritäjänä,ede2v titäisi mitä se on.Eivarmast olisi kateellinen.
Muistan niitä kesälauantaita,jolloin entinen vaimoni teki hääkampauksia.
Päivä oli pitkä ja hikinen,mutta kotiin saapui väsynyt nainen
ison rahatukun kanssa. Tosi ison,sillä morsiammen lisäksi
oli usein myös muita laitettavia.
Matkustimme,vaihdoimme autoja,rakensimme.
Itse olin pienipalkkainen myymälänhoitaja.
Kun mietin, niin minun lähipiirissäni taitaa olla vain sellaisia naisia, jotka ovat huoliteltuja, hoitavat itseään. Taidan itse olla se "huolimattomin" - siinä mielessä, että olen laiska tekemään hiuksille mitään. Minulla on paljon hiusta, mutta laatu on tämä hienonhieno, eli ainakin talvisaikaan se ei pidä kuohkeuttaan, vaan latistuu. Otin kokeeksi jonkinlaisen kevytpermiksen, mutta se oli vikatikki. Hiukseni taipuvat luonnostaan jonkinverran ja se lisä teki niistä vähän luonnottoman näköiset - siis minun tyyliini. Hiuksiani ei ole koskaan värjätty - joskus olen vähän harkinnut, mutta kun nyt tutkitaan hiusvärien ja syöpäsairauksien yhteyttä olen ajatellut, että antaa olla.
Ja kyllähän hiukset ohenevat vanhemmiten, ei sille mitään voi.
Kun ajattelen itseäni,minulle ei sopisi edes lyhyet hiukset,joskus 80-luvun alussa leikkautin sellaien rokkitukan joka piti haroa pystyyn.
Ja sitten niitä kaameita käkkäräpermanentteja muutama joissa olin paljon vanhemman näköinen kun nykyään,oikein mummokampauksia,olivat kaameita!
Nyt ja aina hiukseni tulee olemaan suorat,pitkähköt ja kun luonnostaan olen vehnänvaalea,se saa kelvata.Helppo hoitaa ja pitää,ovat myös ihan ok.
Hiukset ovat kuin vaate,hoidettuna hyvän näköiset,joskaan en koskaan ole tykännyt naisilla lyhyistä hiuksista.
Iltaa demeter.
Huolitelluista naisista:
"Ennenhän lihavuus oli ihannoitavaa,sillä se oli rikkaan merkki. Nykyään rikkaat käyvät rasvaimussa näyttääkseen köyhältä."
Eihän tää liity mitenkään hiuksiin. Voi minua,minkä tein.
Niinhän sanottiin miehistäkin.
Vaikkapa, että kyllä naapurin punakka ja pössevä isäntä on tosi komea.
Nyt sanottaisiin, että hän on liikalihava, ja ilmeisesti kärsii liian korkeasta verenpaineesta.
Entisaikoina aatelisnaiset olivat läpi vuoden kalvakoita, kuin hanhet. Rusketus oli rahvaan merkki.
Nyt ihmiset käyvät ihan vapaaehtoisesti hankkimassa syöpää solariumista rusketuksen lisäksi.
moi Jm-50. Kiva kuulla sinustakin. Etenkin kun sulla on aina joku hauska juttu takataskussa "aina hauskaa olla pittää". Onhan tässä jo pari kertaa "törmättykin", eiks vään ? Pysytään kanavilla...
Eiköhän memselli-elli pienet syrjähypyt sall. Naisistahan tässä nyt kuitenkin on kyse, tästä meidän lookista.
No moi ! Näin ihan hirvittävän unen. Tosin mulla on vain tyttöjä.
Tässä se uni on,suhtaudu siihen asiaankuuluvalla vakavuudella.
http://www.youtube.com/watch?v=yb6Hdt4Q6gY
P.s. Ajattelin mennä parturiin ja leikkauttaa kirveenterän muotoiset
pulisongit. Naiset kuulemma tykkää.
