Kun hoitaa sijaislapsia, tulee usein mieleen, että mikä sitten on se perhe. Onko se vain ne biologiset vanhemmat ja lapset. Vai kuuluuko siihen myös talossa asuvat sijaislapset. Entäs sitten sijaislapsien biologiset sukulaiset, kuuluvatko hekin silloin perheeseen. Välillä sossu on sitä mieltä, että sijaislapset pitää lukea perheeseen kuuluviksi. Välillä taas korostetaan lapsien biologista sukua ja nähdään sijaisperhe vain hoitopaikkana. Sossu haluaa, ettei sijaislapsia omita liikaa.
Itse olen sitä mieltä, että jokainen tapaus on erilainen. Kaikki riippuu taas kaikesta. Sijaisperheillä on usein ongelmia ja sellaisia ongelmia, joita muut eivät voi ymmärtää. Niitä ei ymmärrä aina edes toinen sijaisperhe, saatika sitten ns. tavallinen perhe. Silloin minusta on hyvä, että esim. keskustellun lomanviettotavan voi jokainen perhe valita hyvällä omallatunnolla itse. Sitä paitsi mielestäni jokaisten vanhempien pitäisi joskus lomailla ilman lapsia ja hoitaa parisuhdettaan. Silloin olisi vielä jotain kahdenkeskistä puhuttavaa vanhanakin, kun lapset ovat aikuistuneet!
Itse olen sitä mieltä, että jokainen tapaus on erilainen. Kaikki riippuu taas kaikesta. Sijaisperheillä on usein ongelmia ja sellaisia ongelmia, joita muut eivät voi ymmärtää. Niitä ei ymmärrä aina edes toinen sijaisperhe, saatika sitten ns. tavallinen perhe. Silloin minusta on hyvä, että esim. keskustellun lomanviettotavan voi jokainen perhe valita hyvällä omallatunnolla itse. Sitä paitsi mielestäni jokaisten vanhempien pitäisi joskus lomailla ilman lapsia ja hoitaa parisuhdettaan. Silloin olisi vielä jotain kahdenkeskistä puhuttavaa vanhanakin, kun lapset ovat aikuistuneet!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastaavia ongelmia on paljon uusperheellisillä.
Perheen määritys mättää.
Onko perhe se, johon kuuluu isä, äiti ja x määrä lapsia vai se, joka ns. syö samasta jääkaapista.
Perheitä on monenlaisia.
On vaikeaa löytää sitä kultaista keskitietä, ja sittenkin, kun se löytyy, siinä pysymininen on alituista taiteilua.
Teidän perheeseen kuuluu kaikki teillä asuvat henkilöt. Myös sijaislapset.
Meidän perheeseen kuuluvat minä ja puolisoni, lähilapseni ja puolisoni etälapset.
Sijaislastenne perheeseen kuuluvat myös biovanhemmat. Mutta he eivät kuulu teidän perheeseenne.
Vastaavasti minun lasteni perheeseen ja puolisoni lasten perheeseen kuuluvat heidän toisetkin vanhempansa. Mutta nämä vanhemmat eivät kuulu meidän perheeseemme.
Tässä siis raakaveto. Teidän, samoin, kuin meidänkin on kuitenkin huomioitava myös nämä ns. ulkopuoliset tekijät. Ulkopuoliset siis teidän perheenne kannalta, jotka eivät ole ulkopuolisia sijaislapsen kannalta.
Olen samaa mieltä mm. lomanvietosta. sijaisperheessä varsinkin myös aikuisille on ensiarvoise tärkeää saada tavata toisiaan myös kahtena aikuisen ja puolisoina. Ei vain arjen kumppaneina.
Jokainen tapaus onkin erilainen ja toimintamallit on ratkaistava niiden mukaisesti.
Lähtökohtaisesti kuitenkin on muistettava, että lasten perheeseen kuuluu muitakin ihmisiä.
Aina ei kuitenkaan ole mahdollista, eikä edes lapsen edun mukaista esim. vapauttaa ja laajentaa tapaamisia. Joskus koko tapaamisia ei tapahdu.
Sijaisperheen elämän kuvittelisin olevan sikäli vielä monimutkaisempaa, että sijaislapseen nähden perheessä on ikään kuin kaksi "puoli"vanhempaa.
Uusperheessä on yksi bio- ja yksi äiti/isäpuoli.
Mutta mikäli saa luotua sellaiset kontaktit, että siinä ilmenee sekä toisen vanhemmuuden kunnioittaminen, että toisen ihmisen elämän kunnioittaminen, sillä pääsee jo pitkälle.
Sijaisperhettä ei suoraan voine verrata hoitopaikkaan, onhan teilläkin oma elämänne, oltava mahdollisuus myös suunnitella asioita.
Ei liene tarkoitus, että istutte aina "passissa" ja hälytysvakmiudessa, siltä varalta, että biosukulainen sattuu viheltämään?
asun sijaisperheessä ja mä pidän kaikkia täällä mun sisaruksina vaik ne ei oo oikeita,ja heidän sukuaan niinkuin omana.omaa sukuani en oo nähnyt,jotkut oon mut vain kerran elämässä,vanhempiani tapaan,mut pidän sijaisäitiäni äitinä ja sijaisisää isänä.mä muistan yheltä kesältä kun olin mun veljen rippijuhlissa ja sinne tuli meidän sukua ne sit kysy vaan et kuka oon.ei ne ees tienny et oon olemassa.sijaisperheeni suvun tunnen paremmin kuin omani ja he tuntevat minut.niin ja me ollaan ihan tavallinen perhe,ainakin mun mielestä.
Mä jouduin itse 5.v sijaisperheeseen ja olen siitä jopa kiitollinen.ilman sijaisperhettä mun elämänarvot olisivat varmaan ihan hukassa.joudoin sinne vanhempien juomisen yms...takia.
mulle se sijaisperhe on oma perhe,muuta omaa perhettä mulla ei olekkaan!
olin siellä 5.v-16.v ja sen jälkeen vähän aikaa sit asuin tukikeskuksessa ja sit sieltä omaan kämppään ja sit löyty se ihana elämän kumppani ja sit 17.v sain lapsen ja nyt elän onnellisesti.
kyllä ne sijaisvanhemmat on ne mun vanhemmat ja siinä sivussa sit mun pojan isovanhemmat!ne on mut kasvattanu ja hyvin ovatkin!
TE IHMISET JOTKA OLETTE TAI AIOTTE SIJAISVANHEMMIKSI NIIN TE OLETTE KORVAAMATTOMIA TE VOITTE PELASTAA MONTA LASTA JA NUORTA JA TEHDÄ HEIDÄN ELÄMÄSTÄÄN PAREMMAN!