Perheeseemme syntyi uusi vauva reilu kuukausi sitten ja taman myota esikoisen kaytos on (tietysti) muuttunut mahdottomasti (mahdottomaksi!). Kiljuu taytta kurkkua paivat pitkat, lyo, potkii, nipistelee (lahinna minua, aitia) ynna muuta "piruutta". Ymmarran kylla, etta hakee nailla toimillaan huomiota, jota joutuu nyt jakamaan veljensa kanssa (ennen vauvaa saanut aidin taysipaivaisen huomion) ja on tietysti aivan normaalia etta lapsi nain toimii, mutta kyselisin vahan etta millakohan tammoisen saisi loppumaan? Auttaako muu kuin aika? Yritan kaiken mahdollisimman liikenevan aikani kylla esikoiselle antaa, leikkia hanenkin kanssaan jne, valilla jatan vauvan tunniksi isan kanssa ja kaydaan vanhemman kanssa kaksistaan pihalla, kaupassa tms., ihan vain ollaksemme kahden kesken. Huolestuttaa tassa vahan myos vauvarievun unet, nimittain tuo vanhempi pitaa paivisin niin kamalaa metelia taalla etta tuntuu ettei vauva saa nukuttua tarpeeksi. Yot meilla on menneet ihan hulinaksi myos, esikko heraa vauvan itkiessa itkemaan itsekin, ei suostu takaisin sankyyn, ei omaansa, meidan taikka mihinkaan muuallekkaan. Itkee, raivoaa, haluaa leikkimaan/syomaan/juomaan maitoa. Takaisin nukkumaan meno kestaa tunteja. On tahan asti nukkunut kohtuuhyvin parilla heraamisella yonsa(10-11h). Nyt hyva jos 6-8h yossa nukutaan.. Ja viela, jos jollain on jonkinmoisia vinkkeja etta miten nama kaksi saisi nukutettua, otan miellellaan vastaan! Nukutan lapsia illalla yksin, koska mies tulee toista vasta tosi myohaan kotiin. Nukkumaanmeno kestaa usein monta tuntia, aina jompikumpi itkee tai isompi kiljuu ja vauva ei nainollen saa nukuttua, esikko ei halua vauvaa huoneeseensa nukutettaessa, mutta ei sita oikein voi yksinkaan jattaa itkemaan siksi aikaa mihinkaan. Parhaaksi keinoksi on viimepaivina osoittautunut lapset vaunuihin ja pihalle pukkaamaan, kun nukkuvat tuon sisalle ja kannan sankyyn :)
1v4kk ja uusi vauva
llarppa
10696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
meillä ikäeroa on 1v6kk ja nuorin on tällä hetkellä 4,5kk ikäinen ja meillä esikoinen oli alussa tosi kiinni minussa ekat 2kk ja meillä helpottui esikoisen uhmakohtaukset yms. kun kuopus täytti 3kk...toisaalta nyt taas yöt ovat menneet katkonaisesti taas kuopuksen kanssa kun syö tosi tiheästi yöllä. Meillä tosin mies ollut aina iltanukuttamisissa mukana, joten vaikea antaa neuvoja, kannattaa tehdä nukuttamis/nukkumisjärjestykset sellaisiksi, miten itse saa parhaiten nukuttua.Meillä kuopus herää useimmiten kun esikoinen leikkii, kiljuu, mutta hyvänä puolena on se, että molemmat nukkuvat päikkärit samaan aikaan - yksikin päivä esikoinen nukkui 3h ja kuopus 4h samaan aikaan päivällä :-). Koita antaa paljon syliä ja huomiota esikoiselle ja pyydä lastenhoitoapua tarvittaessa, aika kyllä auttaa! Itse opetin kuopuksen jo laitoksella nukahtamaan itsekseen, joten kuopusta ei ole ikinä tarvinnut nukuttaa, vaan nukahtaa itsekseen sänkyyn - esikoista sen sijaan saa vielä nukuttaa useimmiten kauan! Usein kävi niin, että kun aikani nukutin esikoista, kuopus olikin jo ehtinyt nukahtaa ennen kuin ehdin hänen luokseen...
En ihmettele. Vanhempi on lähestulkoon vielä vauva itsekkin, miksi tehdä tuolla ikäerolla hänelle kiusaksi pikkuveli?
Meinasin kirjottaa ihan samaa kuin edellinen, en kyllä ymmärrä miksi pitää tehdä lapsia vuoden ikäerolla? Onhan se kiva kun lapsilla on pienet ikäerot mutta joku järki käteen, tuo 1 v 4 kk on ihan vauveli itsekkin joka tarvii äidin jatkuvaa huomiota.. Sitä pitää esikoista aina isompana kuin mitä se oikeasti onkaan...ehkä huomaat kuinka pieni lapsesi on ollut kun kuopuksesi on saman ikäinen..