P.p.s. Syö vähän,mutta tukevasti.
Viestisi avainnsanat.
Sinä
Sinulle.
Jospa maailmassa on muitakin mielipiteitä?
Kerroit kattavasti mielipiteistäsi koskien muiden naisten kampauksia. Jatkammeko yhtymällä moitteisiisi. Taas kerran nainen nokkimassa toisia, hyvin tavallista tälläkin palstalla.
ei kukaan sanonut että elämä on helppoa.
Hiukseni alkoivat todella ohentua mielestäni liiallisen runsaasti niinpä kävin omalääkärin juttusilla ja sain lähetteen TSH-kokeeseen, joka kertoo kilpirauhasen tilasta. Suomessa arvot ovat korkeammat kuin maailmalla, joten jäin niiden arvojen sisälle mitä meillä pidetään suotavana, kun taas kansainvälisen taulukon mukaan kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta.
Leikkautin hiukseni ns. polkkatukaksi ja muodossa pysyminen vaatii kahden kuukauden välein leikkauksen.
Omaväritys on hiekanpunertava jota ikäni olen peitellyt sävytyksillä, aina ihmetellyt kuin joku haluaa punertavat hiukset :/
Nyt on saanut värit olla purtiloissa, ja iloitsen kun hiustenlähtö on ollut vähäistä, luontaistuotteiden lisääminen päivittäiseen ruokavalioon lienee yksi apu.
Minun mielestäni jokainen saa tehdä ´taloonsa´ räystäät, tai olla tekemätä :)))
Lähes kaljuna tässä istuskelen. Mutta kun joku tulee, tai lähden ihmisten ilmoille, vetäisen komian "luukin", = peruukin päähän. On katsojallekkin miellyttävämmän näköinen, kuin muutama hassu karva tököttämässä sinne täänne. Minua ei hetkeäkään pelota, ei nolota hiusten lähtö. Nykyaikana saa korvaavia perukkeja joilla näkymän läheisilleen saa ihan miellyttäväksi.
Monet ovatkin kommentoineet, että miten oletsaanut hiuksesi pysymään noin komeina. Silloin tempasen "luukin" pois, ja näytän, että näin.
Joo, olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Aika irvokkaan oloista on, kun muuten on laittaantunut suht sieväksi, mutta päälaen luukki on kuin hautovan kanan pyrstö. Lineekkö sitten viitseliäisyydestä kyse, vai vaan leväperäisestä asenteesta?
Minua ihmetyttää sama asia pääministerissä, kuin aloittajaakin.
Tähän pääministerin "luukiin" kuten kirjoitit minua ihmetyttää eniten se, että mitä vanhempia olemme arvostelu menee törkeäksi.
Hänellä on pitkät nätit hiukset, ei kiharra, ei tupeeraa, ei nutturoita...hän on meidän ikäisten lapsi, oma tyttöni on ihan samanlainen hiuksistaan, mummolookkia karsastaa!
Hän Mari Kiviniemi on näyttävän näköinen nainen, nuorehko ja sorja kroppainen.
Siksikö ei ole teidän mummojen mieluinen, kuunnelkaa hänen jutusteluaan, nautin kun päästi pohjalaisen luonteensa kiehahtaan...näin aina väliin käy, itse kullekin...ja en visusti äänestä Kepua :))
http://www.iltasanomat.fi/videot/Mari Kiviniemi tyyliarviossa Ei sorru tätipukeutumiseen/vid-1288371846741.html
Muotiguru kertoo Mari Kiviniemen lookista!
En ole sinulle, enkä kellekään muullekaan mummo.
Kaunis on Kiviniemi, hyvännäköinen nainen.
Ja, kauneushan on katsojan silmissä, pitäköön luutakampauksensa, kaipa se hyvin hänelle sopiikin.
Pitääkö ihmisen myönnellä ja tykätä kaikesta, ollakseen hyvä ihminen?
