Ajattelen, olen sentään onnellinen koska minulla on puhelimet, joilla saan yhteyden sellaisiinkin
omaisiin ja ystäviin joilla ei ole netti mahdollisuutta. Sähköiset viestimet takaa turvallisuutta monessakin mielessä . Mutta se antaa mahdollisuuden tajuta monia luopumisiin liittyviä asioita.
Eläkkeelle jäätyäni oli minulla mielessäni valtavasti ihmisiä. Jonkun aikaa pois oltuani heitä ei ollutkaan. Listasin ystäväni joiden kanssa halusin olla tekemisissä, Tosin lista on pienentynyt, kiitos niille joiden kanssa vieläkin soittelemme ja viesteilemme..
Eräs ystäväni kertoi minulle, miten parhaat ystävät ikään kuin hylkäsivät hänet. Aina kun hän soitti, esitettiin joku tekosyy: ”oli pullat uunissa, , Papiljotit painavat päätä,
on kiireinen lähtö jonnekin, riisipuuro on uunissa, olen luuttuamassa lattioita, olen juuri lähdössä koiraa ulkoiluttamaan yms.” On ikävä kun tilapäisesti liikuntarajoitteinen saa tällaisia tylyjä vastauksia ennen "niin hyviltä ystäviltä."
Tekosyiden keksiminen on ilmeisesti joistakin hauskaa, mutta ei ajatella sitä että toinen osapuoli ymmärtää syyn sisällön.Toivottavasti heillekin joskus tulee aika kuunnella muita ja odottaa jonkun soittavan.
omaisiin ja ystäviin joilla ei ole netti mahdollisuutta. Sähköiset viestimet takaa turvallisuutta monessakin mielessä . Mutta se antaa mahdollisuuden tajuta monia luopumisiin liittyviä asioita.
Eläkkeelle jäätyäni oli minulla mielessäni valtavasti ihmisiä. Jonkun aikaa pois oltuani heitä ei ollutkaan. Listasin ystäväni joiden kanssa halusin olla tekemisissä, Tosin lista on pienentynyt, kiitos niille joiden kanssa vieläkin soittelemme ja viesteilemme..
Eräs ystäväni kertoi minulle, miten parhaat ystävät ikään kuin hylkäsivät hänet. Aina kun hän soitti, esitettiin joku tekosyy: ”oli pullat uunissa, , Papiljotit painavat päätä,
on kiireinen lähtö jonnekin, riisipuuro on uunissa, olen luuttuamassa lattioita, olen juuri lähdössä koiraa ulkoiluttamaan yms.” On ikävä kun tilapäisesti liikuntarajoitteinen saa tällaisia tylyjä vastauksia ennen "niin hyviltä ystäviltä."
Tekosyiden keksiminen on ilmeisesti joistakin hauskaa, mutta ei ajatella sitä että toinen osapuoli ymmärtää syyn sisällön.Toivottavasti heillekin joskus tulee aika kuunnella muita ja odottaa jonkun soittavan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
*Ystävistä huutava pula* oli otsikko perjantain
Etelä-Saimaan nettilehdessä.
*Yksinäisyydstä kärsii yhä useampi, varsinkin
ikäihminen*, jatkui tarina.
Kuka sitten on yksinäinen on kysymys, mistä
täällä on ennenkin puhuttu.
Ihmisillä näyttää olevan taipumuksensa pysyä
omissa totutuissa kuvioissaan ja siitä poikkeaminen on vaikeaa. Silloin juuri nuo
*pullat uunissa* tuntuvat vievän kaiken huomion
ja soittava, elävä ihminen jää toiseksi.
Totta se on, että ystäväpiiri pienenee vuosien
varrella ja en tällä nyt tarkoita luonnollista
poistumaa, vaan monet koteloituvat omine huolineen. Monta kertaa olen saanut kuulla; *en soittanut, luulin että sinä kiireinen
ihminen--* tai *kuka jaksaa näitä minun murheitani kuunnella--* eli vähätellään itseään.
Sekin tuntuu joskus pahalta, vaikka sanoja ei ehkä asiaa näin mielläkään.
Tässä iässä on kukin huomannut elämän rajallisuuden ja siksi toivoisi jokaisesta päivästä löytyvän pieniä ilon hetkiä, olivatpa
ne sitten puhelinsoittoja tai postikortteja.
Vanhan äitini kohdalla on totta, että melkein
kaikki hänen ystävänsä ovat lähteneet tavoittamattomiin. Silloin enää muistot lämmittävät, jos vielä jaksaa muistella.
Nykyään ovat olemassa kaikki nämä sähköiset
viestintämahdollisuudet, mihin osa meistä *ikinuorista* on saanut mahdollisuuden oppia.
Siispä kirjoitellaan, soitellaan ja viestitellään.
Tosi hyvä alku päivälle, puhelin pirisi, ystävä soitti:"keittiössä on lämmintä vain 8", kertoi
lämpimän äänen auttavan uunin sytyttämisessä!
