Usealla palstalaisella lienee työura jo taaksejäänyttä elämää, mutta onhan niitä lähtöjä ja kellon mukaan elämistä niin kauan, kun on elämää.
Meitä on moneen junaan siinäkin asiassa, mihin aikaan saavumme sovittuun tilaisuuteen, tapaamiseen tms...
Yksi tulee puolta tuntia ennen, toinen AINA myöhässä, kolmas viittä vaille ja joku tähtää juuri aloitukseen.
Olen sivusta seurannut erästä myöhästelijää ja huomannut, että aina lähdön hetkellä hän alkaa tehdä jotain mielestäni epäoleellista, joka asia hänestä on välttämätön suorittaa juuri silloin. Eikä tässä ole kysymys siitä, että tilaisuus olisi myöhästelijälle vastenmielinen.
Millaisia "saapujia" olette? Itse pyrin olemaan ajoissa, en kuitenkaan aina siinä onnistu.
Meitä on moneen junaan siinäkin asiassa, mihin aikaan saavumme sovittuun tilaisuuteen, tapaamiseen tms...
Yksi tulee puolta tuntia ennen, toinen AINA myöhässä, kolmas viittä vaille ja joku tähtää juuri aloitukseen.
Olen sivusta seurannut erästä myöhästelijää ja huomannut, että aina lähdön hetkellä hän alkaa tehdä jotain mielestäni epäoleellista, joka asia hänestä on välttämätön suorittaa juuri silloin. Eikä tässä ole kysymys siitä, että tilaisuus olisi myöhästelijälle vastenmielinen.
Millaisia "saapujia" olette? Itse pyrin olemaan ajoissa, en kuitenkaan aina siinä onnistu.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aina ajassa!
Olen poikkeuksetta muutaman minuutin etuajassa sovitusta tai varatusta.
Myöhästymesi on merkki että jotain todella poikkeavaa tai jopa huolestuttavaa on tapahtunut.
Vaimoni toimii samoin. Koskaan häntä ei ole tarvinnut odottaa yli sovitun.
On myös nopea lähtijä spontaaneissa tilanteissa.
Valitettavasti omat penskamme ovat viimehetken kuhnureita.
Myöhästelevät myös, paitsi sovituista tapaamisista niin myöskin kulkuneuvoista.
Myöhästely on mielestäni sikamaisen loukkaavaa kanssaihmisiä kohtaan!
Viime hetken turha tussurointi on minulle käsittämätön ilmiö.
Tyypillista tyttärellemme!
Niin, itsekin muistan jo erään opiskelijan, joka hyvin usein saapui pysäkille, kun linja-auton perävalot näkyivät, eikä niitä autoja kovin usei sillä reitillä kulkenut ja matkaa kaupunkiin oli 30 km.
Poika lienee muutaman kerran ehtinytkin ja saanut opintonsa loppuun, kun nyt näyttää olevan yliopiston opettaja.
Ennen naureskeltiin Bussivarikolla kuskien kesken niitä takuuvarmasti myöhästelijöitä.
Varmimmin myöhästyi aiotusta vuorosta henkilö, joka asui BUSSIPYSÄKIN VIEREISESSÄ TALOSSA.
Annas olla, jos bussi oli minuutinkin myöhässä. Johan narina syntyi.
Linja-autokin on vain tekniikkaa. Se saattaa pettää.
Sellaisia harvoin ajettavia Maaseutureittejä ajettiin yleensä aina 5-10 minuuttia myöhässä, jotta se hitainkin koululainen sai venyteltyä itsensä tien varteen haukotellen housujaan nostamaan.
Joskus, piruuttaan, ajettiin jämptisti tietokoneella laaditun aikataukun mukaisesti, väliaikojen tarkistuspaikatkin huomioiden. Yleensä niillä vuoroilla oli lähestulkoon puolet kuormasta pois. Maaseudulla ei olla yleensäkään niin nurpalla nokin, jos aika heittää suuntaan tai toiseen hieman. Kyytiin otettiin pysäkkien väliltäkin.
Joskus asiakkaalta oli kiireessä jäänyt rahakukkaro kotiin. Matkaan pääsi ja matka maksettiin säntillisesti seuraavalla kerralla tavattaessa.
Saatettiinpa tuoda seuraavalla vuorolla emännän tuoma kukkaro kaupungissa olevalle.
Kuljettajat, yhtenä esimerkkinä,eivät voineet omia työaikojaan aloittaessaan myöhästellä. Se oli sillä sekunnilla ja menoksi.