Ohuista hiuksista ei tuuheita saa muuten kuin keinohiuksia lisäämällä. Se on kallista ja erikoistyötä, pienillä paikkaunnilla se edellyttäisi matkustamista hintavan työn lisäksi. Aika monella ovat ongelmana myös päänahan kuivuus ja ihosairaudet ohuen hiuslaadun lisäksi eikä se ole edes ikäkysymys. Harmaa ja valkoinen hius näyttää myös jotenkin ohuemmalta, vaikka hiuksia olisikin paljon.
Tämä juttu, kuten minihamemuoti iäkkäällä tai onko järkeä meikata tai yleensä koristella itseään, liittyy siihen, tunteeko itsensä naiseksi tai haluaako korostaa naiseuttaan. Kun naishormoonit vähevät, ne vähentävät myös tätä naiseuden osaa. Ulkonäön korostamisella haetaan tiedostamattakin myös toisen sukupuolen huomiota. Ehkä monet antavat jo kuusissakymmenissä itselleen luvan olla vanhus, mummu. Hormooniaso on yksilöllinen. Joku tämän ikäinen ei ole edelleenkään hameessaan pysyä, kun kaksilahkeisen näkee ja toisen karvat taas eivät värähdäkään...
Mummous liittyy myös suomalaisen yhteiskunnan piirteeseen eli naiseutta ei meillä vieläkään arvosteta. Vai kuinka usein miehet avoimesti ihailevat laittautunutta ja sievän näköistä naista? Ainakaan iäkkäämpää? Mieluummin suhtaudutaan halveksuvasti: " Mitäs se mummu on noin väsääntyneenä hakemassa..." Katsokaapa presidenttiämme ja hänen puheitaan ulkonäön arvosta - ? Kyllä hänkin on roolimalli ja omasta halustaan muumimamma... Onko se maalle eduksi. niinpä... Millä hänet esimerkiksi saisi lisäämään hiuksiaan tai käyttämään peruukkia? Olisiko se tarpeen?
Mielestäni on aika ikävää silti moittia naisia, jotka eivät halua enää leikkauttaa hiuksiaan kalliilla kampaajalla ja ovat valinneet mummon osan. Onneksi jokaisella Suomessa on oikeus olla sen näköinen kuin tuntee olevansa. Yhtä hyvin Aira Samulin esimerkiksi voi olla pehkoineen sinut itsensä kanssa, kuten Lenita Airistokin. Kauneusarvoista kummankin kohdalla voidaan olla montaa mieltä, lähinnä sanoisin, että he ovat persoonallisen näköisä. Kumpikin käy varmasti kampaajalla. Sirpa Askola-Seljavaara on todellakin väripadassa käynyt, kuuluu hänkin sarjaan persoonallinen kampaus.
Anna toki vapaus niille, jotka haluavat olla mummun näköisiä ja patapää-leikkauksen omineita. Kyllä meitä kampaajalla käyneitä täti-kiharakampauksellisia ja kaikkea siltä väliltä on myös liiaksi asti. Omin silmin me itseämme pelistä katsomme. Mikä sopii härälle, ei sovi Jupiterille. On hyvä,että meillä saa olla itsensä, eikös se ole tärkeämpää kuin,että olemme saman kaavan mukaisia?
Luin tuon kirjoituksesi.
Kysyn, eikö kampaaja joka tekee tyyötään kohtuu hinnalla, osaa leikata muuta kuin mummokampauksia?
"hiuksiaan kalliilla kampaajalla ja ovat valinneet mummon osan"
Kampaaja yleensä osaa, mutta varsinkin iäkäämmistä asiakkaista iso osa haluaa, että leikataan aina sama malli. Tästä olen keskustellut monen helsinkiläisen kampaajan kanssa. Heidän empiirisen kokemuksensa mukaan syynä mummu-lookiin on asiakkaan oma tahto. Siksi kirjoitin ...valinneet mummun osan. Asiakas on aina oikeassa oman päänsä suhteen - vai kuinka? Vaikea siinä on kampaajan muuta väittää. Suhe taitaisi katketa ja kampaaja on yrittäjä.
