Missä vika?

Aktivoitteko koiraa tarpeeksi? Entä lenkitättekö tarpeeksi? Ja aivotyötä? Yleensä koira keksii itse tekemistä ja tulee huonoja tapoja jos jotain noista saa tehtyä liian vähän.. Oma koirani napsi aina sormia ja ei kuunnellut mitään.. Ihmettelin kun mikään ei auttanut ei käskyt ei kouluttamiset ei mikään. Jossain vaiheessa sitten rupesimme käymään pitemmillä lenkeillä, ja koiralle tuli paljon aivotyötä ja aktivointia ja kappas koira muuttui ihan täysin.. Ihan unelmakoira nykyään.

Mikä rotu? Jos sinä et ole sille tehnyt pahaa, oletko 100% varma, ettei kukaan muu? Koira ei ole idiootti, sillä on aina syy käytökseensä. Murinalla se varoittaa, koska se pelkää. Pelkoon on syy. Selvitä se.

Vaikuttaa turhautuneelta. Vaijerin päässä olo ei ole kauhean motivoivaa koiralle. Kai se saa tarpeeksi liikuntaa, leikkiä, hellyyttä, aivotyötä?

Onkohan koulutustapanne ajantasalla?

Mitä on napsiminen? Näykkimistä/puremista? Sanavalintasi kertoo, että haluat vähätellä ongelmaa. Ilmeisesti avokkisi osaa olla jämympi, joten koira kunnioittaa häntä. Koiran käytösongelmat/ikä viittaavat vahvasti johtajuusongelmaan. Joka on tänä päivänä todella yleistä. Halutaan kouluttaa koira pehmein, eläinystävällisin keinoin, positiivisesti, palkitsemalla, ja unohdetaan kokonaan johtajuus ja kuri. Tälläkin foorumilla koko ajan kymmeniä vastaavia kirjoituksia, et ole yksin ongelmasi kanssa. Neuvoja on sikäli paha antaa, että koira on puremalla saanut omistajansa pelkäämään, ja soppa on valmis. Ylläolevan neuvo ilman muuta hyvä, kehoittaisin myös perehtymään rauhalliseen, itsevarmaan johtajuuteen.

"Kai se saa tarpeeksi liikuntaa, leikkiä, hellyyttä, aivotyötä?"
Hellyys. Ihan oikeasti. Liika helliminen ja positiiviset koulutusmetodit ovat sen takana, että nykyään on järjettömän paljon ongelmakoiria! Hellyyttä saa antaa, mutta ei liikaa eikä väärässä paikassa.
Tossa on kyse juurikin siitä johtajuusongelmasta. Miehesi on sen silmissä parempia, nopeampi, loogisempi ja tasapanoisempi kuin sinä. Sinä taas olet sen silmissä jollain tapaa heikko ja epälooginen, jolloin olet jo saavuttanut alimman aseman laumassa.
Oikeasti netissä ei voi antaa neuvoja näissä asioissa. Tee näin niin homma on hoidossa. Täällä kukaan ei voi arvoida kirjoitusten perusteella, minkälaisista ongelmista koira kärsii, minkälainen se on luonteeltaan ja millaisia metodeja siihen tulisi käyttää. Oikeasti paras tapa on ottaa yhteyttä asialliseen kouluttajaan.

"Kai se saa tarpeeksi liikuntaa, leikkiä, hellyyttä, aivotyötä?"

Positiivinen koulutus ja edellä mainituista huolehtiminen varmistaa hyvän suhteen syntymisen koiraan. Silloin sujuu kaikki, kun koira luottaa ja oikeasti välittää omistajastaan.

TheDogMan kirjoittaa asiaa. Moni koira on pilattu ylitsemenevällä hellyydellä ja epäjohdonmukaisuudella. Yhtä moni on pilattu liialla kovuudella ja nk. vittumaisuudella. Osa koirista kestää molempia virheitä. Suurin osa ei. Koira tarvitsee suoraa, rehtiä ja periaatteista kiinni pitävää isäntää/ emäntää.

Varaa enemmän aikaa koirallesi. Vie vaikka tuoli sen koiran tykö. Istu ja odota. Totutelkaa enemmän toisiinne, mutta kaikenlainen lällyttäminen ja taukoamaton höpötys on ankarasti kiellettyä. Sen jälkeen kun olette enemmän sinut ,otat työn alle sen käyttäytymisen vieraiden aikana.

