mistä osaisi hakea pojalle apua?
palataanpa kuukausi ajassa taaksepäin...
poika alkoi käyttäytymään todella erikoisesti..koulu ei enää maistunut, läksyt jäivät tekemättä, alkoi valehtelu opettajalle ja äidille. Oli niin taitava että jäi asiasta kiinni vasta muutama viikko sitten.
Kotona alkoi haistattelu ja ylimielinen käyttäytyminen jokaista asiaa kohtaa.
myöskin luokkakaverinsa lampun poika varasti (mikä sitten yhdessä vietiin pojan koti ovelle anteeksi pyyntöjen kera) koulussa ollessaa.
otin yhteyttä opettajaan, koulunterveydenhoitajaan ja kuraattoriin.
otin pojalta puhelimen, pleikkarin ja kaiken mieluisan takavarikkoon ennenkuin käytös taas palautuisi normaaliksi.
arestissakin poika istui viikon. keskustelimme moneen otteeseen asioista mitkä voisivat olla syynä pojan käyttäytymiseen, vastauksiksi tuli aina en mä tiedä.
no tänään sitten se pahin tapahtui, puhelin alkoi soimaan..poliisista iltaa..
poika oli jäänyt verekseltään kiinni kuorma-auton sotkemisesta ( luojan kiitos olivat vaan sormilla piirrelleet mutta kuitenkin) oli valehdellut poliiseille oman nimensä..kaiken...
olenko minä tehnyt jotakin väärin? omasta mielestäni en poikaani ole koskaan tähän suuntaan halunnut tai edes yrittänyt kasvattaa.
mistä saada apua? mistä sitä hakea? oma jaksamiseni alkaa olemaan aika lopussa kun tuntuu ettei mikään keino auta.
kaipaisin kovasti neuvoja/tietoa..edes koulukuraattorilta en saanut apuja.
palataanpa kuukausi ajassa taaksepäin...
poika alkoi käyttäytymään todella erikoisesti..koulu ei enää maistunut, läksyt jäivät tekemättä, alkoi valehtelu opettajalle ja äidille. Oli niin taitava että jäi asiasta kiinni vasta muutama viikko sitten.
Kotona alkoi haistattelu ja ylimielinen käyttäytyminen jokaista asiaa kohtaa.
myöskin luokkakaverinsa lampun poika varasti (mikä sitten yhdessä vietiin pojan koti ovelle anteeksi pyyntöjen kera) koulussa ollessaa.
otin yhteyttä opettajaan, koulunterveydenhoitajaan ja kuraattoriin.
otin pojalta puhelimen, pleikkarin ja kaiken mieluisan takavarikkoon ennenkuin käytös taas palautuisi normaaliksi.
arestissakin poika istui viikon. keskustelimme moneen otteeseen asioista mitkä voisivat olla syynä pojan käyttäytymiseen, vastauksiksi tuli aina en mä tiedä.
no tänään sitten se pahin tapahtui, puhelin alkoi soimaan..poliisista iltaa..
poika oli jäänyt verekseltään kiinni kuorma-auton sotkemisesta ( luojan kiitos olivat vaan sormilla piirrelleet mutta kuitenkin) oli valehdellut poliiseille oman nimensä..kaiken...
olenko minä tehnyt jotakin väärin? omasta mielestäni en poikaani ole koskaan tähän suuntaan halunnut tai edes yrittänyt kasvattaa.
mistä saada apua? mistä sitä hakea? oma jaksamiseni alkaa olemaan aika lopussa kun tuntuu ettei mikään keino auta.
kaipaisin kovasti neuvoja/tietoa..edes koulukuraattorilta en saanut apuja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vietä nyt tässä vaiheessa auttaisi todella kova kuritus.
M I S S Ä O N P O J A N I S Ä Tai oletko sinäkin noita itsekkäitä loppututkinnon suorittaneita uusavuttomia ns äitejä jotka teettää itelleen pennun ja voi pahus kun ei tulekaan t yttöä - eli prinsessaa.
Poika on näköjään erittäin kovan vitsaselkäsaunan tarpeessa ja useassa sellaisessa ennen kun sille menee perille että on käyttäydyttävä kunnolla.
Se että sinä itket ja voit pahoin aiheuttaa pojassa lisää pahuutta sillä poika tavallaan on epätoivoinen ja turvaton kun kukaan ei halua oikeasti hänestä pahaa pois. Anna e-mail niin tulen kurittamaan poikaasi ei vihalla vaan välittämisellä,
Suomi on muutenkin vajoamassa selkärangattomien loisten yhteiskuntaan Sinun kaltaisten onnettomien tasa-arvopellejen takia ja poikasi kaltasisten mutanttien takia kun niistä ei enää oikein tiedä edes onko ne poikia vain kaksitoimisia.
no hoh hoh..jos sulla ei sitten muuta asiaa ollut niin annappa olla.
ilmeisesti olet taas näitä sairaita lapsettomia kusipäitä jotka eivät tiedä mistä puhuvat!!
Ja kyllä, lapsella on isä, lapsella on myös muita sisaruksia jotka eivät koskaan ole käyttäytyneet näin!!
ennenkuin alat pitämään minulle tai muillekaan typeriä valistussaarnojasi, mene sinne peilin eteen..
ja en, en ole uusavuton, enkä myöskään ole itsekäs!!
ja jos sinä tahdot omia lapsiasi kurittaa vitsalla anna mennä (tuskinpa sinulla sellaisia edes on)
omilleni en koskaan tule vitsaa antamaan!!
No jatka sitten väsymistäsi aina syvimpään synkkyyteen asti.
Täytyy kyllä sanoa, että on tosi huolestuttavaa, jos vasta 8 vuotias poika käyttäytyy noin radikaalisti.
Uskoisin jotenkin itse, että pojallasi on jotain hyvin raskasta mielensä päällä ja se näyttäytyy tuollaisena käytöksenä.
Oletko kysynyt opettajalta mahdollisesta koulukiusaamisesta? Lapset reagoivat asioihin eri tavalla. Toiset vetäytyvät sisäänsä ja joillekkin tulee radikaali käytöksen muutos.
Kun puhut poikasi kanssa, ole ymmärtäväinen, tue ja kannusta häntä kertomaan mikä vaivaa ja muista aina kertoa hänelle yhdessä isän kanssa, että välitätte ja rakastatte häntä ja puhukaa myös omista tunteistanne pojalle. Näin kasvatatte luottamusta poikaa kohtaan, sillä minusta tuntuu, että poikasi tällä hetkellä tarvitsee kaikkein eniten vain tukea, turvaa ja kannustusta.
Jostakin asiasta tai tapahtumasta lapsen käytös on lähtöisin! Älä anna periksi pojan suhteen, lapsesi tarvitsee molempien vanhempien tukea! :)
Älä missään nimessä hakkaa lastasi, älä millään! Se ei auta mitään, jos tuo poika on sellainen kuin luulen, niin se vain pahentaisi asiaa, poika rupeaisi vannomaan sinulle kostoa ja aina tulisi sinusta mieleen se, vaikka tekisitkin sen vain yhden kerran
Kyllä ammatti-ihmisen puoleen tulisi tällaisessa tapauksessa kääntyä. Ihmettelen, jos ei koulukuraattori/psykologi ole sinua pystynyt yhtään auttamaan.
Miten poika pärjää koulussa? Onko oppimisvaikeuksia? Mitä harrastaa? Ainakaan ei saa päästää olemaan näiden kavereiden seurassa, joiden kanssa keksii kurjia temppuja tehdä. Mutta ehdottomasti asiaan on puututtava heti.