Kirjoitin ( kallis) helsinkiläisestä kampaamohinnoittelusta, mikä on kokemukseni mukaan hintavaa edelleen. Mielestäni kampaajat ovat lyhytnäköisiä halutessaan viimeisen hinnan työstään, sillä näin he toimittavat itsensä kortistoon, kuten monelle on käynyt. Jos laskisivat hieman hintojaan ja markkinoisivat palveluitaan tehokkaammin, asiakaskuntakin lisääntyisi - ehkä. Hyvät kellot kuuluvat kauas ja huonot vielä kauemmas.
Halukkuus muutokseen - niinpä. Hiukset ovat naiselle erityinen elementti, kruunu - jos on mitä kruunata. Kun nainen muuttaa kampaustaan ja varsinkin hiusten väriä, jotakin on tapahtunut hänen elämässään ja ajattelutavassaan, yleensä molemmissa. Joillekin seinän tapainen ulkonäkö on suojaväri. Ehkä on sairautta, ehkä on masennusta, ehkä elämän muuta tragiikkaa, ei ole pitoa ihmisten katseille eikä jaksamista olla sosiaalinen.
Kaikki palaa siihen,että elämme iäkkäinäkin elämässämme eri vaiheita ja se näkyy ulkonäköön saakka. Käytän kampaamopalveluita. Silti on sattunut,että kalliin istunnon jälkeen olen poistunut lähinnä kummajaisen näköisenä. Niin perinpohjin on minut uudistettu.
asiakas ,joskus on vaan ,joka määrää miten laitetaan.Me kampaajat teemme työmme.
Tavikset arkioloissa ovat eri asia kuin esim. presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle osallistuvat. Siellä voisi moni kiinnittää enemmän huomiota hiuksiinsa. Värjäytän tosiaan melko harvoin, mutta ei häiritse, jos juurissa on eri sävy. Mulla on erittäin paksut hiukset.
Ruusu on ruusu kirjoitti: "Mummous liittyy myös suomalaisen yhteiskunnan piirteeseen eli naiseutta ei meillä vieläkään arvosteta. Vai kuinka usein miehet avoimesti ihailevat laittautunutta ja sievän näköistä naista? Ainakaan iäkkäämpää? Mieluummin suhtaudutaan halveksuvasti:"
Joo, luulenpa että tuo arvostamattomuus on meissä itsessämme, eikä niinkään miehissä. Minä olen kokenut aivan toisella lailla. Aivan tuntemattomat miehetkin ovat tulleet kyselemään, vieläkö näkee noin naisellisia naisia. Pukeudun siis mekkoihin aina, paitsi jossain puutarhatöissä tai muissa paskanajohommissa työhousuihin, tai kuntoillessani. Muulloin en koskaan käyttöasuna käytä pitkiä housuja.
Ja en pue mitä tahansa päälleni, vaan tosiaan hyvin minun persoonaani istuvaa, ja miehet kyllä sen huomaa, ja antavat myös positiivista palautetta.
Useinhan meissä naisissa on se vika, että vaikka saammekkin postiivista palautetta, tulkitsemme sen negatiivisesti.
Käytöstapakoulutuksessa varta vasten opettelin ottamaan vastaan myönteisiä palautteita, ja siinä tosiaan huomasin, miten vaikeaa on suomalaisen kulttuurin kasvattina alkaa ottamaan kiitoksella myönteiset palautteet vastaan.
Se on opettelemisen paikka. Jospa itse kukin menisi itseensä, ja alkaisi opetella kiitoksella ottamaan positiiviset palautteet vastaan. Niitä varmasti tulee. Kyllä miehetkin huomaa, osaatko ottaa heidän palautteen vastaan vai väännätkö sen negatiiviseksi.
