En halua muuttaa yhteen!

Voi itku mikä sotku meillä on naiseni kanssa meneillään;(
Hän ei voi käsittää miksen halua muuttaa hänen kanssaan yhteen.
Syy on ihan yksinkertainen.En vain ole mielestäni sitä tyyppiä joka tulee toimeen toisen kanssa saman katon alla.Olen oman "pesän" rakentaja, enkä halua "reviirilleni" toista.

Rakastan naistani ja haluan olla hänen kanssaan, tottakai.Minulle sopii tämä tällainen, jossa molemmilla on omat asunnot.
Nukumme melkein joka yö vierekkäin samassa sängyssä, pyöritämme arkea niinkuin muutkin pariskunnat.Mutta erona normaaliin on, että olemme vuorotellen jommankumman luona.
Joskus työt tai muut menot menee ristiin, niin että olemme omissa kodeissa.Minusta se on rentouttavaa olla välillä erossa ja hengähtää toisesta.On myös ihanaa puhua puhelimessa ja ikävöidä toista, nähdä taas hetken erossa olon jälkeen.Mennä toisen luo tai hän tulee minun luo.

Tänä on toiminut hyvin kaksi vuotta.Nyt hän on kuitenkin alkanut puhua yhteen muutosta.Syyt eivät ole taloudelliset.
Hän on saanut jostain päähänsä, ettei suhteemme ole normaali?
Hänen mielestään meistä ei voi sanoa että olemme pari, vaan me vain periaatteessa tapailemme.Hän on mielestäni väärässä.

Olemme menneet hiljattain kihloihin.Minusta se ei tarkoita, että pitää asua samassa taloudessa ollakseen avopari.
Olen yrittänyt selittää hänelle etten ole hyvä asuinkumppani.Hän haluaa yrittää, minä en.Tiedän että se menee ketuiks ja emme pysty sitten myöskään enää palaamaan takaisin tähän miten nyt elämme.En halua menettää häntä.

Mutta taidanpa menettää hänet kuitenkin tein kummin vain.Pitäisikö minun siitä syystä muuttaa hänen kanssaan yhteen ja yrittää, vaikka tiedän ettei se tule onnistumaan?
Olemme molemmat hieman alle kolmekymppisiä naisia.
2332
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Otsikossasi tuli jo vastaus: älä sitten muuta yhteen. Sinä noudatat sitä mikä sinusta tuntuu hyvältä. Jatkatte omissa kodeissa ja jos suhde toisen osalta kaatuu siihen ettette muuta yhteen niin se olisi kaatunut muutenkin, sillä mitä logiikkaa siinä on että haluaa lopettaa koko suhteen jos ei saa asua saman katon alla? Oma rauha ja tila voi olla osa syy suhteen toimimiseenkin, arvelisin. Kyllä se on ihan normaalia ja te ette ole pari minkään etikettien mukaan vaan olette pari jos niin itse päätätte ja haluatte olla, asuitte yhdessä tai ette.

Äänestä

Mitä jos puhutte tästä vielä kerran, kerro uudelleen mitä mieltä olet. Mitä jos ehdottaisit että jos kokeilette esim kuukauden asua koko aika yhdessä ja se ei toimi niin voitte palata entiseen malliin. Eihän se ole taattua että se niin menee, vaan hänelle jää epäonnistunut olo ja alkaa miettiä haluaako suhdetta jossa ei ole sitä mitä hän haluaa. Tosin niin saatat alkaa sinäkin miettimään.

En kuitenkaan usko että toi tilanne poistuu itsestään vaan teidän on asialle tehtävä jotain.

Luuletko siis että suhteenne latistuisi jos et välillä pääsisi kaipaamaan häntä omaan kotiisi? Onko se oikea ja rehellinen syy että haluat vain vähän omaa rauhaa välillä? Etkö saa rauhaa yhteisessä olemisessa vai etkö vain osaa ottaa omaa rauhaasi ja tilaasi kun olette yhdessä?

Paljon kysymyksiä joita varmaan kandee miettiä, koska jos sulla on ihminen jota rakastat todella, ja jonka kanssa haluat elää elämäsi loppuun asti, luulen että teidän on kummankin viilattava tottumuksianne, tapojanne ja opetella uusia keinoja toteuttaa kummankin toiveita elämän suhteen. Ikävää että siinä teidän välissä on noinkin iso asia, mutta sen tiedän että jos on se mieli ja tahto ja halu saada asiat toimimaan niin ongelma saattaa muuttuakkin isosta pieneksi sen rinnalla kun ajattelee mikä on vaihtoehto, eli toisen menettäminen.