Joskus soittaminen on voi olla se kaikkein viisain vaihtoehto, myönteisin tapa karkottaa
apeus mielestä. Ystävät ja ystäväna oleminen on kuin virkistävä lähde, aina raikas, uudistuva voimavara, jota on hyvä huoltaa.
Netissä vastauksen saa kirjoitettuna ja vielä valokuvien kera on miellyttävää lukea viestejä.
On luonnollista joskus on energinen olo, voisi
panna vaikka koko huushollin ympäri, välillä mieliala vaihtelee ja silloin on hyvä näppäillä
ystävän puhelinnumero, puhua pälpättää puolin ja toisin - panna siis maailmaa paremmaksi.
Hyvää sunnuntai aamua vastaillaan ja soitellaan,
viesteillään, kyllä se siitä kirkastuu.
Me ihmiset olemme niin erilaisia. En itse kaipaa puhelinsoittoja keneltäkään enkä paljoa soittele juuri kenellekään, muuten kuin silloin, kun on todella asiaa.
Suuri aarre ovat sähköposti samoin kuin Suomi24:n ja etenkin tämän palstan kirjoittajat.
Virtuaalitodellisuus alkaa korvata todellista.
Niin ,joskus ystävät huomaa kaikki kaivata minua samana päivänä ja sitten voi olla, että ei aikoihin kuulu kenestäkään mitään . Toisinaan soitot on sillai mukavasti , eripäivinä .
Pyrin itse soittamaan silloin tällöin kaikille ystävilleni ja omaisille tietenkin useammin.
Jotenkin on vain pitkään ollut niin ,että olen itse useammin ottanut yhteyksiä toisiin, kuin he minuulle päin ja siksi päätin nyt kokeilla ,onko se vain kovin yksipuolista tämä halu keskustella , eli ,en olekkaan se joka aktiivisesti ottaa yhtyttä ,vaan odottelen välillä kuuluuko mitään heiltä päin .
Kyllä on hiljaisempaa ,mutta olen löytänyt tämän suomi 24 palstan ja on sähköposti myös, kirjoittelen mielelläni ja katselen palstoja läpi, kommentit jätän antamatta sinne . Lueskelen niitä ainoastaan . Mukavaa seurata, mitä kirjoittetaan eri otsikkojen alla .
Nyt otin kantaa tähän ,kun tuntui mukavalta aiheelta .
Ehkä sitä rohkaistuu ,ja uskaltaa toisenkin kerran kirjoittaa .
Riittää sekin vain että luen näitä kirjoituksia.
näkyy se, miten tärkeitä puhelinsoitot ovat olleet.
Suurimman osan ajastani istun tietokoneen ääressä. Siitä johtuen puhelinlaskut ovat yleensä melko pieniä. Kännykkää pidän melkeinpä vain hätäpuhelimena ja lankapuhelimestakin perusmaksut ovat yleensä suuremmat kuin soitetuista puheluista johtuneet.
Viimeksi tullut lankapuhelinlasku oli kuitenkin poikkeuksellisen suuri, 83 euroa. Tähän on syy. Olimme siskoni kanssa muistelleet lapsuuttamme, vanhempiamme ja monia juonia, mistä mikin suvullemme ominainen leima on saanut alkunsa jne. Näissä muisteluissa puhelut venyivät kahden-kolmen tunnin mittaisiksi ja niitä oli useitakin päivässä.
Menneitä muistellessamme käy niin, että sisarellani ja minulla muistuu mieleen yleensä joitakin lapsuudesta juontavia vääryyksiä, jotka ovat aikoinaan jääneet selvittämättä. Kun niistä on jäänyt persoonallisuuteen ikäviä kylkiäisiä, vinoon kasvamista, tai jonkin tukahtumista, vanhoja vääryksiä saattaa olla aina vain vaikeampi selvittää.
Pienenevätpä ainakin puhelinlaskut jos ei huvita puhua.
Viihdyn oikein hyvin kirjoittaessani. Huonona puolena tässä on se, että ei malttaisi lähteä lenkille.
Minulla on lankapuhelin sen takia ,että pidän aika paljon yhteyttä eri puolella Suomea oleviin ystäviin. Siitä olen saanut kiitosta laiskoilta soittajilta.
Minullakin siskon kanssa puhuessa tulee pisimmät puhelut ja veljen vaimon.
Mies joskus pinun puhuessa koputtaa kelloaan merkiksi ,että tuleepa pitkä puhelu. Kuitenkin ajattelen niitä ihmisiä jotka ilahtuvat soitostani ja mielelläni maksan siitä.
Netti ystäviä on jonkun verran nuoremmissa ,mutta
ikäisiä vain pari.
Kun otin laajakaistan tulee netissäkin surffailtua enemmän.
Vaikka Hajupoikaa morkataan ja hän osaa ärsyttämisen taidon ,hän kuitenkin saa kannanottoja aikaan ,jos ei aina niin keskutelujakaan.