Naisellisuus ei ole sama, juin mamma tai mammamainen. Tämä ymmärtämys on vaan useilla täysin hämärän peitossa
iloinen mieli korvaa älyn ja taidon.
Minä en ole koskaan tarvinnut mennä käytöstapakoulutukseen!
Mitenkähän tökerösti olen elämäni elänyt?
Maanantaina punastuin ja häkellyin kun nainen mainitsi että olen komistunut, sitä se rakkaus teettää.
Eilen hieroja, nuori nainen, sanoi että olen ikäistäni nuoremman oloinen, kiitin.
Tökerölle, et ilmiselvästikkään ymmärrä, mitä tarkoittaa käytöstapakulttuuri. Näkyy olevan sinun näkökulmastasi näössä. Heh heh... kaikkea sitä kuuleekin...
"iloinen mieli korvaa älyn ja taidon."
Kait se on korvattava, jos sitä älyä ei kerran ole, niin ei ole, mutta ei se iloinen mieli korvaa näitä muita avuja, kuten älyä ja taitoa.
miten miehet pitää pitkistä hiuksista naisilla, itse en ole sen jälkeen pitänyt pitkiä hiuksia, kun nuorena muutin mieheni kans yhteen ja aamupuurossa oli pitkä hius ja just miehen lautasella.
Kyllä hävetti, kun olin niin hyvä emäntä olevinaan.
Minä olen satavarma, että tämän kirjoittaja on mies.
Nuorehko.
H.
Olen sinua täsmälleen kaksi vuotta, ja yhden päivän nuorempi Nainen.
Älä luule liikaa.
Voi sinua höpsöä ihmistä!!!
Ei se k-pää mitään haittaa...
En tehnyt aloitusta arvostellakseni kenenkään rumuutta tai kauneutta.
Eihän hiukset ole kuin osa ihmistä.
Mutta, ne ovat todellakin naisen kruunu, kuten joku kirjoitti.
Sitä soisi kiilloitettavan ja hoidettavan, jotta se olisi eduksi kantajalleen.
Harteilla roikkuvat hiukset ovat harvoille kaunistavia.
En tiedä, halutaanko säästää rahassa, vai miksei anneta asiantuntijan hoitaa hiuksia, vaan jopa itse nykerretään saksilla.
Oletko missellie tuolla jossain muualla :) ? Jos, niin olet ystikseni:)
Noi on makuasioita joista tuskin koskaan pääsemme yhteisymmärrykseen. Kunhan hiukset ovat puhtaat ja hoidetut, sen huomaa jokainen.
Iloitaan että on hiukset, ettei tarvi peruukkiin turvautua. Sairaus monellekin tekee niin, ja silloin se on ainut vaihtoehto.
Tuttua on tuokin hiustenlähtö.
Äidiltäni lähti aikoinaan hiukset syövän kanssa kamppaillessaan.
Jees, ei kukaan voi määrätä, millaisia kutreja kukin kalloonsa kasvattaa, jos kasvaa.
Ja kauneushan, jos mikä, on jokaisen oma mielikuva.
Onhan heitäkin, joille kampaamopalvelut ovat ihan oikeasti liian kalliita, eläkeläis naisissa on paljon heitä joille ei ole kertynyt työeläkettä.
Kyllä toki senkin ymmärrän.
Mies käykin määrätyllä parturilla, joka leikkaa hänen hiuksensa, puoleen hintaan.
Itse oli ekalla käynnillä kysynyt, mikä se on taksa puolipäiselle.:))
Sellainen isä Mitron kalju on hällä.
Muutenkin on samaa näköä, ei kyllä tykkää, jos sen ääneen sanon.
Onneksi on älyäkin yhtä paljon, luulen ma.
Hyvä, kun sanoit. Kaikissa asioissa on monta puolta.
