elämän kokeminen ilman naista niin vajaata, voiko sitä elämäksi kokeakaan... meitä niin monia jotka kaipaisivat.. tuskin olen ainoa
elämän kokeminen
naisen kaipaus
9434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
buuhuu ja vali valivali... epätoivo on isoin turn off mitä olla voi!
Tee itsestäsi edes jollain lailla mielenkiintoinen, ole reipas ja omillasi toimeen tuleva, ehkäpä joku saattais kiinnostuakin.
Jos elämäsi ei ole mitään muuta kuin naisen odotusta, eikä sulle ole mitään muuta mukavaa elämässäsi, niin todennäköisesti olet suhteessakin ns. riippujatyyppi etkä anna toiselle tilaa hengittää.
Elämän kokeminen? Ehkä sinun kannattaisi miettiä miten saisit elämäsi onnelliseksi ensin ilman sitä naista ja sitten kun olet sen läytänyt niin uskon että olet tuhannen kertaa valmiimpi ja parempi parisuhteeseen. Jos toisen niskaan laittaa pelastajan-ja elämäntuojan viitan niin luulenpa että sinä petyt niin naisiin kuin itseesikin.
Ei kukaan voi tehdä sinusta onnellista jos et itse ole sitä oppinut.
Mitä jos opettelet olemaan onnellinen sinuna itsenäsi, saada sinut riitämään itsellesi. Parisuhteessa olisi hyvä jos olisi kaksi tasavertoista ihmistä, kummankaan ei tarvitse pelastaa toista ja olla vastuussa hänen onnestaan.
Teitä on varmasti monia jotka kaipaavat naista elämäänsä koska luulevat että se kurjuus ja kaipaus ja ikävä ja yksinäisyys ja murheet ja pelot poistuu toisen ihmisen tullessa siihen viereen.
Kuten moni asia tässä elämässä alkaa siitä omasta olemisesta, niin myös yksinäisyykin parannetaan. Rakkaus ei ole ihme taikatunne jota ei voi selittää, se ei ole mystinen yhdistelmä joka saa mystisesti kaikki asiat kuntoon. Rakastuminen voi tuoda hetkeksi ne vaaleanpunaiset lasit silmille, ja niin kuuluukin mutta sitten kun rakastumisesta siirrytään rakkauteen, tulee ne perusasiat esille mitkä elämässä pitää vain osata. koska jos niitä ei osaa, ei yksikään suhde tule kestämään.
Jos naisenkaipuu on vain seksuaalista niin siihen kyllä ihan varmasti löytyy lääke kun vain tekee asialle jotain eikä turruta itseään ylidramaattisiin mietteisiin siitä miten kukaan nainen ei anna kun kukaan nainen ei ole vieläkään tullut hakemaan sieltä kotoa intohimoiseen hetkeen.
Tosi hyvin kirjoitettu, allekirjoitan täysin. Itse tuolla chatissä vuosien saatossa pyörineenä olen huomannut, että niin monet on siellä haku-asenteella, että etsitään ja etsitään ja näytetään surkunaamahymiötä, kun ei kukaan juttele. Etsitään jotain joka täyttäisi sen tyhjiön sisällä. Ollaan suorastaan epätoivoisia, valitetaan tylsyyttä, kurjuutta jne. Sitten kun ei enää kestetä omaa kurjuutta niin tullaan sinne vielä kännäilemäänkin tai provosoimaan. Ompa viehättävää. Oikeesti kannattais ensin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, olla oma itsensä, löytää sisimmästään onnellisuus ja tasapaino ja vasta sen jälkeen jakaa se onni ja ilo toisen yhtä tasapainoisen kanssa, eikä odottaa jotakuta joka parantaisi haavat kuin taikasauvalla. Niin monet ihmiset yleensäkin etsivät ratkaisuja ulkopuoleltaan, vaikka ne olisi ratkaistavissa sisältäkäsin. Muistaa ennen kaikkea rakastaa itseään.
Joo et ole ainoa, täällä myös kaivataan sitä omaa rakasta.
Elämässäni on kyllä muutakin kuin naisen odotusta, on työ josta olen aina haaveillut, hyviä ystäviä, rakas harrastus ja muutenkin asiat ovat sitä yhtä lukuun ottamatta täysin kunnossa. Nautin elämästäni valtavan paljon, enkä päivisin kerkeä sitä naisenkaipuuta miettiäkään, itken sitä vasta iltaisin kun olen tullut yksin tyhjään kotiin. En odota että joku tulisi pelastamaan minut, vaan että minulla olisi joku jonka lähellä olla, ja jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut.
Parisuhteessa en ole ollut riippujatyyppiä, päinvastoin ongelmani on mielestäni se, että en osaa päästää toista lähelle vaikka haluaisinkin. Olen niin tottunut itsenäisyyteeni, että en osaa päästää siitä irti. Haluaisin olla läheinen jonkun kanssa, mutta en vain osaa.
Tuohon asiaan kun sanoit ettet osaa enää päästää ketään lähellesi vaikka haluaisitkin, niin voisin kertoa että yleensäkkin kaikkeen mitä haluaa on aina ensin otettava se yksi askel jonka jälkeen toisen askeleen ottaminen on helpompaa.
Aseta itsellesi jokin kynnys, jonka voit ylittää ilman että kaadut kauhistuneena maahan ja jää niille sijoillesi. Ajattelet sen kynnyksenä, ja päätät että astut sen yli.
Monesti kun saa sen pään auki niin huomaa ettei salamat lyö eikä meret tulvi vaa elämä jatkuu.
Kun tiedät ongelmasi ja haluat siitä eroon niin asetat siis jonkun päämäärän ja asian jolla saat sen ensimmäisen askeleen otettua.
Ilman että antaa jotain, ei voi mitään saadakkaan joten olet oikeassa siinä että sinun on löydettä ulos itsestäsi.
Joistain syistä annoitte viesteillänne tähän tilanteeseen sopivaa skarppausta, kiitos siitä. Ihmisyyden arvostaminen, itsen tunteminen ja kunnioitus, todellakin aihetta ajatella enemmän. Elämä omiin käsiin, tyytyväisyydestäni vastaan itse, en odota valmista.. passissa eläminen ei rakenna mitään eikä ketään...
tän takia just ei jaksa viitti roikkua tällä palstalla enäään...
Tässä ratkaisu yksinäisyyteen: hanki koira! Kaikki yksinäisyyttään ruikuttavat naiset hankkivat koiran... heh.
Pakko myöntää, ettei naisia viehätä epätoivoisuus. Ja se vaan on fakta, että silloin rakkaus iskee, kun sitä vähiten osaa odottaa. Ei silloin kun väkisin etsii itselleen puolisoa jokaisesta vastaan tulevasta.