Miten miehen vauvakuumeen voi parantaa? Mieheni on 35, minä täytän 31.
En ole halunnut lapsia eikä miehenikään tätä ennen. Joku ihme ikäkriisi sille kai tuli kun nyt heti pitää saada vauva.
Mutta minä olen ylipainoinen ja riskit veritulppaan, diabetekseen jne ovat kohonneet, vaikka verenkuvan, sokerirasituksen ja lepo EKG:n mukaan olen terve kuin pukki.. emmekä edes saisi vauvavakuutusta. Painoindeksini on 30. Sanoin että pitää laihduttaa että tulee terve muksu. Ei auttanut. Hän voi kuulemma raskauden aikana valvoa syömisiäni. "Laihdutat nyt siihen asti että onnistuu ja sitten minä valvon.." En syö muutenkaan huonosti, syön vain paljon. Uhkasin, että hormonihuuruissani syön hänen päänsä, jos estää syömästä. Ja varmaan alan syömään jotain grilliruokia tai sipsejä.
Varoittelin, että isosiskoni olivat hirveitä hormoni-itkukimppuja. Ei auttanut. Kuulemma työkavereidenkin emännät ovat. Hyvin kuulemma jaksavat töissä. Eräskin, jonka vaimo vaati kesken työpäivän viemään jäätelöä.
Sanoin, että hänestä tulee sydämessäni ikuinen kakkonen enkä välttämättä jaksa antaa hänelle huomiota. Nyt suorastaan paapon häntä.
Sanoin, että pelkään synnytystä. Ei auttanut. Mennään vaikka yhdessä terapiaan.
Sanon, että revani levitteleminen muille ihmisille on henkisesti vaikeaa ja varmasti kertoo kypsymättömyydestä vanhemmuuteen. Ei auttanut. Sieltä tuli litaniaa kuinka aikuinen olen ja kuinka kaikki aina luottavat neuvoihini..
Laitoin yksityiskohtaisen laskelman, paljonko nyytti maksaa pelkästään ensimmäisen vuoden aikana. Ei auttanut. Rahasta ei ole kiinni. Vanhuudenturva on saatava. Sanoin, että on ostettava isompi asunto. Ei ole väliä. Ostetaan isompi asunto.
Sanoin, etten välttämättä edes saa lapsia. En ole koskaan ollut raskaana. Hänen mielestään minä olen supernainen, joka varmasti pamahtaa heti paksuksi. Hänen mielessään vain kummittelevat isosiskoni, joista vanhimmalla on kuusi, seuraavalla neljä ja seuraavalla kolme.
Sanoin, että hän joutuisi elättämään minun lisäkseni myös toisen suun. Ei auttanut. Voinhan hakea työtä kun muksu on parivuotias... kyllä hän siihen asti.
Hänellä on joku ihme visio, että lapset vain vähän kakkaavat inhottavaa sinappia, tuoksuvat vauvalle ja ne voi antaa äidille syliin kun ne huutavat.
Melkein kaikki työkaverinsa ja läheisimmät ystävänsä ovat moninkertaisia vanhempia. Ei kuulemma enää ole väliä, ettei pääsisikään mihinkään kun eivät kaveritkaan pääse..
Auttakee.. millä saan hänen päänsä käännettyä? Tiedän, että moni palstalaisista on surullinen ettei miehensä halua, mutta uskokaa kun sanon että tämä jatkuva vauvapuhe on yhtä paha kuin se toinen äärilaita! En nyt tarkoita että tämä pitäisi loppuiäksi pistää jäihin. Vuodeksi, pariksi. Äitini synnytti 36-vuotiaana terveen lapsen, isosiskoni myös synnyttivät menestykkäästi yli kolmikymppisinä.
En ole halunnut lapsia eikä miehenikään tätä ennen. Joku ihme ikäkriisi sille kai tuli kun nyt heti pitää saada vauva.