Itseriittoisuus on suomalaisen naisen yksi silmäänpistävistä periaatteista. Kuten huomaat näissäkin kirjoituksissa. Minä osaan, minä en tarvitse kenenkään apua, en opastusta jne.
Sairas itseriittoisuus on ikävä kyllä monen naisen sudenkuppa. Kun itse ei osaa, ei voi ottaa vastaan myöskään toiselta opastusta, vinkkejä, vihejeitä, apua hiustensa hoitoon. Paljon voisi itse tehdä, vaan kun se minä minä..... l saa aikaan niin paljon passiivista laiskuutta. Olen ihan samaa mieltä kanssasi noissa hatsallaan horottavien kuluneiden hiusten suhteen.
Rahasta se ei ole kyse. Eihän sitä tarvitse yhtenään käydä sillä kampaajalla, mutta silloin tällöin kannattaisi käydä saamassa opastusta ja ohjeistusta. Minäkään en mene kalliille kampaajalle. Mun kampaajani on ottanut 10 € / leikkaus. Ja oikeastaan heitä on kaksi kampaajaa sellaista, jotka tekevät 10:llä eurolla leikkauksen.
En käy läheskään joka kuukausi. Jos haluaa olla aina timminä, silloin olisi paikallaan käydä.
Et vastannut kysymykseeni, joten siis meinnatko tääläkin tuoda itseäsi tykö? BB 2011 jatkuu uusin voimin, pysytkö mukana vai sekoatko taas?
Ehkä miellyttävämmästi voisi aloittaa kirjoituksiaan, persiille meni! Niinkuin aina sun juttusi.
Makuasioita. Leikelty tai leikattu hiusmarto olisi minun mielestäni todella karmean näköinen.
Kampausmuodista. Tupeeraus jos mikä on tätä päivää, se on melkein kaikkien kampausten pohja. Itselläni sattuu olemaan niin päin, että en tupeeraa silloin kun kiinnitän hiukseni jotenkin. Useimmiten sumplaan jonkinlaisen solmun, jota häpeilemättä kutsun nutturaksi. Osaan kyllä kolme erilaista nutturaakin tehdä, mutta harvemmin viitsin, arkena.
Juuri iäkkäämpien ohuet, harvat hiukset eivät ainakaan minun silmiini erityisemmin pistä, luonnollistahan se on, että vanhetessa hiukset ohenevat.
Tuli mieleen keskikouluajat tuosta tupeerauksesta. Silloin minullakin oli nuttura juhlissa. Ensin tupeerattiin ja sitten kammattiin, pantiin sellainen lisäke korottamaan ja päälle hiukset. Solki vielä pitämään kiinni komistusta. Vuosikymmeniä minulla on ollut suora, lyhyehkö tukka. Oikea leikkaus on tärkeää, tupeeraus on kohdaltani historiaa.
En yhtään muista, että minulla olisi keskikoulussa ollut erikseen varsinaista juhlakampausta koskaan. Hiukseni olivat yleensä n. olkapäille ulottuvat, luonnostaan hieman kihartuvat ja ainakin tavallisina koulupäivinä pinnillä toiselta puolelta sivulle kiinnitettynä. Luulisin, että juhlissa oli sama, mutta ilman pinniä, sormikiharoitakin muistelen joskus tehneeni.
En yleensäkään muista nuorena tupeeraamista harrastaneeni, tai oikeastaan koskaan, mutta eihän kaikkea muista.
Nykyään useimmiten vähän ainakin takaraivolta tupeeraan, jos pidän hiuksiani auki. Hiukseni ovat sen verran pitkät, että painavatkin, ja menevät siten aivan päätä myöten, ellei vähän tupeeraa. Nuorempana se ei ilmeisesti minua haitannut.
Kävin joskus jopa kampaajalla ja hiuslakka oli uusi asia. Sitä suihkutettiin tuon tupeeratun komistuksen päälle. Ja viikkoon ei pesty hiuksia. Ponnari mulla oli arkisin.
