Olemme juuri perheeni kanssa palanneet Gambiasta. Kirjoitan teille, jotka suunnittelette matkaa sinne.
VAATTEISTA
Minulle kerrottiin ennen matkaa, että kun kyseessä on muslimimaa ja siellä naisihmisen ei ole hyvä kulkea polvet ja olkapäät näkyvillä, jos ei halua paheksuntaa. Väärin! Siellä turistinaiset kulkevat ihan samoissa vaatteissa kuin missä lämpimässä tahansa. Minihameet on ok, olkaimettomat puserotkin on ihan yleisiä.eikä yhtään paheksuntaa missään siinä suhteessa ollut havaittavissa.
RUOKA
Hotellien aamupala oli mielestäni pikkuisen köykäinen, puurot löytyi ja vähän leikkeleitä ja se joka aamuinen munakas. Onnistuimme syömään välillä huonon päivällisen, mutta kun löysi oikeat paikat, ruoka oli taivaallisista keittiöistä. Suosittelen Senegambian alueella Green Mamba -nimistä ravintolaa. Ympäristö on ihana puisto, palmut kahisee, hiljainen musiikki soi ja se ruoka!!!! Valitset itse raakoista kaloista ja lihoista, mitä haluat syödä, ja kokit paistaa ne hiilloksella. Voit tehdä niin monta rundia kuin ikinä haluat ja sitä haluaa.
Paikalliset ihmiset kutsuvat sinua kotiisi käymään ja syömään. Ei ihan alussa ole mitään järkeä lähteä syömään täysin vieraiden koteihin ja mielessähän on ne varoitukset. Koko maassa on noin 1,6 miljoonaa asukasta ja meille vakuutettiin, että kaikki tuntee toisensa. Näin näyttikin olevan;). Eli kannattaa kysyä esim hotellien security-miehiltä, tuntevatko he sen ja sen ja millainen ihminen hän on ja uskaltaako lähteä.
Kävimme eräässä kodissa, jossa vanha papparainen ja mummo asui koko jälkipolvikatraansa kanssa. Pappa halusi tappaa kanan meidän kunniaksemme, mutta sain sen päättäväisesti ja ystävällisesti topattua, kun ei niitä kanoja siinä pihalla kovin paljon ollutkaan. Mummo teki jotain ruokaa emaliseen vatiin ja istuttiin sen ympärille syömään käsin. Se ei ollut viisasta sillä kertaa, sillä minulle tuli ripuli, mutta selvisin siitä lääkkeillä ja päivän aikana. Muutama muu ystävämme kävi myös kodeissa syömässä, eikä heille tullut mitään ongelmia.
Ostimme perheelle säkin riisiä ja se oli enemmän kuin raha. Se oli perheen kuukauden ruoka ja useimmissa perheissä myös ainoa ruoka, ei riisin sekaan ole mitään pantavaa. 25 kg:n riisisäkki maksoi n. 20 euroa.
GAMBIAN IHMISET
Siellä maassa puhutaan, se on elämäntapa Ihmiset tervehtii toisaan lämpimästi.Pääsääntöisesti paikalliset ovat ystävällistä porukkaa, Ihmiset ovat todella köyhiä, ajatelkaa, keskipalkka on n. 30 euroa kuukaudessa, lääkäreillä noin 150 euroa.Bumstereita siellä on ja paljon. He lyöttäytyvät “kimppuusi”, kävelevät perässä ja puhuvat. Eivät suoranaisesti kerjää, mutta yrittävät kaupitella itseänsä “oppaaksi”. Ole päättäväinen ja ystävällinen. Sillä pärjää
PAIKALLISET OPPAAT JA RETKET
Kuten edellä bumstererioppaista kirjoitin, älä lähde heidän mukaan. Hotellien edessä on koulutetut kaupunkioppaat, heidät tunnistaa uniformuista. Heillä on paljon tietoa ja he tietävät paikat, joissa kannattaa käydä. Me kysyimme oman hotellimme Securityltä, ketä he suosittelevat, ja saatiin todella hyvä opas. Aladin. Kävimme vaikka missä. Kutsuimme hänet syömään kanssamme aina kun se vain oli mahdollista. Hän oli koko viikon meitä varten. Välillä halusimme kulkea keskenämme ja sanoimme sen ja se oli ok. Hänellä oli autollinen kaveri ja hän kuskasi meitä ja odotti autollaan, koska halusimme takaisin. Maksoimme hänelle, mitä hän pyysi ja kohtuulliset oli hinnat.