Mutta minä olen ylipainoinen ja riskit veritulppaan, diabetekseen jne ovat kohonneet, vaikka verenkuvan, sokerirasituksen ja lepo EKG:n mukaan olen terve kuin pukki.. emmekä edes saisi vauvavakuutusta. Painoindeksini on 30. Sanoin että pitää laihduttaa että tulee terve muksu. Ei auttanut. Hän voi kuulemma raskauden aikana valvoa syömisiäni. "Laihdutat nyt siihen asti että onnistuu ja sitten minä valvon.." En syö muutenkaan huonosti, syön vain paljon. Uhkasin, että hormonihuuruissani syön hänen päänsä, jos estää syömästä. Ja varmaan alan syömään jotain grilliruokia tai sipsejä.
Varoittelin, että isosiskoni olivat hirveitä hormoni-itkukimppuja. Ei auttanut. Kuulemma työkavereidenkin emännät ovat. Hyvin kuulemma jaksavat töissä. Eräskin, jonka vaimo vaati kesken työpäivän viemään jäätelöä.
Sanoin, että hänestä tulee sydämessäni ikuinen kakkonen enkä välttämättä jaksa antaa hänelle huomiota. Nyt suorastaan paapon häntä.
Sanoin, että pelkään synnytystä. Ei auttanut. Mennään vaikka yhdessä terapiaan.
Sanon, että revani levitteleminen muille ihmisille on henkisesti vaikeaa ja varmasti kertoo kypsymättömyydestä vanhemmuuteen. Ei auttanut. Sieltä tuli litaniaa kuinka aikuinen olen ja kuinka kaikki aina luottavat neuvoihini..
Laitoin yksityiskohtaisen laskelman, paljonko nyytti maksaa pelkästään ensimmäisen vuoden aikana. Ei auttanut. Rahasta ei ole kiinni. Vanhuudenturva on saatava. Sanoin, että on ostettava isompi asunto. Ei ole väliä. Ostetaan isompi asunto.
Sanoin, etten välttämättä edes saa lapsia. En ole koskaan ollut raskaana. Hänen mielestään minä olen supernainen, joka varmasti pamahtaa heti paksuksi. Hänen mielessään vain kummittelevat isosiskoni, joista vanhimmalla on kuusi, seuraavalla neljä ja seuraavalla kolme.
Sanoin, että hän joutuisi elättämään minun lisäkseni myös toisen suun. Ei auttanut. Voinhan hakea työtä kun muksu on parivuotias... kyllä hän siihen asti.
Hänellä on joku ihme visio, että lapset vain vähän kakkaavat inhottavaa sinappia, tuoksuvat vauvalle ja ne voi antaa äidille syliin kun ne huutavat.
Melkein kaikki työkaverinsa ja läheisimmät ystävänsä ovat moninkertaisia vanhempia. Ei kuulemma enää ole väliä, ettei pääsisikään mihinkään kun eivät kaveritkaan pääse..
Auttakee.. millä saan hänen päänsä käännettyä? Tiedän, että moni palstalaisista on surullinen ettei miehensä halua, mutta uskokaa kun sanon että tämä jatkuva vauvapuhe on yhtä paha kuin se toinen äärilaita! En nyt tarkoita että tämä pitäisi loppuiäksi pistää jäihin. Vuodeksi, pariksi. Äitini synnytti 36-vuotiaana terveen lapsen, isosiskoni myös synnyttivät menestykkäästi yli kolmikymppisinä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voih...mitähän tuohon sanoisi. Ei mene halut yksiin...yleensä se on juuri toisinpäin. Ei teidän auta kuin puhua.....
Mutta itse voin kertoa että kyllä se oma lapsi on maailman ihanin asia. Tajusin sen vasta kuin oman sain ja en edes ihan heti silloinkaan....muutama kuukausi meni
Aaarghh.. on teillä kyllä kinkkinen tilanne.... koska molemmillahan tulis olla 50/50 oikeudet lapsen yrittämiseen. Ootte ilmeisesti puhunu asiasta jo useemmat kerrat, mutta ootteko puhunu kunnolla loppuun asti, keskustelleet? Koska minusta tuo yllämainittu oli enempiki inttämistä ku keskustelua... no miten ikinä, voisithan sanoo ettei sulla mitään vauvaa vastaan ole, mutta haluaisit yrittää sitä ehkä vuoden päästä? Joka tapauksessa et voi lupailla mitään jos et pidä kiinni lupauksesta.. ja tosi asiassa terveitä lapsia syntyy hyvinki 40 tienoille, sen jälkeen riskit kasvaa.. mutta sulla voi olla nyt vaikeempi raskautua ihan heti koska se oli sulle ensimmäinen ja oot 30... Kannattaa vakavasti harkita..ja taas toisaalta ei kannata harkita mitään eikä yhtään koska sillon sitä lasta ei varmasti tule.
