Paljon walesinspringerit tarvitsee liikuntaa?

Paljon on meidän tapauksessamme ainakin paljon. Siis todella paljon, ja vaihtelevasti. Kesäisin noin 5 tuntia päivässä jotain toimintaa ulkona, talvisinkin vähintään kolme lähes päivittäin. Parin päivän vähäisempi toiminta menettele vielä, mutta kolmantena on jo sitten päästävä irroittelemaan ihan kunnolla. Meidän koiramme nauttii kovavauhtisesta juoksemisesta, kiipeilystä, menee muuten todella haastavista paikoista kuin orava. Ja uimisesta se ei saa tarpeekseen. Joka ikinen rapakko riittää iloitteluun vedessä. Koiramme nuoren iän takia on vielä toppuuteltu, ja pääpaino on ollut vapaassa liikkumisessa. Koirien kanssa leikkimistä se rakastaa, ja koiraseura on aina mieluisaa. Harmi vaan, että virta loppuu kavereilta niin paljon nopeammin kuin tältä. Koska koira on vasta reilu vuosikas, en osaa sanoa, miten tilanne muuttuu koiran ikääntyessä. Tuskin se ikinä sohvaperunaksi muuttuu.

Noh, mitäs muuta voisin kertoa. Utelias, usein hiukan liiankin. Seurallinen. Ulkonäkö pettää, tarvitsee kunnon koulutuksen, mutta pehmein keinoin. Oppii nopeasti, niin hyvät kuin huonot asiatkin. Höseltää, joten kannattaa jo pennusta kiinnittää huomiota keskittymiskyvyn kasvattamiseen. Rakastaa nenätyöskentelyä, ja työtään, mihin se on luotu. Eli erinomainen tapa on kyllä purkaa energiaa myöskin jäljestäminen, sekä linnustaminen jossain muodossa. Jos ei itse metsästä, niin vaikkapa siivillä sitten. Erittäin oppimishaluinen, ja suhtautuu avoimen uteliaasti lähes kaikkeen. Meillä ei ole mihinkään asiaan suhtautunut vielä arkaillen. Ehdottoman suuri ja hieno plussapuoli on koiran tuhoamattomuus, se ei jyrsi mitään muita kuin luita. Se kanniskelee tavaroita, mutta ei pure. Sisäsiisteyskasvatus oli todella helppoa, ja parissa viikossa loppui sisälirut kokonaan. Tosin siinä vaiheessa olimme kotona viemässä koiran ulos heti kun se tarpeensa ilmaisi.

Ainoa isompi miinuspuoli meillä on ollut haastavampi yksiolon opettelu. Koira ei tuhoa, eikä se kärsi varsinaisesti eroahdistuksesta, mutta kotonaollessamme se ei olisi erossa millään. Makuuhuoneesta yöllä pois opettelu on ollut aika pitkä prosessi.

Meilläkin on kärsitty nuorempana iho-ongelmista ja hiivasta, mutta nykyään tarkalla ruokavaliolla on ne ongelmat jääneet kokonaan.

Turkinhoito on helppoa, koira pitää suihkuista, ja itse käytän trimmaajalla, mutta kotikonsteinkin saa turkin pidettyä siistinä, jos haluaa siihen itse ryhtyä. Tosin lumi tarttuu todella ikävästi karvoihin nollakelillä, joten meillä on silloin puku päällä. Muutoin ei olla vaatetettu.

Mitähän muuta sanoisin, ei tule mieleen. Kysy lisää, jos jotain kysymystä herää. En tiedä, miten koiramme vastaa rotua yleisemmällä tasolla, kun ensimmäinen welshi on taloudessamme, eikä niitä paljon muutoinkaan täällä vastaan tule. Mutta tällaiseen lapsiperheeseen koira on ollut ihanan helppo ja vaivaton. Mutta vain, jos se saa purkaa energiaansa johonkin järkevään.

Kiitos tosi paljon vastauksesta! Lisää vaan kokemuksia muiltakin :)

Walesi tarvitsee kyllä PALJON liikuntaa, aktiivisen ja ennenkaikkea huumorintajuisen omistajan! Ovat yleensä kovia touhuamaan ja haluavat olla myös kaikessa mukana. Energiaa purkaavat 'ei toivotulla tavalla' jos eivät saa tarpeeksi liikkua. Parastahan niille on kun saavat irti juosta sen minkä kintuista lähtee. :)

Vauhtia lenkeillä siis todella riittää, on metsä tai pelto kuinka paksussa lumenpeitossa kyllä läpi mennään! Ja kun meidän poika omaa erinomaisen nokan hän myös käyttää sitä! Joskus voi lähteä jonkun jäljen perään lenkin alussa ja aina välillä palaa takaisin katsomaan jos lauma on ns koossa, ja sitten jatkaa taas etsimistä, josta hän siis nauttii suunnattomasti! Koska on todella utelias käy yleensä kaikki pienetkin kolot tutkimassa jotka eteen tulevat!
Kesällä ui todella paljon! Ja jo kun meidän walesi näkee vettä se alkaa äännellä :)
Noutaa pallo ja keppejä, kaikkea mitä heittää sille melkeenpä.