Ehkä sinun täytyy luottaa siihen enemmän että rakkautenne pysyy raikkaana ja virkeänä muullakin keinoin kuin pieniä taukoja ottamalla, ja ehkä sun pitää opetella olemaan itseksesi yhteisessä kodissa ja ehkä hänen pitää opetella antamaan tilaa sulle kun sitä vaille ole, teidän yhteisessä kodissa, tai sitten opetella luottamaan sinuun ja teidän suhteeseen sellaisena kuin se on, kauniina, toimivana, rakastavana teidän näköisenä suhteena.

Jos rakkautta on niin kyllä ne asiat siitä ratkeaa. Mutta jos siellä jossain asuu se peikko joka oikeasti ei ole asettumassa tämän naisen kanssa yhteen, niin silloin se on aika sama mitä ja miten paljon koitatte niin se toimii vain hetken.

Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa että itsellä oli vähän sama tilanne aikanaan, ja olisin halunnut pitää kiinni omasta juurikin samoista syistä kuin sinä. Asia kuitenkin eteni siihen että oli aika tarkastaa omat arvot ja tärkeysjärjestys. Ja minä huomasin että ehkä pidin hiukan omaa asuntoa ikään kuin taka-ovena, en luottanut itseeni vaikka häneen luotin, huomasin että ehkäpä minun on muutettava omaa ajattelua että kaikki palat loksahtavat kunnolla kuoppiinsa.
Niin siinä sitten kävi että kaikki se mitä minä ajattelin että menetän ja muuttuu kun annan oman asuntoni pois, oli täyttä omaa kuvitelmaa ja sain tilalle jotain mitä en ollut ennen edes kokenut. En sano että näin on sulla, mutta sanon että joskus voi olla että sumutamme itseämme selityksillä jotka olemme luoneet suojelemaan itseämme.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Seurallinen Susi kirjoitti:

Voi itku mikä sotku meillä on naiseni kanssa meneillään;(
Hän ei voi käsittää miksen halua muuttaa hänen kanssaan yhteen.
Syy on ihan yksinkertainen.En vain ole mielestäni sitä tyyppiä joka tulee toimeen toisen kanssa saman katon alla.Olen oman "pesän" rakentaja, enkä halua "reviirilleni" toista.

Rakastan naistani ja haluan olla hänen kanssaan, tottakai.Minulle sopii tämä tällainen, jossa molemmilla on omat asunnot.
Nukumme melkein joka yö vierekkäin samassa sängyssä, pyöritämme arkea niinkuin muutkin pariskunnat.Mutta erona normaaliin on, että olemme vuorotellen jommankumman luona.
Joskus työt tai muut menot menee ristiin, niin että olemme omissa kodeissa.Minusta se on rentouttavaa olla välillä erossa ja hengähtää toisesta.On myös ihanaa puhua puhelimessa ja ikävöidä toista, nähdä taas hetken erossa olon jälkeen.Mennä toisen luo tai hän tulee minun luo.

Tänä on toiminut hyvin kaksi vuotta.Nyt hän on kuitenkin alkanut puhua yhteen muutosta.Syyt eivät ole taloudelliset.
Hän on saanut jostain päähänsä, ettei suhteemme ole normaali?
Hänen mielestään meistä ei voi sanoa että olemme pari, vaan me vain periaatteessa tapailemme.Hän on mielestäni väärässä.

Olemme menneet hiljattain kihloihin.Minusta se ei tarkoita, että pitää asua samassa taloudessa ollakseen avopari.
Olen yrittänyt selittää hänelle etten ole hyvä asuinkumppani.Hän haluaa yrittää, minä en.Tiedän että se menee ketuiks ja emme pysty sitten myöskään enää palaamaan takaisin tähän miten nyt elämme.En halua menettää häntä.

Mutta taidanpa menettää hänet kuitenkin tein kummin vain.Pitäisikö minun siitä syystä muuttaa hänen kanssaan yhteen ja yrittää, vaikka tiedän ettei se tule onnistumaan?
Olemme molemmat hieman alle kolmekymppisiä naisia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu