Suren että annoin kevään virran
valua läpi sormieni
maistamatta siitä elämänmakua
nyt vajoan kiven sisään
kevään ensimmäinen
voikukka
punaisessa mullassa
unikuva vain
se mitä rakastin
kevätmyrsky kaatoi
yhdellä ainoalla
puhaksuksella
valua läpi sormieni
maistamatta siitä elämänmakua
nyt vajoan kiven sisään
kevään ensimmäinen
voikukka
punaisessa mullassa
unikuva vain
se mitä rakastin
kevätmyrsky kaatoi
yhdellä ainoalla
puhaksuksella
Vastaukset 10
Vanhimmat
vielä tulee uusi kevät
tartu siihen molemmin käsin
nauti joka säteestä
kivi on hyvä suoja
kunnes lämpö vapauttaa
väreillen
valoa keräillen
kukat nousee uudestaan
tuulta vasten seisomaan
...
haikean kaunis runosi
Takatalven tunnelmissa tämä runo syntyi.
Kiitos erittäin hienosta ja optimisestä
vastausrunostasi, niinhän se on luonto toistaa itseään ja
kaikilla vuodenajoilla on omat viehätyksensä mutta kyllä kevät ja
kesä ne voittaa.
Kauniita kevätpäiviä sinulle!
voi kuinka rakastin
mutta oliko se riittävästi sittenkään
koska jälkeesi jäi vain unikuvia
suunnaton tyhjyys sydämeeni
merkiksi siitä
että rakastin ...
kuinka monta hienoa kohtaa runossasi on.
varsinkin tuo unikuva
ja päätöskappale on eriseen poimittavan hienoa
suuremmoisessa runossasi
ja sinusta on tullut tähti runotaivaille
joten hyvä upea ihana liona !!!
Ihminen jolla on suuri sanavarasto ja taito
muokata niistä runoja ja vastausrunoja olet sinä runo64 hyvä esimerkki.
En voinut enää käyttää Liona32 koska joku muu oli sen varannut mikä
on mielestäni uskomatonta, sen vuoksi registöydin sitä nikkiä ei kai kukaan voi viedä???? Vai onko se mahdollista?
Kaunis kiitos vastauksestasi!
Kauniin haikea runo, joka kuitenkin tuntuu jättävän lopussa lukijan kaipaamaan vielä jotakin.
Tuo hieman kuin keskeneräiseksi jäävä rakenne runossa on toisaalta myös tavallaan erinomaisen puhutteleva tapa päättää runo. Runon haikeus jää asumaan lukijan mieleen, kuin odottaen jotakin vielä tulevaksi.
Näin se menee myös runon kauniin surumielisessä sanomassa. Vaikka kevätmyrsky kaatoikin sen kaikkein tärkeimmän odotuksen, niin odotus yhä jää eloon runon sanomassa.
Runossa kuitenkin minua puhuttelee eniten tuo ensimmäisen säkeistön lyyrinen kauneus. "Suren että annoin kevään virran
valua läpi sormieni
maistamatta siitä elämänmakua."
Runollisen kaunista ja niin surumielistä. Niin kaunista:
Kiitos Liona.
Voisin ja haluaisinkin vielä jatkaa runosi kommentointia, mutta olen niin itsekeskeinen ihminen, etten halua riistää itseltäni tätä hetkeä, jonka sain runosi myötä.
Kiitos vielä kerran.
Useinhan jätetään kirjan loppu avoimeksi (miksi ei siis runon)
että lukija voi arvailla miten se päättyy.
Haluaisin kirjoittaa humoristisiä, iloisia runoja mutta siihen ei minulla ole
pienintäkään taitoa. Olen liian vakavamielinen kirjoitaakseni hauskasti.
En usko sinun olevan itsekeskeinen mutta olen jälleen kerran yllätynyt
etä' runoni miellytti sinua. Oi, kun toivoisin osaavani antaa sinunkaltaisiasi
hienoja kommenteja MIKSI joku runo on mieleesi.
Kiitos kuuluu sinulle ceero kun jaksat kommentoida, lukea ja vielä pidät lukemisestasi.
Lämmin kiitos/Liona
Sen minkä sydän kaataa..
Voimakas runo. Sanoilla on voimaa.
Kiitos Darkkis, itse en tiedä mitä sanoisin runoista vaikka pitäisinkin niistä.
Piti vaihtaa nikki kun joku toinen oli sen ottanut mistä olen ihmeissäni, onko
se edes mahdollista, siinäpä pohtimista täksi illaksi.
Tunne jää vipisemään iholla, sellainen on runosi=)
"tunne jäi vipisemään iholla," on kyllä ainutlaatuisin
kommentti jonka olen saanut, kiitos siitä "punatukkainen"