Murinan tulkinta?

asiantilasta on aivan oikea. Kaikki murisevat koirat eivät pure. Murista voi myös onnesta. ;D

Peräpään nonverbaalinen elekieli kertoo enemmän totuudesta kuin äänet. Minäkin voin päästää suustani (ja näppiksellä) mitä sattuu vaikka suu on hymynkareessa. Olen tavannut useampia koiria, jotka käyttäytyvät vastaavalla tavalla.

Vaikea sanoa näkemättä. Miten se esim. heiluttaa häntäänsä olisi oleellista nähdä. Ei kaikki hännänheilutus ole iloa. Millä sävyllä murisee, jne?

Lue Rauhoittavat signaalit kirja, niin opit tulkitsemaan koiraasi.

Myös rotu vaikuttaa, millainen kuuluu omallasi olla? SEkä miten sitä on kasvatettu, kohdeltu ja koulutettu, millaisia kokemuksia lapsista, miten käyttätyvät aikuisest?

Niin minustakin tuntuu että se murisee onnesta, ikäänkuin hihkuu ilosta. Pojallani (19 vee) ja koiralla on erityinen suhde, leikkivät paljon.

Murina on hyrinää.

Koiramme tykkää ihmisistä, siis vieraistakin lähes 100 %, on rohkea ja iloinen. Sitä on aina kohdeltu hyvin ja väittäisin että se luottaa meihin omiin ihmisiinsä täysin ja paljastaa mahan rapsutettavaksi uusille tuttavuuksillekkin melko nopeaa.

Kutsun tuota pepun keikutusta sambatanssiksi, liike on tosi voimakas. Häntä heiluu selkälinjan alapuolella, ei koskaan tosi alhaalla. Olen myös nähnyt samaa muillakin ja tulkinnut sen ihmisistä (ehkä liikaakin?) pitävän koiran touhuksi. Koipien väliin häntä on mennyt pienoisesti (siis juuri ja juuri jalkojen väliin ei mitään mahan nuolu asentoa) kerran elämässä eläinlääkärin pöydällä laitteiden keskellä.

Koira on terrieri jonka hännän asento normaalissa reippaassa ulkoilussa on selkälinjan yläpuolella.

Olen kyllä Turidin kirjojen lukija. Kiinnostaa vain kuulla muiden mielipide tästä sambagirlistä.

Koirani eri rotua, murisee kans joskus oikein innoissaan, matalaa, selvästi sellaista mielihyvä murinaa, että leikitään lisää, leikitään lisää, leikitään lisää :)

Vaikea tietysti pelkän kuvauksen perusteella varmaksi mennä sanomaan, mutta kyllä tuo minusta enemmän ilomurinalta kuulostaa kuin vihaiselta murinalta. Tai lähinnä elekieli on kuvauksen perusteella enemmän iloisen ja innokkaan koiran elekieltä. Vihaisesti muriseva koira ei paljon hytky ja ruumistaan heiluta, vaikka häntä heiluisikin, vaan on jäykkä ja jännittynyt, valmis toimimaan jollei varoitus tepsi. Sinun koirasi sen sijaan tuntuu vain ilmaisevan iloaan omintakeisella tavallaan :)

Kyllähän jotkut koirat hymyilevätkin iloisina niin, että sen helposti tulkitsee irvistämiseksi ja agressiiviseksi eleeksi, jollei koiraa tunne ja koirien elekieltä osaa muuten tulkita niin, että sen olemuksesta erottaisi positiiviseksi eleeksi.

Ystävälläni on rotikka uros jolla on ainakin 4 eri sävyistä murinaa.
Yksi on ilo, nähdään pitkästä aikaa, niin hän tulee vaatimaan rapsutusta ja urisee samalla.
Toinen on varoitus, esim. syödessään luuta omalla paikallaan varoittaa lähelle menijöitä (muita kuin omaa väkeä).
Kolmas on leikki, leikitään lelulla esim. repimisleikkejä, niin hän "ärisee" koko ajan.
Neljäs joka tulee mieleeni on sitten varattu "tyttöystävän" kanssa leikkimiseen, kuulostaa erilaiselta kuin ihmisten kanssa leikkiessä. Kunnon painit pystyyn ja rähinät päälle niin että ohikulkijoitakin pelottaa :) mutta leikkiä se on. Tyttis on n. 30 kg pienempi kuin isäntä, mutta ei ole sattunut.