Liikunta ja aivotyö on kyllä tärkeä osa koiran elämää. Niin myös hellyys, mutta sopivissa määrin. Nykyään kun koiria silitellään ja sylitetään aina kun tullaan kotiin, aina kun lähdetään, aina kun se sitä pyytää ja melkein aina kun sen ohi kuljetaan. Tällä varmistetaan se, että pikku fifistä tulee lauman korkearvoisin kunniajäsen.
En usko, että suomessa on montaa koiraa, joka saisi liian vähän hellyyttä. Se kun on hieman eri asia kuin meille ihmisille. Koiralle hellyyttä on se, että se saa ruokaa ja vettä, liikuntaa, oleskella laumansa parissa ja viettää päivänsä stressaamatta siitä selviääkö ne onnettomat ihmiset nyt siellä kylmässä maailmassa ilman minua.
Positiivinen koulutus sitten taas on ihan hyvä temppujen ja muiden koiran elämään liittymättömien asioiden opettamiseen. Kuitenkin erottaisin sen koiran kasvatuksesta, jossa sitten taas positiivisella vahvistamisella yleensä saadaan vain harmia aikaan.

Tosta ykkösongelmasta tuli vaan mieleen, että kun koira kerran murisee kun tulet sitä kohti, niin oletko sattumalta tällöin katsonut sitä silmiin. Koiralle meinaan kohti tuleminen ja katsekontakti tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä että haastat sen. Kokeile joskus kävellä kohti, mutta tuijotella samaan aikaan jonnekin ihan muualle, etkä koiraa ollenkaan.

Tuo ongelma taitaa pitkälti kiteytyä siihen puolen vuoden aikaan, jonka koira oli poissa perheeltänne. Ja sijaisperheitä oli kaksin kappalein. Molemmilla sijaisperheillä omat tapansa jotka aiheuttivat häiriötä nuoren koiran kehitykselle.
Leimautuminen perheeseenne jäi puutteelliseksi.

Sinuna kiinnittäisin nyt lähinnä huomiota siihen että otat oman vastuusi kouluttamisessa ja hoitamisessa. Eli tarjoat koiralle kunnon lenkit, ja koulutusta. Ne tai niiden puute nimittäin ovat useimpien nuorten koirien käytösongelmien perussyynä. Liian vähäinen liikunta.

Kun ongelma on päässyt jo kohtuullisen hankalaksi, niin se voi vaatia aika kovankin näköisiä otteita tasapainottamaan aikaisempaa lepsuilua.

Tuittuilun alkaessa pitää vain itse olla rauhallinen, siis ihan oikeasti rauhallinen, ja antaa tarvittavat käskyt riittävällä äänenpainolla. Volyymiakin voi käyttää.
Tiukkaa käskyttämistä kannattaa käyttää vain turvallisuuden kannalta tärkeimmissä asioissa ja pitää ne tärkeimmät ehdottomina. Eli kun seis kajahtaa niin koira pysähtyy niille sijoilleen jne.

Mutta vähemmän tärkeissä asioissa kannattaa olla aika joustava ja keksiä luovia ratkaisuja. Esimerkkinä oma koirani joka nuorena alkoi lenkillä jossain vaiheessa häröillä ja mm juurikin napsia sormille tai varpaille, niin aloin pitää vanhaa risaa hanskaa mukana jonka heitin kauas koiran noudettavaksi ja riepoteltavaksi. Auttoi.

Äänenkäyttöä monet täälläkin aliarvioivat ja paljon. Mutta itse kehottaisin kiinnittämään huomiota myös siihen miten koiralle puhut missäkin tilanteessa. Oikeansävyinen puhe ja vielä oikealla hetkellä oikeassa paikassa saa ihmeitä aikaan. Meillä skaala on käskyjen tiukan ehdottomuudesta, hiljaisen kuiskauksen rauhoittavuuden kautta ihan normaaliin jutusteluääneen. Ja erityismaininta uhkauksille: Uskallas vain...! ja Teepäs vielä kerran...!

Mutta oikeiden juuri teidän koirallenne sopivien ilmausten ja sävyjen löytäminen vie aikaa. Varaudu siihen ettei hetkessä luota.