Muistoista muotoutuu kirjaimia,
muodostan niistä sanoja,
sanoista lauseita.
Lauseista runoja, Lukemattomia
tekoja, hyviä ja huonoja.
hoen sitä runoa aamulla mielessä.
Revin sen sielustani jos jokin
on pielessä.
Voin kokea yhtenä hetkenä,
kaiken mitä sinä olet sanonut,
Kaiken mitä sinä olet tehnyt.
Muistot syöksyvät lävitseni,
kuin salama, kyyneleet kuivavat.
lihakset jännittyvät. Mitä sinä
luulet minun pystyvän tekemään,
jos pystyisin kaikki sinun
teot yhdessä sekunnissa kokemaan.
Saisiko tämä tieto sinussa pelon
heräämään, vai uskaltaisitko
olla seurassani, tietäen että
seuraava nokkeluutesi saattaisi
olla viemeisesi, jos se laukaisisi
runon mielessäni, jos muistaisin sen
ulkoa. Juuri Siksi minä pelkäänkin
olla teidän seurassa, Pelkään mitä
pystyisin tekemään.
Kun joku voi niin syvästi selkään
puukottaa, että millään ei ole enää
väliä..niin Löytyy sympatiaa kaikille
amerikan koulukiusatuille jotka
aseilla tappoivat kiusaajansa,
Kaikille pettämisestä johtuville murhille,
ja niille onnekkaille joita ei ikinä
ajettu siihen pisteeseen. Oliko millään
ensinkään mitään väliä?
muodostan niistä sanoja,
sanoista lauseita.
Lauseista runoja, Lukemattomia
tekoja, hyviä ja huonoja.
hoen sitä runoa aamulla mielessä.
Revin sen sielustani jos jokin
on pielessä.
Voin kokea yhtenä hetkenä,
kaiken mitä sinä olet sanonut,
Kaiken mitä sinä olet tehnyt.
Muistot syöksyvät lävitseni,
kuin salama, kyyneleet kuivavat.
lihakset jännittyvät. Mitä sinä
luulet minun pystyvän tekemään,
jos pystyisin kaikki sinun
teot yhdessä sekunnissa kokemaan.
Saisiko tämä tieto sinussa pelon
heräämään, vai uskaltaisitko
olla seurassani, tietäen että
seuraava nokkeluutesi saattaisi
olla viemeisesi, jos se laukaisisi
runon mielessäni, jos muistaisin sen
ulkoa. Juuri Siksi minä pelkäänkin
olla teidän seurassa, Pelkään mitä
pystyisin tekemään.
Kun joku voi niin syvästi selkään
puukottaa, että millään ei ole enää
väliä..niin Löytyy sympatiaa kaikille
amerikan koulukiusatuille jotka
aseilla tappoivat kiusaajansa,
Kaikille pettämisestä johtuville murhille,
ja niille onnekkaille joita ei ikinä
ajettu siihen pisteeseen. Oliko millään
ensinkään mitään väliä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
onneton homo erectus "sapiens?" joka ei hallitse,
näppäimistön ihmeellisiä saloja. Kait kaikki
silti ymmärsi, saattoi vika olla myös mielessä,
silmät kyynelistä sumeat, kun kaikki on pielessä.
Liian pieni vaikuttamaan, liian viisas ollakseen
välittämättä. Ikuinen noidan kehä, oravanpyörä,
se on elämä, mielen ikiliikkuja.
mikä sulla on? Sait minut surulliseksi.
Minulla on liikaa huonoja muistoja,
liikaa huonoja kokemuksia. Liikaa kipua,
kun pitää sekunnista iloa yksi vuosisata kitua.
Minä hukun muistojen tulvaan ainakun olen yksin,
ja olen yksin usein, aina iltaisin, silloinkun yö
on hiljaisin, ja minulla on aikaa ajatella,
ja minun ajatukseni harhailevat, mieli on hyvä
renki mutta minun täytyy sitä palvella. Se
voittaa ja kerkeän harkita kaikkea monta kertaa,
ennenkuin aamu koittaa. Onko huonompaa tapaa
päivää aloittaa, kuin hätkähtää hereille kesken
painajaisen huomatakseen että elää siinä.
Kukaan ei voi sekuntia toisen hyväksi uhrata,
mutta puolituntia on aikaa toisen kiusaksi
tuhlata. Inhimillisen inhottava, manipuloiva,
ystävä iskeekin puukolla selkään, joka sekunti
sitä viimeistä puukkoa pelkään, sitten kun
suutun, asiaan puutun, välinpitämättömäksi
muutun...
Täällähän minä esitän yltiömäisiä(?) taitoja,
kirjoitan runoja, sävellän, piirrän kuvia,
niihin kätken tunteita aitoja.
Tässä taidossa on omat puolensa, kun liian hyvin
pystyy kirjoittamaan huolensa. Kun kätkee
sanoihin muistonsa, tuntee sen ja itkee kun lukee
sen, Luen toisen ja nauran, tai ainakin hymyilen.
Sitten luen seuraavan ja hiljenen. En tiedä miten
siihen kykenen, mutta sitä taitoa halua en.
Liian paljon huonoja muistoja, kätkettyinä
kirjaimissa, laukaisevat tunteen. Ihan sama minne
meen ja mitä teen, muistan sanani ja tunnen
muiston sen. Voimavara rajaton, silti se risti
painonani on.
Silti minun tämä risti pakko on kantaa,
välillä voin osan itsestäni teille antaa,
Välillä voin sillä haavojakin parantaa.
Yleensä se yleellisen ilon tunteen vain estää,
Vanhat haavat auki repii ja muistoja verestää.
Se piinaa minua yksin hiljaa kun istun,
silloin keskusteluun tunteettomasti osallistun.
älä turhaan minulle mitään tähdellistä selitä.
siinä vaiheessa ajattelen eli en välitä.
en puhumalla voi itseäni ilmaista,
mutta silti en keskustelusta laista.
mieluummin kirjoitan viestin,
ja näin tunteistani viestin.
kuulleen voi liian helposti kieltää,
valheiksi voisi joku kuulleen mieltää.
mieluummin kirjoitan kuten asia on,
koska puhumistaitoni on olematon.
osaa lohduttaa...toivon sulle jotain
parempaa...mitä se sitten onkin.
kirjoitus toimii usein paljon paremmin kuin
puhuttu sana. etenkin tällaisissa tapauksissa.
yltiömäinen esitys edelleen. :)