Kivasti luokitellut murinat :-)

Kyllä nuo kuulostaa tutulta, paitsi tuo tyttöjuttu ei sovi meitin neitiin =)

Murina on aina haaste. Koirani ei murise minulle koskaan, koska en anna sille tarvetta haastaa minua.

Koirani kanssa leikitään ja touhutaan päivittäin. Sillä riittää energiaa ja paljon. Jos tuota energiaa en purkaisi, ongelmia syntyisi varmasti nopeasti.

Pennusta asti meillä on ollut tietty rytmi, päivisin se nukkuu töitä tehdessäni ja illalla on sitten leikki-aikaa useampaan otteeseen. Pallon heittoa, koirakavereita käy, laservaloa se rakastaa ajaa takaa, lenkitystä yms. Mutta meillä leikitään vain siloin, kun minulle sopii (ja sopii todella usein), koira kyllä pentuna yritti vaatia, että nyt leikitään, kun hän haluaa, mutta oppi hyvin nopeasti, että komentaminen yms muu rauhattomuus ei tepsi meihin.

Muutenkin lähtökohta on, että me olemme pomoja ja koira vain lauman jäsen. Koira on oikein tyytyväinen järjestelyyn ja sen vuoksi se ei minua haasta. =) BTW sille on tehty myös selväksi, että ihminen joka tulee meille kylään niin on myös korkeammalla kuin se itse. Esimerkiksi yrittänyt vaatia vieraita leikkimään, niin ollaan tilanteesta riippuen neuvottu vieraita miten saada vaatiminen loppumaan.

Koira ei siitä kärsi, että sillä on tietyt säännöt mitä se saa tehdä ja mitä ei. Päin vastoin helpottaa koiran omaa elämää ja siinä sivussa myös meidän. Esimerkkinä se tietää, ettei sisällä saa ottaa telineestä puukalikkaa ja alkaa sillä leikkiä, ulkona se saa taas vapaammin touhuta. Järjestelmällisyys on avain sana koiran koulutuksessa.

Aloittajan koira ei ollut pennusta pitäen ollut samassa perheessä, joten he joutuvat tekemään enemmän töitä käytöksen kuriin saamiseksi.

Suosittelen ongelmakoira kouluttajaa heille, koska on vaikea täältä käsin arvioda onko murina pelkoa, vihaa, dominointia vai mitä. Nopeasti olisi ryhdyttävä toimeen ettei tilanne pahene.

Höpsistä!

Taidat olla joku työtön "ongemakoluttaja"?

Koirasta lähtee erilaisia ääniä. Usein enemmän kuin pehmolelusta, jonka käytöstä kannattaa ohjata esim kääntämällä se selälleen viikoksi.

Oikea koira on perheenjäsen äänineen. Suht normaalissa sakissa kasvanut koira ilmaisee itseään avoimesti.

Ah! Jospa koirilla olis taito kirjoittaa vaikka tänne :) Meidänkin rekku vois kertoa, että aamuruoka oli tänään kaksi tuntia myöhässä, kun emäntä on lomalla ja nukkui. Herätin sen murisemalla ja kantamalla kengät sänkyyn;)

Sen verran voin kai koirastani paljastaa että se on ollut meillä luovutusiästä alkaen ja luotan siihen täysin.

Mielestäni joikaisen suhde omaan koiraansa on se oikea heille. Ei kai yhtä oikeaa tapaa voi ollakkaan kun kaikki me ja meidän koirat ollemme erilaisia. Itsekukin kasvattaa koiransa vastaamaan omia toiveitaan joli se sitten rentoa yhdessä oloa tai jämäkkiä sääntöjä.

"Itsekukin kasvattaa koiransa vastaamaan omia toiveitaan oli se sitten rentoa yhdessä oloa tai jämäkkiä sääntöjä."

niin , ilman noita jämäköitä sääntöjä ei kovaluonteisen koiran kanssa tule olemaan rentoa yhdessäoloa.