Itseäni ärsyttää tavattomasti, jos sovitaan joku tapaamisaika, eikä kaveria näykään. Olkoon kyseessä Vaimo tai kuka muu tahansa. Myöhästely, ilmoittamatta hyväksyttyä syytä, on toisen halveksintaa ja osoittaa sivistymättömyyttä. Takuulla sanon- ja pahasti myöhästelijälle. Sopivan ajan odoteltuani olen jopa lähtenyt vetämään tapaamisesta. Vetäköön sitten herneen klyyvariinsa jos kehtaa.
Elämäni on nyt parasta aikaa. Näin hyvin ei ole ollut pitkään aikaan. Ei tarvitse mennä mihinkään ja laatia suunnitelmia seuraavalle päivälle, joten tulikin Juha. W. Vainion eräs laulu mieleeni, tästä omasta elämän tilanteestani.
http://www.youtube.com/watch?v=Dc7X5_YCZEE&playnext=1&list=PL7D7E8C60B5A0DD0C
Olipas letkeätä menoa. Samoin ajattelen, kun on työjutuista päässyt eroon, haluaa mahd. vähän itseään sitoa aikatauluihin.
Kuitenkin, olen yleensä täsmällisesti ajoissa, jos sellainen meno on.
Mulla oli aikoinaan esimies, joka tuli jatkuvasti myöhässä palavereihin ja sitä myöhemmässä, mitä kinkkisempiä asioita piti käsitellä, lisäksi hänen kännykkänsä soi n. viiden minuutin kuluttua hänen paikalle saapumisestaan lähes poikkeuksetta. Että se siitä tilaisuuden kunnioittamisesta...
Työni oli sellaista, että minuutilleen piti olla paikalla täsmällisesti. Nyt alan tottua siihen, että täällä maalla tullaan ajoissa. Monta kertaa on käynyt niin, että eläkeläiset odottavat bussissa saapumistani. Olen ajatellut ehtiä ajoissa eli, kun pitäisi lähteä klo 9.00, niin olen kyllä paikalla. Muut ovat tulleet jo 15 min sitten. Yleensä tulen hyvissä ajoin. Maanantaisin minulla on yksi harrastus jota vedän. Saatan olla aamulla yli 200 km:n päässä ja varaan 3 tuntia matkaan. Yllätyksiä voi olla matkalla ja saatan olla paikalla pari minuuttia ennen määräaikaa. Vapaammin voi ajella, jos pääsee lähtemään tuntia aikaisemmin.
Olen ajoissa, nyt ja työelämässä.
Jotkut keräävät huomiota tekemällä näyttävän" entreen", ja varmasti myöhässä.
Akateeminen vartti, sehän meille akateemikoille sallitaan.
Pieni harmi ja vältettävissä.
Välttelemme ryhmämatkoja ja varsinkin porukassa liikkumista.
Jotain helvetin henkselinvenyttäjää pitää kuitenkin aina odottaa.
Sitten ne ovat vielä samoja tyyppejä.
Poikkeuksen tekevät alle 20:n hengen kiertomatkat.
Niille osallistujat tuntevat kellon ja toimivat sen mukaan.
Joskus opas on heti alkuun ilmoittanut auton lähtevän täsmälleen sovittuna ajankohtana ja poissaolevien tulkitaan tehneen omat ratkaisunsa.
Neljällä kiertelyllä on aina sakki ollut ajoissa paikalla.
Myöhästelijät oppisivat kun ne muutaman kerran jäisivät porukasta omilleen.
Pyrin varamaan sen verran aikaa matkaan, että olen paikalla ajoissa. Nyt eläkkeellä lähden varmuuden vuoksi vähän aikaisemmin kuin ennen.
Vielä en ole päässyt siihen mihin äitini aikoinaan. Hän istui valmiina takki päällä ja käsilaukku sylissä jo tunnin ennen lähtöä. Nuorempanakin hän kuului siihen ryhmään joka oli etuajassa joka paikassa.
niin...tuosta etuajassa olemisesta tulimieleen, ei sekään ole korrektia saapua parituntia etuajassa. Jos kutsutaan vierailulle klo 14 jälkeen niin tullaan klo 12.
Siinä menee pasmat sekaisin.
Tänään menin tuntia etuajassa syntymäpäiville ja pääsin imuroimaan. Tein sen ihan mielelläni ja vähän siinä ajatuksessa menin, jos apua tarvitsevat, kun oli niin läheisistä kysymys.
kumpa oliskin työelämä jo ohi, mutta työtön työnhakija kun olen pitää aktiivisesti hakea työtä tai koulutusta.
Töissä olen käyny jo 15v alkaen, ja koko ikäni sen jälkeen, mutta pari vuotta olen ollut työtön, firma loppui.
