Minä;
yksinkertainen ja
olematon
(älä vain huomaa minua)
hymyilen aina
(sietämätön kramppi? - kyllä)
todelliset tunteeni
kätken
ystävällisen katseeni taakse
(neuroottinen vapina silmäkulmassa? - onneksi et huomannut)
tiedän miten -
oppirahani maksoin lapsena
(ei - en saa tuntea vihaa, katso äiti - minähän hymyilen)
Minä - kaltaiseni otukset
ovat
helppoja tulkita
mutta;
eivät koskaan ole sitä
mitä sanovat olevansa
eivätkä tarvitse sitä
mitä kuvittelet
yksinkertainen ja
olematon
(älä vain huomaa minua)
hymyilen aina
(sietämätön kramppi? - kyllä)
todelliset tunteeni
kätken
ystävällisen katseeni taakse
(neuroottinen vapina silmäkulmassa? - onneksi et huomannut)
tiedän miten -
oppirahani maksoin lapsena
(ei - en saa tuntea vihaa, katso äiti - minähän hymyilen)
Minä - kaltaiseni otukset
ovat
helppoja tulkita
mutta;
eivät koskaan ole sitä
mitä sanovat olevansa
eivätkä tarvitse sitä
mitä kuvittelet
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hassua.
Ja kuvittelet että
s'oot ainut.
Vaikka toiset
ehkä on oppineet
myös vähän esittämään
sinnepäin..
Kuten minä.
"kaltaiseni otukset", huomaa. Tiedän, että meitä riittää. Kiitos nopeasta ja rakentavasta palutteesta.
Tosi hyvä runo. Luin moneen kertaan.
Hymyilytti ja vakavoitti samalla kertaa.
Pidin kovasti tästä runosta.
kiitos, vastaan nikilläni. Itsekin luen Sinun runojasi Mielelläni = Keskittyen. Tämä ei ollut niinkään henk.kohtainen kokemus, vaan syntyi luettuani kiltin tytön syndroomasta - omani eivät ainakaan ole joutuneet sitä kokemaan.. Vahvat neidot minulla, hehehe (ja siitä taas yksi syy minulle olla onnellinen)
Pidän paljon runostasi. Kirjoitit, kuin minun tunteistani. :)
Tykkäsin kovasti ; )
tulkinnat vievät
tulkitsijan jonnekkin,
silloin ymmärtäminen häiriintyy...
pienikin häiriö tutkassa,
eikä enää toimi.
Minä
Mut vahvaksi luotiin, vaikk'
heikkona synnyin
Ei mitään, ei koskaan
valmiiksi
Eteeni tuotu
En kujia kulkenut,
niin usein, vain
Kuuta katselin
Mä kuljin, mä hymyilin
kaikki ongelmat ratkaisin
Mutt', ne vain voimani vei
Ei huolta huomisesta, ei,
en kujia kulkenut
En ovia edessäni sulkenut
Niin usein vain,
mä kuuta katselin
Toisista vain huolta kannoin
Jollekin kait jotakin, myös
rakkaudella annoin
Ja tämä kaikki, vain voimani vei
Mä kuuta katselin, sille
sydämeni avasin
Mä itseni näin
Tiesin, en kujia kulkenut
mä vain itseni näin
En silmiäni sulkenut
Mä hetken vihastuin, viel' kuuta katselin
mä rakastuin, mä sydämeni
voimani näin
Mä itseni näin
kiitos kaikille