Dreeveri kotikoirana

Meillä on puolivuotias dreeverin urospentu, joka on otettu sekä metsästys- että kotikoiraksi. Ainakin meidän pentu viihtyy kyllä kotona sisäkoirana, kunhan on tarpeeksi aktiviteettia. Vaatii aika paljon liikuntaa ja saattaa osoittaa mieltään, jos joutuu olemaan omasta mielestään liian pitkään yksin. (Tässäkin on kyllä päiväkohtaisia eroja, esim. tänään tunnin yksinolo oli herran mielestä liikaa, yleensä jaksaa hyvin olla työpäivän ajan itsestään.) Yleisesti ottaen dreeverit osaavat olla itsepäisiä, joten tahtojen taistelua on varmasti tiedossa.

En siis itse näe mitään syytä miksei dreeveriä voi pitää kotikoiranakin, jos koiran kanssa käy kuitenkin metällä ja järjestää paljon aktiviteettia muutenkin. Meidän pennun veri vetää selkeästi metsälle, joten pelkäksi kotikoiraksi en dreeveriä suosittelisi (eikä taida kasvattajatkaan suositella),

Meillä on dreeveri, mutta emme harrasta sen kanssa metsästystä. Se on ystävällinen ja sosiaalinen: todella kiltti. Liikuntaa ja aktivointia dreeveri tarvitsee paljon, ei välttämättä metsästystä. Koiramme on tottelevainenkin. Tunnen lähistöltäni toisen dreeverin, jota käytetään vain metsästyskoirana. Se aina haukkuu kaikille ohikulkijoille ja ulvoskelee, eli ei voi hyvin. Meidän dreeveri saa liikuntaa, aktivointia ja seuraa joka päivä runsaasti.

Minulla on 3 Dreeveriä. Ovat erittäin sosiaalisia ja hyviä kotikoirinakin. Oppivat olemaan myös yksin tai mukana autossa yms. Ei ole mikään häkkikoira kun on aika vähäinen alusvilla ja ei kestä pakkasia eikä märkää/kylmiä tuulia.
Tarvitsevat liikuntaa ja tietysti jos on oppinut metsästyksen on valmis siihen. Varoa pitää ettei joudu auton alle kun on niin touhussa ajamassa jänöä tai vaikkapa kettua.

Sama täällä, kolme pötkylää löytyy meiltäkin. Ihania pusuttelijoita/kainalossa köllöttelijöitä ovat. :D

Tarhassa ovat vaan päivisin sen aikaa, kun ketään ei ole kotona, eli kun ollaan koulussa ja töissä (talvella kopissa lämmitys!)

Metsästysviettiä löytyy heti alusta alkaen, emä on 4-vuotias ja pennut reilu 4kk nyt. Emälle ammuttiin eka jänis vähän ennen puolen vuoden ikää ja pennutkin menevät jäljen perässä jo tosi hienosti! Mutta ihania kotikoiriakin kyllä, vaikka metsällä käytetäänkin.

meillä puolitosta votias uros sisäkoirana ei särje eikä sotke pysyy pihassa iralaan valvottuna tosi mukava ja viisas käyn metsällä on ajanut nyt jo yli kaksi tuntia kaadettu 3 jänistä .vielä ollaan menty metsään ja pois ilman talutinta .t. kassu

Minulla on 13-vuotias urosdreeveri, joka otettiin aikoinaan vain kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi isännän huolestuttavasti huonontuvan selkävaivan petraamiseksi parempaan kuntoon riittävällä liikunnalla. Nyt on pakko todeta, että suunnitelma onnistui 100%:sti, joten ei ole sen jälkeen tarvinnut selän takia lääkäriin turvautua. On ollut poika sen verran ahne liikkumaan ja ulkoilemaan, että ei ole paljon muuta liikuntaa tarvinnut. Koirahan ei ole mikään rauhallinen ilmojen nuuskija, vaan ahneesti hajuja aistiva, kuono maan pintaa seuraava kulkija, kuten varmaan ajokoiralle onkin tyypillistä. Vetovoimat ovat aika kovat, joten se ei ole pienten lasten eikä huonokuntoisten vanhusten ulkoilutettava. Tykkää melkein enemmän talvisäästä kuin kuumasta kesäilmasta, helppo matka-kaveri autossa ja kyläpaikoissa, vetäytyy helposti omiin oloihinsa, ei sinänsä kovin seurallinen. Viihtyy ja pystyy olemaan kotona myös sisätiloissa normaalin työpäivän verran turmeltamatta omaisuutta, kun vaan aamu- ja iltaliikunnat ulkoillen hoidetaan riittävässä määrin. Luonteeltaan aika itsepäinen, ei helposti tee kaikkien käskyjen mukaan ainakaan heti alkuunsa. Muuten rauhallinen ja lempeä, lapsiystävällinen kotikoira ilman metsästysharrastustakin, joskin sillä on voimakas ajovietti, jota voi jossain määrin lievittää samoilemalla sen kanssa metsämaisemissa, irti ei voi koskaan päästää muualla kuin suljetussa tarhassa.
Nyt tämä Joonas-haukku on siis 13v ja alkaa olla aika vanhus, jota on alkanut vaivata lääkärissä todettu krooninen eturauhastulehdus. Oisko siitä johtuva vai jostain muusta sen kasvanut janon tarve ja sen myötä lisääntynyt virtsaamistarve, joka juoksuttaa sitä varsinkin iltamyöhään ja öisin parinkin tunnin välein ulos takapihalle, mikä keskeyttää aika usein isännän yöunet kiusallisella tavalla, onneksi ei ole enää työelämää rasitteena. Olen miettinyt myös sitä, onko hauveli ottanut muuten vain tämmöisen tavan päästä "ulkoilemaan" vai onko tarve todella pissata, kyllähän se jalkaa aina siellä takapihalla nostaa ja palaa sitten sisälle. Mutta oisko jollain hyvää vastausta ko. ongelman esiintymiseen, syihin siihen. Onkos tämä tyypillinen vanhusongelma tälle rodulle. Muuten hauveli on kohtalaisen terve, jaksaa aika hyvin vielä painaa baanalla pitkääkin lenkkiä.
Vastauksia ja kommentteja voi lähettää sähköpostiin: [email protected].
Hyvää kesän odottelua koirusystäville!