Oi niitä aikoja, kun ei tarviis töistä enää stressata.
Täsmällisyys on kuninkaitten kohteliaisuutta,
saan hirveet pultit kun jourun orottelemaan vetkuttelijoita.
Pikkusällinä kun merimiespassilla matkusteltiin piti olla ns rulla mukana,eli miehistöluettelo jonka kippari hoiti.
Siin kun lähtöhetkel piti koota 5 vessasta ja kuus kapakasta se oli karseeta menoo.
Kun oli oma passi niin matkustelu helpotti .
Mut rakastan täsmällisiä ihmisiä ja itelle ajoissa oleminen on kunnia asia.
Olen ajoissa paikalla ja kiireettömänä. Mikään ei niin kiukuta kuin nämä ´vähän myöhästelevät´! Toki voi tulla matkalla viiveitä , vaan joidenkin ihmisten kanssa se on aina samaa.
Eikö voi lähtä niin paljon ajoissa ettei häiritse muita myöhässä tulemisellaan?
Kun tiedetään milloin esim. joku tilaisuus alkaa , nämä könyäjät pilaa jo alkaneen esityksen. Siinä poukkoillaan ylös ja annetaan ohitustilaa...se on rumaa esittäjiä kohtaan.
Täsmällisyys on kuninkaitten hyve, ja sitä olen parhaani mukaan aina noudattanut.
Huomasitko me ollaan ku vanha pariskunta ,meil on samat sanonnat.
mul on hyvä kaveri maku.
No niinpä tosiaankin.
Mehän ollaan kuin vakka ja kansi ja plupsaus päälle.
Tai vanha hevosmies, ja vanha pystykorvansa, minä voin olla se koira.
Sekä että. Nykyisin saavun paikalla 30-60 minuuttia ennen alkamista. Tuo 60 minuuttia johtuu siitä, että jos olen jossain tekemisissä tilaisuuden järjestämisen kanssa, niin silloin olen riittävän ajoissa. 30 minuuttia pyrin pitämään tässä lyhyillä matkoilla, että jää varaa kommelluksiin. Niin että viimeistään olen 15 minuuttia ennen sovittua aikaa.
Kun viikottain käyn Tampereella sovitussa hoidossa, olen aina ollut 15-30 minuuttia ennen sovittua aikaa. Ja hoitaja on ottanut sisälle, jos ei ole edellinen vielä käsittelyssä. Matkaa on 2 tunnin ajomatka.
Mutta silloin, kun oli kolme pientä lasta yhtä aikaa siinä pyörimässä, silloin olin sekä ajoissa, että myöhässä. Riippuen katastrofaalisesta kotitilanteesta.
Muistan monasti, kun oltiiin esim. vaikka neuvolaan lähdössä, varustin lähdön tuntia aikaisemmaksi, vaikka matkaan ei mennyt kuin 15 minuuttia. Oltiin kakkasteltu ja pissailtu ja puhtaat vaipat ja vaatteet, niin annas olla, kun rapuille päästiin lähdössä, eikö joku pylistä ja sano, et kakkahätä. No pakko mennä takaisin sisälle ja potalle. Kun oli kakkasteltu uudelleen, ja päästy portaille, eikö toinenkin sano, et kakkahätä. Ja taas sama ruljanssi, ja sitten oltiinkin jo myöhässä.
No nuoruudessa, olin myöhässä ja ajoissa ja etuajassa. Kun junalla joutui kulkemaan, ja jos oli satanut lunta, oli umpihankea kahlattava aamupimeässä 4 km. Koville otti. Mut kertaakaan en junasta myöhästynyt, enkä esim. Mikkeliin mentäessä linja-autostakaan (Mikkeliin kun pääsi 4 km:n päästä linja-autolla aivan erisuunnasta kuin junalle). Ja lumisateen sattuessa sekin umpihankea kahlaamista.
Joo, olen laittanut sen myös merkille, mitä lähempää ihmiset ovat, sitä enemmän myöhässä tai piripinnassa. Meillä jotka olemme asustelleet syrjäseuduilla, me ehdimme paljon paremmin ja meillä on enemmän aikaa.
Tuo viimehetkien tekeminen, on ongelma myös veljeni vaimolla. Joka ikinen kupponen pitää tiskata ja asetella kohdalleen. Minä taas viis veisaan niistä, syöksyn lähtemään hyvissä ajoin. Ehtii ne kupposet tiskailla siittenkin kun tulee.
Niin, ja veljeni on myöhässä aina, vaikka ei vaimokaan olisi matkassa.
Minulla on ihmeellinen taito olla aina juuri sopivaan aikaan päämäärässä.