Matkanjärjestäkin järjesti monia hyviä retkiä, joilla kävimme. Kävimme naisille ja lapsille varatussa sairaalasssa ja kun tulimme takaisin bussiimme, enpä ole kovin montaa kertaa nähnyt niin sanattomia ja vakavia ihmisiä. Sairaala oli kurja tiloiltaan. Paljon naisia pienine lapsineen. Kun nainen synnyttää siellä, hän on sairaalassa 2,5 tuntia ja lähtee sitten kotiin huolehtimaan kotitöistä ja perheestä. Lääkkeitä, tarvikkeita ja kaikkea tarpeellista huusi jokainen lohjennut laastikin seinillä. Ei ole sosiaaliturvaa.
Kävimme oppimisvaikeuksista kärsivien koulussa, jota vapaaehtoiset pitivät yllä. Siellä oli paljon vammaisia lapsia, joilla useimmillakaan ei ollut isää. Veimme kyniä, papereita, kirjoja, leluja ym. Ja tarpeeseen.
Vietimme Lazy Dayta seilaamalla Gambia joella. Söimme bufeeta veneessä ja käytiin uimassa. Rentouttava retki välillä kaiken menemisen keskellä. Senegaliin emme ehtineet. Tuttavamme kävivät, mutta eivät ihan tyytyväisiä olleet.
Kun tähän ei mahdu kaikkea, jatkan alla vielä vähän lisää...
VAATTEISTA
Minulle kerrottiin ennen matkaa, että kun kyseessä on muslimimaa ja siellä naisihmisen ei ole hyvä kulkea polvet ja olkapäät näkyvillä, jos ei halua paheksuntaa. Väärin! Siellä turistinaiset kulkevat ihan samoissa vaatteissa kuin missä lämpimässä tahansa. Minihameet on ok, olkaimettomat puserotkin on ihan yleisiä.eikä yhtään paheksuntaa missään siinä suhteessa ollut havaittavissa.
RUOKA
Hotellien aamupala oli mielestäni pikkuisen köykäinen, puurot löytyi ja vähän leikkeleitä ja se joka aamuinen munakas. Onnistuimme syömään välillä huonon päivällisen, mutta kun löysi oikeat paikat, ruoka oli taivaallisista keittiöistä. Suosittelen Senegambian alueella Green Mamba -nimistä ravintolaa. Ympäristö on ihana puisto, palmut kahisee, hiljainen musiikki soi ja se ruoka!!!! Valitset itse raakoista kaloista ja lihoista, mitä haluat syödä, ja kokit paistaa ne hiilloksella. Voit tehdä niin monta rundia kuin ikinä haluat ja sitä haluaa.
Paikalliset ihmiset kutsuvat sinua kotiisi käymään ja syömään. Ei ihan alussa ole mitään järkeä lähteä syömään täysin vieraiden koteihin ja mielessähän on ne varoitukset. Koko maassa on noin 1,6 miljoonaa asukasta ja meille vakuutettiin, että kaikki tuntee toisensa. Näin näyttikin olevan;). Eli kannattaa kysyä esim hotellien security-miehiltä, tuntevatko he sen ja sen ja millainen ihminen hän on ja uskaltaako lähteä.
Kävimme eräässä kodissa, jossa vanha papparainen ja mummo asui koko jälkipolvikatraansa kanssa. Pappa halusi tappaa kanan meidän kunniaksemme, mutta sain sen päättäväisesti ja ystävällisesti topattua, kun ei niitä kanoja siinä pihalla kovin paljon ollutkaan. Mummo teki jotain ruokaa emaliseen vatiin ja istuttiin sen ympärille syömään käsin. Se ei ollut viisasta sillä kertaa, sillä minulle tuli ripuli, mutta selvisin siitä lääkkeillä ja päivän aikana. Muutama muu ystävämme kävi myös kodeissa syömässä, eikä heille tullut mitään ongelmia.
Ostimme perheelle säkin riisiä ja se oli enemmän kuin raha. Se oli perheen kuukauden ruoka ja useimmissa perheissä myös ainoa ruoka, ei riisin sekaan ole mitään pantavaa. 25 kg:n riisisäkki maksoi n. 20 euroa.