Minä en oo koskaan tupeerannu. Kampaaja sitä yrittä vanuttaa, ja minua inhotti, kun sen jälkeen sitä ei tahtonut saada selvitettyä, joten sitten kielsin kampaajaa tupeeraamasta.
Lakalla sai miun mielestäni ihan hyvin myöskin ja sen sai pesemällä hyvin pois. Kyllä mä vieläkin laitan lakkaa joskus. On mielettömän ohut hiuslaatu ja lentävä ja paksu puska. Paplareille en oo hiuksia laittanu lähes 20 vuoteen. Enkä käännelly kihartimella vuosikausiin.
Mulle jää vain se, et annan hiusten kuivua luonnostaan ja sitä kuivuessa harjalla nostelen. Ja kun on kuvunut, harjalla nostelen sitä mieleiseeni asentoon, ja tuikkaan lakkaa perään. Se on siinä.
Ettekö te muista kuin tupeerattiin lyhyempikin tukka ja sitten muodostettiin siitä kamapaus niin että pinneillä saatiin päänpäälle jäämään sellainen takkukasa.
No sitten siihen sellainen hiusverkko jossa oli kuin nuppineulan värikkäitä päitä ja hengettömillä pallo kuntoon.
Oli sitten hieno, joskus -60 luvun alussa.
Ei minkäänlaista mielikuvaa tuollaisesta, mutta viime kesänä ostin pari tuollaista hiusverkkoa. Niiden nimi taisi olla "Evita". Toisessa on kuin pienen pieniä helmiä, yksivärisiä. Toisessa on eri värisiä, helmiäistä niissäkin, eikä aivan niin värikkäitä kuin nuppineulan päät. Kauniita ovat, mutta niistä puuttuu kokonaan se "kuminauha", enkä ole oikein osannut niitä käyttää.
Käyn kampaajalla parin kuukauden välein, joka toinen kerta otan värin, astetta vaaleamman, kuin oma ja ketovärjäytän kulmat. Lasku on 70 kympin luokkaa, joskus enemmänkin.
Seitkyt luvun alussa joutui hiukset suureen rasitukseen, kun tupeerattiin, laitettiin kampausnestettä, hiuslisäkkeitä ja käytettiin piippausrautaa ja piikillisiä papiljotteja. Nykyään on terveempi muot, joskin värjäys yleistä, mutta värit ovat aika hellävaraisia ja sisältävät myös hoitavia aineita.
Noin kerran vuodessa käyn jossain Viron kylpylässä ja silloin hoidatan yhden leikkaus- ja värjäyskerran. Hyvin hoitavat asiansa ja on edullisempaa kuin kotikaupungissa. Ehkä nyt keväällä Pärnuun?
varsinkin vanhempana, ei kannata värjätä hiuksia tummemmaksi mitä ne on luonnostaan.
Nuoruutta ei saa takaisin, vaikka kuinka laittas saman värin kun nuorena oli.
Vanhentaa vielä enempi kun hiukset on kuin nuorena mutta kasvot, ikäisensä näköiset.
Minulla on tummanruskeat aika vahvat hiukset, tosin nyt hieman ohentuneet ja tulleet itsestään taipuisaksi.
En värjää ja harvoin käyn parturissa. Pidän hiukset puolipitkinä ja voin leikata itse. Minusta piti tulla kampaaja, äitini tyrmäsi ajatuksen. Nyt olen itseni kampaaja, ja hyvin on kelvannut.
Asia selvä, olet yksi korppiksen luomista hahmoista.
Ja sinä yksi palstan luulotautisista!
Kelle tuo luulottelusi on tarkoitettu?
Jos minulle, niin etpä voisi enempää erehtyä.
Tälle oli viestini:
korpi-korppi.
Inhoittavaa, kun ei tahdo nähdä, mikä viesti on kellekin.