Ja jo heti pienenä pentuna kannattaa opetella perustavat ja mennä pentukouluun/pentukursille. Koira tottuu niin muikhin koiriin, saa itse varmuutta, oppii ja sosialisoituu.Ovat hyviä oppimaan ja oppivat mielellään uusia asioita.:)

Myös vehnättömässä ruokavaliossa kanattaa pysyttäytyä, välttääkseen harmillisia korvatulehduksia ja koiran turkki ja iho pysyvät myös hyvällä ruualla yleensä hyvässä kunnossa. Mikä on terveyden kannalta tärkeää.

Itse oppii kotikoiraa aika äkkiä trimmaamaan. Jos näyttelyissä meinaat ruveta käytää kannattaa käydä ensin trimmaajalla, esim koiran kasvattajalla joka varmaan myös opettaa halutessa miten koiran tulee trimmata oikein.

Yleensä tulevat myös hyvin toimeen toisien koirien kanssa. Kaikki koirathan ovat yksilöitä, ja joskus uros voi olla vähän aggrissiivisempi muita uroksia kohtaan, mutta omassa tapauksessa ei ole ollut mitään ongelmaa!

Ja talvella on tosiaan yleensä toi 'lumipaakku' ongelma kun tassut ovat ns räpylät niin sinne tarttuu yleensä lauhemmaalla lunta ja myös mahan alle ja rintakarvoihin(jos niitä on) ! :)

Siinä jotain waleseista, ainakin meidän on aika ihaanteellinen rodunsa edustaja! En ikinä vaihtaisi tätä parasta kaveria mihinkään, ovat ne vaan niin viisaita ja omaavat niin sydämmen ja on mellä aikamoinen tapaus, semmoinen persoonallisuus/luonne että! Mitä enemmän siihen ajan myötä kiintyy ja mitä paremmin sen oppii tunteemaan, niin yhä ihannammaksi se tulee tulemaan !

Entäs sitten pennun jättäminen yksin kotiin? Kesälomalla aikoisin hankkia että ei tulisi olemaan yksin kauheasti ainakaan alussa, mutta työpäivät ja koulupäivät on meillä sellasia, ettei kukaan oikeen voi tulla syksymmällä katsomaan kesken päivän. Viimeinen lähtee klo.7.30 ja ensimmäinen tulee siinä ennen neljää...

Sanoisin, että heti kun aloittaa yksinolon opettelun Niin saattaisipa onnistuakkin. Pahin virhe mitä voi tehdä welshin kanssa, on se, että pitää sitä pumpulissa, ja suojelee liikaa. Koira on erittäin herkkä ihmisen mielialoille ainakin meillä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos lähdet hermostuneena, koira vaistoaa sen heti. Kannattaa pitää visusti mielessä, että söpöstä ulkonäöstään huolimatta se on ennenkaikkea työkoira. Ja että se vaatii kunnollisen koulutuksen. Helpolla pääsee, kun aloittaa olemaan jämpti jo ihan alussa. Vaikka se kuinka ihanan suloisen lutuiselta näyttääkin.

Olisko alussa esimerkiksi jostakusta naapurista avuksi? Pitkälle pääset jo sillä, että koira saa tilaisuuden järkevään tekemiseen. Tämän koiran kanssa se on helppoa. Koska se ainakin meillä lähtökohtaisesti haluaa tehdä ja työskennellä, melkein mitä tahansa sille opettaa, niin siitä se nauttii. Mutta korostan edelleenkin, että nenähommat ovat parhaita. Mutta alussa saattaisi olle ihan hyvä ratkaisu se, että joku kävisi koiraa moikkaamassa. Sen vielä voin kertoa, että tämä koira jaksaa huutaa, jos se mielestään on kaltoinkohdeltu. Eli se yksinolon opettelu on erittäin tärkeää.

Kiitos taas paljon! Ja vieläkin lisää vastauksia saa tulla muiltakin. Täytyy tota naapurijuttua miettiä, jos näyttää siltä että tilanne vaatii...

Niin, heti kannattaa aloittaa treenata yksin oloa. Tuire Kaimion PENNUN KASVATUS kirjassaa on todella hyviä vinkkejä (yksinoloharjoitus tosin etenee aika hitaasti, mutta niin ainakin hyvä tulee). Kannattaa lainata se kirjastosta, siittä on anakin meillä ollut todella suuri apu koko pentu iän ajan. Suosittelen!

Että jätää ensin vain pieniksi hetkiksi yksin ja pidentä vähitellen poissaolo aikaa.
Ei saisi siis heti vain jättää pientä pentua päiväksi yksin, silloin siittä tulee pennulle heti alussa todella inhottava kokemus jäädä yksin kotia.

Meillä ainakin joskus ollaan jätetty joku akitivointi lelu esille tai ripoteltu nameja/raksuja lattialle ennen lähtöä , se oli ainakin koirasta tosi hauskaa niitä sitten lähdön jälkeen etsiskellä!

Ongelmaa ei ole yksin olosta meillä ainakaan tullut, kun heti sitä aloitimme harjoittelemaan. Eli se on kai suositeltavaa..