GAMBIAN IHMISET
Siellä maassa puhutaan, se on elämäntapa Ihmiset tervehtii toisaan lämpimästi.Pääsääntöisesti paikalliset ovat ystävällistä porukkaa, Ihmiset ovat todella köyhiä, ajatelkaa, keskipalkka on n. 30 euroa kuukaudessa, lääkäreillä noin 150 euroa.Bumstereita siellä on ja paljon. He lyöttäytyvät “kimppuusi”, kävelevät perässä ja puhuvat. Eivät suoranaisesti kerjää, mutta yrittävät kaupitella itseänsä “oppaaksi”. Ole päättäväinen ja ystävällinen. Sillä pärjää
PAIKALLISET OPPAAT JA RETKET
Kuten edellä bumstererioppaista kirjoitin, älä lähde heidän mukaan. Hotellien edessä on koulutetut kaupunkioppaat, heidät tunnistaa uniformuista. Heillä on paljon tietoa ja he tietävät paikat, joissa kannattaa käydä. Me kysyimme oman hotellimme Securityltä, ketä he suosittelevat, ja saatiin todella hyvä opas. Aladin. Kävimme vaikka missä. Kutsuimme hänet syömään kanssamme aina kun se vain oli mahdollista. Hän oli koko viikon meitä varten. Välillä halusimme kulkea keskenämme ja sanoimme sen ja se oli ok. Hänellä oli autollinen kaveri ja hän kuskasi meitä ja odotti autollaan, koska halusimme takaisin. Maksoimme hänelle, mitä hän pyysi ja kohtuulliset oli hinnat.
Matkanjärjestäkin järjesti monia hyviä retkiä, joilla kävimme. Kävimme naisille ja lapsille varatussa sairaalasssa ja kun tulimme takaisin bussiimme, enpä ole kovin montaa kertaa nähnyt niin sanattomia ja vakavia ihmisiä. Sairaala oli kurja tiloiltaan. Paljon naisia pienine lapsineen. Kun nainen synnyttää siellä, hän on sairaalassa 2,5 tuntia ja lähtee sitten kotiin huolehtimaan kotitöistä ja perheestä. Lääkkeitä, tarvikkeita ja kaikkea tarpeellista huusi jokainen lohjennut laastikin seinillä. Ei ole sosiaaliturvaa.
Kävimme oppimisvaikeuksista kärsivien koulussa, jota vapaaehtoiset pitivät yllä. Siellä oli paljon vammaisia lapsia, joilla useimmillakaan ei ollut isää. Veimme kyniä, papereita, kirjoja, leluja ym. Ja tarpeeseen.
Vietimme Lazy Dayta seilaamalla Gambia joella. Söimme bufeeta veneessä ja käytiin uimassa. Rentouttava retki välillä kaiken menemisen keskellä. Senegaliin emme ehtineet. Tuttavamme kävivät, mutta eivät ihan tyytyväisiä olleet.
Kun tähän ei mahdu kaikkea, jatkan alla vielä vähän lisää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
.... jatkoa edelle...
KAUPANKÄYNTI
Tässä maassa pitää ostata tingata. Piti Banjulissa olla yksi tavaratalokin, mutta emme käyneet siellä. Parhaat ostokset teki markkinoilla jossa oli kaikkea maan ja taivaan alla.
Itse kävimme valtavilla markkinoilla, kahdessakin eri paikassa ja Aladin tinkasi meidän puolestamme ja tinkasi hyvin. Itselle kun se on vähän vierasta. Yritin kerran tingata, kävi hassusti, myyjä nauroi, opas nauroi ja kaikki lähellä olevat ja lopuksi minäkin, kun olin punastelusta selvinnyt. Aladin, mies ja poika sanoi, että osta vaan mitä haluat, mutta jätä tinkaaminen heille. Näin tehtiin..
ILMASTO
Jos voisi olla parempi ilmasto jossain, niin se olisi huonompi. Lämmintä riitti, mutta se ihana tuuli teki siitä siedettävän, jopa mukavan. Lämpöä oli joka päivä yli 30 astetta, mutta sitä ei voi edes verrata siihen tukaluuteen, mitä Suomessa oli viime kesänä. Kuumuus ei ollut kosteaa.
RIKOLLISUUS
Maassa ei ole juurikaan rikollisuutta. Niin tai näin, jokaiseen pottulaariin mahtuu myös mätiä perunoita, vaikka suurin osa on ihan hyviä. Yksi esimerkki: Erään paikallisen Laminin pyörä oli varastettu. Ja kun kaikki tuntee toisensa, joku oli nähnyt kaverin ajavan pyörällä ja miettinyt, että miksi ihmeessä tuo ajaa Laminin pyörällä, se ei ole oikein. Asiaan oli puututtu. Turistin kohdalla tuo lojaalisuus saattaa olla löysempi. Meilläkin on kokemusta, mutta sitä en tässä nyt enempää rekonstruoi.
