Kuu vain kirkkaana kenollaan,
loistaa puoltakuuta menollaan.
Siellä ylhäällä hammasta puree,
nyt maailman menoa suree.
Silti ei meitä parjaa,
seurasi kai ylhäältä aallon harjaa.
Lähettää sieltä oman viestisäteen,
tarttukaa ihmiset nyt toisia kiinni käteen.
loistaa puoltakuuta menollaan.
Siellä ylhäällä hammasta puree,
nyt maailman menoa suree.
Silti ei meitä parjaa,
seurasi kai ylhäältä aallon harjaa.
Lähettää sieltä oman viestisäteen,
tarttukaa ihmiset nyt toisia kiinni käteen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
yhdessä meissä on voimaa
meistä kasvaa ketju
joka ei katkea
käsi käteen
kiinni ystävyyteen
:)
nykyaika tempoo meitä erilleen
hymy vain aniharvalla ulottuu silmiin
yhtenä rintamana kaikki vois onnistua
se vain monelle niin epäilen
olis myös täällä täysin mahdotonta
ovatko kateus ja ahneus tulleet jäädäkseen?
pahaa mieltä kaikkialle kylvääkseen
Rivit kauniita sanoja ilman tarkoitusta
herättää tuskin kenenkään sympatiaa
rivien välistä jos lukeekin muuta
kateus?
ei siitä ainakaan morkkaamalla pääse
se onko siis tullut jäädäkseen :/
kiitos muistutuksesta :)
Mutta
voiko ihminen rakastaa toista
ellei tee sitä ensin itseä kohtaan
Viestisäteen myötä hyvää kevään odotusta sinulle!
Kulkija kuuta kiittää
vaikka valo vaivoin riittää
näyttämään tien hänen luo
joka illoin onnen tuo.
Kelmeä on väri sen
kuin kauniin kultasydämen
sellainen on kuulla työ
valaista kuulas lemmen yö.
Heippa..
Hieno muistutus inhimillisyydestä toisia kohtaan..
Kumpa sen muistaisi täällä niin kiireisessä maailmassa.
Yritän kyllä edes hymyillä niille, ketkä eivät enään jaksa itse hymyillä..
Kiitos hienosta runosta :)
Kun olin tuon kirjoittanut niin seuraavana päivänä oli uutisia Tokiosta, siellä oli ihmiset alkaneet kulkea käsi kädessä. Siellä ei normaalisti ole tapana tehdä niin, pidättyväisiä kun ovat.
Hyvää yötä.
http://www.youtube.com/watch?v=kv0FY4GQgxw
Aikamoinen yhteen sattuma..
En tätä biisiä ole kuullut aikoihin..
Minulle noita sattumia tapahtuu aika usein, mitä lienevät sitten.
http://www.youtube.com/watch?v=tyC2UWYFS9o
Trauma
kun ihmisen pienuus
tulee todeksi.
Luonto
kun luonto näyttää
suuruutensa.
Luoja
kun Hän saa tulla
lähelle.
Se laittaa ihmisenkin
lähenemään toistaan.
Ihminen ei halua tarvita toista
mutta aika tulee,
sekin,
jolloin ihminen tarvitsee toista.
On tarve olla käsi kädessä,
etsiä rakkautta,
läheisyyttä,
lepoa, rauhaa, hyväksyntää.
Omana itsenä.
Ilman estoja :)
Joskus tuntee sen,
oman pienuuden,
aalloilla ajan,
lähellä kuoleman rajan.
Luonto sen opettaa,
sillä on voima.
Luoja ajan lopettaa,
sillä on valta.
Ihminen on siellä,
oman elämän tiellä.
Silloin saa kiittää
kun kädet yhteen liittää.