Meillä on lapsilla ikäeroa 3 v ja minusta juuri passeli ikä. Toinen tiesi ja ymmärsi jo jotain eikä ole ollut mtn ongelmaa. Vauvakuume vaivasi jo kuitenkin kun lapsi oli alle 2..nyt kun kuopus on 1 v 8 kk, sitä vasta tajuaa, kuinka pieni se esikoinen on oikeasti ollut silloin kun minä olen pitänyt häntä jo "isona poikana"..
vähän sympatiaa! Miten ihmeessä teidän neuvot auttavat ketjun aloittajaa? Ette voi tietää mikä tällä perheellä on taustalla lyhyessä ikäerossa!!! Voi olla esim., että ikää on jo niin paljon, ettei voi montaa vuotta enää odotella tai sitten kuopus ollut yllätysvauva tms. No, äidit ovat aina susia toisille...aina syyllistetään vain lyhyen ikäeron vanhempia, mistä tiedätte onko sen helpompaa jos ikäeroa 2-3 vuotta, silloinhan esikoisella jo uhmaikä ja ei välttämättä enää edes nuku päikkäreitä!
Aivan. Tämä pieni ikäero on näköjään sellainen juttu että jos niin on päässyt käymään, täytyisi vaan olla joku superäiti eikä ikinä kysyä neuvoja. Perheiden syyt hankkia lapsia pienellä ikäerolla on monenlaiset eikä siitä ole mitään takuuta että elämä olisi helpompaa suuremmallakaan ikäerolla. Mitenköhän ne kaksosia saavat osaavat hoitaa ja kasvattaa molemmat lapset yhtäaikaa...? Nehän täytyy olla ihan traumatisoituja jo synnäriltä lähtien kun eivät saa äitinsä kaikkea huomiota... ;)
Tutulla on kolmoset ja yksi lapsi jo ennen. Ajattelepas niitä lapsiraukkoja!!;)
ihan höpöä, nuo lasten jutut on vaan persoonakysymyksiä. Minulla kolme lasta 1v1kk ikäeroilla... eli kuopuksen syntyessä esikoinen oli vasta 2v2kk ja siinä keskellä on tosiaan yksi höpönassu. Ei voi sanoa jotta olisi ollut ongelmia mustasukkaisuuden tai huomionkipeyden kanssa. Tottakai jokainen tulee huomioida yksilöinä mutta meillä kyllä mennyt kaikki ihan loistavasti vaikka noin pienet ikäerot onkin.. Valitettavasti en osaa aloittajaa neuvoa, kun itse en ole joutunut moisen ongelman eteen mutta päätin kommentoida kun otti silmään tuo edellinen kirjoitus..
Vauva ei ollut vahinko, ihan suunniteltu juttu. Ei myoskaan ika paina, taytin juuri 26. Itsellani, samoin kuin miehellani on sisarusten kanssa 3-4 vuotta ikaeroa enka koe olevani/koskaan olleenikaan kovin laheinen sisarusteni kanssa, sama juttu miehella. Taman pohjalta ajattelimme etta olisi mukavaa jos lapsillamme olisi mahdollisimman pieni ikaero. Nain jalkikateen jalkiviisaana ja tietoisena siita mita se arki kahden pienen kanssa on saattaisin miettia tatakin asiaa uudelleen, mutta sitapa on turha enaa pohtia tassa vaiheessa. Lahinna tulin nyt kyselemaan vinkkeja ja vertaistukea niilta, jotka ovat samassa tilanteessa olleet.
Vanhempi on alkanut osoittaa kovasti kiinnostusta pikkuveikkaa kohtaan, paijaa ja haluaisi syliin, leikkia ym, luulen siis etta han tasta viela lampenee pienemmalle ja huomaa ettei hanta ole tanne kenenkaan "kiusaksi" tehty niinkuin joku tuolla mainitsi, vaan kaveriksi.
En missaan nimessa pida esikoista "isona poikana", hyvanen aika, aidin pieni vauvahan se viela on! Ja meilla saa kylla lapset olla lapsia ihan rauhassa, en yrita niita millaan tavalla saada "kasvamaan" yhtaan sen nopeampaa kuin ovat valmiita. Miehelle saa valilla tosin toitottaa etta muistaisi nyt kuinka pieni tuo esikoinen kuitenkin viela on, hanen mielipide tasta asiasta poikkeaa hyvin paljon omastani. Lieko taustalla kulttuurierot, nimittain ei ole suomalainen.