Muistakaa, kuten kaikkialla maailmassa, myös koto-Suomessamme, ei liian sinisilmäinen, ei liian luottavainen, vaikkakin avoimin silmin ja sydämin. Älä koskaan lähde illalla kaksin paikallisen kanssa mihinkään (ellei hän ole taattuopas). Liikkukaa yhdessä, älä poistu hotellialueelta humalassa ja yksin. Voi olla, ettet palaa. Tästäkin saatiin karmea kokemus, joka onneksi lopuksi päättyi kuitenkin hyvin. Kun käsittää, missä köyhyydessä porukka siellä asuu, sinun 50 euroasikin lompakossasi saattaa olla liian iso houkutin tavallisellekin tallaajalle, jolle tuo raha on kahden kuukauden palkka.
SUKSISTA VÄHÄN
Minä kun olin perheen kanssa, kaksi komeaa urosta vierelläni, minä en (valitettavasti;) saanut juurikaan suksitarjouksia. Ja se ei ole nainen, joka ei nauti siitä, että miehet katsovat ihaillen. (samma på miehille.) Siksi kai keski-ikäiset naiset sinne huomiota hakemaan matkustavatkin. Suomalainen jörrikkä kun ei juuri puhu eikä pussaa ja siellä sitä juuri tehdään. Näin kyllä säälittävääkin; yliväsyneen näköisiä vanhahkoja naisia nuorien sutjakoiden miesten kanssa. Nuoruutta kun ei voi salakuljettaa. Näkyi myös muutosta toiseen suuntaan, nuoria pajunvitsan ohuita ja kauniita mustia nuoria naisia ja lössähtäneitä kaljamahaisia keski-ikäisiä miehiä yhdessä. Kenelläkään meistä ole kivitysoikeutta. Kukin elää tavallaan.
SUMMA SUMMARUM
Gambia on erilainen lomakohde. Opettavainen ja silmiä avaava. Maan ihmiset ovat parhaita. Aluettahan sanotaankin Smiling Coastiksi. Gambian sanonta on “Nice to be nice” ja sen tulet Gambiassa kokemaan.
Ihmiset näyttävät aidosti välittävän toisistaan. En sanoisi, että Gambia on kaunis maa. Rakennukset on jääneet kesken, kun rakentajan rahat on loppuneet, paikalliset kodit ovat rötisköjä. Muurien ympäröimiä. Köyhyys näkyy. Vaikkakin se jatkuva puhuminen ja seurustelu joskus väsytti, tunsi olevansa tervetullut.Mitä muuta lomalta voi toivoakaan. Palasimme Gambiasta tyytyväisenä. Vaikkakin nöyrin mielin, voin sanoa, että yksi parhaista lomistamme, vaikkakin olemmekin aika paljon matkustelleet.
Menkää rauhassa Gambiaan ja luottavaisin mielin lomalle, suosittelemme.
Kiitos valaisevasta kirjoituksesta.
Olen ollut Gambiassa aikaisemmin ja lähden vielä joskus uudelleenkin.
Sanoisin, että tämän maan kansalla on onni ja rakkaus muualla kuin maallisessa mammonassa ja se näkyy ja tuntuu turistinkin sydämessä :)
Juu ei mammonat kiinnosta ei, ihan lämpimikseen perässä jolkottelevat ja ihmisiä kiusaavat..
Turistin kukkarossa tuntuu ainakin.
"Perheissä" kun käy kerran päivässä turistit syömässä riisiä emalivatista á 20 eur niin kyllähän kuukaudessa jo kertyy. Ja jos kana olisi pantu pöytään niin kyllä sinne pihalle olisi seuraavana päivänä tuotu uusi kaakattaja..
Kiitos loistavasta ja asiallisesta kirjoituksesta, Gambia Mama! :)
Juuri tänään Gambiasta palanneena, kaikki mitä kirjoitit, koin samoin. Matkaan lähdin epäröiden, mutta yllätyinkin positiivisesti. Varsinkin Senegambia beach hotellialue kaikkine eläimineen ja upeine puutarhoineen jo itsessään oli mahtava kokemus. Oikealla asenteella vaan matkan ja hymy huuleen.
"ILMASTO
Jos voisi olla parempi ilmasto jossain, niin se olisi huonompi. Lämmintä riitti, mutta se ihana tuuli teki siitä siedettävän, jopa mukavan. Lämpöä oli joka päivä yli 30 astetta, mutta sitä ei voi edes verrata siihen tukaluuteen, mitä Suomessa oli viime kesänä. Kuumuus ei ollut kosteaa."
Et sitten näköjään ollut sisämaan retkillä mukana, niillä alkaa olla lämpötilat kohdallaan;)