Minulla on nyt sellanen tilanne, että mies kovasti oottelee myös että tulisin raskaaksi ja alkasin oottaan esikoista... Me puhuttiin vauvoista aiemmin muttei enää kovinkaan koska siitä tuli ahistavaa että se oli joka arkipäivän keskusteluissa mukana... Nyt on vähän niinku sellanen tilanne, että minä oon välillä kipeenä enkä raskauden mahollisuutta oo vielä uskaltanu testata ja mies vihjailevasti kyselee siihen suuntaan josko lapsi ois saanu alun... ei ilkeesti mutta ihan selvästi kuitenkin. Haluaisi jo tietää mutta kun minä en voi... ja on tääki aika typerää kun kummallakin se vauva on mielessä melkeen koko ajan ja siitä on vaa päätetty olla puhumatta kunnes on jotain todistusta.... ! Mutta ei aiemmi keksitty miten muutenkaa oltais voitu "unohtaa" tää puheenaihe... Nyt minä vaan oottelen kuuluuko millasia uutisia lähiaikoina.......
Ehkä sinustaki ois mukava huomata pienessä ihmisessä sinun hymy ja nätit sormen kynnet? ü Ja miettiä yhessä miehen kanssa millanen luontokappale siitä kokonaisuudessaan tulis.... millanen elämä sille tulis. Me ei koskaan mietitty tollasia ja kun ekan kerran niin erehdyttiin, se oli aivan ihanaa.. kuvitella meän olemattomille lapsille luonteet ja ammatit valmiiksi.. ;) meitä lähensi sellaset haaveet ja hauskat hetket lepposina koti-iltoina ja nyt ollaanki tässä tilanteessa että haluis pian kuulla vauvan tulosta... mutta ois mukavaa ku voitais vielä haaveilla niin ettei se menis paineiksi..
Tsemppiä sulle! Ei se vauva ainakaan painostamalla alkua saa... ja minusta kuulosti enemmän siltä ettet sinä välttämättä ikinä sitä haluakkaan. Mutta mun henk. koht mielipide (niinku nää kaikki aiemmatki :)) on että noihin terveyssyihin on tollasessa tilanteessa ihan turha vedota. En halua loukata.. mutta koittakaa pärjätä ja löytää ratkasu asialle. Vauvatki tulee omalla painollaan...eli ajan kans. Sellasia on turha suunnitella.
sori vaan mutta pieni verenkuva ja ekg ei nyt vielä kerro mitään...jos on ylipainoa on AINA riski vaikka mihin tauteihin.
ja taas jos on alipainoa ei sekään ole lapselle hyväksi... eikä varsinkaan äidille!!
Voin sanoa, että minulla on lähes samanlainen tilanne.
Tästä eroaa vain se, että olen nuorempi, enkä amista ole saanut edes loppuun! Isäntä vauhkoaa lapsista ja vaikka sun mistä mutta mua ei oikein kiinnosta. 14-vuotiaana päätin, että lapsia en halua, mä aion rakentaa uran ja tässä sitä ollaan.. Koulun jälkeen pitäs lapsi hommata ja heihei minun ura.
Eikä olla oltu yksissä kun vasta vajaa 2 vuotta ja lapsi pitäs saada. Oishan se silleen kiva, mutta ite tiiän etten oo valmis.
Oon nähny muutaman kaverin ja tiiän mitä tapahtuu kun lapsi saa lapsen.
Tullaan raskaaks, erotaan ja äiti päätyy essolle juomaan kaljaa mahansa kanssa....