Ja edelleen, taalla kylla tata huomiota jaetaan niin paljon jokaiselle kuin sita vaan liikenee. Mitenkas sitten esimerkiksi lapset jotka viedaan vuoden ikaisina hoitoon, eihan aiti nailla ole siis koko ajan jakamassa huomiotaan, herasi kysymys, tuomitaanko heidatkin sitten?
Hei
Meidän pojilla on 1v2kk ikäeroa ja hyvin tutulta tuo esikoisenne käytös kuullostaa. Eipä sille paljoa voi. Mielestäni toimit jo nyt hyvin kun otat aikaa kahdestaan esikoisen kanssa ja muistat että hänkin on vielä vauva. Meillä tuo käytös kesti jokusen kuukauden ja sitten poika rauhoittui vähän. Kyllä se siitä, vaikka rankkaa onkin.
Mitä arkeen tulee, niin sitä on kyllä vaikea pyörittää kahden noin pienen kanssa. Itse olin ekat kolme, neljä kuukautta ihan pulassa. Aina joku itki jossain ja kaikki nukuttamiset, syömiset, uloslähtemiset olivat yhtä huutoa ja raivoamista. Oli siinä itku silmässä useastikin. Mutta ajan myötä se helpottuu ja tulee itsekin aika taitavaksi siinä arjen pyörittämisessä. Oppii tekemään monia asioita yhtäaikaa ja nopeasti:) Sanoinkin miehelle usein että toisen vauvan myötä "kotityöt" eivät vain tulpaannu vaan nelinkertaistuu jostain kummasta syystä..:)
Nyt kun pojat ovat 3 ja 2 on jo, ei ehkä helpompaa, mutta erilaista. Nyt lapset kuitenkin jo leikkivät keskenään ja ovat toistensa parhaimpia kavereita. On niin kivaa katsella kun nauravat ja pelleilevät yhdessä. Olen erittäin iloinen siitä että ikäero on näinkin pieni! En kadu yhtään, vaikka välillä olen ollut todella epätoivoinen
Joten tsemppiä sinulle! Kyllä ne nukuttamiset ja nukkumiset jossain vaiheessa
alkaa sujua. Ekat 8kk tuntui siltä etten nukkunut öisin ollenkaan. Päivystin jonkun sängyn vieressä koko ajan. Meillä loppuivat molempien yöheräämiset kun laitoin pojat samaan huoneesen nukkumaan. Kuopus oli silloin 9kk vanha.
Siitä lähtien ovat rauhassa kuorsanneet vierekkäin heräämättä ollenkaan:)
Voimia arkeen!
Kiitoksia tasta! :)
Tuo on ollut mielessa etta missahan vaiheessa voisi siirtaa pienemman ison kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Tassa vaiheessa en raski viela, vaikka tiedan etta jotkut nukuttaa vauvaa yksin jo syntymasta saakka. Itse tykkaan kuitenkin pitaa vieressa, omassa sangyssaan on kylla, mutta meidan vieressa. Esikoinen on nukkunut reilun vuoden ikaan saakka meidan huoneessa niin se kaipailisi kaveria, veikkaan etta hanellakin helpottais nama yot kovasti. Samoin pikkuinen ei tunnu yksikseen nukkuvan juurikaan, joskus paivalla kun sita yrittaa vieda ylakertaan suljetun oven taakse nukkumaan (jotta saisi vahan olla talta melulta rauhassa) niin heraa melkeinpa samantien. Jospas tassa muutaman kuukauden paasta kokeillaan samaan huoneeseen poikia :) On kokeiltu nyt ottaa esikoista myos meidan huoneeseen, viereen nukkumaan mutta eipa siitakaan oikeen mitaan tullut, heraavat toinen toisensa itkuihin pitkin yota sitten.. Talla hetkella naita ei yoksi nukuta muuten kuin vaunuissa ulkona, eilen kokeiltu taas monta tuntia. Paa asia etta nukkuvat, samapa tuo mihin nukahtavat ja mihin kellonaikaan sita kai nukutaan, kunhan nukutaan. (heh, valilla meinaa vaan tehda aidilla tiukkaa lipsua ennen niin tarkoista rutiineista:D)
Meilla on tama alku ollut kovin takkuista varmaan senkin takia, etta itse olen tassa viiden viikon sisalla ollut kaksi kertaa, vanhempi poika kerran kipeana ja vauvakin nuhassa, on ollut silmatulehdusta, jos jonkinmoista muuta vaivaa ja viela vauva syntyi sektiolla, jonka takia olin itse pari viikkoa aika voimattomana. Monenkin syyn takia valilla haluttaa vaipua epatoivoon, mutta sita kun ei vaan voi, pakko pyristella eteenpain:) Sitten onneksi on naita hyvia paivia (miehen vapaapaivat yleensa) jolloin tama kaikki vaikuttaa jo vahan valoisammalta.